sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tietoisen läsnäolon maistiaisia



On vaikea uskoa, kuinka rajoittuneesti me yleensä kiinnitämme asioihin huomiota. Voit todistaa sen itsellesi kokeilemalla nyt heti seuraavaa harjoitusta. Se osoittaa, miten eläväksi kokemus muuttuu, kun mieli on siinä tarkoituksellisesti arvostelematta läsnä.



Tietoisen läsnäolon maistiaisia

Yhden rusinan tietoinen syöminen


  1.  Ota yksi rusina kämmenellesi. Keskity rusinaan ja kuvittele, että näet rusinan ensimmäistä kertaa elämässäsi.
  2.  Katsele rusinaa kaikessa rauhassa. Kiinnitä siihen jakamaton huomiosi. Anna katseesi tutkia rusinaa joka puolelta. Tarkkaile sen muotoja, uurteita, miten valo osuu siihen ja kaikkia sen näkyviä piirteitä.
  3.  Kääntele rusinaa sormien välissä, tunnustele sen pintarakennetta. Voit sulkea silmäsi niin herkistät tuntoaistia ja tunnet sen tarkemmin.  
  4. Pitele rusinaa nenäsi alla ja ime jokaisella hengenvedolla siitä nousevaa aromia ja tuoksua. Pane samalla merkille, tapahtuuko suussasi tai vatsassasi mitään mielenkiintoista tuntemusta. 
  5. Nosta rusina hitaasti huulillesi ja huomaa, kuinka kätesi tietää tarkasti, miten se viedään suuhusi. Ota rusina suuhusi puraisematta sitä ja tarkkaile sen asettumista suuhun. Tunnustele millaista on pitää rusinaa suussa ja tunnustella sitä kielellä. 
  6. Valmistaudu pureskelemaan rusinaa. Pane merkille missä sen pitää olla, jotta voit pureskella sitä. Puraise sitten hyvin tietoisesti kerran tai kaksi ja pane merkille mitä tapahtuu. Aisti kaikki makuaallot, mitä rusinasta lähtee, kun jatkat pureskelua. Älä nielaise vielä, vaan tarkkaile aistimuksiasi, rusinan makua ja rusinan rakennetta suussasi ja miten aistimuksesi muuttuvat sekä muutoksia rusinassa itsessään.  
  7. Kun tunnet olevasi valmis nielaisemaan rusinan, tarkkaile, huomaatko nieluaikeesi heti sen herätessä, niin että koet tuon aikeenkin tietoisesti ennen kuin nielaiset rusinan.  
  8. Seuraa lopuksi, miten rusina laskeutuu vatsaasi ja miten koko kehossasi tuntuu, kun olet tehnyt tämän harjoituksen hyväksyvän tietoisen syömisen taidossa.



Jos sinulla on aikaa, voit toistaa harjoituksen toisella rusinalla, ehkä jopa vielä hitaammin. Ole valppaana, sillä toista rusinaa alkaa herkästi verrata ensimmäiseen sen sijaan, että ottaisi sen sellaisenaan.




Kun hidastaa tahtia ja kiinnittää tietoisesti huomiota jokaiseen aistikokemukseen, voi oivaltaa asioita, joita ei ehkä ole koskaan aikaisemmin huomannut. Kun sinulla on aikaa, yritä syödä yksi ateria läsnäolevasti ja hiljaisuudessa. Voi avata aivan uuden suhteen ruokaan, kun havainnoit tietoisesti, mitä ja miten syöt sekä, miltä se tuntuu syödessä ja myöhemmin.



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Itsetuhoiset nuoret



Monet nuoret vahingoittavat itseään tieten tahtoen. Kokonainen sukupolvi nuoria yrittää kertoa, että he voivat pahoin, eivätkä osaa muuta keinoa hallita pahoinvointiaan. Ilmiö herättää kysymyksen, mikä nykymaailmassa oikein on vialla?

8% australialaista on jossain vaiheessa vahingoittanut itseään. Kuukausittain noin 200 000 australialaista vahingoittaa itseään. Erityisen yleistä itsensä vahingoittaminen on nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Tällaista tietoa kertoo tiededokumentti itsetuhoiset nuoret.





Yleinen tilanne on, että mielessä pyörii lukemattomia asioita ja kaikki ne stressaavat. Henkinen tuska käy ylivoimaiseksi ja tarvitaan jotain, joka helpottaa oloa. Itsensä vahingoittaminen on tapa helpottaa tuskaa – yleensä henkistä tuskaa.

Ihmisen akuutti stressivaste valmistaa yksilön puolustamaan itseään tai pakenemaan. Se on ollut hieno keino selvitä vaaratilanteista ihmisen pitkän evoluution aikana, kun on jouduttu puolustautumaan villieläimiä vastaan. Kun tämä mekanismi – loistava taito joutuu kohtaamaan nykypäivän maailman, se on vaikeuksissa. Nykyään tämä mekanismi laukeaa tilanteissa, jotka eivät yleensä ole varsinaisia vaaratilanteita. Sosiaalisesti uhkaaviin tilanteisiin reagoidaan kuin fyysiseen uhkaan. Lauennutta stressireaktiota ei kuitenkaan voida normaaliin tapaan purkaa, koska sosiaalisissa tilanteissa ei ole sopivia purkautumiskeinoja. Ethän yleensä voi antaa turpaan sinua arvostelevaa kaveria. Näin stressi jää päälle ja kertyy kehoon.

Ahdistus valtaa mielen



Nuoret kuvaavat tilaansa: Henkistä tuskaa en kestä. Fyysinen kipu auttaa kestämään. Fyysinen kipu tukahduttaa voimakkaat henkiset tunteet. Itsensä vahingoittaminen on siis sitä käyttävälle elämässä selviytymiskeino.

Itsensä vahingoittuminen auttaa hallitsemaan henkistä tuskaa lyhyellä tähtäimellä. Kun viiltelet itseäsi, kehon omat huumeet vapautuvat ja auttavat sinua selviämään fyysisestä tuskasta – samalla myös henkinen tuska vaimenee – saat rauhallisen, melko hyvän olon ja voit jatkaa elämää. Alussa tämä toimii hyvin, jo pienet vahingoittamiset saavat aikaan nämä reaktiot. Ongelma tästä tulee kuitenkin kohta – keho tottuu vahingoittamiseen - ja joka kerta tarvitaan suurempaa kipua saman tunteen aikaansaamiseen. Kun vahingoittaminen jatkuu, ei kehossa kohta ole uusia paikkoja mitä vahingoittaa – keho loppuu.


viillon pitää olla aiempaa syvempi


Miksi nuoret eivät kykene käsittelemään henkistä tuskaa? Voisi tietysti myös kysyä, miksi siitä, että asiat eivät suju toivotulla tavalla, pitää muodostaa henkistä tuskaa? Tai, onko maailmasta tehty jo liian vaikea luolamiehen aivoilla varustetulle ihmiselle? Eikö ihmisille pitäisi jo opettaa elämisen taitoja? Miksi meillä on 9-vuotinen peruskoulu, joka ei opeta elämässä selviytymisen taitoja? Miksi itsensä vahingoittaminen on monelle ainoa selviytymiskeino, jonka he osaavat?



Ohjelmassa esitetään yksi toimiva vaihtoehto tietoinen läsnäolo – Mindfulness. Yksinkertainen kahdeksan viikon meditaatioharjoittelu auttoi hallitsemaan tunteita ja ymmärtämään itseään. Lisäksi kurssin vaikutus näkyi koehenkilön aivokuvissa selvänä parannuksena – kielteiset tunteet ovat vähentyneet ja myönteiset tunteet lisääntyneet. Meillä on siis toivoa – voimme opetella elämäntaitoja, jotka auttavat meitä selviämään elämässä.

Täyttymyksen tunne on upea

Kulttuurievoluutio etenee nopeasti. Tekniikka kehittyy nopeasti. Tieto välittyy salaman nopeasti. Ihmisen evolutiivinen kehitys on kuitenkin hyvin hidasta. Ainoa keino pitää luolamiehen aivot muun kehityksen mukana on opetella tietoisesti tarvittavat taidot – se on mahdollista.



Biologinen lajikehitys on toivotttoman hidasta
päivittäistä meditaatiota

torstai 20. syyskuuta 2012

Stressi on mielikuvituksen tuotetta


Stressi on mielikuvituksen tuotetta kirjoittaa Ajattelun ammattilainen blogissaan. Ihminen on kenties ainoa eläinlaji, jonka stressihormonituotanto nousee tämän tästä, vaikkei ainuttakaan uhkaa ole näköpiirissä. Niin totta, niin totta, mutta siinä juuri piilee ongelma. Juuri se, että stressi on valtaosaltaan mielen tuotos – eikä sillä ole vastinetta ulkoisessa todellisuudessa tekee siitä niin vaikean asian. Kun taistele tai pakene reaktio iskee ihmisen hormonitoiminnan päälle, ei ole mitään todellista uhkaa, jota vastaan voisi taistella – josta voisi vapautua. Näin stressihormonit eivät pääse vapautumaan siihen luonnolliseen toimintaan, mitä varten ne ovat kehittynet, vaan kerääntyvät kehoon. Kannamme kiihtymystämme mukanamme, stressihormonit tuhoavat elimistöämme ja ajatuksemme ja tunteemme kuohuvat.


Kaaoksen keskellä elämistä kutsutaan nykyään stressiksi. Kyse on pohjimmiltaan muutokseen sopeutumisesta. Ihminen on kehityksensä aikana elänyt niin pitkään varsin muuttumatonta elämää, että emme ole vielä sisäistäneet nykypäivän maailmaan sisältyvää jatkuvaa muutosta.


Vastaus stressin hallintaan on tietoinen läsnäolo – Mindfulness. Opettelet pysymään tietoisena ja hyväksyt jokaisen hetken sellaisena kuin se on, tarkkailet mieleesi nousevia ajatuksia ja päästät sitten niistä irti.


Jon Kabat-Zinn kuvaa sitä kirjassaan Täyttä elämää.

Hyväksyvässä, tietoisessa läsnäolossa on pohjimmiltaan kyse yksinkertaisesti erityisestä tavasta keskittää huomio, pysyä tietoisena. Siinä on kyse syvällisestä omaan sisimpäänsä katsomisesta, minkä tarkoituksena on itsetuntemuksen lisääminen ja oman itsen parempi ymmärtäminen. Hyväksyvä, tietoinen läsnäolo on itsessään voimallinen menetelmä, joka lisää itsetuntemusta ja edistää eheytymistä.

Kun alat kiinnittää huomiota siihen, mitä mielessä tapahtuu, huomaat luultavasti, että pinnan alla on koko ajan kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia. Nämä ajatukset ja tunteet voivat kuluttaa paljon energiaa ja estää sen, että voisimme edes hetken ajan tuntea hiljaisuutta ja tyytyväisyyttä.

Kun mieltä hallitsevat tyytymättömyys ja tiedostamattomuus – mitä tapahtuu paljon useammin kuin useimmat meistä haluaisivat myöntää – on vaikeaa tuntea olonsa tyyneksi ja rentotutuneeksi. Sen sijaan tunnemme todennäköisesti olevamme hajallaan ja uupuneita. Ajattelemme sitä ja tätä, haluamme sitä ja tätä. Usein ne ovat ristiriidassa keskenään. Meitä ohjailee se, mistä pidämme ja emme pidä, ja olemme täysin tietämättömiä omien ajatustemme ylivallasta ja siitä itsetuhoisesta käyttäytymisestä, mihin se usein johtaa.

Kun mieli on kirkas, kaikki elämän ongelmat voi nähdä selkeämmin. Kun tulee tietoiseksi mielestään, joka luulee tietävänsä kaiken, on ottanut suuren askeleen kohti sitä, että oppii näkemään omien mielipiteidensä lävitse ja näkemään asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.

Hyväksyvän tietoisen läsnäolon parantavan voiman kehittäminen vaatii paljon enemmän kuin vain orjallista ohjeiden noudattamista. Mikään todellinen oppimisprosessi ei tapahdu mekaanisesti. Oppiminen, syvällinen ymmärtäminen ja muutos ovat mahdollisia vain silloin, kun mieli on avoin ja vastaanottavainen. Hyväksyvän, tietoisen läsnäolon harjoittaminen vaatii koko olemuksesi mukanaoloa.

On olennaisen tärkeää, millaisella asenteella alat harjoittaa huomiosi keskittämistä ja tässä hetkessä olemista. Asenne luo maaperän, jossa kehität kykyäsi kehittyä, rauhoittaa mielesi, rentouttaa kehosi ja nähdä selkeämmin.

Meditatiivisen tietoisuuden kehittäminen vaatii aivan uudenlaista tapaa suhtautua oppimisprosessiin. Syvälle mieleemme on juurtunut ajattelumalli, että meidän täytyy ohjata asioita päästäksemme johonkin. Tämä asenne on kuitenkin täysin vastakkainen sille, mistä tietoisuuden ja paranemisen parissa tehtävässä työssä on kysymys. Tietoisuus vaatii vain sitä, että kiinnitämme huomiota kaikkeen ja näemme asiat sellaisina kuin ne ovat. Paraneminen puolestaan vaatii vastaanottavaisuutta ja hyväksyntää, virittäytymistä näkemään kaiken yhteenkuuluvuuden ja kokonaisvaltaisuuden. Mitään näistä ei voi pakottaa, aivan kuten et voi pakottaa itseäsi nukahtamaan. Voit luoda oikeat olosuhteet nukahtamiselle ja sitten sinun on vain päästettävä irti. Sama pätee rentoutumiseen. Sitä ei voi saavuttaa pakolla tai tahdonvoimalla.

Hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittamisen tukipilarit ovat seitsemän oikeaa asennetta: Ne ovat arvostelemattomuus, kärsivällisyys, aloittelijan mielentila, luottamus, yrittämisestä luopuminen, hyväksyminen ja irti päästäminen. Näitä asenteita tulee kehittää tietoisesti harjoitusten aikana.



Meditaatio on pohjimmiltaan onnistumisen ja epäonnistumisen tuolla puolen, minkä tähden se onkin niin voimakas kasvun, muutoksen ja paranemisen väline. Tämä ei tarkoita sitä, ettet voisi edistyä meditaatioharjoituksissasi, eikä sitä, että on mahdotonta tehdä virheitä, jotka vähentävät sen arvoa. Meditaatioharjoituksessa tietynlainen ponnistelu on tarpeen, mutta kyse ei ole ponnistelusta minkään erityisen tilan saavuttamiseksi, olipa kyse rentoutumisesta, kivusta vapautumisesta, paranemisesta tai syvästä oivaltamisesta. Nuo tilat syntyvät luonnostaan harjoituksen myötä, koska ne ovat läsnä nykyhetkessä, ja jokaisessa hetkessä. Siksi voitkin kokea niiden läsnäolon sisälläsi minä hetkenä hyvänsä. On ennen kaikkea antauduttava olemisen tilaan.


Teemme siis kehomeditaatiota yhä uudelleen, päivästä toiseen – emme viime kädessä puhdistaaksemme kehoamme tai päästäksemme eroon mistään, emme edes rentoutuaksemme. Harjoittaaksemme oikein joka hetki meidän on päästettävä irti jopa näistä vaikuttimista. Silloin kehomeditaation harjoittaminen on vain tapa olla läsnä kehossasi ja itsesi kanssa, voidaksesi tuntea itsesi eheäksi juuri tässä hetkessä.


Pystyäksemme tuomaan rauhaa ja tyyneyttä mieleemme ja kehoomme meidän on jossain vaiheessa oltava valmiita päästämään irti siitä, että haluamme yhtään mitään tapahtuvaksi ja hyväksyttävä avosydämin asiat sellaisina kuin ne ovat ja itsemme sellaisena kuin olemme. Tämä sisäinen rauha ja hyväksyntä ovat pohjana niin terveydelle kuin viisaudelle.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Mikä itsetunnon parantamisessa on vaikeinta?


Vaikeinta meille on todella ymmärtää, että itsetuntoa saa parantaa.

Meillä on loputon määrä uskomuksia jotka kertovat meille, että itsetuntoa ei voi muuttaa. Meillä on erilaisia versioita siitä, että minä olen sellainen kuin olen. Meillä itse kullakin nämä uskomukset voivat olla hyvin selviä ja koko ajan esillä olevia, hyvin voimakkaita tai täysin piilossa meidän tietoisuudelta syvällä tiedostamattomassa mielessä ja kaikkia variaatioita tältä väliltä.

Tiedeyhteisö ja sen virallinen totuus on vuosikymmeniä kertonut meille, että itsetunto muodostuu lapsuudessa – jos et ole enää lapsi et voi vaikuttaa asiaan. Totta kai itsetunnon perusta rakentuu lapsuudessa samalla tavalla kun yleensä opimme esimerkiksi puhumaan, kävelemään, juoksemaan, uimaan ja ajamaan polkupyörällä. Yleensä emme kuitenkaan oleta, ettei näitä taitoja voisi opetella vanhempanakin – onhan se toki vaikeampaa kuin lapsena, muttei sentään mitenkään mahdotonta. Tämä uskomus juontaa juurensa ajalta jolloin uskottiin myös ettei ihminen voi oppia mitään vanhana ( 40 – 50 vuoden iän ylitettyään). Nykyään tiedetään toista, mutta uskomukset pysyvät voimissaan.


En ansaitse parempaa – olen huono


Et ole osannut jotain ja opettaja on sanonut, että olet tyhmä. Muistat tämä koko ikäsi ja mielesi muistuttaa vähän väliä, että olet tyhmä – huono. Teit jotain, jota vanhemmat eivät halunneet sinun tekevän ja isä tai äiti moitti sinua. Lapsen aivoissa syntyi oppi, minun täytyy miellyttää vanhempiani ja toimia heidän odotustensa mukaisti, muuten en ansaitse vanhempieni hyväksyntää – olen huono. Sinulle on selvää, että huono ei ansaitse hyvää itsetuntoa.



En osaa – en onnistu


Ihminen on niin rakentunut, että se muistaa hyvin epäonnistumiset – yksittäiset epäonnistumiset voivat hallita elämää hyvin voimakkaasti – vaikka usein ne eivät oikeasti ole edes olleet mitään varsinaisia epäonnistumisia – olemme vai itse tulkinneet tapahtumat niin. En osaa, sitä ja tätä - kuinka siis voisin osata parantaa itsetuntoani.



Useimmat ja vaikeimmat uskomukset ovat piilossa tietoiselta mieleltä


Itse asiassa se tilanne, että uskoo olevansa huono, on hyvä tilanne, koska tietoisen uskomuksen muuttaminen on vain työtä – kun uskomus on tiedossa, sitä voi lähteä muuttamaan halumaansa suuntaan. Usein vaikeimmat elämäämme hallitsevat uskomuksemme ovat kuitenkin täysin tietoisen mielemme ulottumattomissa – ne pysyttelevät piilossa, eikä niihin silloin voi helposti vaikuttaa. Tarvitaan itsetutkiskelua, tietoista tarkkailua erilaisissa tilanteissa jotta näitä piilossa olevia uskomuksia voi löytää. On altistettava itsensä vaikeisiin tilanteisiin ja tarkkailtava mitä oikeasti tuntee ja ajattelee näissä tilanteissa. Tätä voi tehdä pienin askelin altistamalla itsensä ajatuksissaan vaikeisiin tilanteisiin ja pysymällä tietoisena tarkkailijana heräävissä tuntemuksissa. Rajoittavan uskomuksen löytäminen on lottovoitto, jolla voi muuttaa elämäänsä.



Ajatukset ovat vain ajatuksia, uskomukset ovat vain uskomuksia – eivät ne ole mitään lopullisia totuuksia


Kun siis mielesi nousee ajatus, ettet voi muuttaa itsetuntoasi niin hyväksi kuin haluat, muista että tämä tunne on vain mielesi uskomus menneisyydestä. Kuulostele itseäsi, mikä uskomus on tämän väitteen takana ja ryhdy muuttamaan tätä uskomusta.