tiistai 29. toukokuuta 2012

Muistin painolasti



Osho kehottaa meitä luopumaan muistista ja elämään vain tässä hetkessä. Ihmiset eivät ymmärrä sitä. Kun Osho kehottaa meitä luopumaan muistista, hän tarkoittaa luopumista muistoista eli menneisyyden psyykkisestä painolastista.

Kirjassaan Luovuus, kohtaa sisäinen voimasi Osho sanoo: Et ole ymmärtänyt minua oikein, mutta se on aivan luonnollista. Minua on mahdotonta ymmärtää, sillä ymmärtääkseen on luovuttava muististaan. Muisti aiheuttaa häiriöitä. Kuuntelet mitä sanon, ja alat sitten tulkita sitä muistiisi tukeutuen, menneisyytesi pohjalta. Et pysty ymmärtämään minua, ellet ole tässä hetkessä … Vasta silloin voimme kohdata. Vain siinä hetkessä olet minun kanssani, muutoin olet fyysisesti läsnä, mutta psyykkisesti poissa.

En ole pyytänyt teitä luopumaan muistissanne olevista tosiasioista. Sehän olisi typerää. Tosiasioiden muistaminen ei ole mikään ongelma, siinä on kyse pelkistä asioista. Mutta kun muistosi vaikuttavat sinuun psyykkisellä tasolla, syntyy ongelmia.

Eilen joku loukkasi sinua. Tänään tuo sama ihminen tulee sinua vastaan. Muistat sen tosiasian, että ” tuo mies loukkasi minua eilen”. Psyykkisellä tasolla muisto tästä tekee sinut vihaiseksi; kun näet hänet, sisälläsi alkaa kiehua. Ja mies saattaa juuri olla tulossa pyytämään sinulta anteeksi; hän saattaa olla tulossa sanomaan, että hän on pahoillaan, ja toivoo saavansa sinulta anteeksi. Hän on saattanut huomata virheensä. Hän saattaa olla tulossa hieromaan ystävyyttä kanssasi, mutta sinä kiehut vihasta. Olet raivoissasi ja alat huutaa hänelle. Et näe hänen kasvojaan sellaisina kun ne ovat juuri nyt; annat eilisten kasvojen vaikuttaa itseesi. Mutta eilinen meni jo. Tuo mies ei olekaan sama mies kuin eilen. Vuorokaudessa on tapahtunut paljon – etkä sinäkään ole entisesi.

OSHO neuvoo meitä vapautumaan tästä mielen ansasta seuraavasti. Käytä tosiasioihin pohjautuvaa muistia ja sano: ”Tuo mies luokkasi minua eilen”, mutta tuo ”minä” onkin muuttunut. Ja tuo mies on muuttunut. On siis aivan kuin tuo tapahtuma olisi sattunut kahdelle muulle ihmiselle, joiden kanssa teillä kahdella ei ole enää mitään tekemistä – silloin olette psyykkisesti vapaat. Muisto tapahtuneesta on olemassa, mutta se ei vaikuta psyykkisellä tasolla mielentilaanne. Kohtaat miehen sellaisena kuin hän on juuri nyt, ja olet itse sellainen kuin olet juuri nyt.

Miten totta kaikki tämä OSHON puhe onkaan. Puhumme koko ajan toisillemme – ja kuitenkin hyvin harvoin ymmärrämme toisiamme. Miksi näin tapahtuu? Miksi tämä on meille niin vaikeata? Tätä kysymystä olen miettinyt yli 30 vuotta.


Viime aikoina on tieteessä saatu selville yhtä ja toista mikä auttaa ymmärtämään asiaa.

Ihmisen aivot ovat suuri muistivarasto. Tunteet ovat keskeinen tekijä muistamisessa. Ihminen muistaa nimenomaan ne asiat joihin liittyy tunteita. Mitä voimakkaampi tunne tapahtumaan liittyy sitä tärkeämmäksi aivot sen määrittelee ja sitä paremmin ihminen sen myöhemmin muistaa. Toisaalta kun muistat asian myöhemmin, et ainoastaan muista asiaa, muistoon on kiinteästi liittynyt myös se tunne jonka vallassa olit aikoinaan.

Ihminen on siis rakentunut niin, että hänellä on oma tulkintansa maailmasta – muistojen, menneisyyden, perimän, kavereiden, suvun, heimon, kansan muisti ja tulkinnat – joita vasten hän tulkitsee kaiken kokemansa. Kaikki tämä tapahtuu tiedostamattomalla tasolla mielessä ja ihminen uskoo näkevänsä ja tulkitsevansa maailmaa objektiivisesti, ulkopuolisena.

Kun ihminen on kymmenien tuhansien vuosien aikana rakentunut tällaiseksi, niin hänen toimintaansa ohjaavat hyvin tehokkaat mallit. Ne ovat kehittyneet, jotta ihminen selviytyisi elämässä. Jotta nämä mallit – luolamiehen vaistot - eivät jatkuvasti kaappaisi ihmistä valtaansa, ihmisen pitää tietoisesti ponnistella.

Lapsi osaa olla läsnä ja siksi lapsi näkee usein asioita, joita aikuiset eivät huomaa. Nykyinen koulutus keskittyy täysin muistiin – ei lainkaan ymmärtämiseen, oppimiseen, luovuuteen – oppijan pitää vain muistaa erilaisia asioita. Lapsi menettää kyvyn olla läsnä kun hän kasvaa tässä maailmassa. Läsnäolon taito täytyy opetella uudestaan aikuisena. Ihminen ei voi ymmärtää kunnolla toista ihmistä, jos hän ei todella halua ymmärtää ja kykene olemaan läsnä tietoisesti. Näitä taitoja ei juuri opeteta tänä päivänä.Yksi keino on psykologinen harjoittelu.

Oshoa on vaikea ymmärttää, jos et ole tietoisesti läsnä ja laita muistiasi tietoisesti syrjään. Mutta kun teet näin OSHON teksteistä tulee ymmärrettäviä, selkeitä.




Menneisyys on osa nykyisyyttä; kaikki mitä olet ollut ja tehnyt menneisyydessäsi, on osa nykyisyyttäsi, se on tässä hetkessä. Eilen olit kanssani – se on menneisyyttä, mutta onko se todella kokonaan mennyttä? Miten se muutti sinua; sinuun syttyi jokin uusi kipinä – se on nyt osa sinua.

Nykyhetkeesi sisältyy koko menneisyytesi. Ja jos ymmärrät minua, nykyhetkeesi sisältyy myös koko tulevaisuutesi – sillä menneisyyden tapahtumat ovat muuttaneet sinua, ne ovat valmistaneet sinua. Ja tulevaisuutesi muotoutuu sen pohjalta, miten elät nykyhetken. Se, miten elät nykyhetken, vaikuttaa suuresti tulevaisuuteesi.

Älä siis ole huolissasi, kaikki on jo mukana – sinun ei tarvitse lisätä menneisyyden taakkaa, muistelemalla epämieluisia kokemuksia. Opi päästämään irti menneisyydestä. Opi olemaan tietoisesti läsnä.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Hyväksyminen ja antautuminen



Kuinka meidän onkaan vaikea hyväksyä, mitä elämässä tapahtuu. Haluamme aina jotain muuta, parempaa, hienompaa, tärkeämpää. Haluamme niin kovin paljon koko ajan. Ja kun saamme jotain, niin kohta haluamme jotain muuta ja tämä jatkuu aina vain.



Hyväksymällä ja antautumalla tilanteelle saavuttaa rauhallisuuden ja tyyneyden tilan, jota on vaikea sanoin kuvata. Ja kuinka ihmeellistä on, sen saavuttamiseksi ei tarvitse ponnistella – riittää kun hyväksyy ja antautuu tilanteelle – elämälle.



Eckhart Tolle kirjoittaa tästä asiasta kauniisti kirjassaan tyyneys puhuu.

”Vilkaise” aina mahdollisuuden koittaessa sisällesi nähdäksesi, oletko tiedostamattasi luomassa ristiriitaa sisäisen ja ulkoisen välille, kyseisen hetken ulkoisten olosuhteiden – olinpaikkasi, seurasi, tekemistesi – sekä ajatustesi ja tunteidesi välille. Voiko tuntea, miten tuskallista on vastustaa sitä, mikä on?



Kun tunnet sen, ymmärrät myös olevasi vapaa luopumaan tästä turhasta ristiriidasta, tästä sisäisestä sotatilasta.



Täytyykö sinun todella nimetä jokainen aistihavainto ja kokemus mielessäsi? Täytyykö sinulla todella olla viharakkaus suhde elämään, jossa olet miltei jatkuvassa ristiriidassa tilanteiden ja ihmisten kanssa? Vai onko kyse pelkästään syvään juurtuneesta mielen tottumuksesta, joka on kukistettavissa? Ei jotain tekemällä, vaan sallimalla tämän hetken olla sellainen kuin se on.



Olevan hyväksyminen siirtää sinut syvemmälle tasolle, jossa ei sisäinen tilasi, eikä minuuden tunteesi enää ole riippuvainen siitä, että mieli tekee arvostelmia hyvästä ja pahasta. Kun sanot ”kyllä” elämän ”olevaisuudelle”, kun hyväksyt tämän hetken sellaisenaan, voit kokea sisälläsi tilan tunteen, joka on syvästi rauhallinen.



Antautumisesta tulee paljon helpompaa, kun ymmärrät kaikkien kokemusten hetkellisyyden ja sen, että maailma ei voi antaa sinulle mitään pysyvästi merkitsevää. Et vaadi enää tilanteen, ihmisen, paikan tai tapahtuman tuovan sinulle tyydytystä tai tekevän sinut onnelliseksi. Sen ohikiitävä ja epätäydellinen luonne saa olla sellainen kuin se on.

Ja ihmeellistä on se, että kun et enää aseta mahdottomia vaatimuksia, jokainen tilanne, henkilö, paikka tai tapahtuma ei muutu ainoastaan tyydyttävämmäksi, vaan myös harmonisemmaksi, rauhallisemmaksi.



Sanonko: ”Nauti tästä hetkestä. Ole onnellinen.” En.

Hyväksy vallitsevan hetken luonne. Se riittää.





Elämän, vallitsevan hetken hyväksyminen on avain myös itsensä hyväksymiseen ja itsetunnon kehittämiseen. Käytä tätä avainta.

torstai 17. toukokuuta 2012

Tietoinen kävely



Hyvä keino tehdä tietoista kävelyä on käyttää todella ohutpohjaisia ”kenkiä”. Poika jätti minulle kokeiltavaksi feelmax kevytjalkineet. Niissä on todella ohut pohja niin, että kävellessä todella tuntee jokaisen askeleen. Niissä kävellessä tulee aivan itsestään suoritettua tietoista kävelyä.

tietoinen kävely - kova asfaltti


Kun lähdin niillä kävelemään, jokainen askel tuntui oudolta, koko käveleminen piti opetella uudestaan. Et voi kiiruhtaa normaaliin tahtiin. Sinun on tietoisesti otettava jokainen askel. Kun astut jalan maahan, tunnet kaiken jalkasi alla. Se on todella outo tunne, kun on oppinut käyttämään kenkiä jotka voi läimäyttää maahan tuntematta juuri mitään. Varsinkin lenkkareissa ei ole mitään tuntumaa jalkoihin ja alustaan.

tietoinen kävely - pehmeä nurmikko


Christopher K. Germer neuvoo kirjassaan Myötätunnon tie tietoista kävelyä seuraavilla ohjeilla:

- Seiso hetki paikoillasi ja ankkuroi huomio kehoosi. Ole tietoinen itsestäsi ja seisoma-asennostasi. Tunne kehosi.

- Ryhdy kävelemään hitaasti ja harkiten. Huomaa miltä tuntuu nostaa jalkaa, astua eteenpäin ja laskea se samalla, kun toinen jalka on nousemassa maasta. Tee sama toisella jalalla. Aisti nostamisen, astumisen ja laskemisen tunteet yhä uudestaan. Voit käyttää sanoja ”nostaa”, ”astua” ja ”laskea” huomiosi kohteena tehtävässä.

- Kun mielesi harhailee, palaa hellävaroin kävelyn fyysisiin tuntemuksiin. Jos tunnet tarvetta liikkua nopeammin, yksinkertaisesti huomioi se ja palaa kävelyn aistimiseen.

- Tee tätä lempeydellä ja kiitollisena. Suhteellisen pienet jalkasi kantavat koko kehosi; lanteesi kantavat koko yläruumistasi. Koe kävelyn ihme.

- Liiku hitaammin ja joustavammin tilassa tietoisena, että olet kävelemässä. Joidenkin mielestä on helpointa keskittää huomio polvien alapuolelle tai pelkästään jalkapohjiin.

- Kutsu itsesi meditaatiokävelysi lopussa olemaan tietoisesti läsnä kehosi aistimuksissa koko päivän ajan. Huomioi kävelyn tuntemukset ryhtyessäsi seuraavaan toimeen.

Suorita kävelyharjoitus ensin sisällä kotonasi ja myöhemmin ulkona normaaliin tahtiin. Jotkut ihmiset keskittyvät mieluiten hengitykseen kävellessään. Se sopii myös, tietoisen läsnäolon harjoituksissa olet vapaa kokeilemaan ja löytämään sinulle parhaiten sopivan harjoituksen.





Olen tehnyt tietoisia kävelyitä aikaisemminkin. Näissä kengissä se oli kuitenkin aivan uusi kokemus. Kehotietoisuus nousi aivan toiselle tasolle. Kävelyn jälkeen jalat olivat pitkään oudot – monet jalan pienistä lihaksista, joita ei oltu kunnolla käytetty vuosiin, olivat rasittuneet ja se tuntui jaloissa pitkään.


tietoinen huomio - mikähän ötökkä siinä syömässä


Kun kävelee tietoisesti, niin mielen tarjoama yleensä melko jatkuva höpötys lakkaa ja huomaa kaikenlaista, mitä aikaisemmin ei ole huomannut. Näin minäkin olen huomannut kukkia ja monia pieniä ötököitä, joita en aikaisemmin ole koskaan huomannut. Näistä elämän pienistä ihmeellisyyksistä löytyy yllättäen varsin helposti ihmettelyn ja ilon aiheita.

tietonen huomio - onko valkovuokkoja aina ollut näin paljon

Neurobinen aivojumppa

Tällainen täysin uusi kävely oli varmasti myös neurobista jumppaa aivoille. Aivot joutuivat miettimään uudestaan kävelyn kaikkien jalan lukemattomien lihasten ja jänteiden kannalta. Normaalisti kävellessä aivot toimivat automaattiohjauksella – vanhojen mallien mukaan – mitään ei tarvitse miettiä.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Kiitos Pia, oppia tuli taas


Pia opetti taas hienosti, kuinka me kaikki, jokainen meistä, elämme täysin omassa maailmassamme, vaikka näyttää siltä, että olemme samassa tilassa, samassa huoneessa. Kun elämme täysin omassa maailmassamme, näemme, kuulemme ja tulkitsemme maailmaa myös täysin omasta maailmastamme käsin. Näin sitä keskustelua, jota käydään on mahdoton ymmärtää, kun jokainen puhuu omasta maailmastaan, jota toinen taas ei ymmärrä. Näin käy meille silloin kun emme jatkuvasti selitetä ja tulkitse, mitä tarkoitimme sanoessamme jotain.

Aivan samoin kun me elämme omissa maailmoissamme, elää Erkki täysin omissa maailmoissaan. Ne ovat monesti niin erilaisia kun meillä muilla, että me havaitsemme ne. Kahdeksankymmentäseitsemänvuotias Erkki kokee olevansa nuori 20-30vuotias ja on menossa kovaa vauhtia paikkoihin joita ei enää ole, ihmisten kanssa jotka ovat kuolleet kymmeniä vuosia sitten. Tällaisen omassa maailmassa elämisen me huomaamme. Mutta meidän on vaikeampi huomata omaa omassa maailmassamme elämistä, vaikka se on melkein samanlaista.

Hetki sitten oli talvi
Kun elämme omassa maailmassamme, teemme tulkintoja siitä katsoen. Ihminen pyrkii selviämään elämässä mahdollisimman hyvin. Pärjätäkseen ihminen luo kartan maailmasta sellaisena kun hän sen kokee – oman maailmansa. Sen lisäksi ihminen tekee malleja kaikista tilanteista, jotta hän osaisi nopeasti ja helposti toimia tulevaisuudessa. Omia menneitä tapahtumia tulkitsemalla ihminen rakentaa malleja miten asiat sujuvat tulevaisuudessa. Toinen tapa saada malleja on kopioida niitä muilta ihmisiltä.

Kun ihminen on jossain tilanteessa hän tulkitsee sitä omasta maailmastaan käsin, näkee sen mitä haluaa, kuulee sen mitä haluaa ja sitten kokee niitä tuntemuksia, joita on oppinut tuntemaan tällaisissa tilanteissa omien malliensa pohjalta. Kun me jokainen teemme tällä tavoin olemme helposti täysin eri tilassa kaikki meistä, vaikka olisimme näennäisesti samassa tilassa.

nyt kevät tekee tuloaan
Pia katseli netistä työpaikkoja. Saara kertoi miten he olivat tehneet Jonille hakemuksia ja CV:n. Minä ehdotin, että nyt voisi tehdä samalla tavalla Pialle. Huonomuistisena en muista tarkkaa sanamuotoa, mitä sanoin. Pia hermostui siitä. Näin jälkikäteen ajatellen oli väärä toimintatapa ehdottaa asiaa melko suoraan. Voin kuvitella, että Pialla nousi mieleen koulutehtävän kaltainen kielteinen kuva tästä tehtävästä ja isä neuvomassa. Siis paljon kielteistä, vastustavaa, tuskaa nousi mieleen. Ei ollut muuta mahdollisuutta kun poistua paikalta. Yritykset keskustella asiasta vain lisäävät tuskaa, koska syntyy vain lisää negatiivisia tunteita. Pitäisi löytää oikeat sanat – mutta se on vaikeata.

Onneksi paikalla oli Saara, joka oli ulkopuolinen. Saaran kanssa Pia sitten puuhasi pitkään yhdessä. He katselivat paljon työn hakemista ja keskustelivat asiasta. Toivottavasti asia selkeni edes vähän, niin että siihen uskaltaa vähän helpommin myöhemmin tarttua.


Minulla on malli, että hankalat asiat kannattaa tehdä pois heti sopivan tilanteen tullen, mahdollisimman nopeasti, niin ne eivät paina mieltä, tuota tuskaa ja aiheuta stressiä - tämän on elämä minulle opettanut. Toinen voimakas malli on halu saada tietoa ja oppia. Minulla ei ole juuri ollut ketään, joka olisi osannut neuvoa minua. Koen, että olisin voinut välttää monet tuskat ja väärät päätökset jos olisin saanut enemmän tietoa ja kokemusta asioista sopivaan aikaan. Olisin uskoakseni oppinut asiat nopeammin ja helpommin. En tiedä onko tämä uskomus totta. Nyt minun on kovin vaikea ymmärtää, miksi lapset haluavat ehdottomasti tehdä kaikki asiat ilman tietoja ja neuvoja. Vaikka kuinka varovasti yritän tuoda neuvoja ja tietoja lasten ullottuville on se liikaa heille. On tämä elämä hauska peli.


aurinko vaikuttaa maailmaamme
Elämä olisi paljon helpompaa ja kivempaa jos voisimme keskustella ja kertoa oman tulkintamme asioista. Siis kertoa, mitä meidän omassa maailmassamme tapahtui, mitä kuulimme ja mitä tunteita siitä nousi, eli mitä tulkintoja minä itse asioista tein. Oman maailman avaaminen ja kertominen muille on tietysti vaikeata – eihän mitään omaa maailmaa ole – on vain yksi maailma minun maailmani – ja kaikki muut sijoitetaan siihen. Oman maailman avaaminen vaatii tietysti suurta rohkeutta. Toisten maailmoihin tutustuminen olisi meille kaikille kuitenkin kovasti hyödyllistä ja opettavasta.


Kuinka rikas maailma onkaan ja kuinka monta maailmaa siihen sisältyykään. Olisi hienoa, jos uskaltaisimme avata maailmojamme muille kertomalla niistä – siis miten koet jonkun tilanteen, mitä tunnet, missä olet, mitä näet – näin voimme vähän lisätä ymmärrystä toisistamme ja välttää turhia väärinymmärryksiä jo ennen kun niistä tulee riitoja.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Nauru parantaa mieltä



Nauru pidentää ikää, sanotaan. Katselin Teemalta tiededokumenttia naurua etsimässä

lapsikin osaa nauraa

Lapsi osaa nauraa luonnostaan. Lapsi oppii nauramisen 2-4 kk iässä. Lapsi ei opi nauramista vanhemmiltaan eikä ympäristöstä, koska myös kuurot ja sokeat lapset oppivat nauramaan. Ihmiselle on kehittynyt kyky nauraa kauan sitten ja nyt nauraminen on meillä geeneissä. Me aikuiset vain opimme olemaan nauramatta – meistä tulee happamia, tylsiä ja ilottomia.

kaikki lapset osaavat nauraa
ihminen oppi nauramaan muinaisina aikoina
Dokumentissa oli potilas Norman Cousins, jonka lääkärit olivat tuominneet parantumattomaksi. Hänellä oli todella pahoja kipuja, eikä hän voinut edes nukkua. Hän hankki pilan päiten tyylisiä videoita ja ryhtyi katselemaan niitä ja nauramaan säännöllisesti. Naurun jälkeen hänen kivut lievittyivät hiukan ja hän pystyi nukkumaan muutaman tunnin. Tällä naurulääkityksellä hän lopulta parani – mies, jonka lääkärit olivat todenneet parantumattomasti sairaaksi.

parantumaton parani nauramalla


Keho sai naurun avulla voimia parantaa itse itsensä. Tämä ja muutamat muut vastaavat tapaukset ovat olleet innoittajina kun tiedemiehet ovat aloittaneet naurun vaikutusten tutkimisen. Naurulla tiedetään olevan monia positiivisia vaikutuksia. Naura toimii kehon jumppana – kun nauraa monet kehon sisäiset lihakset saavat jumppaa. Nauru saa aikaan välittäjäaineiden ja hormonien eritystä kehossa. Kehon immunologinen taso nousee. Nauru todella pidentää ikää. Emme vielä tiedä läheskään kaikkia naurun positiivisia vaikutuksia.

Naurujooga


Näistä monista naurun hyvistä terveysvaikutuksista innostuneena aloitti Madan Katarian laughteryogan naurujoogan kehittämisen. Hän meni puistoon ja kertoi alkavansa pitää naurutuokioita. Kaikki nauroivat idealle. Aluksi kerrottiin vitsejä, joille nauretaan. Muutaman viikon kuluttua hyvät vitsit oli kerrottu loppuun. Piti keksiä uusi tapa jatkaa naurujoogaa. Madan Katarian tiesi, että nauru on hyvin tarttuvaa – kun yksi nauraa, se tarttuu muihin.

Madan Kataria lopetti lääkärin työn ja ryhtyi nauramaan

Näin syntyi naurujooga. Teeskennellään ensin naurua ja sitten se vähitellen tarttuu ja syntyy aitoa naurua, joka leviää kaikkiin osallistujiin. Nauraminen välityy kehosta mieleen ( kun teeskentelee naurua) ja sitten takaisin mielestä kehoon ja saa aikaan aidon naurun.

selät vastakkain on hyvä naura

Naurujooga on sen jälkeen levinnyt maailmalle. Nauru parantaa oloa ja saa hyvälle tuulelle.







On aika ottaa nauraminen tosissaan. Hah, hah, hah, hoh, hoh,hoh.


lauantai 5. toukokuuta 2012

Huomion kiinnittäminen ja irroittaminen


Viikonlopun aamut ovat elämän parasta aikaa. Erityisesti silloin, kun saa herätä rauhassa omaan tahtiinsa. Puoliunessa heräillessä voi tarkkailla maailmaa rauhassa ilman jatkuvaa kiirettä rientää koko ajan jonnekin. Muista; elämä on liian lyhyt, jotta siinä kannattaisi pitää jatkuvaa kiirettä.

Herätessä voi esimerkiksi harjoitella tietoista läsnäoloa kehon tuntemuksissa. Näin talvella iho kuivuu helposti. Ilmeisesti kuivumisen seurauksena tulee vähän väliä tarve raapia ihoa. Jos vastaat kutinaan raapimalla ihoa, huomaatko mitä tapahtuu. Iho alkaa punottaa ja raapimisen seurauksena kutiseva iho kutiaa aina vain enemmän. 
keväällä luonto herää

Näin keväällä tuntee, että luonto on herännyt. Pienet itikat ovat heränneet miljoonien laumoina. Ne löytävät sinut ja pääsevät ainakin sääriin ja ranteisiin puremaan. Nämä puremat kutiavat herkästi. Kun huomaat kutinan, voit valita, mitä teet, raapiminen ei ole ainoa vaihtoehto. Kun kutina ilmenee, voit tarkkailla sitä hetken. Älä toimi vanhan raapimismallin mukaan, anna kutinan nousta ja hyväksy kehon viesti – sinua on syöty jalasta. Okei, viesti on saatu, sanon mielelle ja kehon viestinnälle ja huomaan - kutina helpottaa – keho ei jaksa viestiä samaa asiaa pitkään, koska koko ajan tapahtuu paljon asioita. Muista, että fysiologisesti tunne kestää 90 sekuntia – siinä ajassa tunteen nostattamat kehon kemikaalit häviävät kehosta ja olet valmis uuteen tunteeseen.

Hetken päästä nousee uusi tunne, kutisee päästä tai nousee jokin ajatus mieleen. Näihin voi suhtautua samalla tavalla, tarkkailla niitä hetken ja päästää irti. Ei aina tarvitse rapsuttaa, jos kutiaa. Tämä on helppoa harjoittelua kehon ja mielen väliseen kommunikoimiseen ja mielen hallintaan. Tuntuu aluksi hyvin oudolta, että kutina lakkaa kun sen ensin hyväksyy ja sitten siihen ei enää kiinnitä huomiota. Jos yrität päästä kutinasta eroon, sanomalla itsellesi – ei minua kutise – kuinka käy. Kokeile itse, se kannattaa, vain kokeilemalla oppii. Eikö ole yllättävää, kutina ei hellitä, vaikka olet sanonut, ettei sinua kutise. Näin pääset huomaamaan, että se mihin kiinnität huomiosi kasvaa, ei häviä. Jos aluksi tuntuu vaikealta olla lainkaan koskettamatta kutiavaa jalkaa, voi koskea kutisevaa kohtaa vain kevyesti hipaisemalla, tämä poistaa myös kutinan tehokkaasti, eikä siitä tule raapimisen aiheuttamia lisävaivoja. Vähitellen opit kuitenkin, ettei tätäkään tarvitse tehdä, voit tehdä kaiken vain mielessäsi.

Samalla tavalla kuin kehon tuntemukset toimivat myös kaikki mieleen nousevat ajatukset ja tunteet. Kun, jonkun ihmisen käytös ärsyttää sinua, sinulle nousee epämiellyttävä tunne, joka kertoo siitä. Usein suutumme toiselle tässä tilanteessa – aivan samoin kun raapimismalli, meillä on malli, joka sanoo, nyt pitää suuttua. Mieti hetki, ei sinun tarvitse toimia aina viidakkoasetuksilla, ei se aina kannata, ei kannattanut raapiakaan, vaikka viidakkoasetukset niin sanovatkin.
Meillä aikuisina ihmisenä on aina vapaus valita, miten toimimme tilanteissa, vaikka vanhat mallit sanoisivat mitä. Voimme aina oppia uusia parempia malleja, aktiivisella harjoittelulla tai vaikka opettamalla itsemme valitsemaan toisin – toisin sanoin valitsemaan, jonkin muun mallin kuin sen jota mieli ensimmäiseksi meille tarjoaa.
Aikaisemmin kun ajattelin tällaisia ajatuksia, ihmettelin aina, miettiikö muut ihmiset tällaista. Kun nostin asian puheeksi, kuulin että muut eivät kuulemma ajattele tällaisia. Miten ihmeessä, olenko jotenkin outo, kun tällaiset ajatukset ovat minulle hyvin tyypillisiä? Viime vuosina olen lukenut paljon kirjoja ja löytänyt niistä, että kyllä melkein kaikkia niitä ajatuksia ja kokeita, joita minä mietin ja teen, joku muukin on jossain ajatellut.

Esimerkiksi Ole Schenström esittää hienossa kirjassaan Mindfulness i vardagen, Vägen till medveten närvaro; SOAS mallin, tietoiseen läsnäoloon arkipäivässä. Vaikka kirja on ruotsiksi, se on niin selkeästi kirjoitettu, että se on helppo lukea myös suomenkielisen. Lisäksi siinä oppii ruotsia. Eli suomeksi esimerkiksi PTHP pysähdy, tarkkaile, hyväksy ja päästä irti tai reagoi. Opettelemalla tietoista läsnäoloa oppii näkemään, kuulemaan, haistamaan, maistamaan, tuntemaan ja oppimaan enemmän. Opettelemalla tietoista läsnäoloa opimme näkemään asiat sellaisina kun ne ovat, eikä sellaisina kun toivomme niiden olevan. Lopulta voi oppia aivan uuden tavan olla ja elää jatkuvasti, ei pelkästään tietoja ja taitoja. Ei tämä aivan helppoa ole mutta hyvin mielenkiintoista ja antoisaa. 
Kirjoitan myöhemmin lisää Mindfulnessista siis tietoisesta läsnäolosta, onhan kyky elää tätä hetkeä tärkeä taito, mitä muutakaan hetkeä me voisimme elää.