Ajatusten aiheuttama ongelma

Ongelma syntyy kun otamme ajatuksemme kirjaimellisena totuutena. Ajattele kaikkia niitä ”Minä olen”-lauseita, jotka liittyvät pahaan oloosi: ”Olen niin masentunut”, ”Olen niin ahdistunut”, ”Olen niin stressaantunut”, ”Menin terapiaan ja minulle sanottiin, että olen pakkokäyttäytyjä”, ”Olen niin kyllästynyt tuntemaan jatkuvasti tuskaa”. Kun käytät tällaista kieltä, samaistut pahaan oloosi. Mielen kontrolli tarkoittaa sitä, että otat nämä lauseet kirjaimellisina totuuksina ja alat lopulta uskoa, että olet itse asiassa yhtä kuin paha olosi. On hyvin vaikea nähdä, että itse asiassa olet paljon muutakin kuin paha olosi. On yksinkertaisesti vaikea nähdä, että nämä ovat vain ajatuksia, jotka mielesi on luonut.



Mielesi tekee sitä työtä, mitä evoluutio on määrännyt sen tekemään: luokittelee, ennustaa, selittää, vertaa, murehtii ja tuomitsee. Jos aiomme tehdä ajattelulle jotain, meidän täytyy ensin havainnoida itse ajatteluprosessia.

Meidän tulee oppia havainnoimaan itse ajatusta eikä niinkään tarkastelemaan asioita ajatuksesta käsin. Kun opit havaitsemaan hetkiä, jolloin ajatukset ensi kertaa tulevat esiin, opit uusia menetelmiä käsitellä niitä.

Mielesi tehtävä on suojella sinua varoilta ja auttaa sinua selviytymään hengissä. Mielesi tekee sen luokittelemalla jatkuvasti eteen tulevia tapahtumia ja suhteuttamalla ne menneisiin tapahtumiin ja oletettuihin tapahtumiin tulevaisuudessa. Se myös arvio, mitä eri toiminnoilla on saavutettavissa tai voisi olla saavutettavissa. Koska mielemme on työskennellyt näin viimeiset 100 000 vuotta, ei ole todennäköistä, että se lakkaisi yhtäkkiä tekemästä näin, pidät siitä tai et.



Ajatuksilla on jokin merkitys, koska ne ovat vertauskuvallisia. Ne ovat vertauskuvallisia siitä syystä, että ne liittävät asioita toisiinsa monipuolisesti ja sattumanvaraisesti. Kun ajattelemme, ajatuksen ja ajattelemamme asian välille syntyy keskinäinen suhde. Ne vaikuttavat toisiinsa. Juuri tämä asioiden liittäminen toisiinsa tekee ajattelusta hyödyllisen.

Koska meillä on paljon arvioivia ajatuksia, kielellinen kontrolli tarkoittaa myös sitä, että arviot voivat yhdistyä tapahtumiin ikään kuin ne olisivat itse tapahtuma eivätkä vain ajatuksia tapahtumista. Pidämme yleensä mihin tahansa epämiellyttävään tapahtumaan liittyviä tunnereaktioita negatiivisina. Epämiellyttävästä tapahtumasta on seurauksena ahdistus. Huomaamme kyseisen tunnereaktion ja pidämme molempia, sekä epämiellyttävää tapahtumaa että siihen liittyvää tunnereaktiota, ”pahoina”.

Surua, ahdistusta, ikävystymistä, tuskaa, epävarmuutta jne. pyritään välttämään tai niitä paetaan, vaikka pakeneminen on haitallista. Välttämistä tapahtuu yksinkertaisesti siksi, että edellä kuvatut tunteet ovat ”pahoja” tunteita. Tämä on luultavasti yksi syy siihen, miksi uskomus ”ahdistus on paha” liittyy moniin psykologisiin ongelmiin.

Yksinkertaisesti ilmaistuna voimme sanoa, että kokemuksellisen välttämisen alkusyynä on mielen kontrolli eli se, että uskot omia ajatuksiasi, uskot omia tulkintojasi siis uskot sitä mitä mielesi sinulle sanoo.

vapaudu mielesi vallasta ja ala elää

Tähän tyyliin kirjoittaa Steven C. Hayes kirjassaan Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää.

Mallien voima

Me kaikki näemme sen mitä mallit aivoissamme päättävät meille näyttää. Näemme, kuulemme, maistamme ja haistamme sen mitä mielemme olettaa olevan totta.

Amesin huone on vaikuttava esimerkki siitä, kuinka aivoissamme olevat mallit päättävät miltä maailmamme näyttää.

Huoneen toisessa nurkassa on pitkä mies ja toisessa nurkassa on lyhyt mies. Mutta mitä tapahtuu kun miehet vaihtavat paikkaa? Pitkästä miehestä tulee lyhyt ja lyhyestä miehestä tulee pitkä. Aivomme tietävät, että tämä ei ole mahdollista. Miksi aivomme kuitenkin näyttävät meille kuvan jossa näin tapahtuu?

Aivoissamme on malli siitä miltä huone tavallisesti näyttää. Tämä visuaalinen malli on niin voimakas, että aivot lukitsevat sen. Vaikka toinen malli – ihmisen pituus ei muutu sanoo, että jotain on vialla, aivomme pitävät itsepintaisesti kiinni lukitusta mallista - huone on normaalin näköinen.

Ihminen ei siis näe asioita sellaisina kuin ne ovat – vaan sellaisina kun aivojemme mallit olettavat niiden olevan. Oletamme usein, että uskomme vasta kun näemme, asia on päinvastoin – näemme sen, mitä uskomme näkevämme.

Tämän voit itse katsoa tarkemmin Teemalta tieteen läpimurtoja.
Lisää harhoja löydät täältä aivot rakentavat todellisuutemme.


Lapsi tutkii maailmaa, muodostaa teorioita ja oletuksia ja testaa pitävätkö ne paikkansa. Näin hän rakentaa malleja koko ajan. Se on oppimista.



Ihmisten erilaisista malleista johtuvat monet ristiriidat ihmisten välillä. Meillä on erilaisesta kokemuksesta johtuen erilaiset mallit ja siksi tulkitsemme, eli näemme asiat aivan eri tavalla. Emme voi arvatakaan miten eri tavalla toinen ihminen voi nähdä saman tilanteen ja siksi olla aivan eri mieltä asiasta. Meillä jokaisella on oma geeniperimämme ja kokemuksemme ja niiden perusteella syntyneet mallit. Osa malleista on samanlaisia, kuten tämä optinen harha – tosin kaikilla afrikkalaisilla ei ole tällaista huoneen mallia – osa malleista on yksilöllisiä.

Älä siis odota, että kaverisi näkee ja tulkitsee maailmaa samalla tavalla kuin sinä.

Tietoisuuden hallinta ratkaisee elämä laadun

Yksinkertainen totuus, että tietoisuuden hallinta ratkaisee elämän laadun, on ymmärretty jo kauan: Itse asiassa se on tiedetty niin kauan kuin ihmisen ajattelusta on säilynyt merkintöjä. Muinaisen Delfoin oraakkelin neuvo ”Tunne itsesi” tarkoitti samaa. Siitä puhutaan kaikissa muinaisissa viisauksissa, kussakin niistä hieman eri tavoin. Tavoiteltu tulos on sama: toisaalta tavoite on sisäisen elämän vapauttaminen kaaoksen uhkasta ja toisaalta biologisten tarpeidemme luja kurissa pitäminen, jolloin saavutetaan riippumattomuus näiden molempien kautta vaikuttavasta sosiaalisesta kontrollista.

Jos siis ihmiset ovat tuhansien vuosien ajan tienneet, mitä vapautumiseen ja oman elämän hallintaan tarvitaan, miksi emme ole enempää edenneet siihen suuntaan. Miksi olemme onnellisuutta estävän kaaoksen suhteen yhtä avuttomia tai kuten monesti tuntuu vielä avuttomampia kuin esi-isämme? Tähän epäonnistumiseen on ainakin kaksi hyvää selitystä.



Ensiksikin sen kaltainen tieto – tai viisaus – jota ihminen tarvitsee vapauttaakseen tietoisuutensa, ei ole luonteeltaan kasvavaa, sitä ei voi opetella ulkoa ja soveltaa rutiininomaisesti. Kuten muutkin pitkälle kehittyneet asiantuntemuksen muodot, se saavutetaan vain siten, että jokainen yksilö oppii sen itse, yrityksen ja erehdyksen kautta. Tietoisuuden hallinta ei ole pelkkä kognitiivinen taito. Siihen tarvitaan vähintään yhtä paljon tunteiden ja tahdon sitoutumista kuin älykkyyttä. Ei riitä että tietää, miten se tehdään: se täytyy tehdä, yhä uudelleen, samalla tavoin kuin urheilijat tai muusikot harjoittelevat jatkuvasti sitä minkä teoriassa tietävät. Eikä se ole koskaan helppoa. Kun tietoa pitää soveltaa muokkaamaan omia tapojamme ja halujamme, se on tuskallisen hidasta.



Toiseksi: tietoisuuden hallintaa koskevat näkemykset pitää muokata uudelleen aina kun kulttuurillinen tilanne muuttuu. Mystikkojen, suurten joogien tai Zen-mestareiden viisaus on varmasti ollut huomattava omana aikanaan, ja heidän opetuksensa olisivat ehkä edelleen kaikkein parhaita, jos eläisimme heidän aikanaan ja heidän kulttuurissaan. Mutta kun nuo menetelmät siirretään nykypäivään ja länsimaihin, ne menettävät suuren osan alkuperäisestä voimastaan.

Tietoisuuden hallinnasta ei voi tehdä instituutiota. Heti kun siitä tulee osa yhteiskunnan sääntöjä ja normeja, se lakkaa olemasta tehokasta sillä tavoin kuin sen alus perin oli tarkoitus olla.

Hyvä itsetunto vapauttaa ympäristön paineista

Päästäkseen voitolle nykyajan ahdistuksista ja masennuksista yksilöiden täytyy tulla niin riippumattomiksi sosiaalisesta ympäristöstä, että sen tarjoamat palkkiot ja rangaistukset eivät enää ole ainoa tekijä, josta heidän reaktionsa riippuvat. Jotta ihminen saavuttaisi tällaisen riippumattomuuden, hänen täytyy oppia tuottamaan itse itselleen palkkioita. Hänen täytyy kehittää kykyään löytää iloa ja merkitystä riippumatta siitä, millaiset ulkoiset olosuhteet ovat. Tämä haaste on sekä helpompi että vaikeampi kuin miltä se kuulostaa: helpompi, koska tällainen toiminta on kokonaan ihmisen omissa käsissä, ja vaikeampi, koska se vaatii itsekuria ja kestävyyttä, joka on ollut melko harvinaista kaikkina aikoina ja ehkä varsinkin nykyään. Ja ennen kaikkea kokemuksen hallinnan oppiminen vaatii jyrkkää asennemuutosta suhteessamme siihen, mikä on tärkeää ja mikä ei.

Hyvä itsetunto merkitsee sitä, että ihmisen oppii itse tuottamaan itselleen palkkioita. Hän osaa kehua ja arvostaa itse itseään – hän ei tarvitse sitä arvostusta suorituksista ja muiden kommenteista. Hänen ei siis tarvitse aina onnistua arvostaakseen itseään, eikä hänen tarvitse tehdä niin kuin olettaa muiden haluavan saadakseen itseltään hyväksynnän – hän hyväksyy itsensä sellaisena kun on.

Tietoisuuden epäjärjestystä – epäjärjestystä jääkaapissa

Sain muistutuksen siitä miten negatiiviset ajatukset väijyvät tietoisuutemme reuna-alueilla valmiina tulemaan tietoisuuteemme heti kun siihen ilmaantuu sopiva tilaisuus. Jääkaapilla käydessäni käteeni sattui juustopala, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Erehdyin aamulla mainitsemaan siitä vaimolle, joka oli monta kertaa sanonut, ettei sitä jääkaapissa ole. Tästä sanailusta saimme aikaan näyttävän riidan.

On merkillistä kuinka helposti tunteet nousevat pintaan. Toinen sanoo jotain, joka ei ole toiselle mieleen. Toinen vastaa omasta mielestään – omasta todellisuudestaan katsoen – aivan oikeutetusti. Toinen vastaa taas omasta todellisuudestaan katsoen ja kun siihen vielä lisätään ego, joka haluaa päästä mukaan suojelemaan – niin kuin se väittää – minää ulkopuolisesta loukkaukselta, niin vau. Tästä se soppa syntyy ja mahdollisuus ymmärtää katoaa.

On jännää tuntea kaikki ne ristiriitaiset tunteet, jotka tällainen tavallinen tilanne päästää valloilleen. On ihminen aikamoinen epeli. Kun tunteet väärinymmärryksen ja loukkauksen kohteeksi joutumisesta ovat pinnassa – normaali ajattelu on mahdotonta. Silloin näkee ja tulkitsee kaiken, mitä toinen sanoo, oman olotilansa kautta. Kun olotila on paha, kaikki mitä toinen sanoo, sattuu vaikka toinen sanoisi mitä tahansa.

Kun tilanteesta lähtee pois ja rauhoittuu hieman, kaikki muuttuu. Tilanteessa voi nähdä erilaisia puolia, se saattaa jopa huvittaa. Mieli ei kuitenkaan muutu kovin nopeasti täysin. Jos tilanteeseen menee uudestaan, on suuri vaara, että palaa takaisin loukatun ja väärin ymmärretyn rooliin ja näkee ja kokeee taas kaiken niillä laseilla.


Kun ihmisen mielellä ei ole mitään tekemistä, se ei pysty estämään negatiivisia ajatuksia tunkeutumasta etualalle. Näin tapahtuu jos tietoisuutta ei opita kontrolloimaan. Rakkauselämää, terveyttä, sijoituksia, perhettä ja työtä koskevat huolet häilyvät aina tarkkaavaisuutemme reuna-alueilla odottaen hetkeä, jolloin mikään painava asia ei vaadi keskittymistämme. Kun mieli on valmis rentoutumaan, taka-alalla odottaneet potentiaaliset ongelmat kaappaavat hetkessä vallan.

Mihaily Csikszentmihalyi puhuu kirjassaan Flow elämän virta paljon tietoisuuden epäjärjestyksestä – psyykkisestä entropiasta. Yksi merkittävimmistä tietoisuuteen haitallisesti vaikuttavista voimista on psyykkinen epäjärjestys, toisin sanoen informaatio, joka on ristiriidassa aikomusten kanssa tai estää niitä toteutumasta. Nimitämme näitä olotiloja monin eri nimin riippuen siitä, miten sen koemme: tuska, pelko, raivo, levottomuus, loukkaantuminen, ahdistus tai mustasukkaisuus.

Aina kun jokin informaatio häiritsee tietoisuutta uhkaamalla sen tavoitteita, me joudumme sisäisen epäjärjestyksen eli psyykkisen entropian tilaan; itse joutuu silloin sellaiseen häiriötilaan, että sen tehokkuus kärsii. Kun tällainen kokemus pitkittyy, itse saattaa heiketä niin paljon, ettei se enää kykene kohdistamaan tarkkaavaisuutta ja pyrkimään tavoitteisiinsa.

Ulkoinen tapahtuma esiintyy tietoisuudessa puhtaana informaationa, ilman että siihen välttämättä liittyy kielteisiä tai myönteisiä arvoja. Ihminen itse tulkitsee raa’an informaation omien intressiensä näkökulmasta ja ratkaisee onko se haitallista vai ei.



Minulle syntyi siis tällainen ihmiselle tyypillinen psyykkisen epäjärjestyksen tila – asiat eivät selvästikään mennet niin, kuin toivoin – eli järjestys jääkaapissa oli toivottua huonompi ja niin edelleen. Pitkittyessään tällainen mielen epäjärjestys pakottaa tarkkaavaisuuden suuntautumaan vääriin kohteisiin, niin ettemme ole enää vapaat käyttämään sitä omien valintojemme mukaan.

Flow elämän virta

Psyykkisen epäjärjestyksen vastakohta on tila, josta käytämme termiä optimaalinen kokemus. Kun tietoisuuteen saapuva informaatio on tavoitteiden mukaista, psyykkinen energia virtaa ilman ponnistuksia. Ei ole tarvetta kantaa huolta tai asettaa omaa riittävyyttään kyseenalaiseksi. Aina kun pysähtyy ajattelemaan itseään, tulos on rohkaiseva: ”Hyvin menee.” Myönteinen palaute vahvistaa itseä, ja yhä enemmän tarkkaavaisuutta vapautuu käsittelemään ulkoista ja sisäistä ympäristöä. Nimitämme tällaista olotilaa nimellä Flow elämän virta. Kirjoitan siitä lisää myöhemmin.