Anteeksi Pia kulta

Anteeksi Pia

Anteeksi, anteeksi, anteeksi 

 

Hermostuin, koska Pia ei toiminut niin kun oletin ja toivoin. Ei tietenkään toiminut, koska Pia oli aivan eri tilanteessa kun minä, vaikka näennäisesti olimme samassa huoneessa, olimme todellisuudessa täysin eri maailmoissa.

Opettaja oli antanut oppilaille täysin järjettömän tehtävä. Pia oli kipeänä kotona ja tehtävä piti palauttaa opettajalle. Pia tuskaili tehtävän parissa ja huusi vanhempia apuun. Yritin selvittää, mistä on kysymys. Pia näytti opettajan antamaa tehtävälappua. Näihin kysymyksiin pitäisi vastata. Tehtävä oli täysin oppilaiden, opetuksen, ja opettajan ymmärryksen ulkopuolella. Ei opettaja olisi tehtävää antanut, jos siitä jotain ymmärtäisi.

Minä typeryksissäni aloin kuitenkin suhtautua tehtävään ikään kuin se olisi todellinen. Aloin siis pohtia kysymyksiä ja puhua niistä ääneen Pialle. Tehtävässä pyydettiin omin sanoin kuvaamaan vaikeita asioita. Minä typeryyksissäni suhtauduin asiaan oppimistehtävänä. Kun näitä asioita kerran pitää pohtia voi siitä samalla jotain oppia – koulutehtävä kun tämä oli. Tämä oli täysin väärä tulkinta minulta. Pia halusi vain päästä eroon tehtävästä. Ei mitään opetusta ja ajattelua – se on täysin paskaa.

Tästähän voi arvata, mitä siitä seurasi. Pia ei suostunut kirjoittamaan mitään omin sanoin vaan intti, että minun pitää sanoa parilla sanalla aina vastaus jokaiseen kysymykseen. Minulla nousi pintaan vanhat mallit siitä, kuinka olen Piaa opettanut ja hän on kieltäytynyt tekemästä mitään - opiskelemasta. Malli sanoi minulle, nyt kuuluu hermostua, minähän siinä sitten hermostuin. Mitä helvettiä varten me tätä sitten tehdään, jos ei kerran ole tarkoitus mitään miettiä ja oppia? Tee itse, äläkä muilta kysele. Ei opettaja aio lukea teidän vastauksia, eivät nämä tehtävät ole tarkoitettu tehtäväksi vaan teille kiusaksi, vähän herättelemään teitä. Miksi et vastaa opettajalle - pälä pälä höpö höpö haista vittu tai jotain vastaavaa - joka kysymykseen – niin minä olisin kouluaikana itse tehnyt. En kyllä aina tehnyt kun mieli teki, mutta aina joskus - sen verran, että kokemuksia karttui. Nykyään tällaisiin tehtäviin on hyvä malli – kopioi vain Googlesta vastaus – ihan sama, mitä siellä lukee, kopioi vain se. Minä en vain ole omaksunut tätä mallia. Minun kouluopiskelu ei sijoitu Google aikaan, ja myöhemmin olen opiskellut vain sellaista, mitä olen halunnut oppia.

Mitä oikein tapahtui? Maailmojen yhteentörmäys.

Pia halusi päästä mahdollisimman helpolla eroon opettajan antamista tehtävistä. Minä luulin, että olimme opiskelemassa vaikeaa asiaa. Meidän todellisuutemme olivat niin kaukana toisistaan kun voi kuvitella. Kun sitten toimimme molemmat omissa todellisuuksissamme, ei meillä ollut mitään mahdollisuuksia ymmärtää toisiamme. Minun toiminta tuntui Piasta täysin turhalta ja hölmöltä. Pian mielestä hänen piti vain päästä nopeasti eroon tehtävistä. Kyllä minäkin halusin eroon tehtävistä, mutta en samalla vimmalla vaan toisella tavalla - jos kerran näitä pitää miettiä, niin opetellaan asiaa hieman samalla vaivalla. Tämä ei tietenkään sopinut Pialle ollenkaan. Ja näin riita oli valmis.

Mitä tästä toivottavasti opimme? Jokainen elää yksin omassa maailmassaan.

Minun olisi pitänyt tiedostaa oma tilanteeni ja vanhat mallit Pian opettamisesta pienenä. Kuinka Pia kieltäytyi tekemästä mitään - kieltäytyi oppimisesta. Ja sitten, kuinka minä siitä - siis kieltäytymisestä, sitten yleensä hermostuin ja lopulta suutuin. Oman tilanteeni tunnistamisen lisäksi minun olisi pitänyt miettiä Pian tilannetta. Ja kun en sitä kuitenkaan oikein ymmärrä, niin kysellä siitä vähän. Näin lähestyen olisimme saaneet maailmojamme ja ymmärrystämme toistemme maailmoista lähestymään toisiaan siinä määrin, että olisimme kyenneet toimimaan niissä – samassa tilassa, samassa huoneessa, samaa tehtävää tehden. Olisimme voineet ymmärtää toisiamme, ainakin kohtuullisesti.

Jokainen ihminen elää omassa maailmassaan, joka tilanteessa elämää. Jokainen ihminen elää yksin omassa maailmassaan - aina. Joka muuta kuvittelee, kerjää vaikeuksia. Ainakin niin kauan kun telepaattiset kykymme ovat olemattomalla tasolla. Älä siis koskaan oleta ymmärtäväsi toisen ihmisen elämää – se on harhaa. Älä oleta mitään, niin ei tule virhetulkintoja. Tästä olettamisesta ja siitä seuraavista virhetulkinnoista ovat kotoisin melkein kaikki ihmisten väliset ongelmat. Jokainen meistä rakentaa itselleen oman todellisuutensa. No miten sitten voi toimia? Se onkin koko elämän mittainen kysymys, joka ei useimmille meistä avaudu elämän aikana.

Elämä on vaarallista – se on tehty elettäväksi – elä sitä täysillä, ole mukana joka tilanteessa, älä oleta mitään. Elä jokainen tilanne sellaisena kun se on. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja vaatii täyden huomiosi. Näin varsinkin silloin kun olet tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Tiedän, tämä on todella raskasta. Sen takia tarvitset myös omaa aikaa, jolloin voit levätä itsesi kanssa – sinun on uskallettava pysähtyä ja olla yksin itsesi kanssa, mietiskellä, rauhoittua, kerätä voimia.