lauantai 9. kesäkuuta 2012

Minän tarpeiden tyydyttäminen



Tuntuu uskomattomalta, mutta muutamat ihmiset nauttivat sairastelusta. Itse asiassa he ovat sitä tyytyväisempiä, mitä sairaampia he ovat. Akuutissa vaiheessa he saavat tyydytystä siitä, että heidän ei tarvitse tavoitella huomiota – he saavat sitä pyytämättä.

Minän tarpeiden tyydyttäminen kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Sairauden synty on läheisessä yhteydessä minän tarpeiden vajavaiseen tyydyttämiseen. Näitä ovat: tarpeettomuuden tunne, arvostuksen puute, hyväksynnän ja kannustuksen puute, rakkauden puute.

Olen lukenut Deepak Chopran kirjaa Miten saan terveyttä ja henkistä hyvinvointia. Hän kirjoittaa minä tarpeista tähän tyyliin:

Ihmisen minä tarvitsee arvostusta, kannustusta ja rakkautta. Meidän on helpompi ymmärtää elimistön vitamiinien ja kivennäisten puute kuin minän tarpeiden puutteet, mitkä merkitsevät useimmille ihmisille kuitenkin enemmän. Arvostuksen antamista vastaan yhteiskunnassamme vaikuttaa uskomus, että ihmistä ei pidä kiittää tai osoittaa pitävänsä häntä tärkeänä sillä sen uskotaan synnyttävän väärää ylemmyyttä ja liioiteltua itsetyytyväisyyttä. Psykologiassa on toistuvasti osoitettu tämä asenne vääräksi. Kiitos, rakkaus ja arvostus luovat tasapainoa ja tervettä omanarvontuntoa. Ilman niitä minä ei tiedä paikkaansa. Se heilahtelee liioitellun nöyristelyn ja liioitellun tärkeyden välillä.

Tyytymättömät, sairaalloiset ihmiset, jotka eniten janoavat huomiota, eivät koskaan tunnu saavan sitä. Parhaiten muotoiltuja määritelmiä minän tarpeiden tyydyttämisen tekniikasta on tämä: ” Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää tekin heille.” Jos haluat kiitosta, kiitä enemmän. Jos et tunne saavasi kylliksi arvostusta, arvosta lähimmäisiäsi enemmän. Jos kaipaat rakkautta, anna itse enemmän vipitöntä rakkautta. Jos halua tuntea itsesi tärkeäksi, anna ihmisten tuntea olevansa tärkeitä, ja tee se vilpittömästi.

Jokainen viisauden perinne on sisältänyt jossain muodossa lauseen: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.” Ongelma on tietenkin, että asian tietäminen ja sen toteuttaminen ovat kaksi eri asiaa.

Mieli on syvempi kuin pinnalliset ajatukset tai edes ajatukset ajatuksista. Syvällisimmin mieli jo niittää, mitä se kylvää. Jokainen ajatus muuttaa automaattisesti elimistön reaktiotapaa.

Useimmille ihmisille minän tarpeiden tyydytyksen esteet ovat hyvin todellisia. Ne koetaan epäilyksinä, huolena, syyllisyytenä, nautinnon kieltämisenä ja omasta itsestä huolestumisena. Ne ovat huonon omantunnon sisältöä. Niiden vallassa oleva minä voi tyydyttää tarpeensa vain kiertoteitse. Siinä mielessä neuroosit ja itse aiheutetut sairaudet ovat kiertoteitä. Jotta suora tie tulisi näkyviin, on ensin tultava tietoiseksi itsestään.



Pysähdy ja kuuntele itseäsi. Ei se ole niin vaarallista. Ok tiedän, mieli syöttää sinulle ajatuksia, joita et haluaisi kuulla. Muista, ne ovat vain mielen sinulle heittämiä ehdotuksia – ei niitä tarvitse ottaa totena ja toteuttaa, voit vain havainnoida niitä. Vähitellen voit tulla tutuksi niiden kanssa ja sitten muokata niitä mieleisiksesi.



Tunne itsesi hyödylliseksi ja ole hyödyllinen. Edistä elämän kasvua, sillä olet osa sitä. On työsi, mikä tahansa, mieti miten voit toteuttaa tätä ajatusta työssäsi.


Jos on tietoisesti yritettävä toimia hyvin, se on ihmiselle liian vaikeaa. Tee siksi hyvistä tavoista tottumuksia, silloin ne toimivat automaattisesti ilman tietoista ajattelua.

4 kommenttia:

  1. "Tuntuu uskomattomalta, mutta muutamat ihmiset nauttivat sairastelusta. Itse asiassa he ovat sitä tyytyväisempiä, mitä sairaampia he ovat." => Nyt iski veitsi sydämeen. Olenkohan näitä ihmisiä? Joskus jopa toivon, että pääsisin sairaalaan lepäämään. En niinkään huomion takia vaan siksi, ettei tarvitsisi olla vastuussa mistään eikä jaksaa mitään. Saisi vain nukkua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.
      Koit tunteen. Mieti sitä, tunne kertoo aina jotain, se on viesti, mitä se kertoo. Tunteissa on kerroksia, siksi tunteissa täytyy viipyä pitempään, jotta löytää niiden viestin. Ikäänkuin kuoria niitä kerros kerrokselta.

      Tämä on sitä itseensä ja omiin tunteisiinsa, omiin tarpeisiinsa tutustumista. Varovasti, vähitellen tutuksi tulemista lempeää hyväksymistä - tällainen minä olen.

      Osoita itsellesi lempeyttä, myötätuntoa - meistä jokainen tarvitsee sitä, varsinkin itseltään.

      Poista
    2. Hyvä teksti mutta miten kun kaipaa joitakin niin sitten vihastuu että kaipaa juuri tiettyä ryhmää. Miksi ei ole tyytyäinen niihin ihmisiin joita on ympärillä? Keneen saan kiintyä.

      Poista
  2. Mitä kun ei ole mitään? Ei työtä,(eläkkeellä vaikka nuori), ei rahaa, ei ystäviä. Koira kylläkin, onneksi.

    VastaaPoista