keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Heräämisiä



Herään uuteen päivään täynnä ihmetystä ja odotusta, mitä päivä tuo tullessaan. Olen hereillä, elossa, kuulostelen itseäni ja tunnustelen maailmaa.

Olen elossa, tunnen sydämeni lyönnit, aivan kuin joku sisälläni kumistaisi nuijalla köydessä roikkuvaa lyöntirumpua. Rummun väreily tuntuu laajasti kehossani, erityisen voimakkaana selässä maatessani selälläni sängyssä. Olen usein ihmetellyt, tuntevatko muut ihmiset sydämen lyönnit samalla tavalla, en tiedä. Jään kuuntelemaan sydämeni rummutusta niin kuin minulla on tapana aina kun siihen on tilaisuus. Kuuntelen useita minuutteja hiljaa paikallani maaten, en nouse vielä. Odotan ajatusta, viestiä mieleltäni tai mieluummin alitajunnaltani, sisäiseltä viisaudeltani.

Tajuan kuinka hienoa on pysähtyä kuuntelemaan itseään, sisintään. Aina siihen ei ole aikaa, kun herään liian myöhään ja minun on heti kiiruhdettava päivän askareihin. Miksi minulla on kiire, mihin luulen pääseväni kun kiiruhdan. Tajuan selvästi, että elämä jää elämättä silloin kun kiiruhtaa – ei ole aikaa elää. Miten onnellinen ja etuoikeutettu olenkaan kun minut on väkivaltaisesti pysäytetty, opetettu heräämään.

Miksi herääminen elämään on niin tavattoman vaikeaa. Ihminen haluaa yleensä elää sumussa, automaattiohjauksella. Ymmärrän, että se on tehokasta, se ei kuluta voimia, ei tule yllätyksiä, ainakaan niitä ei huomaa, koska ei ota vastaan mitään vierasta, omasta totuudesta, automatiikasta poikkeavaa. Vain se on totta, mikä vahvistaa aikaisempaa käsitystä.

Helppoudella on kuitenkin hintansa. Elämä ei ole sinussa – et siis tunne ja ymmärrä, että se on sinussa – se tuntuu olevan jossain ulkopuolella, toisilla ihmisillä, toisessa paikassa, toisessa ajassa. Sinne sinunkin on päästävä, menneisyyteen muistelemalla tai tulevaisuuteen haaveilemalla, toiseen työpaikkaan, toiseen asuntoon, toiseen maahaan, jonnekin muualle, missä elämä on.

Koska elämä on toisilla ihmisillä, tarvitset toisia ihmisiä tekemään sinut onnelliseksi. Jos vain nuo toiset ihmiset muuttuisivat – tekisivät sinut onnelliseksi. Ihmiset ylpeilevät kyvyllään muuttaa toisia ihmisiä – voi hyvä tavaton, eivät he kutsu sitä manipuloinniksi, ei suinkaan. Se on jotain hienoa, tavoiteltavaa, inhimillistä. Näinhän meille opettavat monet suositut sarjat televisiossa, kyllä se on hienoa.

Kuinka kauaksi oletkaan ajautunut elämästä. Mitä väkivaltaa teetkään elämälle. Voit kuitenkin herätä, tässä ja nyt, heti. Ja kaikki muuttuu, alat elää. Ymmärrän, että pelkäät heräämistä, elämää. Ymmärrän, että pelkäät itseäsi, pelkäät, mitä löydät jos uskallat olla hiljaa itsesi kanssa ja katsoa sisimpääsi.

Sinulle on opetettu – olet tavalla tai toisella elämäsi varrella omaksunut käsityksen - että olet huono, epäkelpo, jotenkin puutteellinen, vajavainen. Olet koko ikäsi yrittänyt muuttaa itseäsi ja kätkeä puutteesi, jotta kelpaisit - muille ja itsellesi. Pelkäät, että löydät lisää vikoja ja puutteita tai jotain vielä pahempaa, hirveämpää.

Ajatus katkeaa. Huomaan, että en enää tunne sydämeni rummutusta, se on hävinnyt, kun ajatukset ovat vallanneet huomioni. Pysähdyn ja terästäydyn kuuntelemaan. Vähitellen kuulen taas sydämeni rummutuksen, se on nyt vaimea, kaukainen, rauhallinen kumina, kuulen ja tunnen sen kuitenkin – siis elän yhä ja olen hereillä.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Herääminen



Useimmat ihmiset ovat unessa, vaikka eivät sitä tiedä. On murheellista, että useimmat ihmiset eivät koskaan näe kaiken olevan hyvin, koska he nukkuvat. He näkevät painajaisunta.

En ymmärtänyt asiaa moneen vuoteen, ennen kuin äkkiä tajusin, että ihmisten on kärsittävä ihmissuhteissaan kylliksi, siihen asti, että he kadottavat kaikki ihmissuhteita koskevat harhaluulonsa. Sellaisen pelkkä ajatteleminenkin on kauheaa. Heidän on kärsittävä ihmissuhteissaan kylliksi ennen kuin he heräävät ja sanovat: ”Olen saanut tarpeekseni! Täytyy olla jokin parempi tapa elää kuin toisissa ihmisissä kiinni riippuminen.”

”Alussa jokainen suuri ajatus on jumalanpilkkaa. Koska ihmiset ovat hulluja, he ovat mielipuolia ja mitä pikemmin näette sen, sen parempi mielenterveytenne ja hengellisen terveytenne kannalta. Älkää luottako ihmisiin. Kaikesta mitä teette, yritätte saada jotain itsellenne siihen saakka kunnes heräätte.

Joka kerta kun kiellätte itseltänne jotakin, takerrutte siihen kiinni ikiajoiksi. Niin kauan kuin taistelette, annatte sille voimaa. Annatte sille lisää voima saman verran, kuin mitä käytätte sitä vastaan taistelemiseen. Teidän on vain hyväksyttävä demoninne, koska taistellessanne niitä vastaan, lisäätte vain niiden voimaa.

Jotkut meistä havahtuvat kohdatessaan elämän kovat tosiasiat. Kärsimme niin paljon, että heräämme. On olemassa toinenkin tie: kuuntelemisen tie.

Tulkitsette enimmän osan siitä, mitä teille sanotaan, ehdollistumisenne tai ohjelmointinne kautta. Meillä kaikilla on omat lähtökohtamme, eikö vain? Ja noista lähtökohdistamme käsin me kuuntelemme. Kuunteleminen ja näkeminen ovat maailman vaikeimpia asioita. Me emme halua nähdä. Me emme halua katsoa, koska jos katsomme, saatamme muuttua. Mahdollisuutemme herätä ovat suoraan verrannolliset siihen määrään totuutta, jonka pystymme ottamaan vastaan juoksematta karkuun. Kuinka valmiita olette ajattelemaan, jotakin teille vierasta? Ensimmäinen reaktio on pelko. Emme me pelkää tuntematonta. Ette voi pelätä jotakin, mitä ette tunne. Todellisuudessa pelkäätte tunnetun menettämistä.

Haluatte kai toivoa jotakin parempaa kuin se, mitä teillä on juuri nyt. Muutoin, ette toivoisi. Silloin kuitenkin unohdatte, että teillä joka tapauksessa on jo kaikki, vaikka ette tiedä sitä. Unohdatte nykyhetken ja haaveilette paremmasta tulevaisuudesta, miksi ette keskity siihen, mikä teillä jo on? Tulevaisuus on vain uusi ansa.

Heräämisen vaiheet:

1. Ensimmäinen askel heräämisessä on sen seikan myöntäminen, että ette halua herätä, ettekä olla onnellisia. Tunnette kaikenlaista vastahakoisuutta sitä kohtaan.

2. Toinen askel heräämisessä on valmius ymmärtää, kuunnella, kyseenalaistaa koko uskomusjärjestelmä. Ei ainoastaan uskonnollisia tai poliittisia uskomuksia, vaan kaikki.

Ainoa, mikä tässä voi auttaa teitä, on käsitystenne kyseenalaistaminen. Jos olette valmiit kuuntelemaan ja jos olette valmiit ottamaan haasteen vastaan, on jotain, jonka voitte tehdä, mutta kukaan ei voi auttaa teitä siinä. Sitä kutsutaan itsehavainnoinniksi. Siinä kukaan ei voi auttaa teitä.

Mitä on itsehavainnointi? Se ei ole itseensä uppoutumista. Se tarkoittaa sitä, että katselette kaikkea itsessänne ja ympärillänne niin etäältä kuin mahdollista, ikään kuin kaikki tapahtuisi jollekin toiselle. Se tarkoittaa sitä, että ette samaistu siihen, mitä teille tapahtuu. Se tarkoittaa, että katsotte asioita ikään kuin teillä ei olisi mitään yhteyttä niihin.

Älkää sekaantuko asioihin. Mieleemme ei koskaan juolahda, että asioita ei tarvitse muuttaa. Ei todellakaan tarvitse. Tämä on suuri valaistuminen. Asiat kuuluu ymmärtää. Jos ymmärrätte asiat, ne muuttuvat.

Tutkija tutkii muurahaisia. Hän ei yritä kouluttaa niitä tai saada niistä mitään hyötyä. Hän on kiinnostunut muurahaisista ja haluaa oppia niistä mahdollisimman paljon. Se on hänen asennoitumistapansa. Sinä päivänä, kun saavutatte sen kaltaisen tilan, koette ihmeen. Te muututte – ilman ponnistusta, oikealla tavalla. Muutos tapahtuu, eikä teidän tarvitse saada sitä aikaan. Kun tietoinen elämä astuu pimeyteenne, kaikki paha katoaa. Kaikki hyvä kasvaa. Teidän on koettava se itse. Näin käy sinä hetkenä, kun tietoisuuden kärpänen puree teitä. Voi sitä iloa! Se on maailman kaikkein riemastuttavin asia, kaikkein tärkein ja riemastuttavin. Koko maailmassa ei ole mitään yhtä tärkeää kuin hereille havahtuminen. Ei mitään!

Ei ole mitään niin riemastuttavaa kuin olla tietoinen. Vai eläisitkö mieluummin pimeässä. Toimisitteko mieluummin olematta tietoinen teoistanne, puheistanne ja sanoistanne. Suuri Sokrates sanoi: ”Elämä ilman tietoisuutta ei ole elämisen arvoista.” Tämä on itsestään selvä totuus. Useimmat ihmiset eivät elä tietoista elämää. He elävät mekaanista elämää, he ajattelevat mekaanisia ajatuksia – tavallisesti jonkun toisen – tuntevat mekaanisia tunteita, tekevät mekaanisia tekoja, reagoivat mekaanisesti.

Haluatteko nähdä, kuinka mekaanisia todella olette? ”Onpa sinulla nätti paita.” Teistä tuntuu hyvältä kun kuulette tämän. Taivaan vallat, sehän on vain paita! Silti olette ylpeä itsestänne, kun kuulette sanottavan noin.

Tällaisia kirjoittaa Anthony de Mello kirjassaan havahtuminen.

Olen samaa mieltä, herääminen on maailman kaikkein riemastuttavin asia, kaikkein tärkein ja riemastuttavin. Koko maailmassa ei ole mitään yhtä tärkeää kuin hereille havahtuminen. Ei mitään!

Herätkää ja kokekaa ilo ja onni.