Itsetunto kuntoon 5. Itsetunto kehittyy kun sinulla on motiivi harjoitteluun

Mieti mitä hyödyt hyvästä itsetunnosta ja sinulla on motiivi itsetunnon kehittämiseen. Hyötyjen näkeminen on motivoinnin lähtökohta. Ihminen ponnistelee saavuttaakseen jotain mitä hän haluaa. Hyvä itsetunto on kuin vakuutus - uskallat elää täyttä elämää murehtimatta turhia ja se auttaa sinua erityisesti silloin kun kohtaat ongelmia.


Muutamia syitä, miksi itsetuntoa kannattaa kehittää ; mm. Mia Törnblom kirjasta Självskänsla nu! huono itsetunto aiheuttaa seuraavanlaisia ongelmia:

- Tunnemme olevamme huijaus, joka voidaan koska tahansa paljastaa.

- Teemme asioita näyttääksemme muille, sen sijaan että tekisimme sitä mitä haluamme.

- Vertaamme itseämme jatkuvasti muihin ja tunnemme itsemme hyviksi vain jos kukaan muu ei ole parempi.

- Pyörimme ympäriinsä ja meillä on huono omatunto.

- Pidämme muita meitä huonompina ja puhumme heistä paljon pahaa.

- Olemme itsekeskeisiä.

- Olemme mustasukkaisia.

- Meitä hallitsevat monet pelot.

- Joudumme usein konfliktiin ja tunnemme itsemme väärinymmärretyiksi.

Tunnistatko itselläsi joitakin ylläolevista ominaisuuksista - haluatko niistä eroon? Onko sinulla joitain muita huonosta itsetunnosta aiheutuvia ongelmia, joista haluat eroon? Mieti, mitä itsetunto merkitsee sinulle?


Seuraavassa on hyvän ja tasapainoisen itsetunnon hyötyjä ruotsalaisen itsetuntogurun Mia Törnblomin mukaan kirjasta Självkänsla nu!


- Tiedämme oman arvomme, sen sijaan että meidän tarvitsisi olla parempia kuin muut, jotta tuntisimme itsemme arvokkaiksi.

- Pidämme itsestämme ja tunnemme itsemme arvokkaiksi riippumatta siitä keiden seurassa olemme.

- Tulemme iloisemmiksi ja olemme yksinkertaisesti hauskempia.

- Tulemme tehokkaammiksi ja saamme enemmän tehdyksi.

- Tulemme läsnä oleviksi tekemisessämme ja näemme sen mitä meillä jo on.

- Selviämme vaikkemme ole täydellisiä ja siksi teemme epäonnistumisistamme helpommin hauskoja tapahtumia.

- Muiden on helpompi pitää meistä, koska todella pidämme itse itsestämme.

- Uskallamme yrittää useampia asioita, koska emme enää pelkää epäonnistumista.

- Uskallamme olla rehellisiä itsellemme.

- Tunnemme luottamusta siitä, että mitä tahansa tapahtuukin, me selviämme siitä.

- Otamme vastuun suhteistamme ja tunnemme itsemme turvallisiksi kaikissa suhteissamme.

- Saamme etäisyyttä itsemme samalla kun todella otamme vastuun omasta elämästämme omasta voinnistamme.

- Seuraamme omia unelmiamme ja olemme onnistuneempia ja samalla nautimme edistyksestämme.

- Sisäinen turvallisuutemme antaa meidän sanoa kyllä kun silloin kun todella tarkoitamme sitä ja ei kun tarkoitamme sitä.

Mieti mitä sinä hyödyt hyvästä itsetunnosta. Saatko hyvän itsetunnon avulla jotain sellaista, jota todella haluat - vai oletko tyytyväinen nykyiseen oloosi.


Ulkoinen motivaatio vaatii jatkuvasti uusia yhä suurempia palkintoja muiden taholta. Kun kuitenkin aina joskus tulee vastoinkäymisiä - ulkoinen motivaatio toimii pitkän päälle huonosti. Yritä löytää itsellesi sisäinen motivaatio. Mikä palkinto - onni, ilo, sisäinen rauha, mielihyvä, unelmat, onnistuminen - juuri sinua motivoi?

Motivaatio edellyttää, että pidät ponnisteluja mielkkäinä - että näet sen, mitä tulet saavuttamaan. Itsetunnon kehittäminen on kuin kuntoilua - tarvitset pitkäjänteisyyttä, sopivaa rasitusta, positiivista palautetta etenemisestä, malleja tuloksellisin saavuttamisesta, tavoitteen - tarvitset siis motiivia tehdä se mitä pitää tulosten saavuttamiseksi.

Ota vastuu itsestäsi ja tule siksi mikä haluat olla. Mieti mitä haluat saavuttaa - ja tee siitä totta.

Roseton salaisuus

Roseton salaisuus

eli kuinka syvällisesti elinympäristömme arvot ja läheiset ihmiset vaikuttavat meihin.

Malcolm Gladwell kertoo kirjassaan Kuka menestyy ja miksi?  monia hienoja tarinoita, joista tässä on tarinan Roseton kaupungista. 

Roseto Valfortore sijaitsee 160 km Roomasta lounaaseen, Apenniinien juurella Foggian maakunnassa. Vuosisatojen ajan rosetolaiset talonpojat työskentelivät ympäröivien kukkuloiden marmorilouhoksissa tai viljelivät porrastettuja peltojaan kylän alapuolella olevassa laaksossa. Elämä oli kovaa, kylän väki oli lähes lukutaidotonta ja rutiköyhää, eikä paremmista oloista ollut juuri toivoa, ennen kun sana mahdollisuuksien maasta valtameren tuolla puolen kiiri Rosetoon asti 1800-luvun lopulla.

Vuoden 1882 tammikuussa ryhmä rosetolaisia – kymmenen miestä ja yksi poika – lähtivät meritse New Yorkiin. He jatkoivat matkaansa länteen ja saivat lopulta töitä liuskekivilouhoksesta, joka sijaitsi 140 km:n päässä New Yorkista, pennsylvanialaisen Bangorin pikkukaupungin lähellä. Seuraavana vuonna viisitoista rosetolaista lähti Italiasta Amerikkaa ja moni heistä päätyi maamiestensä tavoin Bangoriin liuskekivilouhokseen. Siirtolaiset lähettivät Rosetoon viestejä uuden maailman mahdollisuuksista. Pian ryhmä toisensa jälkeen pakkasi laukkunsa, kunnes muuttajien puro kasvoi tulvaksi. Pelkästään vuonna 1894 noin 1200 rosetolaista haki Amerikan-passia, ja heidän lähtönsä tyhjensi kotikylässä kokonaisia katuja.

Rosetolaiset alkoivat ostaa maata kallioiselta kukkulanrinteeltä, joka sijaitsi jyrkän, kuoppaisen vankkuripolun päässä Bangorista. Kaksikerroksisten tiilikattoisten kivitalojen rykelmiä nousi vuorenrinnettä kiipeilevien kapeiden katujen varteen. He rakensivat kirkon, jonka nimeksi tuli Our Lady of Mount Carmel, sekä pääkadun, josta tuli Garibaldi Avenue Italian yhdistymisen suuren sankarin mukaan. Aluksi he kutsuivat pikkukaupunkiaan New Italyksi. Pian he kuitenkin vaihtoivat nimen Rosetoksi, mikä olikin sopivaa, olivathan melkein kaikki heistä kotoisin samannimisestä italialaisesta kylästä. 

Vuonna 1896 energinen nuori pappi, isä Pasquile de Nisco otti Our Lady of Mount Carmelin kirkon johdettavakseen. De Nisco perusti hengellisiä yhdistyksiä ja järjesti festivaaleja. Hän rohkaisi kaupunkilaisia raivaamaan maata ja istuttamaan sipulia, papuja, perunaa, meloneita ja hedelmäpuita talojen isoille takapihoille. Hän jakeli siemeniä ja sipuleita. Kaupunki heräsi henkiin. Rosetolaiset alkoivat kasvattaa sikoja takapihoillaan ja viljellä rypäleitä kotitekoista viiniä varten. Rakennettiin kouluja, puisto, luostari ja hautausmaa. Garipaldi Avenuelle avattiin pieniä kauppoja, leipomoja, ravintoloita ja baareja. Syntyi yli kymmenen pientä tehdasta, joissa valmistettiin neuleita. Pennsylvanian Roseto oli oma pikkuruinen maailmansa, josta ulkopuoliset eivät tienneet juuri mitään, ja sellaiseksi se olisi saattanut jäädäkin ilman Stewart Wolfia.

Wolf oli lääkäri. Hän opetti Oklahoman yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja hänen tutkimuskohteensa oli ruoansulatus ja vatsa. Wolf vietti kesänsä maatilalla lähellä Rosetoa. ”Kerran joskus 1950-luvun lopulla, kun olimme taas kesänviettopaikassamme, minut kutsuttiin luennoimaan paikalliselle lääkäriseuralle”, Wolf kertoi vuosia myöhemmin. ” Kun olin pitänyt puheeni, eräs paikallisista lääkäreistä tarjosi minulle oluen. Juodessamme hän sanoi: Kuule, olen ollut lääkäri 17 vuotta. Potilaani tulevat laajalta alueelta ja on erittäin harvinaista, että kukaan alle 65-vuotias rosetolainen sairastaisi sydäntautia.”

Wolf hämmästyi. Elettiin 50-lukua, vuosia ennen kuin sydänsairauksia alettiin ehkäistä kolesterolia alentavilla lääkkeillä ja muilla määrätietoisilla toimenpiteillä. Sydänkohtauksista oli tullut epidemia Yhdysvalloissa – ne olivat alle 65-vuotiaiden miesten yleisin kuolinsyy. Kaiken järjen mukaan oli siis mahdotonta, että lääkäri ei löytäisi jostakin sydänsairauksia.

Wolf päätti tutkia asiaa. Hän pyysi avukseen muutamia opiskelijoita ja kollegoitaan yliopistolta. He etsivät käsiinsä Roseton asukkaiden kuolintodistukset ja lääkärein arkistot ja sairaskertomukset. Aloitimme vuonna -61. Pormestari sanoi: ”Siskoni auttavat sinua. Saatte kaupunginvaltuuston salin käyttöönne.” Kysyin, missä valtuusto sitten kokoontuisi. Hän vastasi: ” No, lykkäämme kokouksia vähän tuonnemmaksi.” Rouvat toivat meille lounasta. Otimme verikokeita ja mittasimme sydänkäyriä pienissä kopeissa. Olimme siellä neljä viikkoa. Sen jälkeen juttelimme viranomaisten kanssa, ja he antoivat koulurakennuksen käyttöömme kesän ajaksi. Kutsuimme Roseton koko väestön tutkittavaksi.”

Tulokset olivat hämmästyttävät. Käytännöllisesti yksikään alle 55-vuotias rosetolainen ei ollut kuollut sydänkohtaukseen, eivätkä he myöskään osoittaneet sydänsairauden merkkejä. Yli 65-vuotiaiden rosetolaismiesten sydänkuolleisuus oli noin puolet alhaisempi kuin Yhdysvalloissa keskimäärin. Itse asiassa mistä tahansa sairauksista johtuva kuolleisuus oli 30-35% odotettua alhaisempi.

Wolf kutsui avukseen sosiologiystävänsä John Bruhnin Oklahoman yliopistosta. ”Palkkasin lääketieteen opiskelijoita ja sosiologian jatko-opiskelijoita haastattelijoiksi. Kuljimme Rosetossa talosta taloon ja juttelimme jokaisen yli 21-vuotiaan kanssa.” Bruhn muistelee. Tapahtumista oli kulunut yli 50 vuotta, mutta Bruhnin äänessä oli vieläkin ihmetystä hänen kuvaillessaan tutkimusryhmän löydöksiä. ” Siellä ei ollut itsemurhia, alkoholismia tai huumeriippuvuutta, ja rikollisiakin oli hyvin vähän. Kukaan ei elänyt sosiaaliturvan varassa. Kun otimme selvää, oliko heillä vatsahaavoja, heillä ei ollut niitäkään. Nämä ihmiset kuolivat vanhuuteen. Sillä siisti.”

Wolfin ammattikunnalla oli nimi Roseton kaltaisille paikoille – paikoille, jotka sijaitsevat tavanomaisen kokemuksen ulkopuolella, joissa tavalliset säännöt eivät päde. Roseto oli tilastotieteen kielellä ”vieras havainto, poikkeustapaus”.

Wolfin ensimmäinen ajatus oli se, että Rosetossa noudatettiin vanhan mantereen ruokavaliota ja oltiin siksi terveellisempiä kuin muualla Amerikassa. Pian hän kuitenkin huomasi ettei se pitänyt paikkansa. Ilmeni, että hulppeat 41% rosetolaisten kaloreista tuli rasvasta. He eivät myöskään olleet väkeä joka joogaisi tai juoksisi lenkkejä. Rosetolaiset tupakoivat ahkerasti ja monet kärsivät liikalihavuudesta.

Voisiko kysymys olla geeneistä. Tutkijat etsivät käsiinsä muualla Yhdysvalloissa asuvia rosetolaisten sukulaisia saadakseen selville oliko heillä yhtä rautainen terveys kun rosetolaisilla. Ei ollut.

Tämän jälkeen Wolf kohdisti huomionsa alueeseen, jolla Roseto sijaitsi. Mahtoiko alueella olla jotain terveydelle erityisen suotuisaa. Ei ollut, taas umpikuja. 

Wolfille alkoi valjeta, että Roseton salaisuus ei piillyt ruokavaliossa, liikunnassa, geeneissä eikä sijainnissa. Roseton salaisuuden Roseto Effect täytyi olla Roseto itse. Bruhn ja Wolf tajusivat tämän kulkiessaan kaupungilla. He seurasivat, kuinka rosetolaiset kyläilivät toistensa luona, pysähtyivät kadulle rupattelemaan ja kokkasivat takapihoillaan. He oppivat tuntemaan suuret perheklaanit, joihin kaupungin yhteisörakenne perustui. He näkivät, kuinka monissa kodeissa kolme sukupolvea asui saman katon alla ja kuinka paljon isovanhempia kunnioitettiin. He osallistuivat messuun Our Lady of Mount Carmelin kirkossa ja näkivät seurakunnan yhdistävän ja rauhoittavan vaikutuksen. He laskivat, että tässä alle 2000 asukkaan pikkukaupungissa toimi yhteensä 22 yhdistystä. He aistivat yhteisössä vallitsevan erityisen tasa-arvon hengen, joka sai rikkaat välttämään pöyhkeilyä ja peitti armeliaasti vähempiosaisten epäonnistumisen. 

Juurruttamalla eteläitalialaisen talonpoikaiskulttuurin Itä-Pennsylvanian vuorille rosetolaiset loivat vahvan ja suojaavan sosiaalisen rakenteen, joka piti nykymaailman loitolla. Rosetolaisten hyvä terveys johtui heidän taustastaan – siitä maailmasta, jonka he olivat luoneet uudelleen pikkuruiseen kaupunkiinsa vuorten rinteillä. ”Muistan, kun menin Rosetoon ensimmäisen kerran ja näin siellä kolmen sukupolven perheateriat, lukuisat leipomot, kadulla parveilevan väen, kuisteilla istuskelijat ja neulepajat, joissa naiset työskentelivät päivisin miesten ollessa liuskekivilouhoksilla”, sanoi Bruhn. ”Siinä oli taikaa.” 

Kun Bruhn ja Wolf esittelivät havaintonsa ensi kertaa lääketieteelliselle yhteisölle, vastaanotto oli skeptinen. Silloin vallalla olleen käsityksen mukaan kaikki riippui geeneistä ja valinnoista, ruuasta, liikunnasta. Kukaan ei pitänyt terveyttä yhteisöllisenä asiana.

Wolfin ja Bruhnin haasteena oli saada vallitseva lääketiede näkemään terveys ja sydänkohtaukset uudessa valossa; Piti tajuta, kuinka syvällisesti elinympäristömme arvot ja läheiset ihmiset vaikuttavat meihin. Rosetosta alkoi psykosomaattisen lääketieteen pioneerin Stewart Wolfin taival, joka on mullistanut monia käsityksiämme. 

Voi kuitenkin vain ihmetellä, miten huonosti ymmärrämme näitä asioita, jotka edelläkävijät kuten Wolf oivalsivat jo yli 50 vuotta sitten. Ihminen on kokonaisuus jonka hyvinvointiin vaikuttaa ratkaisevasti se sosiaalinen ympäristö missä hän elää. Vilkkaan sosiaalisen elämän vaikutus terveyteen on samaa luokkaa kuin liikunnan vaikutus. Tiivis yhteisö, jossa jokainen tietää roolinsa ja jokainen hyväksytään ryhmän jäseneksi, rakentaa ihmisen omaa kuvaa ja itsetuntoa kun hän pystyy näkemään oman roolinsa osaavana, arvokkaana ryhmän jäsenenä. Ihminen on todella sosiaalinen olio ja sosiaalisten kontaktien puute näkyy ihmisen terveydessä.

Mallit ohjaavat elämääsi

Heräsin aamulla tajuamaan, että mallit todella aina ohjaavat elämäämme. Olen puinut asiaa jo pitkään ja lähestynyt aihetta monelta suunnalta, mutta silti asiaa on vaikea muistaa ja havaita tarpeeksi usein. Yleensä juuri silloin kun se pitäisi muistaa ja nähdä se unohtuu ja jää pois mielestä.

Joku tekee jotain mitä en voi ymmärtää ja jään kauheasti pohtimaa, miksi ihmeessä hän teki niin. Yritän keksiä järkevää selitystä asiaan. Sama asia tapahtuu kun jälkikäteen ihmettelen, miksi itse toimin jossain tilanteessa tavalla, jota en voi myöhemmin ymmärtää. On väärä ajatus hakea toiminnan takaa loogista selitystä, motiivia tai tarkoitusta. Tähän ongelmaan olen törmännyt todella usein elämäni aikana, uskomus ihmisen analyyttisyyteen tai tarkoitushaluisuuteen tai järkevyyteen on ollut minulla hyvin vahva. Jokin selitys ihmisen käyttäytymiseen pitää olla – näin olen ajatellut.

Vasta viime aikoina on laajemmin alettu tietää, että ihminen toimii mallien ( skeemojen, skriptien ) avulla. Suurimmaksi osaksi automaattiohjauksella – eri lähteiden mukaan 90-98%:sti. Ihmiseen on kehittynyt hieno automatiikka, koska muuten ihmisen toiminnan ohjaus olisi aivan liian vaivalloista, jopa mahdotonta. Ihmisessä toimii itsenäisiä toimijoita enemmän kuin ihmisiä on maapallolla. Toisaalta ihmisen ympäristössä tapahtuu koko ajan uskomattoman paljon ja ihminen saa aistien avulla todella hirmuisen määrän informaatiota koko ajan. Tämä kaiken hallinta tietoisesti olisi mahdotonta. Siksi ihmiselle on kehittynyt tehokas muistitoiminta – aivot. 

Ihminen tallentaa muistiin kaiken näkemänsä, kokemansa ja oppimansa. Aivot keräävät nämä muistot hierarkiseksi muistijärjestelmäksi, josta tiedot löytyvät. Yksittäisistä muistoista kootaan suurempia kokonaisuuksia. Ihmisen kehityksen nykyisen kaltaiseksi toimijaksi on mahdollistanut ihmisen evoluution hieno oivallus aivoissa. Aivot pystyvät samalla tavalla kun ne muistavat menneitä kääntämään nämä menneet tiedot tulevaisuuden ennustamiseksi ja suunnittelemaan ja ennakoimaan tekemistään tämän aivojen ennustejärjestelmän avulla.

Ihminen siis tarkkailee ympäristöään ja tekee siitä havaintoja. Ihminen ei kuitenkaan tulkitse näitä havaintoja eksaktisti – vaan mallien kautta.  Jos pelästyt koiraa lapsena, sinulle syntyy malli, joka varoittaa vaarasta aina koiran havaitessasi – riippumatta siitä onko koirasta todellista vaaraa sinulle. Joku toinen lapsi leikkii koiran kanssa lapsena ja hänelle syntyy malli, että koirat ovat kivoja, hänelle aktivoituu aivan toisenlainen malli koiran kohtaamisessa aikuisena. Ihminen muodostaa malleja aivan kaikista asioista, joita hän elämänsä aikana kohtaa. Malleja on myös hyvin eri tasoisia ja vahvuisia. Osa malleista kopioidaan suoraan vanhemmilta, kavereilta, mediasta, yhteiskunnasta ja osa periytyy jo muinaisista ajoista geeniperimänä.

Jos et ole tyytyväinen siihen, miten koet erilaiset asiat ja miten niihin reagoit, kysymys on siitä, että sinulla on vanhoja voimassa olevia malleja, jotka ovat ristiriidassa sinun nykyisten ajatuksiesi ja toisista asioista syntyneiden uusien mallien kanssa. Muista, että sinulla on itsemääräämisoikeus – saat siis muuttaa mallejasi sellaisiksi, että ne palvelevat sinua mahdollisimman hyvin. Mallit eivät muutu itsestään, ne vaativat impulsseja ja työtä muuttuakseen. Sinä voit tietoisesti havainnoida mallejasi ja muuttaa niitä haluamaksesi.

Emme yleensä itse tietoisesti ohjaa itseämme ja mallejamme – näin annamme muille vallan itseemme. Yhteiskunta ja nykyään media ja mainonta muokkaavat ja rakentavat koko ajan meidän mallejamme siitä, miten näemme asiat ja mitä johtopäätöksiä teemme ja miten käyttäydymme. Jos itse emme ole tietoisia, muut ohjaavat meitä hyvin voimakkaasti.

Aina kun ihmettelet miksi jotain tapahtuu – muista, että toiminnan takana on jokin aktivoitunut malli, joka lyö automaattiohjauksen päälle. Sinä tai joku muu ei tietoisesti toimi niin, vaan vanha malli ottaa vallan. Omien ja muiden mallien tarkkailu on mielenkiintoista ja opettavaa puuhaa – tässäpä uusi hieno harrastus, joka on lisäksi opettavinen, ekologinen ja halpa.

Mitkä mallit ohjaavat sinun elämääsi. Miten ne vaikuttavat itsetuntoosi ja onnellisuuteesi? Miten kapeasti katsot maailmaa?