Vetovoiman laki

Jokainen ajatus värähtelee, joka ikinen ajatus lähettää signaalin ja kaikki ajatukset vetävät puoleensa samankaltaisen signaalin. Samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista. Tätä kutsutaan Vetovoiman laiksi.

Kun suuntaat huomiosi johonkin, lähetät liikkeelle värähtelyä. Lähettämäsi värähtely vastaa pyyntöä, mikä puolestaan tarkoittaa huomiosi kohdetta.

On hyvin tärkeää muistaa, että halutessasi jotakin sinun tulee ensin saattaa oma värähtelysi sopusointuun toiveesi värähtelyn kanssa. Helpoin keino saavuttaa tämä harmonia on kuvitella, että toiveesi on jo toteutunut. Ole niin kuin olisit jo saanut haluamasi. Nauti ajatuksissasi siitä kokemuksesta, kun tavoittelemasi asia on jo sinulla. Kun otat tavaksesi ajatella näin, lähetät jatkuvasti oikeanlaista värähtelyä, ja saavutat tilan, jossa voit antaa haluamasi asian tulla elämääsi.

Kiinnittämällä huomiota siihen, miltä sinusta tuntuu, saat helposti selville, suuntautuuko huomiosi toiveeseesi vai siihen, että se puuttuu elämästäsi. Kun ajatuksesi ja toiveesi ovat keskenään sopusoinnussa, tunnet olosi hyväksi. Tunteesi vaihtelevat silloin tyytyväisyyden, odotuksen, innokkuuden ja ilon välillä. Jos sen sijaan suuntaat huomiosi haluamasi asian puuttumiseen, tunteesi vaihtelevat synkkyyden, huolestuneisuuden, lannistuneisuuden, vihan, epätoivon ja masennuksen välillä.



Saat sitä mitä ajattelet, halusitpa sitä tai et. Voimakkaan universaalin Vetovoiman lain mukaan vedät puoleesi juuri sitä, mitä etupäässä ajattelet. Jos siis ajattelet enimmäkseen niitä asioita joita elämääsi toivot, elämäsi kokemukset heijastavat näitä toiveita. Sama pätee myös toisin päin: jos ajatuksesi painottuvat siihen mitä et halua, elämäsi kokemukset heijastavat juuri sitä, mitä et halua.

Jokainen ajatus, idea, olento ja jokainen asia värähtelee omalla taajuudellaan. Kun siis keskität huomiosi johonkin, alat heijastaa samaa värähtelyä kuin huomioisi kohde. Mitä enemmän sitä ajattelet, sitä enemmän värähtelet samalla tavalla. Ja mitä enemmän värähtelet samoin, sitä enemmän vedät puoleesi kaikkea muutakin, mikä värähtelee samalla tavoin. Tämä jatkuu niin kauan kunnes muutat ajatteluasi ja tuot tarjolle erilaista värähtelyä ja alat vetää puoleesi asioita, jotka ovat harmoniassa tämän uuden värähtelyn kanssa.



Kun ymmärrät, mistä Vetovoiman laissa on kysymys, kokemasi asiat eivät enää yllätä sinua. Ymmärrät, että olet itse vetänyt kokemukset puoleesi omalla ajattelullasi. Elämässäsi ei tapahdu mitään sellaista, mitä et omilla ajatuksillasi ole siihen kutsunut.

Kun käsität, että todellakin saat sen mitä ajattelet, ja – mikä on aivan yhtä tärkeätä – kun olet itse tietoinen ajatuksistasi, olet kykenevä hallitsemaan täysin omia kokemuksiasi.

Vaikka se vaikuttaakin ehkä aluksi oudolta, sinun on hyödyllistä alkaa omaksua ajatus itsestäsi Värähtelevänä olentona. Elät värähtelevässä Maailmankaikkeudessa, jota hallitsevat Lait perustuvat värähtelyyn.

Samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista, joten olemuksesi värähtelyn tulee vastata toiveesi värähtelyä, jotta toive voisi täysin toteutua. Toiveesi ja uskomuksesi välisen värähtelyn on oltava keskenään yhteneväinen, jotta voisit saavuttaa haluamasi.

Tahdomme sinun löytävän jälleen myötäsyntyisen kykysi sallia tämän maailmakaikkeuden Hyvinvoinnin virtaavan elämääsi vakaana ja ilman rajoituksia. Kutsumme tätä Sallimisen taiteeksi. On taito sallia Hyvinvoinnin virtauksen jatkua kauttasi samalla kun sinä jatkat elämääsi. Sallimisen taide on kykyä olla vastustamatta ansaitsemaasi Hyvinvointia.


Näin kuvaavat Esther ja Jerry Hicks vetovoiman lakia kirjassaan Pyydä niin saat.

Ajattele itsesi paremmalle tuulelle

Olen päässyt nauttimaan influenssan opettavasta voimasta. Kaksi viikkoa katujyrän alla on opettanut yhtä ja toista.

Olen opetellut seuraavanlaisen tien parempaan oloon.

1. Tietoisen läsnäolon jooga

Ensin olen tehnyt 10-15 min tietoisen rauhallisen joogan, lähinnä venyttäviä rauhallisia liikkeitä. Niiden aikana olen päässyt irti pahimmista jännityksistä, turhautumista ja ärtymyksistä. Olen rauhoittanut itseäni ja parantanut oloani hieman – päässyt lähelle tasapainoa. Tietoisen läsnäolon jooga löytyy esimerkiksi Mielekkäästi irti masennuksesta kirjasta.

2. Tietoisen läsnäolon hengitysmeditointi.

Seuraavaksi olen tehnyt tietoisen läsnäolon hengitysmeditoinnin. Asetun istumaan konttorituolille, jalkapohjat tukevasti lattialla ja selkä suorana. Voit käyttää tyynyä selän takana, niin saat helposti pidettyä ryhdikkään asennon. Suljen silmät kevyesti.

Tule tietoiseksi kehostasi, tunne hetken aikaa miltä tuntuu istua.

Tule tietoiseksi hengityksestäsi. Tunne, miten vatsasi nousee ja laskee hengityksen tahdissa. Seuraa tuntemuksia kun hengität sisään ja ulos. Alussa minulla on ollut vaikeata antaa hengityksen vain tapahtua ja seurata sitä. Nyt olen päässyt tavasta ohjata itse hengitystä – seuraan vain hengityksen kulkua. Antaudu vain kokemukseesi sellaisena kuin se on äläkä vaadi sitä olemaan mitenkään toisenlainen.

Ennemmin tai myöhemmin mieli eksyy omiin ajatuksiinsa ja unohtaa hengityksen seuraamisen. Tällainen harhailu on vain mielen tapa toimia – älä moiti itseäsi siitä. Kun huomaat, että et ole enää keskittynyt hengitykseen palaa vain takaisin hengitykseen. Voit lempeästi panna merkille mitä ajatuksia mieleesi on noussut ja sitten palata taas hengitykseen.

Vaikka huomaisit jatkuvasti mielen karkaavan muihin asioihin suhtaudu siihen lempeästi ja palaa taas hengityksen tarkkailuun. Pyri olemaan lempeällä tavalla tietoinen ja koeta nähdä mielen jatkuvat harharetket tilaisuuksina kehittää itsessäsi kärsivällisyyttä, hyväksyntää ja myötätuntoa kokemuksiasi kohtaan.

Jatka harjoitusta vähintään kymmenen minuuttia. Käytä hengitystä ankkurina, joka tuo sinut lempeästi takaisin tähän hetkeen.

Tietoisen läsnäolon hengitysmeditaation jälkeen olo on rauhallinen ja tyyni, hyväksyy itsensä ja tilansa.

3. Tunteiden vaiheittainen tietoinen parantaminen

Luomme oman todellisuutemme ajatuksillamme. Muuttamalla ajatuksiamme voimme muuttaa todellisuuttamme ja sitä miltä se meistä tuntuu. Voimme siis luoda itsellemme sen tunnetilan jonka haluamme. Tunnetilan muuttaminen ei onnistu yhdellä hyppäyksellä. Tunteita on muutettava pienin askelin paremmiksi. Seuraavien vaiheiden kautta olen nostanut omaa tunnetilaani. Tunnetilani lähtökohta on kohtuullinen tunne johon olen päässyt edellisten harjoitusten avulla, ja ongelma on nimenomaan kehon tuntemukset – kipu, särky, yskä, nuha yms.

Olen toistanut kutakin vaihetta ainakin minuutin, monesti useampia minuutteja – siis niin kauan, että tunnen kunkin ajatuksen todeksi. Ajatuksen, jota itsellesi tarjoat, on oltava riittävän lähellä nykyistä tilaasi, jotta voit sen hyväksyä ja ottaa todesta. Minulle ovat toimineet seuraavat vaiheet.

- Tiedän, että fyysinen kehoni reagoi ajatuksiini. (Muistutan itseäni tästä tosiasiasta, jonka tiedän.)

- Kehoni on pitkiä aikoja päivästä ihan hyvässä kunnossa. (Olo vaihtelee ja varsinkin päivällä on parempia jaksoja, joten voin hyväksyä tämän positiivisen ajatuksen.)

- Uskon, että sisäinen viisauteni vastaa toiveisiini ja värähtelyyni. (Vahvistan yhteyttäni alitajuntaani.)

- Odotan kovasti, että pääsen taas tuntemaan jatkuvampaa hyvää oloa kehossani. (Ilmaisen voimakkaasti toiveeni paremmasta olosta kehossa.)

- Nautin siitä että oloni tuntuu hyvältä. (Muistutan mieltäni siitä, että nautin kun oloni tuntuu hyvältä – antaa siis tulla vain hyvää oloa.)

- Tunnen oloni hyväksi kehossani. (Alan jo tuntea hyvää oloa.)

Tunnen siis oloni hyväksi kehossani. Toistan sitä niin kauan, että mieleni vakuuttuu asiasta. Kun mieleni vakuuttuu asiasta, oloni on hyvä. Olen myös käyttänyt hymyilyä apunani. Kun ajatukset ja olo ovat hiukan parantuneet, olen lisännyt hymyilemistä, mikä on osaltaan taas vaikuttanut olotilaani.

Tällä menetelmällä olen pystynyt ensimmäiset kerrat nukkumaan yöllä heräämättä jatkuvasti tuskiin.

Uudelle polulle, muuta suhdettasi ahdistukseen

Kamppailu pelon ja ahdistuksen kanssa ei johdu mistään todellisesta vahingosta, jonka näiden tunteiden fyysiset tuntemukset olisivat aiheuttaneet. Pelko ja ahdistus johtuvat reaktioistamme näihin tunteisiin sekä niistä ajatuksista, tuntemuksista ja mielikuvista, joita niihin liittyy.

Vaikka pelko on ihmiselle luonnollinen reaktio, monet ihmiset ovat sosiaalistuneet pitämään sitä merkkinä heikkoudesta, järjenvastaisuudesta ja tai epäonnistumisesta. Usein emme huomaa myös muiden kokevan pelkoa ja ahdistusta, ja uskoessamme, että ainoastaan me koemme ahdistusta, opimme pitämään sitä heikkoutena tai vikana. Tämän opitun uskomuksen takia reagoimme pelkoon ja ahdistukseen arvostelevasti ja tuomitsevasti, ja pidämme niitä lannistavina ja vaarallisina. Vaikka tunteet ovat reaktioita tai vastakaikuja sisäisiin ja ulkoisiin tapahtumiin, tunnemme olevamme henkilökohtaisesti vastuussa tunteistamme ja uskomme, että meidän tulisi pystyä hallitsemaan niitä. Satutamme itseämme kritisoimalla itseämme pelon ja ahdistuksen tunteista.


On osoitettu, että ainoastaan ihmisellä on tapa reagoida ajatuksiin, tunteisiin ja aistihavaintoihin sulautumalla näihin kokemuksiin ja tulla niiden määrittämiksi. Sen sijaan, että pitäisimme pelkoa tunteena, joka tulee ja menee, alamme nähdä sen olennaisena osana persoonallisuuttamme. Emme tajua, että useimmat ihmiset ajattelevat silloin tällöin ”minusta ei ole mihinkään”, vaan uskomme tunteen kuvastavan sitä tosiseikkaa, että me olemme erilaisia tai viallisia jollain tavalla. Ikävä kyllä kaikki nämä reaktiot pelkoon ja ahdistukseen voivat ruokkia toinen toistaan ja luoda näin ahdistuksen kehän, josta on vaikea päästä pakoon. Näin ihminen on äärimmäisen pettynyt ja lannistunut aina kun ahdistusoireet nousevat pintaan.



Kun joku läheinen hermostuttaa meitä, emotionaaliset reaktiot antavat tärkeätä tietoa hermostuttavasta tilanteesta, mutta ne eivät välttämättä johda hyödyllisiin tekoihin. Todennäköisesti huomaat, että kiihkeä halu muuttaa muita ihmisiä lisää kärsimystä, ei vähennä sitä. Yritykset hallita hallitsematonta, eli toisia ihmisiä vain kasvattaa ahdistustamme ja kärsimystämme.

Halumme hallita toisten käytöstä samentaa usein tunteemme ja vetää meitä kohti käytöstä ja reaktioita, jotka eivät ole arvojemme mukaisia. Arvojemme vastainen käytös lisää tuskaamme. Kasvavan tuskan tunnistaminen ja sen yhdistäminen ihmissuhteeseen voi saada aikaan epätoivoisia ja voimakkaita yrityksiä muuttaa toista. Ellemme ole tietoisia näistä monimutkaisista reaktioista ja omista arvoistamme sekä hyväksy hallinnan rajallisuutta, on hyvin helppoa juuttua näihin ahdistaviin vuorovaikutussykleihin.

Tietoisen läsnäolon ansiosta voimme huomioida kokemuksemme laajasti ja myötätuntoisesti.

Hyväksyvää tietoista läsnäoloa harjoittelemalla opimme, kuinka voimme keskittää, laajentaa ja suunnata huomiotamme. Opimme huomaamaa, milloin mielemme irtoaa nykyhetkestä ja suuntautuu kohti kuviteltua ja pelättyä tulevaisuuden tapahtumaa tai mieltämme järkyttänyttä mennyttä episodia. Tällaisen tietoisuuden kehittäminen palauttaa huomion takaisin nykyhetkeen, jotta voimme elää täysipainoisempaa elämää.

Tietoinen läsnäolo auttaa meitä lopettamaan kokemuksemme jyrkän ja automaattisen välttelyn.

Yksi suurimmista ahdistukseen liittyvistä ongelmista on halumme välttää ahdistusta – ahdistuneita ajatuksia, niihin liittyviä tunteita, jännityksen ja kiihtymyksen tuntemuksia. Mitä enemmän kamppailemme ahdistuksen kanssa, sitä motivoituneemmin haluamme suunnata huomiomme muualle.

Tietoinen läsnäolo auttaa meitä sietämään tukaliakin tunteita tarpeeksi pitkään, jotta meille valkenee, mitä ne oikeastaan kehottavat meitä tekemään.

Tietoinen läsnäolo edistää sitoutumista ja osallistumista

Jatkuva taistelu sisäisiä kokemuksia vastaan ja ahdistukseen liittyvien ajatusten, tunteiden ja tuntemusten välttely vie runsaasti aikaa ja on uuvuttavaa. Tämän taistelun seurauksena vältämme usein niitä asioita, joita eniten kaipaamme ja aiheutamme itsellemme vain lisää kärsimystä.

Tietoinen hyväksyvä läsnäolo ei ainoastaan auta meitä tiedostamaan pyrkimyksemme välttää ahdistusta rajoittaa tapaamme elää, vaan sen ansiosta pystymme rehellisesti arvioimaan niitä elämämme suuntia, jotka ovat meille kaikkein merkityksellisimpiä ja arvokkaimpia elinvoiman ja täyttymyksen tunteiden kannalta. Kun opimme, kuinka tuskallisiin ajatuksiin ja tunteisiin asennoidutaan tietoisesti ja hyväksyen, niiden voimakkuus vähenee eivätkä ne vaikuta niin estävästi, ja olemme vapaita elämään meille tärkeiden suuntien mukaisesti. Tietoinen läsnäolo lisää haluamme kokea kaikki ne ajatukset, tunteet ja aistimukset, joita herää, kun sitoudumme ja osallistumme täysillä elämään.



Susan M. Orsillo ja Lizabeth Roemer opettavat kirjassaan Mielekkäästi irti ahdistuksesta, Tietoisen läsnäolon menetelmä, kuinka kääntyminen tuskaa päin ja hyväksyvä tietoinen ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen ja ahdistukseen auttaa sinua suhtautumaan uudella tavalla ahdistukseen ja vähitellen pääsemään irti ahdistuksesta.