Onnellisuus

Onnellisuus on ihmisen elämän perustarkoitus tai tavoite. Me kaikki toimimme tämän meihin sisäisesti ohjelmoidun ajatuksen tai tavoitteen mukaisesti. Toimimme sen ohjaamana sekä tietoisella, että varsinkin tiedostamattomalla tasolla.

Kun näin on niin, miksi sitten me ihmiset usein toimimme niin kummallisesti – aivan kuin meitä ohjaisi aivan toinen tavoite kurjuuden maksimointi, kuten Härski Hartikainen asian Uunossa ilmaisi. Opimme asioita elämämme varrella. Jossain vaiheessa elämäämme olemme jostain syystä oppineet, että tietty käyttäytyminen tuottaa meille palkintoja. Esimerkiksi lapset oppivat kiukuttelemaan, kun huomaavat, että se johtaa siihen, että vanhemmat antavat heille sen, minkä he haluavat. Joillekin tämä oppi jää päälle ja he vielä vanhuksenakin käyttäytyvät samalla tavalla. Vaikka tämä käytös ei enää tuota toivottua tulosta, usko keinon toimimiseen on yhä tallella.

Jokainen ihminen katselee ja tulkitsee maailmaa oman historiansa opettamien taitojen ja tulkintojen kautta, siksi kaksi ihmistä voi nähdä ja tulkita saman tilanteen täysin eri tavalla. Siinä missä toinen näkee tuskaa ja kärsimystä voi toinen nähdä ongelman tai opetuksen, joka parantaa ymmärrystä ja viisautta.

Ihminen on hidas oppimaan. Minulta on vienyt vuosia sisäistää Rumin, 1200-luvulla eläneen Sufi-runoilijan kirjoitus Majatalo, jota hyvin monet kirjoittajat siteeraavat.

Ihmisenä oleminen on kuin majatalon pitämistä.

Joka aamu saapuu uusi vieras.

Ilo, masennus, julmuus,

joskus hetkellinen ymmärrys,

aivan odottamatta.

Toivota ne tervetulleiksi ja viihdytä niitä kaikkia!

Vaikka kyseessä olisi murheellinen joukko,

joka raa’asti riisuisi kotisi

tyhjäksi kalusteista,

kohtele jokaista silti kunnioittavasti.

Se voi olla tekemässä tilaa

jollekin uudelle ilolle.

Synkkä ajatus, häpeä, vahingonilo,

vastaanota ne ovella nauraen ja kutsu ne sisään.

Ole kiitollinen jokaisesta sisään tulijasta,

koska ne kaikki on lähetetty

oppaiksi tuonpuoleisesta.

Jalaluddin Rumi

Kirjoitin itse saman asian muutamia vuosia sitten seuraavasti.

elämä on peliä

Harjoittelemme siis jatkuvasti onnellisuuden taitoja. Elämä tarjoaa loputtomasti tilaisuuksia, parantaa näitä taitoja. Meistä itsestämme riippuu, kuinka käytämme nämä tilaisuudet kehittyäksemme.

Hyvää Uutta Vuotta ja hyvää harjoitusintoa toivottaen

Esa

Lapset ovat sosiaalisia jo syntyessään

Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot eivät tarkoita samaa asiaa. Sosiaalisuus on halu, joka lapsella on sisäänrakennettuna jo syntyessään. Lapsi syntyy tähän maailmaan utelias pilke silmissään, valmiina vuoropuheluun. Joillakin lähestymisen ja kontaktin ottamisen halu kehittyy voimakkaaksi, johtuen synnynnäisistä, yksilöllisistä temperamenttipiirteistä. Lapsen yksilölliset temperamenttipiirteet, hänen aivojensa ja hermostonsa biokemia, voivat antaa hänelle vahvemmat tai heikommat valmiudet sosiaalisten taitojen oppimiseen. Riippumatta siitä, onko lapsi ujo, vetäytyvä, vilkas, rohkea tai tyyni, hänelle voi kehittyä joko hyvät tai heikot sosiaaliset taidot.

Sosiaaliset taidot tarkoittavat kykyä tulla toimeen toisten kanssa, kykyä ottaa toiset huomioon ja kykyä säädellä omaa käyttäytymistään kuhunkin sosiaaliseen tilanteeseen sopivaksi. Sosiaaliset taidot ovat elämän työkaluja, joita tarvitaan ystävyyssuhteiden solmimiseen ja ylläpitämiseen, ryhmässä pärjäämiseen ja myöhemmällä iällä hyvän parisuhteen rakentamiseen.

Lapsella on syntyessään muutamia todella tärkeitä sosiaalisia haluja ja kykyjä. Ensimmäinen on halu kiintyä omaan perheeseen. Ihmislapsilla on synnynnäinen tarve saada kontakti toisiin ihmisiin. Vaivat alkavat tapittaa vanhempiensa kasvoja jo muutaman päivän ikäisinä kun heidän näkökykynsä on vain parikymmentä senttiä.

Toiseksi lapsella on globaali empatiakyky. Vauvat alkavat vaistomaisesti jäljitellä vanhempiensa kasvonilmeitä. Vauva parahtaa helposti itkuun, jos kuulee toisen vauvan itkevän.

Kolmanneksi vauvalla on halu ja kyky vastavuoroiseen keskusteluun, vuoropuheluun vaikka sanoja ei vielä olekaan. Jo muutaman viikon ikäinen vauva osaa keskustella. Kun äiti tai isä ottaa vauvaan lämpimän katsekontaktin ja juttelee hänelle, vauvan silmiin syntyy aktiivinen, kuunteleva katse. Vaikka vauva ei ymmärrä sanoja, hän aistii puheen tunnelman.

Vauvalla on tarve elämänhallintaan ja mielihyvään. Tämän tarpeen soisi säilyvän ehjänä läpi koko elämän, sillä siinä piilee ihmisen hyvinvoinnin perusta. Jo aivan vastasyntyneet kääntävät päätään pois epämiellyttävästä ja hakevat katseellaan jotain kiinnostavampaa ja miellyttävämpää. He toimivat samoin myös silloin kun vanhempi on fyysisesti läsnä mutta henkisesti poissa. Vauvat ovat herkkiä aistimaan ympäristönsä tunneilmapiiriä ja sitä tapaa, miten heitä hoivataan.

Vanhempien tehtävänä on tyydyttää lapsen sekä fyysisiä että sosiaalisia tarpeita niin, että ikäviä tunteita seuraa myönteinen lohdun, ilon tai mielihyvän kokemus. Näistä ikävistä myönteisiksi muuttuneista kokemuksista alkaa kehittyä lapsen tunteiden säätelyn perusta. Lohtua ja piristystä saanut lapsi oppii pikkuhiljaa lohduttamaan ja piristämään itseään.

Kun lapsi kasvaa tunneilmastossa, jossa hän kokee paljon myönteisiä tunteita, turvaa, kiintymystä ja yhteenkuuluvuutta sekä rakentavaa vuorovaikutusta, hänen on helpompi ryhtyä kokoamaan sosiaalisten taitojen työkalupakkiaan.

Tähän tapaan kirjoittaa Mervi Juusola kirjassaan Vahvaksi rakastetut lapset.

lapset oppivat

Oppimisen edellytyksistä

Heräsin jatkoajatuksiin siitä kuinka paljon meihin vaikuttaa positiivinen tai negatiivinen ilmapiiri. Ilmapiiri ei vaikuta vain luovuuteen vaan aivan samalla tavalla myös uusien asioiden havaitsemiseen ja oppimiseen. Minulle tuli mieleen, miten usein koulussa opettaja oli pöllö, joka vaani tilaisuutta hyökätä pienen oppilaan kimppuun. Miten tämä tunne sai aikaan pelon, joka jäykisti ja esti kaiken oppimisen. Vieläkin asian ajatteleminen nostaa pintaan voimakkaita tunteita, jännitystä, pelkoa, ahdistusta ja tuskaa. Erityisen voimakkaasti tämä asia on jäänyt muistiin kielten tunneilta. Putosin kielissä kärryiltä jo melkein heti ja sitten jatkuva epäonnistumisen pelko esti opettajan seuraamisen ja oppimisen.

Ei tämä opettaminen ole mitenkään kehittynyt viimeisten 40 - 50 vuoden aikana. Saman ovat saaneet kokea omat lapset ja aina vain enemmän niin kutsuttu opetus painottuu testaamiseen ja arviointiin. Yhä nuorempina lapset luokitellaan hyviin ja huonoihin ja se leimaa koko tulevaisuutta.

Kun nykyään jo hyvin tiedetään näiden asioiden vaikutus oppimiseen; mitä oppiminen edellyttää, miten oppiminen tapahtuu jne. niin, miksi ei ole muutettu käytäntöjä oppimista tukeviksi. Miten saisi aikaan positiivisen ilmapiirin, jossa turvallisuus olisi aina läsnä, lapset olisivat avoimia tutkimaan uutta ja ottamaan uutta vastaa sekä rohkeita yrittää ja jossa epäonnistuminen olisi täysin normaalia, hyväksyttävää ja se olisi vain yksi tapa oppia – ei huono asia.

Ei auta, että tunnit alussa viritettäisiin positiivisilla tehtävillä, jos opettaja jatkossa vaanisi epäonnistumista pöllön tavoin. Koko ilmapiiri pitää saada muutettua.

Nykytiedoilla oppimista voisi tehostaa paljon enemmän kun voimme edes kuvitella. Tästä on kysymys esimerkiksi Khan Academy. Oppilaat saavat kokeilla yksinään onnistumista ja epäonnistumista – pöllö ei ole vaanimassa heitä. He saavat edetä omaa tahtia, silloin kun ovat sillä tuulella. Mutta heillä on väline, joka kertoo heille miten he onnistuvat ja auttaa löytämään ratkaisut. Oppikirjat eivät ole sellainen väline vaikka niin uskotaankin meillä.

Khan Akademyllä on tilastoja hämmästyttävästä kehityksestä, joka oppilaissa tapahtuu - nykyopetuksella lahjattomaksi todetusta huonosta oppilaasta voi kasvaa huippuoppilas kun hän saa hieman lisää aikaa kypsyä. Samanlaista kehitystä ovat saaneet aikaan myös ne opettajat, jotka ovat oivaltaneet opettajan tehtävän; saada aikaan iloa, innostusta, oppimisen reimua – olen sellaisiakin tavannut.

Ehkä opettajille joskus opetetaan jo opettajankoulutuksessa opettajan tehtävää, joka on innostaa ja tukea oppilasta kasvamaan ja kehittymään.

Mielen labyrintti

Kokeessa, jonka Marylandin yliopiston psykologit tekivät, opiskelijoita pyydettiin pelaamaan yksinkertaista labyrinttipeliä. Tavoitteena on piirtää kynällä reitti labyrintistä ulos nostamatta kynää paperista. Kahta opiskelijaryhmää pyydettiin ratkaisemaan tehtävät, joissa piirretty hiiri piti saattaa turvallisesti omaan koloonsa. Toisen ryhmän labyrinttiversiossa hiirenkolon edessä, lähellä uloskäyntiä oli herkullinen pala juustoa. Ammattikielessä tämä tunnetaan positiivisena, lähestymissuuntautuneena tehtävänä. Toisen ryhmän versiossa ei ollut juustoa, vaan sen sijaan pöllö, valmiina hyökkäämään kynnet ojossa hiiren kimppuun. Tämä tunnetaan negatiivisena, välttämissuuntautuneena tehtävänä.

Labyrintit olivat yksinkertaisia ja oppilaat selviytyivät niistä parissa minuutissa, mutta niiden jälkivaikutukset poikkesivat toisistaan. Kun koehenkilöt olivat suorittaneet tehtävän, heitä pyydettiin tekemään toinen erillinen testi, joka mittasi luovuutta. Siinä selvisi, että ne, jotka olivat välttäneet pöllöä, suoriutuivat 50 % huonommin kuin ne, jotka auttoivat hiirtä löytämään juuston. Välttäminen sulki vaihtoehtoja oppilaiden mielissä. Se aktivoi välttämisreaktioita, jätti jälkeensä pelon tunteen ja teki oppilaista valppaampia ja varovaisempia. Sellainen mielentila heikensi luovuutta ja vähensi joustavuutta.

Heidän asennoitumisensa oli aivan erilaista kuin niiden opiskelijoiden, jotka auttoivat hiirtä löytämään juuston. Jälkimmäiset tulivat avoimiksi uusille kokemuksille, olivat leikkisiä ja huolettomia, vähemmän varuillaan ja kokeilunhaluisempia. Lyhyesti sanottuna kokemus avasi heidän mieliään.

Ajattele tätä hetki. Jos näin yksinkertainen ja harmittoman tuntuinen tilanne vaikuttaa meihin näin paljon, mitä todellisen elämän haasteet oikein meihin vaikuttavatkaan.

Jos teet jotakin kielteisellä tai arvostelevalla mielellä, yliajattelet, olet huolissasi tai teet asioita hammasta purren, aktivoit mielesi välttämisjärjestelmän. Se kaventaa näkemystäsi elämästä. Sinusta tulee kuin hiiri, jolla on pöllöpelko; ahdistuneempi, joustamattomampi ja vähemmän luova. Jos kuitenkin teet samat asiat avoimin sydämin ja mieluusti, aktivoit aivojen lähestymisjärjestelmän: elämästäsi voi tulla rikkaampaa, lämpimämpää, joustavampaa ja luovempaa.

Mikään ei aktivoi mielen välttämisjärjestelmää enempää kuin tunne, että on ansassa. Ansassa olemisen tunne liittyy keskeisesti myös äärimmäisiin uupumuksen ja avuttomuuden tunteisiin.

Uusi näkökulma

Itse olen viime päivinä löytänyt aivan uuden näkökulman aikaisemmin tuskallisilta tuntuneisiin odotustilanteisiin, joissa aika ei tunnu kuluvan. Odottavan aika on pitkä, sanotaan, esimerkiksi bussin odottaminen täällä Helsingin laidalla, jossa bussit eivät koskaan tule aikataulun mukaisesti. Onko se mikään huono asia, että aika tuntuu kuluvan todella hitaasti. Eikö ole päinvastoin hienoa, että aika tuntuu kuluvan todella hitaasti. Näin aikaa onkin enemmän kuin miltä normaalisti tuntuu – siis saan ikään kuin lisää aikaa. Olen oppinut nauttimaan tästä saamastani lisäajasta ja miettimään kaikenlaista mukavaa tänä aikana.

Olen jopa ajatellut monesti, että jos aika aina kuluisi näin hitaasti kun odottavan aika, niin kuinka paljon aikaa meillä lopulta todella olisikaan.

Taikavoima

Muistatko, kun olit lapsi ja tarkastelit elämää täynnä ihmetystä ja kunnioitusta? Elämä oli taianomaista ja jännittävää, ja pienimmätkin asiat olivat sinusta äärimmäisen sykähdyttäviä. Sinua kiehtoivat ruohonkorret, ilmassa lepattava perhonen, oudonnäköiset lehdet ja kivet.

Sydämesi oli täynnä iloa, mielikuvituksellasi ei ollut rajoja ja uskoit elämän taianomaisuuteen. Monella meistä oli lapsena hieno tunne siitä, että kaikki on hyvää, että jokainen päivä tuo tullessaan lisää jännitystä ja seikkailuja, ettei mikään voi koskaan sammuttaa iloamme kaiken taianomaisuudesta. Mutta kasvaessamme aikuisiksi vastuut, ongelmat ja vaikeudet jotenkin vaativat veronsa, tuottivat meille pettymyksen, ja se taianomaisuus, johon lapsena olimme uskoneet, haalistui ja katosi.

Kerron sinulle, että taikavoima, johon kerran uskoit, on totta – se on yhtä totta kuin sinäkin olet. itse asiassa elämä voi olla paljon ihmeellisempi kuin lapsena osasit kuvitellakaan. Se voi olla henkeä salpaavampi, kunnioitusta herättävämpi ja jännittävämpi kuin mikään, mitä olet aiemmin kokenut. Kun opit tuomaan taikavoiman esiin, elät haaveidesi elämää. Silloin ihmettelet, miten ikinä saatoit lakata uskomasta elämän taikaan.

Oletko valmis kokemaan täyttä ihmetystä niin kuin lapsena? Valmistaudu taikavoimaan!

Kiitollisuus on unohdettu taikavoima

Useiden tuhansien vuosien ajan, aina ihmiskunnan ensimmäisten tallennettujen tietojen ajoilta alkaen, kiitollisuuden voimaa on opetettu ja harjoitettu.

”Sillä kiitolliselle annetaan lisää, ja hänellä on oleva yltäkyllin. Mutta kiittämättömältä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” sanotaan Raamatussa

Kiitollisuuden tunteminen saadun yltäkylläisyyden vuoksi on paras vakuutus sille, että runsaus jatkuu, sanoi Muhammed

Ihmisellä ei ole syytä tuntea mitään muuta kuin kiitollisuutta ja iloa, sanoi Buddha

Jos iloitset siitä, miten asiat ovat, koko maailma on sinun, sanoi Laotse

Kiitollisuuden harjoittaminen on useimpien alkuperäiskansojen ydinajatuksena.

Tuo kiitollisuuden taikavoima elämääsi.

Kun teet kiitollisuudesta elämäntavan, heräät aamuisin innoissasi siitä, että olet elossa. Huomaat rakastuneesi täysin elämään. Kaikki sujuu vaivattomasti. Tunnet olosi höyhenenkevyeksi ja olet onnellisempi kuin koskaan. Vaikka kohtaat elämässäsi erilaisia haasteita, tiedät, että selviät niistä ja opit niistä. Jokainen päivä on taianomainen. Päivissäsi on paljon enemmän taikaa kuin silloin, kun olit lapsi.

Kiitollisuus on tunne. Tavoitteesi kiitollisuuden harjoittamisessa on siis tuntea niin paljon kiitollisuutta kuin mahdollista. Mitä aidompi tunteesi on ja mitä vilpittömämmin olet kiitollinen, sitä nopeammin elämäsi muuttuu.

Jos harjoitat kiitollisuutta vähän, elämäsi muuttuu vähän. Jos tunnet paljon kiitollisuutta joka päivä, elämäsi muuttuu tavoilla, joita tuskin voit edes kuvitella.

Näin pääset kiitollisuuden harjoittamisessa alkuun. 

1. Ajattele kiitollisuuden aiheitasi

Kirjoita heti aamulla listaan kymmenen asiaa, joista olet kiitollinen.Kirjoita, miksi olet kiitollinen kustakin asiasta. Lue lista joko hiljaa mielessäsi tai ääneen. Kunkin siunauksen lopussa sano taikasana kiitos, kiitos ja kiitos ja tunne niin syvää kiitollisuutta kuin suinkin voit.Toista tämä maaginen harjoitus joka aamu seuraavien 27 päivän ajan.


2. Taikakivi

Toista harjoitus ajattele kiitollisuuden aiheitasi.

Etsi taikakivi ja aseta se yöpöydällesi. Ennen nukkumaan menoa pitele taikakiveä kädessäsi ja mieti päivän parasta tapahtumaa tai asiaa. Lausu taikasana kiitos, kiitos, kiitos päivän parhaasta asiasta. Toista taikakivi harjoitus seuraavien 26 päivän ajan.


3. Taianomainen terveys

Terveys on elämässä kaikkein kallisarvoisinta, mutta silti moni suhtautuu siihen itsestäänselvyytenä. ”Se, joka saa nauttia hyvästä terveydestä, on tietämättään rikas.”

Se, missä määrin tunnet kiitollisuutta terveydestäsi, määrää sen, missä määrin terveytesi kohenee, ja vastaavasti kiittämättömyytesi terveydentilastasi sen, missä määrin se heikkenee. Kiitollisuus terveydestä varmistaa terveydentilasi jatkuvan kohenemisen, jolloin sinulla on yhä enemmän syytä kiitollisuuteen, mikä poistaa stressiä ja jännityksiä niin kehostasi kuin mielestäsi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kiitollisuutta harjoittavat ihmiset paranevat nopeammin ja elävät todennäköisesti seitsemän vuotta pidempään.

Tämänhetkinen terveytesi heijastaa sitä, kuinka kiitollinen olet ollut. Sinun pitäisi tuntea olosi päivittäin ällistyttävän hyväksi.

Taianomainen terveyden harjoittaminen alkaa siitä, kun alat tuntea kiitollisuutta kehosi kaikkia toimintoja kohtaan. Osoita kiitollisuuttasi kehosi eri osille ja eri toiminnoille mahdollisimman monipuolisesti. Kiitä monista terveyden osatekijöistä sekä ihmeellisistä ominaisuuksistasi ja kyvyistäsi.

Kirjoita paperille: TERVEYDEN LAHJA PITÄÄ MINUT HENGISSÄ. Lue sanat hyvin hitaasti ja tunne niin syvää kiitollisuutta kun pystyt useita kertoja päivän aikana.


Tähän tapaan neuvoo Rhonda Byrne kirjassaan Taikavoima tekemään 28 päivän maagisen harjoituksen erilaisista kiitollisuuden aiheista.

Olen itse käyttänyt kiitollisuutta, jonka opin sen sisäiseltä viisaudeltani joitakin vuosia sitten, kun koin valaistumisen. On hienoa herätä aamuisin lapsenomaisen innostuksen vallassa innokkaana odottamaan, mitä ihmeitä päivä tuo tullessaan. Suosittelen kiitollisuutta, se toimii.

kiitollisuus

Pelko tunteena

Klo 4.20 herään - kehoni tärisee, jäseniä puristaa - tunnen voimakasta pelkoa. On hienoa tuntea kehonsa alkukantainen voima.

Pelkoreaktio siinä osoittaa voimaansa. On hienoa tuntea tunteita. Miten hieno mekanismi meihin onkaan rakentunut, emme vain osaa sitä yleensä käyttää ja tulkita. Minulla on ollut kovasti tekemistä. Kehoni on rasittunut ja olen tuntenut huolta jaksamisestani ja osaamisestani. En ole myöskään tehnyt kaikkea sitä, mitä olen toivonut tekeväni. Ympärilläni on ollut viime aikoina kaikenlaista huolta, murhetta ja tuskaa. Se on tarttunut minuun viruksen lailla ja flunssan kanssa.

Heräämiseni jälkeen olen oppinut havainnoimaan tunteitani. Tunteideni voimakkuus on kasvanut moninkertaiseksi entiseen verrattuna – en olisi mitenkään voinut aikaisemmin elää näin voimakkaiden tunteiden kanssa. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta – olisin murtunut tunteiden voiman alle, koska olisin yrittänyt hallita niitä. Aikaisemmin toimin kuten useimmat meistä – yritin hallita tunteitani. En antanut itselleni lupaa tuntea niitä, varsinkaan vaikeita tunteita.

Torjunnasta huolimatta tunteet eivät hävinneet, ne muuttuivat joksikin toisiksi – vähemmän vaarallisen tuntuisiksi. Ja niiden seurauksena tein tekoja näiden uusien tunteiden mukaisesti. Tällaisesta käytöksestä seuraa suurin osa niistä ongelmista, joita me ihmiset koemme. Toimimme moneen kertaan muutettujen tunteiden perusteella – emme itsekään tiedä, miksi toimimme niin kuin toimimme. Tämä on helppo nähdä – alkuperäinen aihe ja siitä syntynyt tunne on jo niin kaukana, että sitä on meidän mahdoton nähdä. Näin tunteet, jotka ovat meidän kehon todella hieno viestimekanismi, menettävät toimintakykynsä ja muuttuvat aivan toiseksi. Tunteet, joka ilmaisevat välittömästi mielemme palautteen tilanteesta - onko tilanne meidän toiveidemme mukainen vai meidän toiveidemme kanssa ristiriidassa.

Muista lukeneeni Louise L Hay sanoneen, että stressi on hänen mielestään pelkoa. Kun tunnet stressiä, mieti mitä pelkäät tilanteessa. Voit oppia siitä jotain tärkeätä. Minusta tuntuu, että ajatuksessa on ideaa – stressi todella usein nousee pelosta, jotain kohtaan, emme vain uskalla kohdata pelkoamme joten muutamme sen yleisesti hyväksytyksi stressiksi. Näin toimiessamme menetämme pelkoomme sisältyvän viestin – vain stressi ja tuska jää jäljelle. Eikä meillä edes ole keinoa poistaa tuskaa, se kertyy kehoomme. Kuinka väärin ympäristömme opettaa meitä toimimaan.

Nyt pelkoni on poissa – se on sulanut kirjoituksen aikana. Koko kehoa ravisuttava, eläimellinen tunne on poissa. Sen viesti on annettu, se on kuultu ja sen on aika loppua. Kiitän kehoani sen toiminnasta – hienoista tunteista, joita se minulle tarjoaa. Olen levollinen, valmiina vastaanottamaan seuraavan tunteen. Nyt tunnen rakkautta kehoani kohtaan – kuinka hieno sen toiminta onkaan.

Ymmärrän, että hyvin miksi tunteeni ovat niin voimakkaita. Ne ovat voimakkaita, koska minulla on nyt voimia kohdata monin kerroin voimistuneet tunteeni. Tarvitsen voimakkaita tunteita oppiakseni – en ole oppinut lievistä tunteista. Tiedän, että sisälläni on tunteita, jotka ovat olleet siellä kymmeniä vuosia vankina pääsemättä ilmaisemaan itseään – olen säilönyt ne sisääni, kieltämällä niiden olemassaolon. Eivät ne ole kuitenkaan mihinkään hävinneet – kehoni on vain varastoinut ne itseensä. Nyt niiden on aika päästä vapaaksi – sitä työtä teen nyt itseni kanssa.

En tiedä, mitä kaikkea sisältäni löytyykään – varmasti paljon sellaista, josta minulla ei ole enää mitään käsitystä – hienoja yllätyksiä. Niitä kehoni ja mieleni minulle tarjoilee. En varsinaisesti yritä kaivella menneitä – pyrin elämään nykyhetkessä, siinä ainoassa hetkessä, jossa meillä on voimia toimia. Nykyhetki vain nostaa aika ajoin esiin jotain menneisyydestä – nyt uskallan antaa näiden tunteiden ja muistojen tulla. Menen itse niitä kohti kun ne tulevat – annan niiden tulla minun luokseni. Menneisyyteni demonit ovat uusia ystäviäni, otan ne kaikki vastaan rakkaudella – niillä kaikilla on minulle jokin viesti. Pyrin kuuntelemaan näitä viestejä nöyrästi, vastustamatta tunteita, maistelemalla kaikkea mitä vastaan tulee, hakemalla oppia jota ne tarjoavat. Aina en ymmärrä viestiä – välillä viesti on minulle selvä, kaikki tämä on oppimista, mitä minun pitää saada.

Totta se on mitä ajattelet, et aina osaa toimia noin. Se on totta. Välillä yllätän itseni toiminnasta, joka kumpuaa vanhoista malleista. Herääminen huomaaman tämä on myös oppia jota tarvitsen ja saan.

jos jokin ahdistaa

On hienoa elää tätä elämää – nauttia jokaisesta hetkestä, jokaisesta opista jonka elämä tarjoaa.