Ajatteluamme ja toimintaamme ohjaavat erilaiset uskomukset, sisäiset mallit, jotka ovat muodostuneet elämämme aikana. Nämä uskomukset ja mallit vaikuttavat ratkaisevasti itsetuntomme rakentumiseen. Uskomuksemme perustuvat lapsuudessa ja nuoruudessa oppimiimme malleihin. Nämä mallit pohjautuvat siihen kuinka meitä on kohdeltu ja mitä ratkaisuja kasvattajamme ovat pitäneet hyvinä. Malleista muodostuu aivoissamme uskomusten ketjuja.
Kun itsetuntomme on huono. Ei tarvita kun joku vaatimaton tapahtuma, joka saa aivomme yhdistämään asian huonoon itsetuntoon tai epäonnistumisen mahdollisuuteen. Tällöin aktivoituu malli, joka tuo mieleemme usein kelatut kuviot omasta huonoudesta. Tämä malli täyttää mielen ennestään tutuilla, itseä kritisoivilla ja epäonnistumista povaavilla mielikuvilla ja ajatuksilla. Uskomme näitä ajatuksia, koska ne ovat meille tuttuja ja tuntuvat siksi varmasti todelta. Nämä ajatuskulut tapahtuvat hyvin sujuvasti, joka kerta melko samalla tavalla. Niiden nostattamat tunteet ovat selviä ja väkeviä ja joudumme niiden valtaan. Kun tämä tapahtuu usein mallit ja niiden voima vahvistuvat. Muovaamme aivoissa hermoratoja, jotka ovat yhä vahvempia ja liittyvät yhä useampaan asiaan. Näin yhä uudet asiat laukaisevat nämä mallit ja niistä tulee yhä hallitsevampia.
Aikuisina meillä on kuitenkin mahdollisuus kohdata ja kyseenalaistaa meille muodostuneet mallit. Voimme itse päättää mitä malleja haluamme elämäämme ohjaamaan. Varsinkin ulkomailla itsetuntoa ja itsevarmuutta kehittäviä valmennusohjelmia on paljon. Ne opettavat huomaamaan, että omat uskomukset eivät läheskään aina perustu tosiasioihin. Ne myös kannustavat siihen, että sisäisiä malleja saa ja voi muuttaa. Lisäksi ne opettavat vaihe vaiheelta tapahtuvan polun jolla vahvistetaan itsetuntoa tukevia lauseita, ajatuksia ja uskomuksia. Yleensä nämä ohjelmat toimivat, eivät niin helposti ja nopeasti kun luvataan mutta periaatteessa kyllä.
Mielen mallien muuttaminen on uuden oppimisprosessi. Asiaa voidaan verrata uusien ohjelmanpätkien koodaamiseen ja syöttämiseen aivojen tietokoneeseen. Aikaisemmin puhuttiin usein uusien kasettien äänittämisestä toimintaasi ohjaamaan. Tämä oppimisprosessi ei oleellisesti eroa muusta elämämme aikana tapahtuvasta oppimisesta, vaikka ehkä aluksi siltä tuntuukin. Olet aikaisemminkin tarkkaillut ympäristöäsi ja kopioinut sieltä mielipiteitä, malleja, käsityksiä ja nämä kokemukset ovat tiivistyneet sinun malleiksi ja ohjelmiksi.
Kysymys on samanlaisesta oppimisesta kuin esimerkiksi ruuanlaitto tai puutarhanhoito. Ei niistä tiedä, eikä niitä osaa ennen kun aloittaa varovaisen kokeilun. Aluksi ei ole mestari mutta koko ajan oppii jotain uutta ja tulee yhä taitavammaksi. Tärkeintä uuden oppimisessa on HALU. Sinun täytyy sanoa "kyllä" uudelle asialle ja avautua vastaanottamaan uutta tietoa.
Tänä päivänä psykologiassa ymmärretään ja hyväksytään jo yleensä se, että omia tulkintoja itsestään ja elämästä saa ja voi muuttaa - itseään saa uudistaa. Olemme vain niin voimakkaasti kiintyneitä omiin sisäisiin uskomuksiimme ja malleihimme, että kavahdamme niihin kajoamista. Henkilökohtaiset uskomukset ja mallit muuttuvat kuitenkin sen verran hitaasti, että huoleen ei ole aihetta. Ehdimme hyvin tottua uuteen minään - uusiin malleihin ja uskomuksiin tämän oppimisprosessin aikana. Itse sitä paitsi päätämme millaisia uskomuksia ja malleja - siis tässä tapauksessa millaisen itsetunnon haluamme itsellemme. Mitään opiskelua ei kannata toteuttaa turhan ryppyotsaisesti se ei paranna oppimistuloksia. Pikemminkin kannattaa ottaa opiskelusta kaikki ilo irti ja nauttia matkasta, eli jokaisesta edistysaskeleesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti