Hyvä itsetunto on jokaisen ulottuvilla mutta sen eteen on tehtävä töitä. Hyvä itsetunto tekee elämästä helpompaa ja hauskempaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muisti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muisti. Näytä kaikki tekstit
lauantai 8. joulukuuta 2012
Jos haluat rakkautta, ole rakastettava.
Rakastettava ihminen on luonnollinen ja sopusoinnussa itsensä kanssa. Hän säteilee yksinkertaista, aitoa inhimillisyyttä, joka on omiaan tekemään kenestä tahansa viehättävän.
Rakkaussuhteen luo kyky nähdä itsensä rakastettavana. Tämä näkökannan muutos ei tapahdu muuttamalla sitä, mikä sinä olet, vaan näkemällä, kuka sinä olet, ja säteilemällä sitä ulospäin. Jos kykenisit näyttämään olemuksesi täyden loiston, koko elämäsi olisi romanssia, yhtä pitkää hurmiolle ja ilolle omistettua rakkaustarinaa.
Mikään ei ole kauniimpaa kuin luonnollisuus. Vain siinä on sitä salaperäisyyttä ja viehätysvoimaa, joka saa aikaan romanssin. On turha yrittää olla kosmeettisesti viehättävä, sillä rakkaudessa on kyse ennen kaikkea aitoudesta.
Ollaksesi aito sinun on oltava kaikkea sitä mitä olet, unohtamatta mitään. Jokaisessa ihmisessä on valoa ja varjoa, hyvää ja huonoa, rakkautta ja vihaa. Näiden vastavoimien leikki juuri on elämän liikkeellepaneva voima; elämän virta imaisee itseensä sen kaikissa muutoksissa vastakohdasta toiseen. Jos voit todella hyväksyä nämä vastakkaiset voimat itsessäsi, olet aito, ja itsesi hyväksyntä laajetessa niin pitkälle, ettei sinulla ole mitään hävettävää eikä mitään salattavaa, elämääsi tulee anteliaisuutta ja lämpöä, joka on tunnusomaista jokaiselle suurelle rakastajalle.
Haluttavuus syntyy siitä, että hyväksyt oman moniselitteisyytesi. Sen, että olemme yhtaikaa lihaa ja henkeä. Mikään ei voisi olla moniselitteisempää kuin se – eikä houkuttelevampaa. Et lisää viehätysvoimaasi sillä, että peittelet heikkoja kohtiasi, vaan sillä, että hyväksyt ne. Kun hyväksyt heikkoutesi, hyväksyt itsesi, eikä kukaan ole viehättävämpi kuin ihminen, joka on sinut itsensä kanssa. Se, joka sinä todella olet, ei ole kokoelma osia vaan kokonaisuus. Se, että näet itsesi kokonaisuutena, on askel kohti sitä, että näet itsesi miellyttävänä.
Rakkauden lahja on siinä, että se riisuu psyykestämme siihen koko elämämme aikana kertyneet muistijäljet, jotka ehdollistavat meidät uskomaan erillisyyteen, ja palauttaa meidät siihen todellisuuteen, johon me synnyimme ja joka sisältää vain rakkauden.
Sosiaalisen ympäristömme huomioon ottaen on epäoikeudenmukaista syyttää ketään yksittäistä ihmistä luottamuksen puutteesta. Meidät kaikki on ehdollistettu tottelemaan sokeasti egon tarpeita. Yhteiskuntamme on kasvattanut jäsenensä suhtautumaan epäluuloisesti läheiseen kanssakäymiseen. Jotkin henkilökohtaisen tilan loukkaukset, kuten raiskaus ja murha, ovat hirvittäviä, mutta tuota tilaa voidaan loukata erittäin häiritsevästi myös ilman fyysistä väkivaltaa.
Totta puhuen, jos katsomme maailmaa ilman rakkautta, katsomme sitä pelokkaasti. Uhka ei nouse ulkopuolelta. Sen alkuperä on meissä sisällä, siellä missä me synnytämme uskomuksemme. Puolustusmekanismit ovat syntyneet torjumaan uhkaa. Ne ovat kuin varhainen varoitusjärjestelmä, joka on säädetty niin herkäksi, ettei kukaan voi olla tarpeeksi luotettava tohtiaksemme luopua niistä.
Todellinen kysymys onkin siinä, miten laimentaa uhan tunnetta niin paljon, että uskallamme luottaa rakkauteen. Mikä ruokkii uhkaa ja pitää sitä elossa? Vastauksia on monia mutta ne ovat yksinkertaistettavissa: Jokainen uhka on varjo menneisyydestä.
Todellisuudessa nykyhetkessä ei ole mitään pelättävää. Pelko heijastuu nykyhetkeen muistista.
tiistai 29. toukokuuta 2012
Muistin painolasti
Osho kehottaa meitä luopumaan muistista ja elämään vain tässä hetkessä. Ihmiset eivät ymmärrä sitä. Kun Osho kehottaa meitä luopumaan muistista, hän tarkoittaa luopumista muistoista eli menneisyyden psyykkisestä painolastista.
Kirjassaan Luovuus, kohtaa sisäinen voimasi Osho sanoo: Et ole ymmärtänyt minua oikein, mutta se on aivan luonnollista. Minua on mahdotonta ymmärtää, sillä ymmärtääkseen on luovuttava muististaan. Muisti aiheuttaa häiriöitä. Kuuntelet mitä sanon, ja alat sitten tulkita sitä muistiisi tukeutuen, menneisyytesi pohjalta. Et pysty ymmärtämään minua, ellet ole tässä hetkessä … Vasta silloin voimme kohdata. Vain siinä hetkessä olet minun kanssani, muutoin olet fyysisesti läsnä, mutta psyykkisesti poissa.
En ole pyytänyt teitä luopumaan muistissanne olevista tosiasioista. Sehän olisi typerää. Tosiasioiden muistaminen ei ole mikään ongelma, siinä on kyse pelkistä asioista. Mutta kun muistosi vaikuttavat sinuun psyykkisellä tasolla, syntyy ongelmia.
Eilen joku loukkasi sinua. Tänään tuo sama ihminen tulee sinua vastaan. Muistat sen tosiasian, että ” tuo mies loukkasi minua eilen”. Psyykkisellä tasolla muisto tästä tekee sinut vihaiseksi; kun näet hänet, sisälläsi alkaa kiehua. Ja mies saattaa juuri olla tulossa pyytämään sinulta anteeksi; hän saattaa olla tulossa sanomaan, että hän on pahoillaan, ja toivoo saavansa sinulta anteeksi. Hän on saattanut huomata virheensä. Hän saattaa olla tulossa hieromaan ystävyyttä kanssasi, mutta sinä kiehut vihasta. Olet raivoissasi ja alat huutaa hänelle. Et näe hänen kasvojaan sellaisina kun ne ovat juuri nyt; annat eilisten kasvojen vaikuttaa itseesi. Mutta eilinen meni jo. Tuo mies ei olekaan sama mies kuin eilen. Vuorokaudessa on tapahtunut paljon – etkä sinäkään ole entisesi.
OSHO neuvoo meitä vapautumaan tästä mielen ansasta seuraavasti. Käytä tosiasioihin pohjautuvaa muistia ja sano: ”Tuo mies luokkasi minua eilen”, mutta tuo ”minä” onkin muuttunut. Ja tuo mies on muuttunut. On siis aivan kuin tuo tapahtuma olisi sattunut kahdelle muulle ihmiselle, joiden kanssa teillä kahdella ei ole enää mitään tekemistä – silloin olette psyykkisesti vapaat. Muisto tapahtuneesta on olemassa, mutta se ei vaikuta psyykkisellä tasolla mielentilaanne. Kohtaat miehen sellaisena kuin hän on juuri nyt, ja olet itse sellainen kuin olet juuri nyt.
Miten totta kaikki tämä OSHON puhe onkaan. Puhumme koko ajan toisillemme – ja kuitenkin hyvin harvoin ymmärrämme toisiamme. Miksi näin tapahtuu? Miksi tämä on meille niin vaikeata? Tätä kysymystä olen miettinyt yli 30 vuotta.
Viime aikoina on tieteessä saatu selville yhtä ja toista mikä auttaa ymmärtämään asiaa.
Ihmisen aivot ovat suuri muistivarasto. Tunteet ovat keskeinen tekijä muistamisessa. Ihminen muistaa nimenomaan ne asiat joihin liittyy tunteita. Mitä voimakkaampi tunne tapahtumaan liittyy sitä tärkeämmäksi aivot sen määrittelee ja sitä paremmin ihminen sen myöhemmin muistaa. Toisaalta kun muistat asian myöhemmin, et ainoastaan muista asiaa, muistoon on kiinteästi liittynyt myös se tunne jonka vallassa olit aikoinaan.
Ihminen on siis rakentunut niin, että hänellä on oma tulkintansa maailmasta – muistojen, menneisyyden, perimän, kavereiden, suvun, heimon, kansan muisti ja tulkinnat – joita vasten hän tulkitsee kaiken kokemansa. Kaikki tämä tapahtuu tiedostamattomalla tasolla mielessä ja ihminen uskoo näkevänsä ja tulkitsevansa maailmaa objektiivisesti, ulkopuolisena.
Kun ihminen on kymmenien tuhansien vuosien aikana rakentunut tällaiseksi, niin hänen toimintaansa ohjaavat hyvin tehokkaat mallit. Ne ovat kehittyneet, jotta ihminen selviytyisi elämässä. Jotta nämä mallit – luolamiehen vaistot - eivät jatkuvasti kaappaisi ihmistä valtaansa, ihmisen pitää tietoisesti ponnistella.
Lapsi osaa olla läsnä ja siksi lapsi näkee usein asioita, joita aikuiset eivät huomaa. Nykyinen koulutus keskittyy täysin muistiin – ei lainkaan ymmärtämiseen, oppimiseen, luovuuteen – oppijan pitää vain muistaa erilaisia asioita. Lapsi menettää kyvyn olla läsnä kun hän kasvaa tässä maailmassa. Läsnäolon taito täytyy opetella uudestaan aikuisena. Ihminen ei voi ymmärtää kunnolla toista ihmistä, jos hän ei todella halua ymmärtää ja kykene olemaan läsnä tietoisesti. Näitä taitoja ei juuri opeteta tänä päivänä.Yksi keino on psykologinen harjoittelu.
Oshoa on vaikea ymmärttää, jos et ole tietoisesti läsnä ja laita muistiasi tietoisesti syrjään. Mutta kun teet näin OSHON teksteistä tulee ymmärrettäviä, selkeitä.
Menneisyys on osa nykyisyyttä; kaikki mitä olet ollut ja tehnyt menneisyydessäsi, on osa nykyisyyttäsi, se on tässä hetkessä. Eilen olit kanssani – se on menneisyyttä, mutta onko se todella kokonaan mennyttä? Miten se muutti sinua; sinuun syttyi jokin uusi kipinä – se on nyt osa sinua.
Nykyhetkeesi sisältyy koko menneisyytesi. Ja jos ymmärrät minua, nykyhetkeesi sisältyy myös koko tulevaisuutesi – sillä menneisyyden tapahtumat ovat muuttaneet sinua, ne ovat valmistaneet sinua. Ja tulevaisuutesi muotoutuu sen pohjalta, miten elät nykyhetken. Se, miten elät nykyhetken, vaikuttaa suuresti tulevaisuuteesi.
Älä siis ole huolissasi, kaikki on jo mukana – sinun ei tarvitse lisätä menneisyyden taakkaa, muistelemalla epämieluisia kokemuksia. Opi päästämään irti menneisyydestä. Opi olemaan tietoisesti läsnä.
Tunnisteet:
luovuus,
läsnäolon taito,
mallit,
mieli,
muisti,
Osho,
todellisuus,
tunne,
ymmärtäminen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)