Vaikka kuinka yrittäisimme emme koskaan tule täydellisiksi, aina on
jotain mitä voimme parantaa. Aina vain paremmaksi, hienommaksi,
komeammaksi, viisaammaksi pyrkiminen on loputon noidankehä, se ei pääty
koskaan. Aina löytyy joku, joka on vielä parempi, hienompi, komeampi,
viisaampi. Siksi on tärkeää, että hyväksymme itsemme juuri sellaisina
kun olemme - kaikkine sisäisine ja ulkoisine puutteinemme.
Meidän on lakattava moittimasta ja
aliarvioimasta itseämme. Tällaiset itsesyytökset ovat turhia ja ne
vahingoittavat itsetuntoamme.
Useimmat meistä
ymmärtävät, että ystävää ei pidä haukkua ja moittia, jos hänelle sattuu
huono päivä tai hän epäonnistuu jossain. Päin vastoin juuri silloin hän
tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Kuitenkin meidän on vaikea muistaa ja
ymmärtää, että me itse tarvitsemme samalla tavalla tukea itseltämme
kaikkein eniten juuri silloin kun asiat eivät suju toivotulla tavalla.
Miksi haukumme ja moitimme itseämme juuri silloin, kun meidän pitäisi
ymmärtää ja tukea itseämme. Olemme usein itse kaikkein pahimmat
kriitikkomme. Totta kai kun tunnemme itse puutteemme ja vikamme, osaamme
myös eniten niistä moittia.
Kun teemme virheitä meidän on korjattava tekomme ja pyydettävä anteeksi pystyäksemme jatkamaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että saamme tekomme anteeksi itseltämme. Se on monille meistä kuitenkin kaikkein vaikeinta. Jos haluat kohottaa itsetuntoasi sinun on kuitenkin opeteltava antamaan itsellesi anteeksi.
Nykyään ihmisen ulkoiseen olemukseen kiinnitetään erittäin paljon huomiota. Jokaisen täytyy olla kaunis. Onnellisuus ei kuitenkaan löydy ulkoisesta kauneudesta vaan sisäisestä olemuksesta. Vaikka sisäinen onnellisuus ja iloisuus saakin ihmisen säteilemään ja kaunistumaan. Jos ihminen ei ole sisäisesti eheä, hänen on vaikea olla koskaan aidosti tyytyväinen ulkonäköönsä. Aina löytyy jotain korjattavaa tai sitten on pelko kauneuden rapistumisesta. Sinulla on paljon helpompi olla ja itsetuntosi on paljon parempi, kun hyväksyt ulkonäkösi sellaisena kun se on.
Itsensä hyväksyminen juuri nyt juuri sellaisena kun on, ei tarkoita, että meidän pitää lakata kehittämästä itseämme. Itsensä kehittäminen ja parantaminen on kuitenkin paljon mukavampaa kun tiedämme, että kelpaamme jo sellaisina kun olemme ja voimme rauhassa ilman paineita kehittyä yhä paremmiksi.
Opettele sanomaan itsellesi, että hyväksyt itsesi juuri nyt juuri sellaisena kun olet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti