maanantai 28. marraskuuta 2011

Oppia tuskasta

Kiitos tuskasta, jota saan osakseni. Ihminen on huono oppimaan hyvästä elämästä, ilosta ja riemusta. Kun asiat ovat hyvin sitä pidetään itsestäänselvyytenä - normaalina olotilana, josta ei osata nauttia. Vasta kun asiat menee kunnolla pieleen ja on ongelmia - tajuaa miten hyvin asiat on silloin kun suuria murheita ei ole.

Ihminen on fysiologisesti rakennettu havainnoimaan eroja - vertailua johonkin, ei absoluuttisia arvoja vaan eroja. Siksi ihminen arvioi asioita - parempi/ huonompi kuin eilen - suurempi vai pienempi - kylmempi vai kuumempi jne. Asioiden havainnointi vertailemalla on hyvin nopea ja ekotehokas ratkaisu, johon luonto on siksi päätynyt - verrattuna nykyisten tietokoneiden hitaaseen ja resursseja haaskaavaan laskemiseen. Ihminen havaitsee hämmästyttävän tarkasti ja nopeasti pieniä eroja ja tekee vertailuja. Suurten linjojen ja absoluuttisten tosiasioiden havainnointi on selvästi vaikeampaa.

Mitä mieli haluaa kertoa sinulle silloin kun tunnet tuskaa? Tunne on mielen keino kertoa sinulle miten asiat sujuvat suhteessa tavoitteisiisi. Kun tunnet tuskaa, asiat eivät näytä menevän niin kuin mielesi olettaa sinun haluavan. Nykyinen toimintasi ei näytä vievän sinua sinne minne haluaisit päästä - syystä tai toisesta. Syy voi olla ulkoisissa olosuhteissa, omassa toiminnassasi tai tavoitteissasi. Negatiivinen tunne on viesti - et pääse sinne minne haluat - mieti, mikä olisi parempi tapa edetä.

Ota tunne vastaan mielen viestinä - älä jää sen valtaa - älä jatka ja voimista sitä turhaan - tunne on vain viesti. Rekisteröi se ja kiitä kehoasi viestistä. Muista, että tunne kestää vain 90sekunttia - ellet itse sitä jatkuvasti uudista ja lisää. Siis aloita aina uutta 90 sekunnin jaksoa. Kokeile niin näet - tämä on tieteellinen, fysiologinen fakta - jota ei helposti usko kun joutuu tuntikausiksi tuskan valtaan.

Oletko huomannut, että hyvä olo menee helposti ohi. Emme osaa nauttia hyvästä olosta pitkään - miksi siis osaamme nauttia huonosta olosta pitkään? Ihminen on kehittynyt keskittymään vaikeuksiin ja ongelmiin. Se on ollut eloonjäämisen edellytys aikoinaan. Nykyään kun maailma on muuttunut nopeasti mutta ihmisen rakenne on vielä kivikauden aikainen, ongelmia syntyy entiseen malliin. Ongelmat eivät kuitenkaan usein ole kuolemanvakavia, vaan yleensä aika vähäpätöisiä - mutta koemme ne yhtä suurina ja tärkeinä kun kuolemanvakavat asiat aikoinaan - huomaa suhteellinen arviointi. Näin teemme helposti kärpäsestä härkäsen, kuten sanotaan. Kärsimys on luonnollinen osa ihmisen elämää ja kun sen uskaltaa kohdata se kummasti menettää tehoaan.

Muista siis, että tuska kuten mikä tahansa tunne on mielen viesti, joka haluaa tulla huomatuksi. Ota viesti vastaan ja mieti, mitä sillä tiedolla teet.


lauantai 12. marraskuuta 2011

Mielenrauha löytyy oikeasta aivopuoliskosta

Luin taas erinomaista kirjaa  Jill Bolte Taylor Elämäni oivallus. Massiivinen aivoverenvuoto vasemmassa aivopuoliskossa saa aivotutkijan menettämään kykynsä kävellä, puhua, lukea ja kirjoittaa sekä kaikki muistikuvansa menneisyydestä ja orientaation assosiaatioalueen toiminnan. Seuraavassa on jotain ajatuksia kirjan pohjalta.

Tärkeimpiä saamistani opeista oli tunteiden fyysisen puolen kokeminen. Koin ilon tunteen ruumiissani. Oli kiinnostavaa, että saatoin tuntea uuden emootion heräämisen. Tunsin kuinka se virtasi lävitseni ja poistui. Opin sen, että pystyin itse päätämään, jäinkö tunteen valtaan ja annoinko sen viipyä ruumiissani vai päästinkö sen nopeasti virtaamaan pois. Opin, että pystyin kielen keinoin puhumaan suoraan aivoilleni ja kertomaan, mitä haluan ja mitä en halua. Sen ymmärrettyäni tiesin, etten koskaan olisi se ihminen, joka olin ollut aiemmin.

Syvä sisäinen rauha on kenen tahansa milloin tahansa saavutettavissa. Rauha on vain ajatuksen päässä, eikä meidän tarvitse sen saavuttamiseksi tehdä muuta kuin vaientaa hallitsevan vasemman aivopuoliskon ääni.

Tiesin, ettei kenelläkään muulla kuin minulla ja omilla aivoillani ollut valtaa saada minua tuntemaan mitään. Mikään ulkopuolinen ei voinut viedä minulta sydämen ja mielen rauhaa, vaan kaikki riippui minusta itsestäni. En ehkä pysty hallitsemaan kaikkea, mitä elämässäni tapahtuu, mutta olen kuitenkin vastuussa siitä, miten tapahtumat ymmärrän.

Mikä ihana lahja tämä aivohalvaus onkaan ollut, kun saan itse päättää, kuka ja millainen haluan olla. Ennen halvausta uskoin,että olen näiden aivojen tuotetta eikä minulla ole juuri päätösvaltaa siihen, miltä minusta tuntuu ja mitä ajattelen. Aivoverenvuodon jälkeen silmäni ovat avautuneet näkemään, miten paljon voin itse asiassa vaikuttaa siihen, mitä korvien välissä tapahtuu.

Niiden solujen toimintojen palauttaminen, jotka olivat anatomisesti yhteydessä aiempaan tapaani reagoida tunnetasolla ja kielteiseen ajatteluuni, on ollut avartava kokemus. Vaikka halusin takaisin vasemman aivopuoliskoni kyvyt, on myönnettävä, että eräät persoonallisuudenpiirteet, jotka pyrkivät taas heräämäään eloon, eivät suoraan sanoen sopineet oikean aivopuoliskoni käsitykseen  siitä, kuka halusin olla. Jouduin kohtaamaan yhä uudestaan kysymyksen, joudunko ottamaan takaisin kaikki ne tunteet ja persoonallisuudenpiirteet, jotka olivat neurologisesti yhteydessä siihen muistoon tai kykyyn, jonka halusin palautuvan. Olisiko esimerkiksi mahdollista palauttaa sellainen käsitys itsestäni, että olen yksi, kiinteä ja muusta maailmasta erillään oleva olio, palauttamatta samalla ennalleen itsekkyyteen, väittelynhaluun, oikeassa olemisen tarpeeseen ja eron ja kuoleman pelkoon liittyvien solujen toimintaa? Kaikkein tärkeintä oli, voisinko säilyttää tuoreen tunteeni yhteydestä maailmankaikkeuteen samalla kun vasen aivopuoliskoni kokee minut yksilönä?

Mietin miten paljon vastikään oikeasta aivopuoliskostani löytämästäni tietoisuudesta, arvoista ja niille rakentuvasta persoonallisuudesta joutuisin uhraamaan, jotta vasemman aivopuoliskon kyvyt palautuisivat. En halunnut menettää yhteyttäni maailmankaikkeuteen. Suoraan sanoen en halunnut luopua nirvanasta.
 
verenvuodon alue Jillin aivoissa

Ennen aivohalvausta vasemman aivopuoliskoni solut olivat hallinneet oikean aivopuoliskoni soluja. Persoonallisuuttani hallitsivat vasemman aivopuoliskoni arviot ja analyyttiset piirteet. Kun sain aivoverenvuodon ja menetin minääni määrittelevät vasemman aivopuoliskon kielellisen keskuksen solut, nuo solut eivät enää kyenneet pitämään oikean aivopuoliskoni soluja kurissa. Niinpä pääkoppaani asettui asumaan kaksi hyvin erilaista luonnetta. Aivopuoliskot eivät ymmärrä ja ajattele eri tavalla pelkästään neurologiselta kannalta, vaan niillä on hyvin erilaiset arvot, jotka pohjautuvat niiden ymmärtämän information erilaisuuteen, ja siten ne ovat persoonaltaan hyvin erilaisia. Elämäni oivallus on, että oikean aivopuoliskoni tietoisuuden ydin on luonne, joka on suoraan yhteydessä syvän mielenrauhan tunteeseeni. Sen peruspiirre on rauhan, rakkauden, ilon ja myötätunnon osoittaminen.

Perinteisesti meidän on ollut hyvin vaikea, erottaa oikean ja vasemman puolemme luonteenpiirteitä toisistaan, koska koemme itsemme yhdeksi persoonaksi, jolla on yksi tietoisuus. Vähäisellä opastuksella useimmat voivat kuitenkin helposti tunnistaa nuo kaksi persoonaa, elleivät itsessään, niin ainakin vanhemmissaan tai jossain muussa tärkeässä ihmisessä. Tavoitteeni on auttaa ihmisiä löytämään luonteenpiirteilleen koti aivopuoliskoistaan, jotta he voisivat arvostaa sitä persoonaa, joka he ovat, ja tehdä itsestään sellaisia kuin haluavat olla. Tunnistamalla päämme sisäiset minämme me voimme käyttää elämässämme aivojamme tasapainoisemmin.

Sen lisäksi, että olen toipumiseni aikana pyrkinyt löytämään aivopuoliskojeni toimintojen välisen terveen tasapainon, olen halunnut myös päästä sanomaan sanani siihen, kumpi luonteeni hallitsee näkökulmaani tietyllä hetkellä. Se on minusta tärkeää, koska oikean aivopuoliskoni persoonallisuuden peruspiirteet ovat syvä mielenrauha ja myötäeläminen. Mitä enemmän käytämme mielenrauhan ja myötäelämisen neuronipiirejä, sitä enemmän rauhaa ja myötätuntoa meistä heijastuu ulospäin ja loppujen lopuksi sitä enemmän rauhaa ja myötäelämistä on vallalla koko maailmassa. Mitä paremmin tiedämme, kumpi puoli aivoistamme käsittelee minkäkin tyyppistä informaatiota, sitä enemmän meillä on vaihtoehtoja sen suhteen, miten ajattelemme, tunnemme ja käyttäydymme.