keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Mielen labyrintti


Kokeessa, jonka Marylandin yliopiston psykologit tekivät, opiskelijoita pyydettiin pelaamaan yksinkertaista labyrinttipeliä. Tavoitteena on piirtää kynällä reitti labyrintistä ulos nostamatta kynää paperista. Kahta opiskelijaryhmää pyydettiin ratkaisemaan tehtävät, joissa piirretty hiiri piti saattaa turvallisesti omaan koloonsa. Toisen ryhmän labyrinttiversiossa hiirenkolon edessä, lähellä uloskäyntiä oli herkullinen pala juustoa. Ammattikielessä tämä tunnetaan positiivisena, lähestymissuuntautuneena tehtävänä. Toisen ryhmän versiossa ei ollut juustoa, vaan sen sijaan pöllö, valmiina hyökkäämään kynnet ojossa hiiren kimppuun. Tämä tunnetaan negatiivisena, välttämissuuntautuneena tehtävänä.

Labyrintit olivat yksinkertaisia ja oppilaat selviytyivät niistä parissa minuutissa, mutta niiden jälkivaikutukset poikkesivat toisistaan. Kun koehenkilöt olivat suorittaneet tehtävän, heitä pyydettiin tekemään toinen erillinen testi, joka mittasi luovuutta. Siinä selvisi, että ne, jotka olivat välttäneet pöllöä, suoriutuivat 50 % huonommin kuin ne, jotka auttoivat hiirtä löytämään juuston. Välttäminen sulki vaihtoehtoja oppilaiden mielissä. Se aktivoi välttämisreaktioita, jätti jälkeensä pelon tunteen ja teki oppilaista valppaampia ja varovaisempia. Sellainen mielentila heikensi luovuutta ja vähensi joustavuutta.

Heidän asennoitumisensa oli aivan erilaista kuin niiden opiskelijoiden, jotka auttoivat hiirtä löytämään juuston. Jälkimmäiset tulivat avoimiksi uusille kokemuksille, olivat leikkisiä ja huolettomia, vähemmän varuillaan ja kokeilunhaluisempia. Lyhyesti sanottuna kokemus avasi heidän mieliään.

Ajattele tätä hetki. Jos näin yksinkertainen ja harmittoman tuntuinen tilanne vaikuttaa meihin näin paljon, mitä todellisen elämän haasteet oikein meihin vaikuttavatkaan.

Jos teet jotakin kielteisellä tai arvostelevalla mielellä, yliajattelet, olet huolissasi tai teet asioita hammasta purren, aktivoit mielesi välttämisjärjestelmän. Se kaventaa näkemystäsi elämästä. Sinusta tulee kuin hiiri, jolla on pöllöpelko; ahdistuneempi, joustamattomampi ja vähemmän luova. Jos kuitenkin teet samat asiat avoimin sydämin ja mieluusti, aktivoit aivojen lähestymisjärjestelmän: elämästäsi voi tulla rikkaampaa, lämpimämpää, joustavampaa ja luovempaa.

Mikään ei aktivoi mielen välttämisjärjestelmää enempää kuin tunne, että on ansassa. Ansassa olemisen tunne liittyy keskeisesti myös äärimmäisiin uupumuksen ja avuttomuuden tunteisiin.

Uusi näkökulma


Itse olen viime päivinä löytänyt aivan uuden näkökulman aikaisemmin tuskallisilta tuntuneisiin odotustilanteisiin, joissa aika ei tunnu kuluvan. Odottavan aika on pitkä, sanotaan, esimerkiksi bussin odottaminen täällä Helsingin laidalla, jossa bussit eivät koskaan tule aikataulun mukaisesti. Onko se mikään huono asia, että aika tuntuu kuluvan todella hitaasti. Eikö ole päinvastoin hienoa, että aika tuntuu kuluvan todella hitaasti. Näin aikaa onkin enemmän kuin miltä normaalisti tuntuu – siis saan ikään kuin lisää aikaa. Olen oppinut nauttimaan tästä saamastani lisäajasta ja miettimään kaikenlaista mukavaa tänä aikana.

Olen jopa ajatellut monesti, että jos aika aina kuluisi näin hitaasti kun odottavan aika, niin kuinka paljon aikaa meillä lopulta todella olisikaan.