Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunteet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. tammikuuta 2014

Onnea etsimässä


Opettele huomaamaan ero ajatusten, tunteiden, kehon ja toiminnan välillä. Ne vaikuttavat koko ajan toisiinsa ja sotkemme niitä usein puheessa, vaikka ne ovat eri asioita. Monet ongelmat syntyvät näistä virhetulkinnoista. Esimerkiksi sanomme usein, että tunnemme olevamme tunareita, huonoja tai tyhmiä. Nämä eivät ole tunteita – vaikka niin tulkitsemmekin (= ajattelemme) – vaan negatiivisia ajatuksia. Tunne välittää tässä tilanteessa tietoa, että asiat eivät suju niin kun toivoisit – muuta siis toimintaa ja ajatuksia, sanoo tunneviesti sinulle.

Keho

Kehomme avulla koemme maailman ja olemme yhteydessä ympäristöömme. Keräämme informaatiota ympäristöstämme jatkuvasi joka tilanteessa aistiemme avulla. Välitön tulkitsematon tieto tilanteesta löytyy kehosta.

Keho tuntee ja kantaa onnemme ja hyvinvointimme tai sitten pahoinvointimme. Jos aiomme voida hyvin, meidän on pidettävä huolta kehomme tarpeista. Kehomme tarvitsee sopivasti ravinteita ja vettä, unta ja liikuntaa sekä suhteita muihin ihmisiin. Olemme viritetty tarvitsemaan jatkuvasti levon ja aktiivisuuden vaihtelua. Kehomme on ihmeellinen ja sitä kannattaa opetella kuuntelemaan ja sen tarpeisiin vastaamaan.


Tunteet

Tunteet ovat kehon tuntemuksia jotka kuuluu tuntea, sitten ne häviävät ja päätät itse miten reagoit niiden antamaan ohjeeseen. Tunteisiin ei kuulu reagoida heti, eikä niiden tuntemista pidä välttää – silloin ne vain voimistuvat. Yksi elämän tärkeimmistä opeista on oppia tuntemaan tunteensa jolloin niistä pääsee myös irti. Suhtaudu tunteisiisi mielihyvällä, ne ovat oppaitasi elämässä.

Ihminen on viritetty hakemaan hyvää oloa, mielihyvää, välttämään tuskaa ja kärsimystä. Tunteet ovat eräänlainen kehon pikatulkinta kokonaistilanteesta – johtaako tämä tilanne, jossa minä nyt olen hyvään vai huonoon. Näin tunne – kehon pikatulkinta - sisältää paljon informaatiota supistettuna pieneen pakettiin ja yksinkertaistettuna, jotta voisimme nopeasti toimia. Sekä sinä itse juuri nyt ja tilanne muodostavat tämän kokonaisuuden. Näin siis se oletko hyvällä tuulella vai pahalla mielellä vaikuttaa ratkaisevasti tunteisiisi.

Jos kehomme ei ole tasapainossa niin kehomme tulkinnat (= tunteet) tavallisista tilanteista - jotka hyvässä kunnossa tuntuisivat hyviltä – tuntuvatkin nyt surkeilta. Jos tällöin siis tuntuu huonolta – niin tilanne ei sinänsä ole huono – vaan kehon tila jo ennakkoon. Tällöin tilanteen vaihtaminen ei paranna asiaa vaan keho pitää saada voimaan paremmin, eli on kiinnitettävä huomio kehon hyvinvointiin – niin tunteetkin siitä paranevat.

1970-luvulla luultiin, että kun vain ilmaisemme tunteemme riittävän voimakkaasti ne häviävät, eikä niistä ole haittaa. Nykyään tiedämme, että kokiessamme negatiivisia tunteita muodostamme niistä muistijälkiä aivoihin ja siksi koemme jatkossa entistä herkemmin negatiivisia tunteita. Kannattaa siis kokea ja vahvistaa positiivisia tunteita ja näin muodostaa niistä muistijälkiä aivoihin, niin että jatkossa kokee helpommin positiivisia tunteita.

Useimmat meistä eivät tiedä, että tunne kestää vain 90 sekuntia – totta se on, tämä ajan kestää kun tilanteen laukaisemat kemikaalit - jotka aiheuttavat tunteen - poistuvat kehosta. Tunteet tuntuvat kestävän loputtomiin, koska itse ajatuksillamme luomme ne aina uudestaan ja uudestaan.



Ajatukset





Aivomme tuottavat jatkuvasti ajatuksia. Tuntuu usein mahdottomalta olla ajattelematta, ajatuksia vaan tulee jatkuvana virtana. Kehon tarpeet, tunteet ja ajatukset vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Siksi meidän kannattaa pysähtyä ja ryhtyä tutkinaan ja ymmärtämään, mitä oikein ajattelemme.

Kun kehon tarpeet tulee täyttää ja tunteet tuntea, niin ajatukset ovat vain ajatuksia – aivojen tekemiä konstruktioita, joita voit muuttaa mielin määrin. Jos ajatukset eivät johda sinne minne haluat, voi tulkita ne virhearvioksi – eräänlaisiksi tietokonevirheiksi. Jos ajatuksesi eivät saa sinua voimaan hyvin ne ovat siis bugeja – buuttaa itsesi, eli pysähdy. Jos epämiellyttävä, bugi ajatus ei häviä, naura sille – ja hämmästy kuinka se häviää – se ei kestä naurunalaiseksi joutumista.


Koska olet itse tuottanut omat ajatuksesi, voi valita, millaisia ajatuksia haluat ajatella. Haluatko ajatella negatiivia ajatuksia, jotka saavat sinut voimaan huonosti – vai positiivisia ajatuksia, jotka saavat sinut voimaan hyvin? Tuntuu todella ihmeelliseltä, että me ihmiset ajattelemme negatiivisia ajatuksia ja saamme itsemme voimaan pahoin.

Negatiiviset tai paremminkin huolestuneet ajatukset ovat meidän evoluutiomme tulosta. Luolamiehenä vaaroista huolestuminen on toiminut elämää edistävänä ja näin hyvinvointia lisäävänä ajatuksena. Olemme varautuneet vaaroihin ja näin säilyneet hengissä. Nykypäivänä tilanne on toinen – monesti huolestumisemme aihe on sellainen, ettei sen murehtiminen paranna asemaamme ja oloamme – emme usein voi tehdä mitään asia eteen, murehdimme vaan sitä. Olemme siis evoluution vaikutuksesta ylivirittyneitä negatiivisiin ajatuksiin – ne ovat eloonjäämisasioita vielä tänäkin päivänä meidän ajatuksissamme.

On jo korkea aika ryhtyä muuttamaan vinoutunutta ajatteluamme positiivisempaan suuntaan. Ilman määrätietoista työtä kestää vuosituhansia ennen kun biologiamme korjaa asian. Tämän päivän luolamiehet pitävät tiukasti kiinni negatiivisen ajattelun hyvyydestä, vaikka tiede on jo ajat sitten osoittanut toista – muutumme kovin hitaasti.


Toiminta



Kehosta, tunteista, ajatuksista ja toiminnasta on toiminta se, jota voimme ohjata heti, nyt koko ajan.

Toiminnan tietoinen ohjaaminen edellyttää tietoisuutta, joka edellyttää aikaa. Et voi reagoida heti, sinun on opittava impulssien hallintaa. Voit harjoitella tätä kuten mitä tahansa asiaa.

Opettele pysähtymään kuten liikennevaloissa. Vaikeassa tilanteessa muista punainen valo – pysähdy, hengitä rauhallisesti 10 kertaa, se kestää noin minuutin. Tässä ajassa keho ja mieli rauhoittuu ja voit tarkkailla tilannetta. Ajattele, että nyt tuli keltainen valo, mikä tarkoittaa tarkkaile tilannetta. Huomaa nykyhetki, tunne kehon tuntemukset, tunne tunteet ja huomaa ajatukset. Anna nykyhetken olla sellainen kuin se on ja mieti oma toimintasi siihen. Nyt on vihreä valo, aika toimia tietoisesti tai antaa tilanteen mennä menojaan.




hyvä olo



Olen lukenut Titti Holmerin kirjan lycka nu ja siitä on jäänyt tällaisia ajatuksia.

Kirja opettaa meitä löytämään onnea elämällä nykyhetkessä ja tarkkailemalla nykyhetkeä. Keho, tunne, ajatus ja toiminta. Yhdessä ne muodostavat meidän nykytilamme ja luvat pohjan meidän kokemuksellemme maailmasta. Joka hetki keho, tunne, ajatus ja toiminta vaikuttavat tilanteeseen. Vain lisääntyneen tietoisuuden avulla voit muuttaa nykytilaasi.


Mindfulnes on keino, joka auttaa pysähtymään ja tutkimaan itseämme nykyhetkessä. Mitä tapahtuu kehossa juuri nyt? Mitä tunnemme juuri nyt? Mitä ajattelemme juuri nyt? Mitä teemme juuri nyt? Nykyhetki on se tila, jossa vaikutat elämääsi ja muutat elämääsi. Olemalla tietoisesti läsnä hetkessä, voit luoda sitä elämää, jota haluat elää.

Huomasin juuri, että Titti Holmerin kirja on julkaistu nyt myös suomeksi nimellä Onnellinen nyt.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Vaikeudet opettavat



Olen usein miettinyt, oppiiko ihminen mistään muusta kuin vaikeuksista. Sain illalla purkautumispuhelun. Tajusin aamulla herätessäni sen, miksi illallinen valituspuhelu sai minut vähitellen niin jännittyneeksi, ärtyneeksi ja lopulta vihaiseksi. Minulle tulee stressireaktio päälle. Valituspurkaus on selvä hyökkäys minua kohtaan ja keho reagoi siihen, sanon minä itselleni mitä tahansa – yritän olla rauhallinen jne. Asiaan vaikuttaa varmaan osaltaan tieto siitä, että vähitellen puhelu muuttuu yhä hyökkäävämmäksi, tämä on koettu satoja kertoja. Näistä kokemuksista johtuen en pysty olemaan rauhallinen, on pakko olla koko ajan varuillaan.

Toisaalta en ole ennen tiedostanut sitä näin selvästi – stressireaktio tulee päälle, stressihormoneja erittyy, keho valmistautuu taisteluun. Kuinka selvää se nyt onkaan, mahtavaa tämä oppiminen – kiitos tästä opista.

Soitoissa pahinta on se, että asioista ei voi eikä saa puhua – pitää vain kuunnelle valitusta siitä, kuinka me muut ihmiset olemme pahoja ja huonoja ja hän on ainoa hyvä ihminen. Tämä tilanne johtaa pitkittyneeseen stressireaktioon – stressiä ei saa lainkaan käsiteltyä eikä purettua – toinen vain purkaa pahaa oloaan sinun päällesi. Ymmärrän kyllä, että hän purkaa omaa pahaa oloaan. Hän ei vain suostu ollenkaan puhumaan niistä asioista, mitkä häntä painaa, koska malli siitä että omista asioista ei saa puhua muille, on niin voimakas.

Tätä kirjoittaessa nousee ahdistuksen tunteita pintaan. On hienoa tuntea kuinka keho ja mieli toimii. Pelkkä asian kevyesti muisteleminen nostaa pintaan samat tunteet.



Aikaisemmin en osannut käsitellä näitä useamman tunnin iltapuheluita - pahan olon purkamista, joka vähitellen johti yhä raivokkaampaan haukkumiseen. On aina ollut kiellettyä millään keinolla lopettaa puhelua. Ei siis ole mahdollista ja sallittua paeta – ainoa keino on taistella. Puhelun saa loppumaan vain alkamalla kunnolla taisteluun ja sitten lopettamalla puhelu siihen, että varmasti tulee selväksi, ettei halua koskaan enää keskustella. Sen jälkeen on sitten saatava puhelimet toimintakyvyttömiksi. Jos vain lopettaa yhteydenpidon ilman kunnon tappelua ja sulkee puhelimet, niin se johtaa lisäongelmiin, yhteydenottoihin muiden kautta.

Aikaisemmin kun en osannut käsitellä tällaisia asioita, en koskaan nukkunut puhelua seuraavana yönä. Mieli pyöritteli asiaa koko yön ja esitti siitä monenlaisia ajatuksia ja versioita. Ei tämä asiaa kuitenkaan mitenkään parantanut – olipahan vain paha olo.

Pahasta olosta pääsee irti suuntaamalla ajatukset muihin asioihin. Tämä toimii niin kauan kun tekee jotakin hereillä. Mutta kun siirtyy sänkyyn nukkumista vasten ja rauhoittuu, mieli palaa heti asiaa, eikä enää päästä irti. Tilapäinen rauhoittuminen ei auta, tarvitaan pysyvämpää asian käsittelyä.

Anteeksianto


Viime vuosina olen harjoitellut anteeksiantoa itselle ja muille monien ohjeiden mukaan. Tässä joitain linkkejä: Anteeksiannon harjoitus, anna anteeksi


Olen jo pitempään ymmärtänyt, että anteeksianto on se avain, jolla pääsee irti siitä otteesta, jossa pahantekijä - omasta mielestään hyväntekijä - sinua pitää. Anteeksianto on hyvin tervehdyttävää toimintaa. On hämmästyttävää kuinka kauan minultakin kesti asian ymmärtäminen. Oppiminen on hidasta meillä ihmisillä. On melko helppo ymmärtää, että pahantekijä on haavoittunut ihminen, joka purkaa omaa pahaa oloaan sinuun, joka jostain syystä olet sopiva uhri. Ajatus, että pahantekijä on myös uhri kuten sinäkin, antaa mahdollisuuden antaa hänelle anteeksi – ei hän ymmärrä, mitä tekee, hänellä on syynsä sinusta kohtuuttomalta tuntuvaan toimintaansa. Kun hyväksyt tämän, voit antaa anteeksi.



Tavallinen anteeksianto ei kuitenkaan aina toimi. Omissa ajatuksissani ja sisäistä viisauttani kuuntelemalla olen muutamia vuosia sitten tullut johtopäätökseen, että anteeksiantoa voi lähestyä aivan toisesta lähtökohdasta. Mitä jos olemmekin tulleet tähän maailmaan vain yksinkertaisesti oppimaan erilaisia asioita. Näin kaikki, mitä meille tapahtuu, on oppimiskokemusta. Mitä jos vihamiehemme onkin opettajamme, joka tarjoaa meille tärkeän opin – osaammeko ottaa sen vastaan. Tästä asiasta puhuvat useat itämaiset viisaat, Laotse, Dalai Lama, Osho jne.

Itse puin asian seuraavaan muotoon:


kaikki on harjoitusta


Viemällä ajatusta hieman pitemmälle pääsemme johtopäätökseen, joka Colin C. Tipping esittää seuraavasti: Minä olen henkinen olento, joka käyn läpi inhimillistä kokemusta. Olen valinnut tulla maan päälle oppiakseni ja kehittyäkseni henkisesti. Tämä on minun kouluni ja elämä on opintosuunnitelmani. Elämäni tapahtumat ovat henkilökohtaisia opetuksiani. Olen tullut kokemaan elämän ymmärtääkseni täysin, mitä ykseys on ja kokeakseni sen vastakohdan – erillisyyden. Olen sopinut muiden sielujen kanssa, että he tekevät asioita minua varten – oppiakseni. Värvään myös muita järjestämään minulle tilaisuuksia oppia. He näyttävät vihollisiltani, mutta he ovat parantavia enkeleitäni.

Kun ymmärrät tilanteen näin, anteeksianto on helppoa. Ei ole pahantekijää, ei ole mitään uhria, ei ole mitään anteeksiannettavaa. Kaikki mitä tapahtuu, on vain suurta oppimistapahtumaa. Vaikka olemmekin vastuussa teoistamme ihmisten maailmassa, puhtaasti henkisessä mielessä mitään väärää ei koskaan tapahdu.

On tietysti eri asia ymmärtää tämä älyllisesti kuin kokea se syvällisesti kehossaan, sitä on harjoiteltava.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Opi hyväksymään itsesi



Kaikki anteeksianto ja hyväksyntä on ”teeskentele kunnes saat sen” tyyppistä, joten älä huolehdi, ellet pysty rakastamaan itseäsi juuri nyt, opit sen kyllä aikanaan. Tärkeintä on tehdä työtä sen eteen ja antaa näin alitajunnan saada viesti asiassa. Ajan myötä alitajunta hyväksyy asian ja alkaa tehdä työtä puolestasi, sitten tulokset tulevat kuin huomaamatta.

Mitä enemmän itseäsi vihaat tai inhoat, sitä tärkeämpää sinun on suorittaa tällaista muodollista itsesi hyväksymisen prosessia muuttaaksesi mieleesi iskostuneet uskomukset.

Colin C. Tipping neuvoo kirjassaan Anna anteeksi itsellesi suorittamaan ehdottoman itsesi hyväksymisen seuraavien vaiheiden kautta:

  1. Kirjoita mahdollisimman monta hyvää ominaisuutta, jotka jo hyväksyt osaksi itseäsi. Listaa kaikki taitoasi, kykysi ja lahjakkuutesi. Älä ole ujo. Mainosta itseäsi toden teolla.
  2. Kirjoita asiat, jotka vaivaavat sinua toisessa ihmisessä, ja katso, pystytkö tunnistamaan samat ominaisuudet itsessäsi. Myönnä sitten, että rakastat ja hyväksyt tuon puolen itsessäsi.
  3. Vaikka kukaan ei peilaakaan varjopuoliani tällä hetkellä, tunnen vihaa itseäni kohtaan. Tunnen vihaavani itseäni tällä hetkellä eniten: …
  4. Asteikolla 1-10 ( 1 on hyvin huono 10 hyvin korkea) itsetuntoni on tällä hetkellä.
    1. Lue ääneen seuraavat:
  5. Tunnistan ja hyväksyn rakastaen tunteeni enkä tuomitse niitä enää.
  6. Omistan tunteeni. Kukaan ei voi pakottaa minua tuntemaan mitään. Tunteeni heijastavat sitä, miten näen kulloisenkin tilanteen.
  7. Ymmärrän nyt, että sisälläni kaikuvat varjo-ominaisuudet ovat vaikeasti tunnistettavinakin pelkkiä tarinoita, jotka minut on saatu uskomaan tosiksi. Nämä tarinat ovat aiheuttaneet sen, että ajattelen itsestäni kielteisesti. Hylkään nyt nuo tarinat täysin ja palautan rakkauden itseeni.
  8. Päästän nyt rakastaen irti näistä arvosteluista ja kielteisistä tunteista itseäni kohtaan ja hyväksyn itseni täysin juuri sellaisena kuin olen kaikessa täydellisessä epätäydellisyydessäni. Päästän irti varsinkin seuraavasta: … 
    1. Muista, että kaikki anteeksianto ja hyväksyntä on ”teeskentele kunnes saat sen” tyyppistä, joten älä huolehdi, ellet pysty rakastamaan itseäsi juuri nyt. Työ on käynnissä joka tapauksessa. Pane merkille myös epätäydellinen täydellisyys.
  9. Ymmärrän, että on ihmisiä, joita minulla on kiusaus pitää vastuullisina siitä, että uskoin nämä tarinat ja sen, että olen vähemmän kuin täydellinen. (Luettele nämä ihmiset.) Tämä on tärkeä osa prosessia. Vanhempamme ovat useimmiten ihmiset, jotka pääosin tiedostamattaan ovat saaneet meidät ajattelemaan kielteisesti itsestämme.
  10. Kuvailen itseäni realistisesti kaikkine vahvuuksineni ja vikoineni seuraavalla tavalla: …
    1. Voit tehdä vahvan myönteisen kuvauksen omasta olemuksestasi, kirjoita myös ne puolet joita pidät vähemmän myönteisinä. Totea sitten hyväksyväsi itsesi sellaisena kuin olet.
  11. Lue ääneen seuraava lausunto: Minä … annan itselleni kaiken anteeksi ja hyväksyn itseni rakastavana ja luovana olentona. Päästän irti tarpeesta pitää kiinni kielteisistä tunteista ja arvottomuuden kokemuksista. Irrotan energiani menneestä ja puran kaikki nykyhetkessäni olevat esteet rakkauden ja hyvinvoinnin tieltä. Luon ajatukseni, tunteeni ja elämäni, ja minulla on voima olla jälleen oma itseni, rakastaa ehdoitta ja tukea itseäni juuri sellaisena kuin olen, kaikessa voimassani ja loistossani.
    1. Rauhoitu antamaan rakkauden virrata lävitsesi. Käytä näitä sanoja meditaation kohteena aina kun olet alamaissa tai kriittinen.
  12. Lue ääneen: Antaudun nyt korkeammalle voimalle, ja luotan tietoon, että tämä tilanne jatkuu täydellisenä ja vastaten taivaallista opastusta. Tunnen olevani täysin yhteydessä lähteeseeni. Aito luontoni palautuu minulle ja se on rakkaus. Suljen silmäni tunteakseni elämäni läpi virtaavan rakkauden ja ilon, joka seuraa rakkauden tuntemisesta ja ilmaisemisesta.
    1. Tarkkaile, voitko tuntea ilon, kun nämä sanat vielä kaikuvat mielessäsi, vaikka kyseessä olisi vain ohimenevä tunne. Kun seuraavina päivinä jatkat näiden lausuntojen mietiskelemistä, ilon tunne kasvaa vähitellen.
  13. Viesti itselleni: …
    1. Kirjoita rakastava kirje itsellesi siitä, kuinka paljon arvostat ja kunnioitat itseäsi tämän tehtävän suorittamisesta. Lue se ääneen samoin kuin seuraava:
    2. Hyväksyn itseni täysin sellaisena kuin olen, koska ymmärrän nyt, että olen aina ollut täydellinen ja ettei minussa ollut mitään vikaa. Tunnistan olevani inhimillistä kokemusta elävä henkinen olento, ja rakastan ja tuen itseäni inhimillisyydessäni.
  14. Itsetuntotesti. Asteikolla 1-10 itsetuntoni on tällä hetkellä.


Kun teet tätä niin kauan, että alitajunta hyväksyy viestisi - että hyväksyt itsesi – ja alkaa tehdä työtä puolestasi, niin huomaat pian, kuinka itsesi hyväksyntä tuntuu luonnolliselta olotilaltasi.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Itsetunnon synty



Vauva syntyy maailmaan täysin avuttomana. Ilman jatkuvaa hoivaa vauvan eloonjääminen olisi mahdotonta.

Tajusin vauva avuttomuuden ja kehittymättömyyden toden teolla lukiessani Sue Gerhardtin kirjaa Rakkaus ratkaisee, varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehitykselle. Vauva todella kehittyy ja oppii kaiken vuorovaikutuksessa häntä hoitavien vanhempien kanssa.

Kehittyäkseen vauva tarvitsee hoitajan joka vastavuoroisesti vastaa vauvan tarpeisiin. Alussa vauva osaa vain itkemällä ilmaista tarvitsevansa jotain. Vanhemman on opittava ymmärtämään vauvan tarpeita ja vastattava niihin vauvaa tyydyttävällä tavalla. Vauvan itku aiheuttaa stressiä vanhemmille. Tämä on itkun tarkoituskin, koska vauva ei osaa odottaa. On tarkoitus, että vanhempi välittömästi reagoi vauvan tarpeisiin.

Jos vauvan tarpeisiin vastataan, vauvan itsetunto ja itseluottamus kasvavat jokaisessa kohtaamisessa. Maailma näyttäytyy vauvalle miellyttävänä paikkana, jossa sen tarpeisiin vastataan, jossa on hyvä olla ja jolta on syytä odottaa hyvää.

Kun vauva on hermostunut, häntä hoitava vanhempi omalla käyttäytymisellään opettaa vauvan rauhoittumaan rauhoittumalla itse vähitellen. Jos vanhempi ei osaa tai jaksa rauhoittua itse, niin vauva ei opi rauhoittumaan ja näin hallitsemaan itseään ja omaa rauhoittumistaan. Lapsella ei ole kykyä mihinkään tällaiseen, kaikki opitaan vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa.

Koska vauva tällä tavalla oppii jatkuvasti vanhemmiltaan, lapsen kehitykselle on hyvin tärkeätä, että vanhempien käyttäytyminen on jatkuvasti mahdollisimman johdonmukaista ja vuorovaikutteista vauvan kanssa.

Kaikkein vaikeinta vauvalle on jos sen tarpeisiin ei vastata, se ei ikään kuin ole olemassa tai sen ei pitäisi olla olemassa. Vauvan kehitykselle hyvin tuhoisaa on myös, jos sen tarpeisiin vastataan toistuvasti epäjohdonmukaisesti ja väärin. Vauvan stressin määrä kasvaa tällaisissa tilanteissa hallitsemattomaksi. Tällaiset kehityskulut ovat vauva itsetunnolle ja itseluottamukselle tuhoisia.



Varhaiset kokemuksemme muovaavat olennaisesti luonteenomaisia tapojamme olla suhteessa toisiin ja tulla toimeen vaihtelevien tunteiden kanssa. Nämä toimintatavat eivät ole vain psykologisia mieltymyksiä vaan myös elimistön toimintamalleja. Tämä tunne-elämämme runko on piilossa ja tietoisuutemme saavuttamattomissa – kunkin ihmisen näkymätön historia. Nämä syntyneet mallit ohjaavat sitten elämäämme, jollemme halua ja pysty niitä aikuisina muuttamaan.

Elämämme varhaisimpien kokemusten voimaa voidaan selittää kaaosteorian avulla. Se kuvaa, kuinka pienet erot kehityskulun alussa voivat johtaa valtaviin eroihin lopputuloksessa. Tuo aika elämästämme on ”mieleen palautumaton ja unohtamaton”. Emme voi muistaa siitä tietoisesti mitään, eikä se kuitenkaan unohdu, koska se on rakentunut elimistöömme ja ohjaa odotuksiamme ja käyttäytymistämme.

Mielemme kehittyy ja tunteemme järjestyvät sen kautta, että olemme yhteydessä toisiin mieliin. Tunne-elämäämme koko ikämme muovaavat näkymättömät voimat eivät ole ensisijaisesti biologisia yllykkeitä, vaan toisten kanssa koettujen tunneperäisten kokemusten malleja, jotka muotoutuvat voimakkaimmin vauvaiässä. Nämä elämäämme ohjaavat mallit ja niiden kautta opittu itsetunto ja itseluottamus eivät ole muuttumattomia, mutta kuten kaikkia jo vakiintuneita tapoja, niitäkin on vaikea muuttaa.