Opi hyväksymään itsesi

Kaikki anteeksianto ja hyväksyntä on ”teeskentele kunnes saat sen” tyyppistä, joten älä huolehdi, ellet pysty rakastamaan itseäsi juuri nyt, opit sen kyllä aikanaan. Tärkeintä on tehdä työtä sen eteen ja antaa näin alitajunnan saada viesti asiassa. Ajan myötä alitajunta hyväksyy asian ja alkaa tehdä työtä puolestasi, sitten tulokset tulevat kuin huomaamatta.

Mitä enemmän itseäsi vihaat tai inhoat, sitä tärkeämpää sinun on suorittaa tällaista muodollista itsesi hyväksymisen prosessia muuttaaksesi mieleesi iskostuneet uskomukset.

Colin C. Tipping neuvoo kirjassaan Anna anteeksi itsellesi suorittamaan ehdottoman itsesi hyväksymisen seuraavien vaiheiden kautta:

1. Kirjoita mahdollisimman monta hyvää ominaisuutta, jotka jo hyväksyt osaksi itseäsi. Listaa kaikki taitoasi, kykysi ja lahjakkuutesi. Älä ole ujo. Mainosta itseäsi toden teolla.
2. Kirjoita asiat, jotka vaivaavat sinua toisessa ihmisessä, ja katso, pystytkö tunnistamaan samat ominaisuudet itsessäsi. Myönnä sitten, että rakastat ja hyväksyt tuon puolen itsessäsi.
3. Vaikka kukaan ei peilaakaan varjopuoliani tällä hetkellä, tunnen vihaa itseäni kohtaan. Tunnen vihaavani itseäni tällä hetkellä eniten: …
4. Asteikolla 1-10 ( 1 on hyvin huono 10 hyvin korkea) itsetuntoni on tällä hetkellä.
1. Lue ääneen seuraavat:
5. Tunnistan ja hyväksyn rakastaen tunteeni enkä tuomitse niitä enää.
6. Omistan tunteeni. Kukaan ei voi pakottaa minua tuntemaan mitään. Tunteeni heijastavat sitä, miten näen kulloisenkin tilanteen.
7. Ymmärrän nyt, että sisälläni kaikuvat varjo-ominaisuudet ovat vaikeasti tunnistettavinakin pelkkiä tarinoita, jotka minut on saatu uskomaan tosiksi. Nämä tarinat ovat aiheuttaneet sen, että ajattelen itsestäni kielteisesti. Hylkään nyt nuo tarinat täysin ja palautan rakkauden itseeni.
8. Päästän nyt rakastaen irti näistä arvosteluista ja kielteisistä tunteista itseäni kohtaan ja hyväksyn itseni täysin juuri sellaisena kuin olen kaikessa täydellisessä epätäydellisyydessäni. Päästän irti varsinkin seuraavasta: … 
1. Muista, että kaikki anteeksianto ja hyväksyntä on ”teeskentele kunnes saat sen” tyyppistä, joten älä huolehdi, ellet pysty rakastamaan itseäsi juuri nyt. Työ on käynnissä joka tapauksessa. Pane merkille myös epätäydellinen täydellisyys.
9. Ymmärrän, että on ihmisiä, joita minulla on kiusaus pitää vastuullisina siitä, että uskoin nämä tarinat ja sen, että olen vähemmän kuin täydellinen. (Luettele nämä ihmiset.) Tämä on tärkeä osa prosessia. Vanhempamme ovat useimmiten ihmiset, jotka pääosin tiedostamattaan ovat saaneet meidät ajattelemaan kielteisesti itsestämme.
10. Kuvailen itseäni realistisesti kaikkine vahvuuksineni ja vikoineni seuraavalla tavalla: …
1. Voit tehdä vahvan myönteisen kuvauksen omasta olemuksestasi, kirjoita myös ne puolet joita pidät vähemmän myönteisinä. Totea sitten hyväksyväsi itsesi sellaisena kuin olet.
11. Lue ääneen seuraava lausunto: Minä … annan itselleni kaiken anteeksi ja hyväksyn itseni rakastavana ja luovana olentona. Päästän irti tarpeesta pitää kiinni kielteisistä tunteista ja arvottomuuden kokemuksista. Irrotan energiani menneestä ja puran kaikki nykyhetkessäni olevat esteet rakkauden ja hyvinvoinnin tieltä. Luon ajatukseni, tunteeni ja elämäni, ja minulla on voima olla jälleen oma itseni, rakastaa ehdoitta ja tukea itseäni juuri sellaisena kuin olen, kaikessa voimassani ja loistossani.
1. Rauhoitu antamaan rakkauden virrata lävitsesi. Käytä näitä sanoja meditaation kohteena aina kun olet alamaissa tai kriittinen.
12. Lue ääneen: Antaudun nyt korkeammalle voimalle, ja luotan tietoon, että tämä tilanne jatkuu täydellisenä ja vastaten taivaallista opastusta. Tunnen olevani täysin yhteydessä lähteeseeni. Aito luontoni palautuu minulle ja se on rakkaus. Suljen silmäni tunteakseni elämäni läpi virtaavan rakkauden ja ilon, joka seuraa rakkauden tuntemisesta ja ilmaisemisesta.
1. Tarkkaile, voitko tuntea ilon, kun nämä sanat vielä kaikuvat mielessäsi, vaikka kyseessä olisi vain ohimenevä tunne. Kun seuraavina päivinä jatkat näiden lausuntojen mietiskelemistä, ilon tunne kasvaa vähitellen.
13. Viesti itselleni: …
1. Kirjoita rakastava kirje itsellesi siitä, kuinka paljon arvostat ja kunnioitat itseäsi tämän tehtävän suorittamisesta. Lue se ääneen samoin kuin seuraava:
2. Hyväksyn itseni täysin sellaisena kuin olen, koska ymmärrän nyt, että olen aina ollut täydellinen ja ettei minussa ollut mitään vikaa. Tunnistan olevani inhimillistä kokemusta elävä henkinen olento, ja rakastan ja tuen itseäni inhimillisyydessäni.
14. Itsetuntotesti. Asteikolla 1-10 itsetuntoni on tällä hetkellä.

Kun teet tätä niin kauan, että alitajunta hyväksyy viestisi - että hyväksyt itsesi – ja alkaa tehdä työtä puolestasi, niin huomaat pian, kuinka itsesi hyväksyntä tuntuu luonnolliselta olotilaltasi.

Vapaudu mielen vallasta

Lähes jokainen meistä kuulee äänen tai ääniä päässään koko ajan. Monesti tuo ääni on meidän pahin vihollinen, kiusanhenki joka jatkuvasti hyökkää kimppuumme. Se on suunnaton murheen, epätoivon ja sairauden aiheuttaja.

Hyvä uutinen on, että voit vapauttaa itsesi mielesi vallasta. Tässä on ainoa todellinen vapautus. Voit astua ensimmäisen askeleen juuri nyt. Aloita tarkkailemalla päässäsi kuuluvaa ääntä niin usein kuin mahdollista. Kiinnitä erityisesti huomiota toistuviin ajatusmalleihin, noihin vanhoihin äänilevyihin, jotka ovat soineet päässäsi ehkä monien vuosien ajan.

Kun kuuntelet tuota ääntä, kuuntele puolueettomana. Tahdon sanoa: älä arvostele. Älä arvostele tai tuomitse kuulemaasi, sillä se merkitsisi vain sitä, että tuo sama ääni on vain uudessa muodossa. Tulet pian huomaamaan: tuolla on ääni ja tässä olen minä kuuntelemassa, tarkkailemassa sitä. Tämä minä olen havainto – tämä tuntu omasta läsnäolostasi – ei ole ajatus. Se nousee mielen tuolta puolen.

Kun siis tarkkailet ajatusta, et ole tietoinen pelkästään ajatuksesta vaan myös itsestäsi ajatuksen tarkkailijana. Ajatusta tarkkaillessasi tunnet oman syvemmä itsesi ikään kuin ajatuksen takana. Silloin ajatus menettää valtansa sinuun. Kun ajatus väistyy, tunnet mielen virrassa katkoksen ja koet sisäistä hiljaisuutta ja rauhaa. Harjoituksen avulla tyyneyden ja rauhan tuntu syvenee syvenemistään. Tulet myös kokemaan sisältäsi kumpuavaa ilon väreilyä, olemisen iloa.

Tässä sisäisen yhteyden tilassa olet paljon valppaampi ja virkeämpi kuin mieleen samaistuneena. Olet täydellisesti läsnä. Fyysistä kehoasi aktivoiva värähtelytaso kohoaa. Edetessäsi syvemmälle tällä alueella oivallat ja toteutat itseäsi puhtaan tietoisuuden tilassa. Siinä tilassa koet oman henkesi niin voimakkaasti ja niin suurella ilolla, että kaikki ajattelu, tunteet, fyysinen olemuksesi sekä koko ilmenevä maailma tuntuvat vähäiseltä sen rinnalla.


Ajatuksen tarkkailemisen sijasta voit synnyttää katkoksen ajatusten virtaan yksinkertaisesti kohdistamalla ajatuksesi tähän hetkeen. Keskitä tietoisuutesi täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Tämä on syvästi tyydyttävää. Näin vedät huomion pois mielen toiminnasta ja luot tilan, jossa olet tietoinen ja valpas, mutta et ajattele.

Voit harjoittaa tätä kaikissa askareissasi. Kohdista nyt huomiosi itse tekemiseen niin, että siitä tulee päämäärä sinänsä. Kohdista huomiosi jokaiseen liikeeseesi, kaikiin aistimuksiisi. Tiedosta hiljainen mutta voimakas läsnäolon tuntu. Tämän harjoituksen mittana on, kuinka syvää tyyneyttä ja rauhaa koet.

Niinpä ainoa ja ratkaiseva askel edetessäsi kohti valaistumista on tämä: opi irtautumaan mielestäsi. Aina kun onnistut luomaan katkoksen ajatusten virtaan, tietoisuutesi valo voimistuu. Jonakin päivänä saatat huomata hymyileväsi päässäsi kuulemallesi äänelle, aivan kuten hymyilet lapsen tempuille. Et enää suhtaudu mielesi sisältöön kovin vakavasti. Itsetuntosi ei enää ole siitä riippuvainen.


Tähän tapaan kirjoittaa Eckhart Tolle kirjassa Läsnäolon voima.

Kiitollisuus ja itsetunto

Kiitollisuus ja itsetunto ovat minulle keskeisiä keinoja iloon ja onneen.

Lenita kyseli minulta kokemuksia kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisesta. Tämä kirjoitus syntyi siitä.

Olen pitänyt kesästä 2011 Mia Törblomin opettamaa Hyvä minä päiväkirjaa. Siihen kirjataan joka päivä esimerkiksi illalla seuraavat kohdat:

1. Hyvä minä

Jokainen meistä tarvitsee myönteistä palautetta. Tarvitsemme sitä erityisesti siltä henkilöltä, joka on meille kaikkein läheisin ja tärkein, meiltä itseltämme. Tarvitsemme oman hyväksymisemme. Kun saamme myönteistä palautetta itseltämme, emme tarvitse sitä epätoivoisesti muilta.


Kirjoitan asioita, tapahtumia, tekoja, tunteita, joista olen ylpeä tai jotka kuitenkin voin hyväksyä, koska ne ovat sisimpäni mukaisia. Olen toiminut omien arvojeni mukaisesti. Eniten olen ollut itselleni myötätuntoinen, olen siis hyväksynyt tekoni ja tunteeni. Olen hyväksynyt tekoni, vaikka ne ovat kaukana täydellisistä. Olen hyväksynyt tekemättömyyteni, silloin kun voimia ei ole ollut. Olen hyväksynyt yritykset, joissa on ollut hyvä tarkoitus, vaikka ne ovat olleet vajavaisia. Jos en ole ollut kovin hyvä, juuri silloin on tärkeää löytää jotain pienempää hyvää. Olen hyvä, vaikka en ole täydellinen.

2. Olen kiitollinen

Kiitollisuudesta olen kirjoittanut hyvin erilaisista asioista. Olen kiitollinen terveydestä - on se millainen tahansa. Kun sairastan, olen kiitollinen, etten ole enempää kipeänä. Olen kiitollinen kun alan tuntea oloani vähän paremmaksi. Olen kiitollinen, että elän vielä – en päättänyt päiviäni niinä tuhansina kertoina, jolloin pohdin sitä. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan ottaa vastaan. Olen kiitollinen siitä, että saan oppia jokainen päivä. Olen kiitollinen, että tiedän, etten tule koskaan valmiiksi, aina on lisää opittavaa. Olen kiitollinen kaikista niistä vaikeuksista, joita olen kokenut, ne ovat opettaneet minulle kaikki tärkeät asiat. Niin kauan minulla ei ollut vaikeuksia, en huomannut oikeastaan mitään tärkeätä, päivät vaan kuluivat.



Olen kiitollinen kaikenlaisista pienistä asioista, jotka olen oppinut huomaamaan. Olen kiitollinen auringon paisteesta, vesipisarasta kasvin lehdellä, pienestä otuksesta lehdellä. Olen kiitollinen kauniista talvisäästä. Olen kiitollinen kun saan hiihtää. Olen kiitollinen lintujen laulusta, huomaan sen varsinkin näin keväisin. Olen kiitollinen kevään odotuksesta, lumi on sulanut joltain kohdin. Kiitollisuus on siitä hassu asia, että löytyy itse asiassa loputtomasti aiheita olla kiitollinen. Kun olen allapäin teen niin pitkään kiitollisuusharjoitusta, että olo paranee, se tapahtuu vähitellen enemmin tai myöhemmin. Unohdan ikävät asiat, kun huomaan parempia asioita.


Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että olen minä. En halua olla kukaan muu, en osaisi olla kukaan muu.

3. Haluan apua

Minä haluan apua ennen kaikkea itseltäni, sisäiseltä viisaudeltani. Pyydän itseltäni voimia, rohkeutta ja innostusta tehdä niitä asioita, joita pidän tärkeinä. Pyydän voimia ja rohkeutta vähentää niiden asioiden tekemistä, jotka eivät ole minulle tärkeitä. Jos päivä sujuu hyvin, en pyydä apua, olen tyytyväinen siihen mitä olen tehnyt ja mitä on tapahtunut.


Myöhemmin kun itsetunto ja kiitollisuus ovat kasvaneet riittävästi, lisään alkuun niinä päivinä kun tunnen tarvetta uuden kohdan:

0. Ei niin hyvä minä.

Kirjoitan asioita, tapahtumia joissa en ole toiminut niin hyvin kun haluaisin, siis oppimiskohteita itselleni tulevaisuutta varten. Tätä en täytä kovin usein – vain niissä tilanteissa, joissa koen todella ansaitsevani huomiotani. En valita itselleni pikkuasioista jatkuvasti.





Itsetunto ja kiitollisuus ovat asioita, joita pitää vaalia ja harjoittaa jatkuvasti. Meistä harvat, minä en ainakaan kuulu niihin, ovat ne sisäistäneet jo lapsena ja osaavat käyttää niitä luonnostaa. Meiltä muita vaaditaan jatkuvaa työtä muuten vanhat huonommat mallit nousevat taas pintaan ja ottavat vallan. Olen huomannut tämän monta kertaa, kun välillä elämä tuntuu sujuvan kohtuullisesti ja harjoitukset jäävät väliin. Kun sitten tapahtuu jotain ikävää huomaan heti, että en ole mentaalisesti siinä kunnossa, missä pitäisi olla.

Itsetunto ja kiitollisuus ovat anteeksiannon ja myötätunnon ohella tärkeimmät tiet iloon ja onneen ainakin omalla kohdallani.

Vauva oppii tunteistaan

Ihmisen perustukset lasketaan raskauden ja kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Tänä aikana muotoutuvat ”sosiaaliset aivot”, yksilön tunne-elämän tyyli ja tunneperäiset voimavarat. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti määräytyneet toimintatavat muotoutuvat alkaen elintoimintojen malleista aina tunneperäisiin odotuksiin ja selviytymismekanismeihin.

Ihmisvauva on sosiaalisesti riippuvainen olento ja valmis oppimaan, mitä hänen omat tunteensa ovat ja kuinka tulla toimeen niiden kanssa. Kun vauvoina ensimmäisen kerran tunnemme ja opimme mitä tehdä tunteillemme, alamme järjestää kokemuksiamme tavalla, joka vaikuttaa tulevaan käyttäytymiseemme ja ajattelukykyymme.

itsetunnon synty

Kullakin meistä on syntyessään geneettinen malli ja ainutkertainen mahdollisuuksien valikoima. Vauva on ohjelmoitu kehittymään tietyillä tavoin mutta ei suinkaan automaattiohjauksella, vaan vuorovaikutuksellisesti. Vauvan elimistössä on jo toimintavalmiita järjestelmiä mutta useimmat hänen järjestelmistään kehittyvät vasta toisen ihmisen vaikutuspiirissä.

Tämä on lajikehityksen kannalta järkevää, koska se mahdollistaa kulttuurin tehokkaamman välittämisen sukupolvelta toiselle. Kukin vauva voidaan räätälöidä elinolosuhteidensa ja ympäristönsä mukaan. Alkukantaiseen heimoon syntyvällä lapsella on erilaiset kulttuuriset tarpeet kuin moderniin suurkaupunkiin syntyvällä.

Elimistön sisällä on monia löyhästi yhteen liittyneitä järjestelmiä, jotka ovat usein osittain päällekkäisiä. Nämä järjestelmät pitävät yhteyttä sähköisten ja kemiallisten viestien avulla ja pyrkivät pitämään toimintoja käynnissä miellyttävällä vireystasolla, sopeutumalla jatkuvasti sekä ulkoisiin että sisäisiin muuttuviin olosuhteisiin. Elämän ensi kuukausina elimistö löytää vireyden normaalin vaihteluvälin ja vakiinnuttaa lähtötason, jota järjestelmä pyrkii ylläpitämään.

Ensin vauvan on löydettävä normaalitaso ja tämä tapahtuu sosiaalisesti. Vauva ei löydä normaalitilaa yksin, vaan tasapainottaa oman järjestelmänsä ympärillään olevien ihmisten mukaan. Esim. masentuneiden äitien vauvat sopeutuvat alhaiseen ärsytystasoon ja tottuvat positiivisten tunteiden puuttumiseen. Hyvin hoidetut vauvat alkavat odottaa maailmalta, että se vastaa tunteisiin ja auttaa palauttamaan ylivireät tilat takaisin miellyttävälle tasolle. Sen avulla, että he ovat kokeneet aikuisten tekevän sen heidän puolestaan, he oppivat tekemään sen itsekin.

itsetunto kasvaa

Varhaisilla kokemuksilla on suuri vaikutus vauvan ruumiin järjestelmiin, koska ne ovat vielä muotoutumattomia ja herkkiä. Erityisesti tietyt biokemialliset järjestelmät voivat saada epäsuotuisan alun, jos varhaiset kokemukset ovat ongelmallisia; sekä stressivasteeseen että muihin tunnejärjestelmän neuropeptideihin voidaan vaikuttaa epäsuotuisasti. Jopa itse aivot, jotka kasvavat kaikkein nopeimmin ensimmäisen puolentoista vuoden aikana, saattavat jäädä kehittymättä iän mukaisesti, jos vauvalla ei ole oikeita kehitysolosuhteita.


Tunteet alkavat aivan perustasolta. Vauva kokee kokonaisvaltaisia ahdistuksen tai tyytyväisyyden tunteita, epämukavuuden ja mukavuuden oloja, mutta niiden käsittelyssä on vain vähän sävyjä. Vauvalla ei ole vielä kykyä hienostuneempaan tietojen käsittelyyn. Mutta samalla kun hän tukeutuu aikuiseen koettaessaan selviytyä näistä tiloista vähentääkseen epämukavuutta ja ahdistusta sekä lisätäkseen mukavuutta ja tyydytystä, hän käsittää vähitellen maailmasta yhä enemmän.

Hitaasti vauva alkaa tunnistaa pysyvimmät hahmot ja varastoida niitä mielikuvina. Merkitys ilmaantuu, kun lapsi alkaa tunnistaa, tuoko äidin tulo huoneeseen mukanaan mielihyvää vai tuskaa. Varhaisessa tunteessa on paljolti kyse ihmisten poispäin työntämisestä tai lähelle vetämisestä. Näistä mielikuvista muodostuu vauvaa ympäröivää tunnemaailmaa koskevia odotuksia. Nämä odotukset auttavat vauvaa ennakoimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten siihen on parasta vastata. Kaikkein oleellisinta vauvalle näyttää olevan vanhemman tai hoitajan tunneperäisen saatavuuden ja läsnäolon määrä, kyky havaita vauvan viestejä ja säädellä hänen tilaansa.

Ihmisvauva on ruumiintoiminnoiltaan yhä pitkälti osa äitinsä ruumista. Hän on riippuvainen äidinmaidosta ravinnon suhteen, äiti auttaa häntä sydämen sykkeen ja verenpaineen säätelyssä sekä vastustuskyvyn kehittämisessä. Vauvan lihastoimintaa ja kasvuhormonitasoa säätelee äidin kosketus. Äidin vartalo lämmittää vauvaa ja tasoittaa vauvan stressihormoneja kosketuksen ja syöttämisen avulla



Vauva tarvitsee hoivaajan, joka samaistuu häneen niin voimakkaasti, että vauvan tarpeet tuntuvat hänen omiltaan. Jos äidistä tuntuu pahalta kun vauvasta tuntuu pahalta, hän haluaa tehdä välittömästi jotain pahalle ololle, helpottaa vauvan epämukavuutta – juuri tämä on säätelyn ydin. Äiti on omien hormoniensa vaikutuksesta virittynyt tekemään näitä asioita vauvalleen.

Varhainen säätely on myös vastaamista vauvan tunteisiin ei-sanallisesti. Äiti tekee tämän pääasiassa kasvoillaan, äänensävyillään ja kosketuksellaan. Äiti rauhoittaa johtamalla vauvaa asteittain kohti rauhoittumista ääntään laskemalla ja viemällä vauvaa mukaansa rauhallisempaan tilaan.



Jos aikuisella on itsellään vaikeuksia tunteidensa huomaamisessa ja säätelyssä, eikä hän sen vuoksi pysty tuntemaan vauvan oloja, säätelyongelmalla on taipumus jatkua, se siirtyy vauvaan. Vauva ei voi oppia havaitsemaan omia tilojaan eikä muokkaamaan niitä tehokkaasti, jos äiti tai isä ei aluksi tee sitä hänen puolestaan. Hän voi jäädä ilman selkeätä tunnetta siitä, kuinka tasapainoa ylläpidetään. Lapsi saattaa kasvaa aikuiseksi uskoen, ettei hänellä oikeastaan pitäisi olla tunteita, koska hänen vanhempansa eivät näyttäneet huomaavan niitä tai olevan niistä kiinnostuneita. Vauvat ovat hyvin herkkiä sanattomille viesteille.

Vanhemmat ovat todella tarpeen eräänlaisina tunnevalmentajina. Heidän täytyy olla vauvan käytettävissä ja virittäytyneinä vauvan alati vaihtuviin tiloihin, mutta heidän täytyy myös auttaa vauvaa seuraavalle kehitystasolle. Vanhempien ohjauksessa paha olo voi eriytyä monenlaisiksi tunteiksi kuten ärtymykseksi, pettymykseksi, kiukuksi, kiusaantumiseksi ja loukkaantumiseksi. Näitäkään erotteluja vauva tai pikkulapsi ei pysty tekemään ilman toisten apua. Vanhemman pitää auttaa vauvaa tulemaan tietoiseksi omista tunteistaan pitämällä kuvitteellista peiliä vauvan edessä; aikuinen puhuu vauvakieltä, korostaa ja liioittelee sanoja ja eleitä niin, että vauva voi tajuta, ettei tämä ole vain äiti tai isä ilmaisemassa itseään, vaan että hän on tässä näyttelemässä minulle omia tunteitani. Tavallisesti tämä opettaminen tapahtuu tiedostamatta.



Tunteiden säätelyssä ei ole kysymys hallinnasta tai sen puutteesta. Olennaista on tunteiden käyttäminen viesteinä, jotka havahduttavat yksilöä toimimaan. Jos tunteita kunnioitetaan arvokkaina oppaina sekä oman elimistön että toisten tilan ymmärtämiseen, syntyy kulttuuri, jossa toisten tunteilla on väliä ja jossa yksilö on halukas vastavuoroisuuteen. Tunneperäistä turvallisuutta kokevalla lapsella on perusluottamus kuulluksi tulemiseen, mikä on itsetunnon kehittymisen perusta.

Tähän tapaan kirjoittaa Sue Gerhardt kirjassaan Rakkaus ratkaisee, varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehittymiselle.