sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Elämä opettaa



Lapsenlapsellani Eetulla on ollut norovirus. Hän ei siksi voinut olla päivähoidossa ja pääsi papan hoitoon. Oli hienoa saada taas olla Eetun kanssa. Oksennus ja ripuli oli tehnyt tehtävänsä ja vilkkaasta pojasta oli tullut hiljainen poika. Kun voimat hiukan palasivat, löytyi taas hetkeksi vilkas, iloinen poika.

Hoidon seurauksena sain tietysti saman taudin, oksennusta ja ripulia. On hienoa tarkkailla kehon toimintaa kun se päästää voimansa valloilleen. Tunnustella kuinka vatsaa vääntää niin että sisuskaulut tuntuu kääntyvän ympäri. Oksennus on rajua toimintaa, jossa keho poistaa itsestään vieraita, vahingollisia tunkeutujia. Lyhyen oksennuksen jälkeen on yltä päältä hiessä. Ei missään kuntoilussa saa niin nopeasti sellaista hikeä aikaiseksi. Tämä se on todellista HIT harjoitusta. Hetkessä saa oksennuksessa kehosta ulos sellaiset tehot että alta pois. On se todella ihmeellinen tämä ihmisen keho.

Ei ihminen terveenä ymmärrä millainen lahja on olla terve. On hienoa kuinka meitä tällaisten pienten murheiden kautta opetetaan ymmärtämään elämää. Tällainen muistutus on aika ajoin tarpeellinen – niin oli taas minullekin. Jo muinaiset viisaat ymmärsivät, että silloin kun elämä sujuu juohevasti, useimmat meistä eivät siitä paljoa opi. Vastoinkäymiset sen sijaan tarjoavat meille oppia – mahdollisuuden kehittyä.

Kun pahimmasta tuskasta pääsee yli, kokee paranemisen suurella ilolla ja riemulla. Pienet asiat saavat aivan toisen arvon. Muutaman tunnin uni tuntuu autuaalliselta. Lasillinen mustikkakeittoa maistuu taivaalliselta. Pystyisipä säilyttämään tämän intensiteetin – tunteiden, tuoksujen, makujen, aistien syvyyden. En ole aikoihin maistanut mitään tällä tavalla. Aistit ovat nyt aivan eri tasolla kun ennen sairastumista – ne ovat herkistyneet, terästyneet, valpastuneet.

kiitollisuus


Elämä laajemmin ajateltuna on samanlainen kun tämä pieni episodi. Elämä kaipaa vastakohtia, vain niiden avulla voi todella nähdä ja muistaa hyvät asiat, ilot, riemut, rauhan, rakkauden, myötätunnon. Meitä on hienosti siunattu maailmalla, jossa on tarjolla kaikki – ilot ja surut, hyvät ja pahat, pelko ja rakkaus. Meille tarjotaan koko kattaus, meidän tehtävämme on valita siitä, mitä otamme itsellemme koettavaksi ja miten sen koemme. Olemme täällä oppimassa – se on elämän tarkoitus.

Ihminen pyrkii olemaan onnellinen ja välttämään kärsimystä. Näet tämän selvästi tarkkailemalla ihmisiä. Onnellisuuden kokemusten hakeminen on saanut nykyään aivan uudet mittasuhteet. Onnellisuuden kokemusta haetaan vaikka mistä. Vastaavasti kärsimystä pyritään välttämään vaikka syömällä ilopillereitä. Olemme vain yleensä suurimman osan elämäämme liian kiireisiä oppimaan – tarkkailemaan itseämme, tunteitamme, toimintaamme ja ympäristöämme. Ihminen on kehittynyt pitkään eloonjäämiskoneena. Meidät on opetettu tekemään nopeita johtopäätöksiä – nopeat (eläimet) syövät hitaat (ihmiset). Nopea ei kuitenkaan ole kovin viisas. Nopea reaktio on aina refleksi – vanha mielen malli, joka olettaa sopivan tilanteeseen. Nopea toiminen vapauttaa meidät ajattelun vaivasta, samalla se vie myös mahdollisuuden oppia – se on kuitenkin helppoa ja siksi olemme siihen niin mieltyneitä.

Meitä huijataan jatkuvasti uskomaan että kaikki tapahtuu tuolla ulkona ja siksi haemme onnea aineellisista, häviävistä asioista. Tähän huijaukseen on pitkät perinteet, valtaapitävät ovat aina halunneet epävarmoja alamaisia, joita voi helposti ohjailla. Tämä asia ei ole muuttunut vielä tänäkään päivänä.

Huijauksen seurauksen olemme joutuneet harhaan. Emme ymmärrä, että onni on sisäinen olotila – onni kumpuaa sisältä. On selvää ettei tällainen tieto sovi nykyiseen kuluttamisen ideologiaan. Tämä tieto on kiistettävä kaikin mahdollisin keinoin – se on tuhoisa nykyiselle talousopille.


Elämä on hieno peli, joka tarjoaa meille loputtomasti mahdollisuuksia oppia ja kasvaa. Kannattaa pysähtyä välillä tarkkailemaan ja oppimaan.