lauantai 14. tammikuuta 2012

Itsetunnon kehittämisohjelma 4. opettele antamaan itsellesi positiivista vahvistusta

Jokainen tarvitsee positiivista vahvistusta ja kaikkein eniten sitä tarvitsee itselleen tärkeimmältä henkilöltä itseltään. Jos ei saa vahvistusta itseltään, ei myöskään opi ottamaan vahvistusta vastaan. Näin ei osaa ottaa muiden kehuja vastaan ja nauttia niistä kunnolla. Siksi usein haluaa raivokkaasti lisää kehuja ja kiitosta muilta, eikä koskaan tule tyytyväiseksi. Elää jatkuvassa vahvistuksen puutteessa.

Olet jo aloittanut itsesi hyväksymisen harjoittelun. Tiedät, että olet jo hyvä ja taitava. Koska itsetuntosi riippuu suuresti siitä, miten puhut itsellesi joko ääneen tai sanattomasti, voit parantaa itsetuntoasi toistelemalla itsellesi innokkaasti ja vakuuttuneena: ”Minä pidän itsestäni! Minä pidän itsestäni!” Kun olet tehnyt tätä aikasi voit siirtyä puhumaan vielä vaakuttavammin: ”Minä rakastan itseäni! Minä rakastan itseäni!” Se voi tuntua oudolta, mutta se tehoaa kun sitä jaksaa toistaa riittävän usein riittävän vakuuttavasti. Jos tunnet, että sinun on vaikea todella uskoa itseäsi kun sanot; ”Minä rakastan itseäni.” Silloin tarvitset erityisen paljon tätä harjoitusta. Älä välitä mielen mallien vastaväitteistä. Sinä olet itsesi herra – ei mielesi ja sisäiset mallisi. Ole pomo, ota ohjat käsiisi.

Voiko ajatuksen voimaa todella käyttää mihin vain? Voi kyllä ja sitä on aina käytetty tietoisesti tai tiedostamatta. Tämä maailma on luovien ajatustemme tulos.

Mieti millainen haluat olla. Mieti millaisia ominaisuuksia toivot itselläsi olevan. Mitä haluat tehdä? Jokaisen on itse mietittävä millaiseksi haluaa tulla. Kun sinulla on kuva itsestäsi tulevaisuudessa voi valita mitä vahvistuksia haluat itsellesi, jotta pääset sinne.

Annastina Vrethammar kuvaa kirjassaan Ajattele elämäsi hyväksi uskonvarmistuksia suunnilleen seuraavaan tapaan. Uskonvarmistukset ovat tietoisesti muotoiltuja, myönteisiä ajatuksia. Ajattele ne, kirjoita ne ja lausu ne ääneen tai hiljaa mielessäsi. Teitpä miten tahansa, ajatuksiin kannattaa liittää vahva tunnelataus ja eläytyminen. Liitä uskonvarmistukseen sisäinen mielikuva siitä lopputuloksesta, johon uskonvarmistuksella tähtäät.  Uskonvarmistusta kutsutaan usein ”tieteelliseksi rukoukseksi”. Uskonvarmistaminen tapahtuu mielen tietoisessa osassa, ja sitä täytyy toistaa niin kauan että se ”menee perille”, toisin sanoen tavoittaa alitajunnan.

Periaate on sama kuin kaikessa oppimisessa. Me opimme asioita – ajamaan autoa, polkupyörää, uimaan, kävelemään, juoksemaan – yrittämällä ja toistamalla. Kun opimme asian, se automatisoituu mielessämme. Sama pätee mielen harjoituksiin. On käynyt ilmi, että alitajuntamme on äärettömän vaikea erottaa toisistaan motorista harjoittelua ja henkistä. Useat urheilijat käyttävät mielikuvaharjoittelua ja saavat aktivoitua ja harjoitettua samoja lihaksia joita käyttävät fyysisissä suorituksissa.

Me kaikki olemme käyttäneet uskonvarmistuksia, usein vain tiedostamattomasti. Nyt alamme käyttämään niitä tietoisesti ja niistä tulee osa jokapäiväistä elämäämme. Emmekä enää pyydä sellaista, mitä emme halua. Kun aikaisemmin emme tienneet, millainen on sanan voima, ja olimme täynnä pelkoa ja epävarmuutta – varmistimme uskoamme sanomalla: ”Minä en osaa … Minä en selviä tästä. Kukaan ei välitä minusta. Olen liian vanha jne.”

Yleensä kannattaa kokeilla uskonvarmistusta ensin aineellisiin asioihin, konkreettisiin asioihin. Miksi? Siksi, että se on helpompaa ja tulokset näkyvät nopeammin. Näyttää siltä, ettei sellaisille uskonvarmistuksille ole erityisen vahvaa vastarintaa alitajunnassa, sinne aikaisemmin syötetyissä ohjelmissa.

Oleellista on, että heti kun olemme saaneet selkeän kokemuksen asiasta, me tiedämme miten uskonvahvistus toimii. Tiedämme, että se todella toimii. On hankittava oma vahvistus sille, että ajatuksen mahti on toimiva. Vaikka lukisi miten paljon tahansa, siitä ei ole apua kuin innostajana.

Kun alat soveltaa uskonvarmistusta kaikille elämänalueille, muista että olet vastuussa kaikesta mitä saat. Älä käytä uskonvarmistusta harkitsemattomasti ennen kuin olet miettinyt oletko valmis ottamaan vastuun seurauksista. Esimerkiksi haluatko päästä huipulle? Oletko valmis ottamaan vastuun kasvavasta työtaakasta, vastuun muista, vastuu ainaisesta kiireestä? Hyvä, sellaisia ihmisiä tarvitaan.Uskonvarmistuksen käyttäminen toiveiden ja tarpeiden tyydyttämiseen on hyvin paljon terveellisempää kuin toteutumattomien, tukahdutettujen toiveiden mukana raahaaminen. Ne johtavat vihaan, ahneuteen, kateuteen, pahansuopaisuuteen jne.

Uskovarmistukset ovat tiettyyn päämäärään suunnattuja ajatuksia ja kuvia, kaikilla elämän alueilla toimivia luovuuden periaatteiden sovellutuksia. Syviä uskonvarmistuksia, jotka suuntautuvat terveyteen, sopusointuun, kauneuteen, viisauteen, rakkauteen ja mielenrauhaan ei voi tehdä päivän kuluessa liikaa. Täytä itsesi ja muut ihmiset sopusoinnulla ja rakkaudella. Koe olevasi terve ja ehyt ja eläväsi terveyden, eheyden ja mielenrauhan täyttämässä elämässä. Tällaisille minuutin ohjelmille on paljon hetkiä päivän mittaan, lyhyitä aikoja jotka muutoin täyttyvät repivistä ajatusohjelmista.

Tarpeemme ja toiveemme ovat oikeastaan vankila, ne ovat kahleet. Onko silloin viisasta toteuttaa toiveet, harjoittaa uskonvarmistusta. Tarpeista ja toiveista emme pääse eroon sillä, että tukahdutamme ne. Sitä mukaa kun työstämme niitä, saavutamme päämäärän toisensa perään, toivomisen tarve näyttä vähenevän. Monet toiveet kutistuvat näennäistoiveiksi, kun elämme sitä mikä me olemme, emme enää tarvitse kaikkea.

On toive mikä tahansa, on parasta valita yksi tai kaksi kohdetta kerrallaan ja suunnata ajatusenergia niihin kunnes ne toteutuvat. Kokemukset osoittavat, että on varminta olla hajottamatta energiaa likaa. Eri uskonvarmistusten suhteen aika aloittamisesta päämäärän saavuttamiseen voi vaihdella huomattavasti. Siihen voi mennä päivä, viikko, kuukausi, vuosi … Älä koskaan luovu yrittämästä ennen kuin olet tehnyt uskonvarmistusta joka päivä kuukauden ajan. Kitkatekijät ovat omassa itsessämme ja uskonvarmistusta tehdessä ne nousevat usein pintaan, näkyville.

Parasta on sijoittaa eri asioiden uskonvarmistukset eri kohtiin päivästä. Tuntuu olevan sääntönä, ettei meillä näytä olevan aikaa kuin kaksi viidentoista minuutin jaksoa päivässä. Tietenkin meillä on paljon enemmän aikaa, mutta mielemme väittää ettei ole. Kun se minkä vuoksi teet uskonvarmistuksia, on tärkeää sinulle, ehkä suorataan elinkysymys, sinulla ei pitäisi olla vaikeuksia löytää aikaa useampaan viisitoistaminuuttiseen.

Mitä pinnistelemättömämmin olemme varmistamisen aikana, sitä nopeammin tilaus ylittää alitajunnan kynnyksen ja rupeaa vaikuttamaan. Varmistu että olet yksin huoneessa, jossa on hiljaista ja yritä päästä eroon jännityksestä ennen kun aloitat. Aloita aina tarkkailemalla hengitystäsi. Lyhyen hengityksentarkkailun jälkeen hengitys on rauhallinen ja tasainen, se on hyvin tärkeää varmistuksen ja visualisoinnin kannalta. Suosittelen, että paikka on aina sama, mikäli se suinkin on mahdollista. Älä kuitenkaan tee varmistuksesta liian vakavaa ja juhlallista. Tee siitä leikki ja mene siihen mukaan – silloin se toimii nopeammin ja paremmin. Jähmeä totisuus aiheuttaa jännityksiä, leikki luo pinnistelemättömän mielentilan.

On käytettävä niitä sanoja, jotka tuntuvat hyviltä, jotka tuottavat mielihyvää. On muistettava, että sanat ovat symboleja, joille me itse annamme tietyn sisällön. Se sisältö on muutettavissa oman sisäisen muutoksemme avulla. Ei voi liian usein painottaa sitä, että elämys, tunne, lataa sanat ja kuvat ja siis tuottaa energian joka aineelliseen toteutumiseen tarvitaan. Sinun varmistuselämyksesi on se joka tekee toiveesta totta.

Kukaan toinen ei luo omaa elämäämme. Ellemme tiedä, mitä haluamme on korkea aika ottaa siitä selvää.
Muista, että aina kun tarvitset tukea ja vahvistusta sinulla on joku – sinä itse, joka voi antaa sinulle niin paljon vahvistusta kun vain haluat.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Kun itsetunto ja ihmisarvo tulee tekemisestä olet pulassa

Kyllä ihmisen oppiminen ja tajuaminen on hidas prosessi. Tajusin juuri aamulla herätessäni äidin itsetunnon ja minäkuvan ja koko maailman kartan toiminnan, vasta nyt kirkkaasti – vaikka se on ollut silmieni edessä 50 vuotta. Ihmisen ajattelu kypsyy hitaasti – sama asia pitää lukea kymmenen kertaa ja ajatella, pohtia ties kuinka monta kertaa ja joskus sitten välähtää – ymmärtää oppineensa jotain. Ihminen on huono näkemään lähelle – tarvitaan etäisyyttä, että näkee kokonaisuuden eikä sekoa yksityiskohtiin.

Äiti on elänyt suuressa perheessä. Jokainen lapsi on kehittänyt pääasiassa tiedostamattomasti itselleen tavan saada huomiota ja hyväksyntää isossa joukossa. Äiti on hyvin nuorena oppinut olemaan pätevä, nopea ja osaava tyttö. Jo kotona pienenä tyttönä hän on loistanut tekemisellään. Hän on tehnyt aikuisten töitä pienenä – ja saanut siitä kehuja ja huomiota. Koulussa hän on opetellut läksyt ulkoa ja saanut siitä kehuja. Tämä malli oman erinomaisuuden esittämisestä nopean tekemisen kautta on jatkunut läpi elämän. Itsetunto on tullut siitä, että on nopeampi tekemään jonkun asia kun joku muu. Vahvistus ja kehut sekä itseltä, että muilta on tullut tämän tekemisen kautta.

Työ on ainoa ilo – on sanonta, jota vielä vanhana pitää toistaa. Aina on pitänyt olla varsinkin nopeampi tekemään kun muut. Siksi nuorempana piti tehdä kauheasti töitä ainakin silloin kun joku muu oli katsomassa. Tehokkuutta piti esittää kaiken aikaa. Vaikka ei hän ole sinänsä töistä pitänyt – vaan siitä kiitoksesta ja hyväksymisestä, mitä työn tekemisen kautta on saanut. Kyse ei ole ainoastaan muiden hyväksymisestä ja kehumisesta – vaan myös hän itse on antanut itselleen kehuja ja kiitosta oman tekemisen myötä. Ikkunat piti pestä nopeasti, vaikka niistä ei tullutkaan puhtaita - kunhan itse tiesi, että oli pesty ja nopeasti, se riitti. Lopputulos ei sinänsä ollut tärkeä vaan nopea suoritus – joka oli itseisarvo, jolla pystyi osoittamaan oman erinomaisuutensa verrattuna muihin. Sama juttu tapahtui kaikessa tekemisessä.

Meillä oli jatkuvia riitoja siitä kun isä mietti monesti pitkään, miten saisi jonkun asian onnistumaan – esimerkiksi korjattua jotain. Äiti motkotti mitä varten aikaa käytetään miettimiseen – se oli aivan kielletty asia ja jatkuva riidan aihe – pääasia kunhan tehdään ja hosutaan – tuli mitä tuli – onhan kuitenkin tehty kovasti ja se on pääasia. En koskaan pystyt ymmärtämään äitiä, koska ajattelen samansuuntaisesti kun isä. Kun tehdään jotain, niin kannattaa miettiä sen verran, että tekeminen onnistuu. Ero on tietysti korostunut sen takia, että äiti teki asioita, jotka olivat pääasiassa ennestään tuttuja ja siksi hän osasi ne. Isä sai tehdä vaikeat ja epäselvät tehtävät – minkä takia niitä piti miettiä – kuinka tämän onnistuisi tekemään.

Minun oma karttani maailmasta on niin kaukana äidin kartasta kuin vain voi kuvitella. Siksi en ole osannut ymmärtää häntä kaikkina näinä vuosina. Tämä ristiriita oli selvä jo murrosiässä. Äidin mielestä koulussa piti pärjätä ulkoluvulla, muistamisella ja saada hyviä numeroita. Asioiden oppiminen ja varsinkaan ymmärtäminen eivät olleet ollenkaan tärkeitä asioita – kunhan sai hyvät numerot koulussa – eli tärkeätä oli sama kehujen metsästys, jota äiti itse haki. Varsinkaan sellaisten asioiden lukeminen ja opiskelu, jotka eivät olleet suoraan koulukirjoja, ei ollut hyväksi – siis itsenäinen ajattelu ja mietiskely olivat selvästi humpuukia.

Minulle on jo pitkään ollut selvä, että äidin toimintamalli, jota kauhistelin jo lapsena, on toiminut kannustimena päätyä aivan toiseen äärilaitaan – tutkimaan ja pohtimaan kaikenlaisia asioita ja todella paljon. Äidin mielestä mitään ei pitänyt miettiä – se oli pahasta, turhaa, ajan haaskausta jne..

Se mitä nyt ymmärrän on, että kun äiti oli nuorena oppinut tämän mallin – saada kiitosta nopeasta tekemisestä sekä muilta, että itseltään – niin tämä malli säilyi läpi elämän. Ei äidillä ole ollut mitään edellytyksiä ajatella asioista toisella tavalla – tämä malli on täysin hallitseva ja ohjaa kaikkea käyttäytymistä, asioiden tulkintaa, näkemistä ja johtopäätöksiä. Nyt kun yritän itse katsoa maailmaa ja tapahtumia tämän mallin läpi – moni aikaisemmin täysin kummalta tuntunut tilanne ja käytös tulee aivan toisella tavalla ymmärrettäväksi.

Äidin malli on tosi hankala vanhana, kun ei enää ole mahdollisuuksia olla nopea ja tehokas. Elämä on kauheaa, loppuelämä on pelkkää tuskaa ja kurjuutta. Kun ei pysty pärjäämään tekemisessä ei voi itse antaa itselleen tunnustusta – ei pysty tekemään sellaista, että itse antaisi itselleen tunnustusta ja siten hyväksyisi itsensä – itsellä ei ole mitään arvoa ainakaan omissa silmissä.

Vanhuus on kirous, jos itsetunto ja ihmisarvo tulee vain tekemisestä paremmin kun muut. Itsetunnon ja ihmisarvon saaminen tekemisestä on suurin ongelma, mitä vanhuksilla on - ainakin Suomessa. Ongelmaa korostaa se, että mikä tahansa tekeminen ei ole arvokasta – vaan kunkin ihmisen itselleen hyvin tarkkaan määrittelemä tekeminen – se mistä kukin on tottunut saamaan tyydytyksen ja kehut – muut tekemiset eivät kelpaa. Puhumattakaan ajatuksesta, että jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Itsetunnon kehittämisohjelma 3. Lopeta itsesi arvostelu.

 Lopeta itsesi arvostelu ja saat itsetuntosi paremmaksi. Heikko itsetunto on useimmiten itsearvostelun tulosta. Olemme usein itsemmme pahimmat arvostelijat, koska kuka muukaan tuntisi meitä niin hyvin ja osaisi arvostella meitä niin kärkevästi. Muilla on sitä paitsi itsensä kanssa niin paljon tekemistä, että eivät he huomaa meidän pikku kömmähdyksiä samalla tavalla kun me itse. Teemme kärpäsestä härkäsen ja soimaamme itseämme siitä.

Kielteiset ajatukset voivat laukaista masennuksen ja ruokkia sitä, kun mielemme on maassa. Saatamme vajota synkkyyteen jo pelkästään ajattelemalla ”Mikään ei ikinä suju niin kuin pitäisi”. Synkkä mieliala voi saada meidät arvostelemaan itseämme vaikkapa sanomalla ”Miksi olen tällainen luuseri?” Kun yritämme selvittää alakulomme syytä, mielialamme romahtaa. Ja kun alamme pohtia omaa arvottomuuttamme, synnytämme koko joukon muita kielteisiä ajatuksia, jotka ovat aina valmiina putkahtamaan mieleen jatkossakin.

Alakuloisuus ei sinänsä ole ongelma – surut ja murheet kuuluvat väistämättä elämään. Varsinainen ongelma ovat ne tylyt ja kielteiset käsitykset itsestämme, joita surullinen mieliala helposti herättää. Nämä käsitykset muuttavat ohimenevän surumielisyyden jatkuvaksi tyytymättömyydeksi ja masennukseksi. Kun tylyt ja kielteiset käsitykset itsestämme aktivoituvat, ne eivät ainoastaan synkennä mieltämme vaan vaikuttavat syvästi koko kehoomme – ja keho taas vaikuttaa syvästi mieleen ja tunteisiin. Näin kuvaavat masennuksen syntyä Mark Williams,John Teasdale, Zindel Segal&Jon Kabat-Zinn. mainiossa kirjassaan Mielekkäästi irti masennuksesta.

Pyrimme siis nyt välttämään näiden kielteisten ajatusten aihettamaa masennuksen noidankehän syntymistä. Itsensä arvostelusta luopuminen on harjoitus johon kannattaa ryhtyä, vaikka siinä täytyykin tehdä määrätietoista työtä.

Vastustus lisää kiinnittymistä asiaan, joten ole lempeä itsellesi kun huomaat taas arvostelevasi itseäsi – luovu lempeästi arvostelusta – äläkä arvostele itseäsi ajatuksesta arvostella itseäsi.  Totea vain halusi arvostella itseäsi ja luovu sitten siitä lempeästi ja määrätietoisesti. Se on vain mielen malli, joka haluaa arvostella. Korvataan arvosteleva malli, myönteisemmällä mallilla: ” olen hyvä kun uskalsin yrittää, opin taas uuden asian. ”
Itsensä arvostelusta luopuminen on kuin aloittaisi dieetin tai tupakkalakon. Luopuu, jostain jota on tottunut tekemään, joka tuntuu hyvältä mutta on kuitenkin vahingollista ja josta haluaa päästä eroon. Huonoja tottumuksia on helppo omaksua, mutta niiden kanssa on vaikea elää. Aivan kuten dieetissä ja tupakkalakossa sinun kannattaa keksiä, jotain mielekästä korvaavaa toimintaa kun halu arvostella herää – tee hyvää itsellesi, hymyile itsellesi, opettele nauramaan ajatukselle, syö yksi suklaapala, lähde lenkille, hemmottele itseäsi kylvyllä, lue hyvää kirjaa, tapaa ystäviä, lähde elokuviin, hanki uusi harrastus jne.

Tässä harjoitus negatiivisen sisäisen puheen katkaisemiseksi:
1.    Huomaa tilanne.
Ota itsesi kiinni ”itse teossa” eli huomaa milloin aloitat negatiivisen sisäisen puheen - itsesi moittimisen.
2.    Pysähdy
Mitä sanot itsellesi, joka saa sinut tuntemaan huonoa oloa? Haluatko tosiaan tehdä tätä itsellesi?
3.    Rentoudu – hellitä
Katkaise kielteisten ajatusten virta syvällä rauhallisella hengityksellä. Keskitä ajatuksesi hengitykseen – tarkkaile miten ilma virtaa sisään ja ulos. Hengittele rauhassa kunnes pahin olo on rauhoittunut.
4.    Kirjoita muistiin
Kirjoita paperille negatiivinen puheesi, joka sai sinut ahdistumaan tai masentumaan. Yritä erottaa ajatukset tunteista. Sisäinen puhe on ajatuksia ”olen epäonnistunut, tyhmä, tunari jne.” , jotka johtavat tunteisiin ”pettynyt, turhautunut, poissa tolaltani”.
5.    Kyseenalaista – muuta
Muuta negatiivinen puhe positiiviseksi. Älä käytä kieltosanoja, käytä minä muotoa ja pysy nykyhetkessä. ”Minä onnistun …” ”Minä osaan …” ”Minä ymmärrän …”

Muista, että se mitä sanomme itsellemme jossain tilanteessa pääasiassa määrittää mielialamme ja tunteemme. Usein sanomme sen niin nopeasti, ettemme huomaa sitä ja uskomme, että ulkoinen tilanne saa meidät tuntemaan niin kuin tunnemme. Muista siis, olet suurelta osin itse vastuussa siitä, millainen olo sinulla on. Mitä ajattelet sitä saat. Tämä on syvällinen ja tärkeä totuus, jonka tajuaminen on ainakin minulla kestänyt todella kauan. Kun hyväksyt tämän ja ymmärrät sen, että itse pääasiassa vastaat siitä, miltä sinusta tuntuu, saat valtaa omaan elämääsi.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Itsetunnon kehittämisohjelma 2. Hyväksy, että itsetuntoa saa ja voi muokata.

Kyllä itsetuntoa voi ja saa kehittää. Sanoisin mieluummin asian niin, että itsetuntoa jos mitä kannattaa kehittää. Suurin este itsetunnon kehittämisen tiellä on oma muutosvastarinta. Meillä kaikilla on mielestämme monia hyviä syitä, miksi emme voi kehittää itsellemme hyvää itsetuntoa. Miksei itsetuntoa saisi kehittää, saahan töissäkin käydä ja tienata rahaa, ainakin vielä jossain määrin. On tosin todennäköistä, että työssäkäynnistä vielä jonain päivänä tulee vain eliitin etuoikeus.

Törmäsin sattumalta bodaussaittiin, jossa todettiin, ettei itsetunto bodaamalla parane. Se on selvä, jos näin kävisi, voisi yhtä hyvin uskoa, että lihakset kasvaa itsetuntoa kehittämällä tai kirjoja lukemalla tai matematiikkaa opettelemalla. Kyllä jokaista asiaa pitää kehittää erikseen erilaisilla harjoitteilla. Yhden taidon parantaminen ei kyllä paranna kaikkia muita taitoja.

On todella hämmästyttävää ettei itsetunnon kehittäminen ole samalla tavalla suosittu ja yleinen harrastus kuin esimeriksi bodaaminen tai kuntoilu yleensä. Suuri vaikutus tässä asiassa on varmasti uskonnolla. Meitä on opetettu, että ihmisen aivot ja samalla mieli ovat alueita, joihin uskonnolla ja sen edustajilla papeilla on erityisoikeus. Siksi aivojen tutkiminen ja mielen ymmärtäminen ovat olleet asioita, joita tieteen ei ole ollut soveliasta tutkia. Niihin on suhtauduttu samalla tavalla kuin maapalloon suhtauduttiin maailman keskuksena ja litteänä paikkana aikanaan. Siksi varsinkin länsimaissa aivojen toiminnan ja mielen mallien ymmärtäminen on vasta viime vuosikymmeniä alkanut kiinnostaa tiedettä.

Ihminen ei ole luonnostaan paha ja huono. Ihmisellä on syntyessään valmiudet kehittyä ja hänen kasvaessaan nämä valmiudet vähitellen jalostuvat taidoiksi. Lapsuutta ei pidä uhrata aikuisten tarpeille oppia aikuisia kiinnostavia asioita. Lapsuus on arvo sinänsä. On luotettava siihen, että lapsi kasvaa ja kehittyy. Kun hänelle annetaan aikaa, varttuminen tapahtuu vähitellen. Näin kirjoitti jo Jean-Jacques Rousseau (28 June 1712 – 2 July 1778) aikana jolloin ihmismieltä pidettiin yleisesti luonnostaan pahana ja lasten kuritusta ainoana toimivana opetusmetodina. Lapselle kehittyy siis terve itsetunto ja minäkäsitys, jos sen annetaan kehittyä sopivasti tukemalla ja varovasti ohjaamalla.

Arvostelu on yksi haitallisimmista inhimillisen käyttäytymisen muodoista ja se alentaa itsetuntoa. Vanhemmat arvostelevat lastaan keskimäärin kahdeksan kertaa jokaista kehumiskerta kohden. Toisaalta tiedetään, että yksi negatiivinen kommentti vastaa 10-12 positiivista kommenttia. Näin voimakkaasti olemme suuntautuneet negatiiviseen – tämä johtuu ihmisen pitkästä ja vaikeasta menneisyydestä, joka on muovannut geeniperimämme suuntautumaan eloonjäämiseen vaikeissa oloissa. Vasta viimeisen sadan vuoden aikana ovat olosuhteet olleet vähemmän vaikeat. Tämä ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa perimäämme, joka on hyvin samallainen kun se oli tuhansia vuosia sitten.

Miten näillä edellytyksillä voi odottaa, että meillä ilman tietoista työtä olisi hyvä ja terve itsetunto. Joka näin uskoo, ei pidä lottopotin voittamista minään ongelmana. Meillä muilla heikko itsetunto on todennäköinen lopputulos.

Itsetuntosi on tietoisen ja tiedostamattoman muokkauksen tulosta. Se ei ole tullut itsestään sellaiseksi kun se on – se on kehityksen tulos. Yhtä hyvin kuin olet tähänkin asti kehittänyt itsetuntoasi – tai antanut itsetuntosi kehittyä, voit nyt ottaa asiaan tietoisemman asenteen ja päättää itse millaiseksi itsetuntosi haluat kehittää. Itsetunnon kehittäminen ei oleellisesti eroa fyysisen kunnon kehittämisestä. Homma toimii aivan samoilla periaatteilla. Aluksi aloitetaan helpoilla harjoituksilla ja vähitellen voidaan siirtyä vaikeimpiin harjoitteisiin. Kuten kaikessa treenaamisessa niin myös itsetuntotreenissä on tehtävä tietty määrä toistoja ennen kuin voi odottaa suuria tuloksia. Kuitenkin voin sanoa, että tuloksia huomaa yllättävän nopeasti.

Usko siis nyt, saat aikuisena ihmisenä muuttaa itseäsi sellaiseksi kun haluat. Ensimmäinen ja suurin este tielläsi on oma sisäinen mielesi. Sinua estää muuttumasta alitajuinen pyrkimyksesi toimia sen mukaan, mitä olet aikaisemmin ajatellut, sanonut ja tehnyt – siis sisäiset mallisi. 

Ymmärrän, että itsetunnon kehittäminen tuntuu vaikealta, koska se on vielä meille vieras asia. Ei ole 10 vuoden kuluttua. Kaikki uusi tuntuu hankalalta ja vaaralliselta. Mitä pelkäät, pelkäätkö löytäväsi itsestäsi jotain, jota et uskalla katsoa silmiin.  Voin sanoa, että asia on päinvastoin – voit löytää itsestäsi ihmisen, joka haluat olla, jonka seurasta nautit joka hetki – todellisen itsesi. Kun nautit itsestäsi, osaat arvostaa myös muita ja nauttia heidän seurastaan.

Ole rohkea, aloita elämäsi seikkailu – tutustu itseesi. Muista, että olet jo hyvä ja voit kehittää itsesi aina vain paremmaksi.

Itsetunnon kehittämisessä tarvitaan samat kolme asiaa kun muussakin kehittämisessä.
  • 1.       Sinun tulee haluta muutosta vilpittömästi. Sinulla pitää olla vakaa halu suhtautua itseesi ja mahdollisuuksiisi myönteisesti. Muutos on mahdollinen vain, jos ihminen itse sitä haluaa.
  • 2.       Sinun on oltava valmis luopumaan, jotta voit saada tilalle uutta. Tarvitset avoimen asenteen ja valmiuden muuttaa mallejasi.
  • 3.       Sinun on tehtävä töitä muutoksen eteen. Olet kehittynyt nykyiseen tilaasi monien vuosien kuluessa – et muutu viikossa tai kahdessa, tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä.