Itsetunnon kehittämisohjelma 1. Olet jo hyvä.

Mielestäni itsetunnon kehittämisen lähtökohta on, että sinä olet jo hyvä ja taitava ihminen. Ymmärrän hyvin, että tätä meidän on usein vaikea muistaa ja uskoa, kun elämä ei suju niin kuin sen toivoisi sujuvan – kaikki tuntuu kärsimykseltä, murheelta ja tuskalta.

Tietenkään emme ole täydellisiä. Teemme usein sellaista, jota kadumme ja josta moitimme itseämme kovasti. Meille tapahtuu jatkuvasti sellaista, mitä emme haluaisi – emmekä osaa toimia uudessa tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.

Olenpa minä outo ihmeellinen olento. Minä olen elämä. Olen kuin vesiryöppy, joka on vangittu tähän kalvopussiin. Täällä, tässä muodossa, olen tietoinen mieli, ja tämä ruumis on keino, jonka avulla olen elävä. Olen miljardeja soluja, joilla on yhteinen mieli. Olen tässä ja nyt ja kukoistan elämää. Vau! Mikä käsittämätön ajatus! Olen soluelämää, ei, olen molekyylielämää, jolla on näppärät kädet ja kognitiiviset kyvyt! Näin kuvaa itseään aivotutkija Jill Bolte Taylor kirjassaan Elämäni oivallus. 

Olemme vasta viime aikoina alkaneet tajuta kuinka ihmeellinen ja hieno rakennelma ihminen onkaan. Ihminen on todellinen ihme kaikkine toimintoineen. 

Varsinainen ihme ovat myös aivomme. Aivot eivät ”laske” vastauksia ongelmiin, vaan aivot hakevat ne muistista. Vastaukset on tallennettu muistiin kauan sitten. Tarvitaan vain muutama vaihe jonkin asian noutamiseen muistista. Hitaat neuronit eivät ainoastaan ole tarpeeksi nopeita tämän tekemiseen, vaan ne muodostavat koko muistin. Koko aivokuori on muistijärjestelmä, eikä mikään tietokone. Aivokuori ei tee laskelmia vastatakseen ongelmiin, vaan käyttää tallennettuja muistikuvia – malleja - ongelmien ratkaisuun ja käyttäytymisen tuottamiseen. 

Suurin osa psyykkistä toimintaamme on automaattista. Ajatteletpa mitä tahansa tekemistä, jota osaat ja aivosi tarjoavat heti valmiita malleja toimintaan. Ajattele vaikka autolla ajamista. Kun astut autoon ja lähdet ajamaan, et huomaakaan mitä kaikkea osaat välittömästi tehdä ajattelematta niitä lainkaan. Hämmästelen usein ajaessani miten olen tänne joutunut ja mihin oikein olen menossa – niin automaattista on ajaminen.  Monilla meistä on autoon hyvin läheinen suhde. Tämä johtuu siitä, että miellämme auton itsemme jatkeeksi – laajenemme ihmisen ja auton muodostamaksi kokonaisuudeksi – auto on osa meitä. Emme olekaan niin erillinen osa maailmasta – vaan voimme kokea itsemme laajemmin tai suppeammin. 

Psyykeemme on hyvä siinä mielessä, että toimimmepa miten tahansa, spyykeemme yrittää aina auttaa meitä parhaalla mahdollisella tavalla. Psyyke etsii kaikista sisäisistä malleistasi parhaan mahdollisen ratkaisun ja ehdottaa sitä sinulle. 

Mieti hetki elämääsi – mitä kaikkea olet tehnyt ja mitä kaikkea osaat. Eikö lista ole nopeasti todella pitkä? Tavallisia asioita suurin osa voit sanoa – entä sitten, vaativathan nekin paljon taitoja. Osaat vaikka mitä.

Ihmisillä on ihmeellinen tapa vähätellä niitä asioita, jotka sujuvat ja samalla kuluttaa paljon energiaa yksittäisten epäonnistumisten kauhisteluun ja tulevin tapahtumien murehtimiseen ja jännittämiseen. Eli muista nyt, sinä todella osaat ja tiedät käsittämättömän paljon ja olet jo aivan järjettömän taitava ja kyvykäs. 

Opi huomaamaan hyvä itsessäsi – ja ryhdy kirjoittamaan se muistiin.

Ryhdy nyt katsomaan itseäsi aivan uudesta näkövinkkelistä. Opi huomaamaan kaikki hyvä itsessäsi joka päivä. Hanki itsellesi vihko, johon kirjoitat muistiin miten hyvä olet ja kehu siitä itseäsi. Missä tahansa koet olleesi kelvollinen, kehu siitä itseäsi. Älä ole turhan nirso tai vaativa, huomaa pienikin edistys, oikea yrittäminen – edistyminen. Kirjoita joka ilta 3-5 asiaa, joissa päivän aikana olit hyvä. Kirjoita tilanne, jossa toimit hyvin ja mieti mikä hyvä ominaisuus (adjektiivi) sinussa on kun toimit näin.

• Olin joustava, kun annoin pojan lainata autoa.

• Olin ahkera ja aikaansaava tänään töissä.

• Olin rauhallinen ja lempeä sairaan ja kiukkuisen äidin kanssa.

• Olin lempeä itselleni, kun rentouduin sieniretkellä.

• Olin sitkeä ja oppivainen, kun jaksoin opetella uutta tietokoneohjelmaa.

•  Olin päättäväinen, kun jaksoin lähetä töihin vaikka nukutti aamulla.

Opettele kehumaan itseäsi peilin edessä.

Siirry peilin eteen, mieluiten ison peilin eteen niin, että näet itsesi kuten ystäväsi. Katsele itseäsi, tällaisena ystäväsi sinut näkevät. He pitävät sinua hyvänä, koska ovat ystäviäsi, näe siis sinä itse myös itseäsi hyvänä. Tarkkaile itseäsi. Kokeile! ” Olen ihan hyvä tyyppi”. ”Juuri tuollaisen ystävän minäkin haluan.” ”Olen itseni hyvä ystävä”. ”Rakastan itseäni!” Vau!! Eihän se niin vaikeata ollutkaan. 

Voi olla, että tehtävä tuntuu naurettavalta. Mutta eikö ole vielä naurettavampaa, että me päivittäin itse arvostelemme itseämme. Silti emme pidä tätä omaa arvosteluamme naurettavana – miksi. Tämä on kulttuurissamme tapa, jonka olemme omaksuneet elämämme aikana – meillä on siis tällainen opittu malli. Meillä on uskomus, että on järkeä arvostella itseään. Tämä malli ei ole meille hyödyksi ja voimme opetella sen tilalle paremman mallin.

Jos itsesi kehuminen tuntuu vaikealta, voit aloittaa hymyilemällä itsellesi ystävällisesti peilin edessä. Hymyile itsellesi niin kauan, että hyvä mieli tarttuu kasvojen ilmeestä sinuun ja tunnet hyvän mielen tunteen nousevan. Kokeile, voitko nyt helpommin kehua tuota ystävääsi, joka katsoo sinua peilistä. 

Tästä se lähtee – itsetunto nousuun rohkeasti harjoittelemalla.