Elämän opiskelua

Me kaikki ajattelemme, että meidän on saavutettava jotakin, käsitettävä jotakin tai päästävä johonkin. Juuri tämä harhakuvitelma, jonka inhimillinen mielemme synnyttää, on ongelma. Elämä on itse asiassa hyvin yksinkertaista. Kullakin hetkellä me kuulemme, näemme, haistamme, maistamme ja kosketamme. Toisin sanoen teemme aistihavaintoja. Ongelmat syntyvät, kun tulkitsemme aistihavaintoja.

Kun olemme lujasti kiinni elämässä, on vain näkemistä, kuulemista, haistamista, maistamista ja koskettamista. Kun elämme tällä tavalla, ongelmia ei ole, ei voi olla. Olemme yksinkertaisesti tätä. On elämää ja me olemme kiinni siinä; emme ole erillämme elämästä. Olemme yksinkertaisesti sitä, mitä elämä on, koska mukaudumme siihen, mitä elämä on. Olemme kiinni elämässä, eikä ongelmia ole. Elämä kulkee kulkuaan. Ei ole mitään, mitä pitäisi käsittää, koska silloin kun olemme itse elämä, meillä ei ole siitä mitään kysyttävää. Elämä ei kuitenkaan ole tällaista ja siksi meillä on koko joukko kysymyksiä.

Kun emme ole uppoutuneita henkilökohtaisiin vaikeuksiimme, elämä on saumaton kokonaisuus, jossa olemme niin lujasti kiinni, että mitään ongelmia ei ole. Emme kuitenkaan aina tunne olevamme elämässä kiinni, koska elämä – vaikka se aina onkin vain elämää – tuntuu joskus uhkaavan henkilökohtaisia käsityksiämme, jolloin tasapainomme järkkyy ja vetäydymme erillemme elämästä. Tapahtuu esimerkiksi jotain, mistä emme pidä, tai joku tekee meille jotain, mistä emme pidä, tai kumppanimme ei käyttäydy niin kuin haluaisimme: on miljoonia asioita, jotka voivat järkyttää tasapainoamme. Yhtä äkkiä elämä ei enää olekaan vain elämää, vaan olemme vetäytyneet erillemme elämästä, koska tunnemme itsemme uhatuksi. Nyt elämä on tuolla ja minä olen täällä ajattelemassa sitä ja haluan löytää keinon päästä kärsimyksistäni.

Suurimman osan elämästämme olemme sen harhaluulon vallassa, että tuolla oleva elämä aiheuttaa ongelmia meille täällä. Kuinka voin panna elämäni kuntoon, niin että voin paremmin? Meistä tuntuu, että meidän on hallittava ja parannettava ympärillämme olevia ihmisiä ja tapahtumia, koska tunnemme olevamme erillämme elämästä.

Meillä on erillisyyden illuusio, jonka olemme luoneet. Kun tunnemme itsemme uhatuiksi tai kun elämä ei miellytä meitä, alamme olla huolissamme ja miettiä mahdollisia ratkaisuja. Emme halua elää elämää sellaisena kuin se on, koska siihen voi sisältyä kärsimystä – ja sitä emme voi hyväksyä. Olkoonpa se vakava sairaus, vähäinen arvostelu tai yksinäisyyden tai pettymyksen tunne – emme voi hyväksyä sitä. Meillä ei ole aikomustakaan hyväksyä tai yksinkertaisesti olla sitä, jos suinkin voimme välttää sen. Haluamme korjata ongelman ja päästä siitä eroon. Meidän on ymmärrettävä mitä tarkoittaa olla hereillä aina sillä hetkellä, kun olemme tunnekuohun vallassa, kun tunnemme vihaa, ärtymystä, kaunaa, mustasukkaisuutta.

Ensiksi meidän on tiedettävä olevamme tunnekuohun vallassa. Monet ihmiset eivät edes tajua sitä, kun se tapahtuu. Ensimmäinen askel on olla tietoinen tasapainon järkkymisestä. Olemme edelleen erillämme elämästä, mutta nyt tiedämme sen. Kuinka saamme elämämme jälleen yhteen? Meidän on koettava elämämme juuri tällä hetkellä, olipa se millaista tahansa. Jos olemme järkyttyneitä, meidän on koettava järkytys. Jos olemme pelokkaita, meidän on koettava pelko. Tällainen kokeminen on ruumiillista, eikä sillä ole mitään tekemistä niiden ajatusten kanssa, joita meillä on näistä tunteista.

Kun olemme läsnä, elämme tätä hetkeä ja niin tuskalliset erillisyyden tunteet rauhoittuvat ja koemme, jos emme onnea, niin ainakin iloa. Näin eläminen on kuitenkin vaikeaa, koska emme halua tehdä sitä. Tiedämme, että emme halua tehdä sitä.

Jos minusta tuntuu, että sinä olet loukannut minua, haluan pysytellä tätä loukkausta koskevien ajatusten parissa. Haluan kasvattaa eroa, koska minusta tuntuu hyvältä olla noiden kiihkeiden, omahyväisten ajatusten parissa. Ajattelemalla vältämme kivun kokemista.

Harjoittelemalla opimme näkemään tämä ansan ja palaamme kivun kokemiseen, tässä hetkessä elämiseen. On kuitenkin syytä tunnustaa, että suurimman osan ajasta emme halua olla läsnä, vaan haluamme olla erillämme. Haluamme rypeä siinä hedelmättömässä tyydytyksessä, jonka saamme ajatuksesta ”minä olen oikeassa.” Tämä on tietysti surkea tyydytys, mutta silti me yleensä tahdomme tyytyä kapeaan elämään mieluummin kuin kokea elämä sellaisena kuin se on, silloin kun se tuntuu tuskalliselta tai epämiellyttävältä.

Kaikki ongelmalliset suhteet syntyvät halusta pysyä erillään. Kun noudatamme tätä strategiaa, toivomme olevamme todella olemassa olevia henkilöitä, jotka ovat tärkeitä. Kun olemme läsnä, emme ole tärkeitä – olemme ei-minä, kiinni elämässä. Tätä me pelkäämme, vaikka ei-minä elämä on puhdasta iloa. Pelkomme pakottaa meidät pysyttelemään täällä, yksinäisessä omahyväisyydessämme. On paradoksaalista, että vain olemalla läsnä, kokemalla pelon välittömästi, voimme tietää ja tuntea mitä on olla peloton.

Haluamme jonkun ottavan pois pelkomme tai lupaavan meille onnellisuutta. Kukaan ei halua kuulla totuutta – emme kuule sitä, ennen kuin olemme valmiit kuulemaan sen. Haluan kannustaa teitä ymmärtämään, vaikka se onkin vaikeaa. Ensin meidän on ymmärrettävä tämä älyllisesti. Sitten meidän on harjoittamalla kehitettävä tietoisuus siitä, milloin erotamme itsemme elämästämme. Meidän on opiskeltava pysymään tietoisina kaikissa kohtaamisissamme aamusta iltaan.

Tätä elämä on – opettelemista elämään, olemaan läsnä elämässä, olemaan elämä.

Mikään tässä maailmassa ei saa teitä pahoittamaan mieltänne

Todellisuudessa ei ole mitään, elämässä ei ole mitään, maailmassa ei ole mitään, mikä saisi teidät pahoittamaan mielenne. Millään ei ole voimaa aiheuttaa teille mielipahaa. Eikö kukaan ole kertonut sitä teille? Kaikki pahastuminen on teissä itsessänne, ei todellisuudessa. Voitte alleviivata sanan kaikki. Aivan kaikki. Kaikki pahastuminen on teissä itsessänne, ei elämässä, ei todellisuudessa, ei maailmassa, se on kaikki teissä itsessänne.

Tämän ymmärtäminen on saanut monien elämässä aikaan täyskäännöksen. Tämän ymmärtäminen. Muuta siihen ei tarvita. Todellisuus ei aiheuta pahaa mieltä. Todellisuus ei ole ongelmallista. Jos ihmismieltä ei olisi, ongelmiakaan ei olisi. Kaikki ongelmat ovat ihmismielessä. Kaikki ongelmat ovat mielen luomia. Joku teistä kysyy: ” Eikö ole mitään sellaisia ongelmia, jotka olisivat vain todellisuudessa eikä minussa? Vastaan: ”Jos poistamme yhtälöstä sinut, mitä tapahtuu ongelmalle?” Ongelmaa ei ole.

Minusta tämä totuus on niin yksinkertainen, että lapsikin sen ymmärtää. Useimmat aikuiset eivät kuitenkaan ymmärrä. Eivät alkuunkaan. He ovat pitäneet itsestään selvänä, että maailmassa on ongelmia. Ongelmia kyllä on olemassa. ”Ongelmalla tarkoitan, että pahoitatte mielenne jostakin, jokin aiheuttaa teille huolta, murhetta, kärsimystä. Ongelman ajatellaan olevan maailmassa. Ongelman ajatellaan olevan muissa ihmisissä. Ongelman ajatellaan olevan elämässä. Ei, ei ja ei. Se on ihmisessä itsessään. Niin yksinkertaista se on. Millään ei ole valtaa pahoittaa mieltänne – ellette itse anna sitä valtaa toisille.

Onnellisuus

Anna teille harjoituksen, jonka myötä jotkut teistä kokevat tuon onnellisuuden saman tien. Jokin harmittaa teitä. Kuulitteko tarkasti, mitä sanoin? Jokin harmittaa teitä. Niin se tavataan sanoa. Sillä tavalla kieltä käytetään. ”Jokin harmittaa teitä.” Ei mikään harmita teitä. Voimme käyttää täsmällisempää ilmausta: ”Minä harmitan itseäni tietyssä tilanteessa.” Kuka nyt noin puhuisi? ”Sinä harmitat minua.” Ei se niin ole. ”Sinun käytöksesi harmittaa minua.” Eikö olekin vastenmielistä? Haluamme sysätä vastuun maailmalle, muille ihmisille, koko elämälle tai Jumalalle. ”Syypää olet sinä.” Ei harmistuminen itsessään.

Näin selvästi totuuden sanoo Anthony de Mello kirjassaan Uudistuminen. Näinä aikoina, jolloin puhutaan niin paljon kaikenlaista, jossa ei ole mitään mieltä, on hienoa törmätä tällaiseen suorapuheisuuteen ja mielen selvyyteen.

Nauttikaa ja olkaa onnellisia, se on lyhyen elämämme tarkoitus. Hyvää kesän jatkoa.

Tunnista päänsisäinen ohjelmasi

Jos tarkastelet sitä, mistä koostut ja miten toimit, havaitset, että päässäsi on kokonainen ohjelma, vaatimusten sarja siitä, millainen maailman pitäisi olla, millainen sinun pitäisi olla ja mitä sinun pitäisi haluta.

Kuka on vastuussa ohjelmoinnistasi? Et sinä.

Et ole päättänyt edes perusasioista, kuten haluistasi, kaipauksistasi ja niin kutsutuista tarpeistasi tai arvoistasi, maustasi tai asenteistasi.

Sinun vanhempasi, yhteiskuntasi, kulttuurisi, uskontosi ja menneisyytesi kokemukset syöttivät toimintaohjeet tietokoneeseesi.

Oletpa minkä ikäinen tahansa tai menitpä minne tahansa, tietokoneesi kulkee mukanasi. Se toimii ja vaikuttaa päiväsi jokaisena hetkenä. Se edellyttää ylimielisesti, että sen vaatimuksiin vastaavat elämä, ihmiset ja sinä.

Jos sen vaatimuksiin vastataan, tietokone sallii sinun tuntea olosi rauhalliseksi ja onnelliseksi. Ellei niihin vastata, kone luo kielteisiä tunteita, jotka aiheuttavat sinulle kärsimystä, huolimatta siitä onko vastaamattomuus johtunut sinusta vai ei.

Esimerkiksi kun muut eivät vastaa tietokoneesi odotuksia, se piinaa sinua turhautumisella, vihalla tai kateudella.

Toinen esimerkki: kun asiat eivät ole hallinnassa tai tulevaisuus on epävarma, tietokoneesi vaatii sinua kokemaan itsesi ahdistuneeksi, jännittyneeksi ja huolestuneeksi.

Kulutat paljon voimia tullaksesi toimeen näiden kielteisten tunteiden kanssa. Yrität tavallisesti muuttaa ympäröivää maailmaa vastaamaan tietokoneesi odotuksiin. Jos se onnistuu, saavutat uhanalaisen rauhan: milloin tahansa jokin pikkuseikka ei sovi yhteen tietokoneesi ohjelman kanssa ja tietokone saa sinut taas pois tolaltasi.

Joudut elämään kurjaa elämää jatkuvasti asioiden ja ihmisten armoilla, kun yrität sopeuttaa heitä tietokoneesi vaatimuksiin, jotta voisit nauttia siitä ainoasta rauhasta, jonka tunnet – väliaikaisesta turvapaikasta kielteisiltä tunteilta - ja jonka tietokoneesi sekä ohjelmointisi suovat sinulle.

Onko tästä ulospääsyä? Kyllä.

Et pysty muuttamaan ohjelmointiasi kovin nopeasti, et ehkä ikinä, eikä sinun edes tarvitse tehdä sitä.

Kokeile tätä:

Kuvittele olevasi jossakin tilanteessa tai jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka tuntuu epämiellyttävältä ja jota tavallisesti yrität vältellä.

- Pane merkille, miten tietokoneesi aktivoituu vaistomaisesti ja vaatii sinua joko välttämään tilannetta tai yrittämään sen muuttamista.

- Jos pysyt aloillasi ja kieltäydyt muuttamasta tilannetta,

- huomaa, miten tietokone väittää sinun tuntevan ärtymystä, ahdistusta, syyllisyyttä tai muuta kielteistä tunnetta.

Katsele nyt tätä epämieluisaa tilannetta tai henkilöä, kunnes havaitset, että

- ne eivät aiheuta kielteisiä tunteita

- ne vain kulkevat kulkuaan, ovat oma itsensä, tekevät tehtävänsä, olipa se oikein tai väärin, hyvää tai pahaa.

- Ohjelmointisi takia sinun tietokoneesi vaatii sinua reagoimaan kielteisillä tunteilla.

Ymmärrät sen paremmin, jos huomaat, että joku toisella tavalla ohjelmoitu kohdatessaan saman tilanteen tai henkilön reagoi täysin tyynesti, jopa iloisesti. Älä lopeta, ennen kuin olet käsittänyt tämän totuuden: ainoa syy siihen, ettet reagoi rauhallisesti ja iloisesti, on tietokoneesi, joka jaksaa vaatia jääräpäisesti, että todellisuus on muokattava sen ohjelmoinnin kanssa yhteensopivaksi. Tee nämä havainnot ikään kuin ulkoa päin, niin näet ihmeellisen muutoksen tapahtuvan sinussa.

Ymmärrettyäsi tämän totuuden ja estettyäsi tietokonettasi luomasta kielteisiä tunteita, voit toimia niin kuin sinusta tuntuu sopivalta.

Voit vältellä tilannetta tai henkilöä tai voit yrittää muuttaa niitä tai voit vaatia, että omia tai toisten oikeuksia kunnioitetaan.

Mutta vasta sen jälkeen, kun olet päässyt irti tunnekuohuistasi, tekosi alkavat kummuta rauhasta ja rakkaudesta eivätkä neuroottisesta pyrkimyksestä lepyttää tietokonettasi sovittautuaksesi sen ohjelmointiin tai päästäksesi eroon sen tuottamista kielteisistä tunteista.

On nimittäin ilmiselvää, etteivät sinua sorra muut ihmiset tai vallanpitäjät. Sorron lähde on sinun tietokoneesi, jonka ohjelmointi tuhoaa mielenrauhasi sillä hetkellä, kun ulkoiset olosuhteet eivät käy yhteen sen vaatimusten kanssa.

Sinun tulee päästä vapaaksi ohjelmointisi sorrosta.

Vasta silloin voit kokea sitä sisäistä vapautta, josta kumpuaa kaikki yhteiskunnallinen vallankumous: se vahva tunne, se intohimo, joka herää sydämessäsi nähdessäsi yhteiskunnalliset vääryydet ja joka pakottaa sinut toimimaan ja pohjaa todellisuuteen, ei ohjelmointiisi tai minuuteesi.



Voiko sen selvemmin sanoa? Näin hienosti herättelee Anthony de Mello kirjassaan Rakkauden tiellä meitä ajattelemaan sisäistä ohjelmointiamme – niitä malleja jotka ohjaavat elämäämme jatkuvasti. Voimme vapautua elämään kun vapaudumme ohjelmointimme sorrosta.

Positiivisuus on tärkein työkalusi

Pelkistetysti positiivisuudessa on kysymys elämänasenteesta, jossa ihminen valitsee tapansa tarkastella asioita. Optimistin ja pessimistin ero on siinä, että optimisti näkee jokaisessa ongelmassa mahdollisuuksia, kun taas pessimisti näkee jokaisessa mahdollisuudessa vain ongelmia. Positiivinen ihminen suuntaa ajatuksensa tulevaisuuteen, negatiivisesti ajatteleva märehtii eilisen epäonnistumisia ja valitsee uhrin osan. Optimisti irrottautuu menneisyyden kahleista ja luo itse tulevaisuutensa. Kuulostaa kenties yksinkertaiselta ja niin se onkin. Helppoa se ei tietenkään ole. Myönteisyyttä tulee pitää tietoisesti yllä, sillä mieli etsii helposti kielteistä aineistoa ravinnokseen.

Arvostelijoiden mielestä positiivisuus merkitsee sinisilmäisyyttä ja typerää hyväuskoisuutta. Aito positiivisuus tarkoittaa kuitenkin tahtoa ratkaista ongelmat, tavoitteellisuutta, arvotietoisuutta, uskoa ja toivoa, suunnitelmallisuutta, sietää vastoinkäymisiä, sitoutumista, ystävällisyyttä, energiaa ja kiitollisuutta. Positiivisuus on perusasenteen ohella taitoa ja osaamista, sillä pelkkä tieto sellaisenaan ei riitä.

Jokaisella ihmisellä on kausia jolloin hänen tunteensa kääntyvät kielteisiksi, vaikka muuten olisi kuinka optimistinen tahansa. Se kuuluu ihmisyyteen: ei ole valoa ilman varjoa. Kivut ja kärsimykset eivät myöskään ole rangaistus mistään, eivätkä mielihyvä ja onni ole palkintoja, vaan ne yksikertaisesti kuuluvat elämään. Myönteisyyden idea on, että ei antaudu kohtuuttoman pitkäksi aikaa negatiivisiin tunnetiloihin ja että ne eivät valtaa ajatuksia hyvältä, mahdollisuuksilta ja toipumiselta. Kuka tahansa osaa olla myönteinen silloin, kun asiat ovat hyvin. Eniten myönteisyyttä tarvitaan silloin, kun elämä koettelee ja eteen tulee vastoinkäymisiä. Positiivisuus on tärkein työkalusi, kun ryhdyt työstämään elämästäsi parempaa, ratkaisemaan ongelmia ja nostamaan ajattelusi tasoa.

Jos sinulla on vielä puoli lasia viiniä, olet optimisti. Jos sinulla on enää puoli lasia viiniä, olet pessimisti. Juoman määrä on sama mutta tapa, jolla lasia tarkastelet, kertoo asenteestasi. Valinta on omasi. Katso ympärillesi: näetkö enemmän uhkia, kuin mahdollisuuksia, enemmän vaaroja, kuin tilaisuuksia, enemmän ongelmia, kuin ratkaisuja? Realistiksi itseään kutsuvat ovat valepukuisia pessimistejä, sillä harmaata aluetta ei ole – se on joko tai.

Onnettomuudet, vastoinkäymiset, epäonnistumiset, surut ja menetykset kuuluvat elämään. Ne eivät ole jotakin ylimääräistä, jota joudut onnettomuudeksesi kohtaamaan. Ne ovat päättymättömiä oppitunteja elämänkoulussa. Ota ne kiitollisuudella vastaan ja opi. Positiivinen ihminen toipuu ja päästää irti surusta ja menetyksestäkin nopeammin kuin negatiivinen. Suru on surtava, mutta niitä ei pidä jäädä märehtimään loputtomiin.

Yhdysvalloissa Rochesterin yliopistossa vuonna 1974 tehty tutkimus muutti tiedeyhteisön kaikki aiemmat käsitykset ihmisen fysiologiasta. Autonomisena pidetty immuunijärjestelmä saakin ohjeensa mieleltä ja oppii toimimaan sen mukaisesti.

Positiivinen asenne vaikuttaa siis henkisesti ja fyysisesti. Kehosi kuuntelee ajatuksiasi ja reagoi sen mukaan. Solumuistisi toimii samalla tavalla kuin alitajuntasi: kaikki mitä sille syötät, tallentuu siihen sellaisenaan. Myönteiset asenteet auttavat myös joustavuutta ja oppimista. Positiivisuus antaa tilaa uusille ajatuksille ja tekee elämästä kaikin tavoin mielekkäämpää.

Asenne ratkaisee aina.

Tällaista kirjoittaa Tom Lundberg kirjassaan Elämäntaidon käsikirja. 

Rakastavan asenteen kehittäminen

Rakastavan asenteen meditaatio

Varaa 20 minuuttia aikaa suodaksesi itsellesi rakastavaa huomiota. Istu mukavassa, suhteellisen suorassa ja rennossa asennossa. Sulje silmäsi ja tuo huomiosi sydämesi alueelle. Hengitä kolme kertaa hitaasti, rauhallisesti ja täysin sydämin.

- Muodosta itsestäsi kuva istumassa. Huomaa asentosi tuolissa kuin katselisit itseäsi ulkopuolelta. Tunne kehosi aistimukset istuessasi.

- Muista, että jokainen elävä olento haluaa elää rauhassa ja onnellisena. Yhdy tähän syvään toiveeseen: ”Aivan kuten kaikki muutkin elävät olennot haluavat olla onnellisia ja vapaita kärsimyksistä, toivon minäkin olevani onnellinen ja vapaa kärsimyksestä.” Anna itsesi kokea tämän rakastavan toiveen lämpö.

- Pidä mielessäsi kuvaa itsestäsi istumassa tuolissa ja tuntemassa hyvää tahtoa sydämessäsi ja toista seuraavia lauseita hiljaa ja lempeästi:

o Toivon itselleni turvaa.

o Toivon itselleni onnellisuutta.

o Toivon itselleni terveyttä.

o Toivon itselleni rauhallista elämää.

- Anna jokaisen lauseen tarkoittaa, mitä se sanoo. Jos on tarpeen, toista jokainen lause muutaman kerran, jotta sen ajatus kirkastuu. Voit toistaa myös vain yhtä sanaa: ”turvaa… turvaa… turvaa..” kokeaksesi sen tarkoituksen.

- Ota rauhallisesti. Pidä kuvaasi mielessäsi, nauti rakastavasta sydämestäsi ja maistele sanojen merkitystä. Huomatessasi mielesi vaeltavan, mikä tulee tapahtumaan muutaman sekunnin kuluttua, toista lauseet uudelleen. Jos sanojen merkitys unohtuu, visualisoi itsesi taas tuoliin ja tarjoa lauseet taas itsellesi. Jos sekä kuva itsestäsi että sanat hämärtyvät ja muuttuvat epämääräisiksi, aseta kätesi sydämellesi ja muista aikeesi täyttyä rakkaudesta ja lempeydestä: ”Aivan kuten kaikki muutkin olennot haluavat olla onnellisia ja vapaita kärsimyksestä, toivon minäkin olevani onnellinen ja vapaa kärsimyksestä.” Palaa aina eksyessäsi lauseisiin.

- Anna harjoituksen olla helppo. Älä yritä liian kovasti. Rakastava asenne on maailman luonnollisin asia. Häiriötekijöitä ilmaantuu aina, ja kun huomaat niitä, anna niiden mennä ohi ja palaa lauseisiin. Kun huomiosi vaeltaa, palaa antamaan rakkautta itsellesi. Itsesi kanssa istuminen on kuin istumista rakkaan ystävän kanssa, joka voi huonosti; et ehkä pysty parantamaan ystävääsi, mutta olet tarjonnut hänelle lempeyttä, jonka hän ansaitsee.

- Avaa hiljalleen silmäsi.

Näin neuvoo rakastavan asenteen kehittävää meditaatiota Christopher K Germer kirjassaan Myötätunnon tie.

Myötätunnon tie

Rakastava asenne on taito, joka on hankittava. Jotkut ihmiset näyttävät hallitsevan sen synnynnäisesti. Suurimmalle osalle meistä rakastavaa asennetta kehittävä meditaatio on todennäköisesti kuitenkin aluksi hankala. Miksi?

Suurin syy vaikeuksiin on, että meillä on odotuksia siitä, mitä meidän pitäisi tuntea. Onneksi ”rakastavaa asennetta kehittävä meditaatio toimii, vaikka et tuntisi mitään!”Se toimii syvimmän aikeemme varassa: hyväntahtoisuuden. Rakastavan asenteen harjoittaminen ei muuta tunnetilaamme suoraan, mutta se auttaa meitä kannattelemaan itseämme lempeästi ja siten, että emootiot muuttuvat itsestään.

Istutat jokaisella lempeällä sanalla siemenen, joka myöhemmin kasvaa hyväksi tunteeksi. Aikeet tulevat ensiksi, tunteet myöhemmin. Positiiviset tunteet ilmaantuvat, kun niitä vähiten odottaa. Myötätunto itseään kohtaan on kuin hyvän ystävän läsnäolo ja kannustus juuri oikealla hetkellä.

Sanat voivat olla tekoja voimakkaampia. Katkennut luu voi parantua muutamassa kuukaudessa, mutta ilkeä sana voi aiheuttaa haavan, joka ei parane eliniässäkään. Useimmat sanoistamme kuuluvat itse asiassa sisällämme. Jos sanot itsellesi epäystävällisiä asioita, kärsit. Jos sanot hyviä asioita, olet iloinen. Sanat muovaavat kokemustamme.

Sanonnat eivät ole kaikenkattavia tai kiveen hakattuja. Voit räätälöidä sanonnat sopiviksi oman elämäsi arkipäiväisiin haasteisiin. Ajatuksena on löytää sanoja, jotka herättävät helliä, lämpimiä tunteita sisälläsi.

Yritä käyttää samoja metta-lauseita kerta toisensa jälkeen muodollisessa meditaatioharjoituksessa – istuutuessasi varta vasten kehittämään rakastavaa asennetta. Metta-meditaatio on keskittyneen huomion harjoitus, ja mielesi rauhoittuu jo pelkän toiston vaikutuksesta.

Huomion keskittämisen lisäksi rakastavaa asennetta kehittävällä meditaatiolla on myös mietiskelevä puolensa. Mietiskelymeditaatio on metodi tietyn ajatuksen syvemmän merkityksen tutkimiseksi, kunnes sen kätketyt tasot paljastuvat. Huolellisesti valitut metta-lauseet toimivat siten: kun haudomme sanoja mielessämme kerta toisensa jälkeen, saamme suoran sisäisen kosketuksen niiden merkitykseen. Tämä vaatii aikaa, eikä pitkiin aikoihin välttämättä tapahdu mitään – mutta se on odotuksen arvoista.

Suurin osa ihmisistä kokee oudoksi ja vaikeaksi suoda itselleen rakkautta. Se juontaa juureensa lapsuudesta ja ympäröivästä kulttuurista.

Tuska auttaa. Myötätunto virtaa kuin vesi alas vuoren rinnettä avautuessamme tuskalle. Metta-lauseilla on hämmästyttävä kyky tyynnyttää meitä, kun meillä on todella paha olo. Tutki itse kuinka erilaiselta metta-meditaatio tuntuu ollessasi onnellinen verrattuna siihen, kun olet onneton.

Jos rakastava asenne itseä kohtaan tuntuu mahdottomalta, kannattaa aloittaa suuntaamalla rakastavaa asennetta sellaiseen kohteeseen, joka ei aiheuta vastarintaa esimerkiksi kotieläimeen, lapseen tai ystävään. Ajattele jotakuta rakastamaasi, joka kärsii samalla tavalla kuin sinä. Pidä tuntemasi luonnollinen myötätunto sydämessäsi ja ujuta sitten itsesi mukaan kuvaan.

Positiivisten tunteiden liikkeelle saamiseksi voi myös luoda kuvan itsestään pienenä lapsena, vaikkapa vanhan valokuvan avulla. Hellyttävä kuva voi herättää rakastavan mielenlaadun.

Muodosta yhteys kenen tahansa tai minkä tahansa kanssa, joka saa hymyn kasvoillesi, ja jatka siitä. Seuraa sydäntäsi ja tuo sitten itsesi mukaan kuvaan. Rakastavan asenteen kohde on vähemmän tärkeä kuin luomasi asenne. Aivosi toistaa mitä tahansa se hetki hetkeltä kokeekin. Jos olet stressaantunut, opit stressiä. Jos olet lempeä, opit lempeyttä.