Ego on idea, joka meillä kaikilla on itsestämme. Ego on mielen luomus, näkymätön ajatus, jolla ei ole muotoa eikä rajoja. Se on pelkkä mielikuva, joka sinulla on itsestäsi – kehon, mielen ja sielun kokonaisuudesta. Egoa ei oikeastaan ole olemassakaan. Se on illuusio mutta tämän illuusion ylläpitäminen on todellisen minän kokemisen este.
Ego vääristää todellisuutta. Se yrittää esittää sinut sellaisena, kuin haluaisit olla, ei sellaisena kuin todella olet. Pohjimmiltaan ego, mielikuva itsestäsi, on takaperoinen tapa elää ja kokea elämää.
Ego, minäkuvasi, muistuttaa peilikuvaa, mutta se sotketaan usein todellisuuteen. Ego tahtoo, että etsit sisäistä ulkoa. Ego on hyvin kiinnostunut ulkonaisista illuusioista. Ego on puhelias, vaativainen, hysteerinen, laskelmoiva. Ellei sinulla ole syvää ja rikasta käsitystä itsestäsi ja tarkoituksestasi, syynä lienee se, että olet samastunut egoosi.
Pelko, joka ottaa rakkauden paikan, on yksinkertaisesti pelkoa siitä, ettei kelpaa. Käytännöllisesti katsoen kaikki pelot juontavat suoraan itsetunnon puutteesta. Jos rakastat itseäsi, kykenet voittamaan pelot rakkauden avulla, sen sijaan että antaisit niiden ohjata elämääsi.
Jos huolehdit kovasti siitä, millaisena toiset ihmiset sinut näkevät, olet egosi vallassa. Pelko on silloin ainainen kumppanisi. Yrität todistella itsellesi ja koko maailmalle, miten tärkeä olet. Tyydytät egon tunnustuksen saamisen tarvetta.
Ego kehittyy lapsuudessa turvallisuuden tunteen saamiseksi. Lapsuudessa pelko, ettei saa osakseen rakkautta, merkitsee vaarallista turvattomuutta. Ego ottaa silloin tehtäväkseen ylläpitää turvallisuuden tunnetta opettamalla, millä tavalla rakkautta hankitaan.
Jos sinua kiitettiin ja tunsit saavasi rakkautta vain silloin, kun sait kerätyksi tähtiä, kun menestyit hyvin koulussa ja pidit lelusi järjestyksessä, silloin egosi valitsi suorittamisen keinoksi hankkia turvallisuutta ja rakkautta. Ego vakuuttaa sinulle vielä tänäkin päivänä, että olet turvaton, ellet saa osaksesi rakkautta.
Hengissä pysyminen ei enää aikuisena riipu toisen ihmisen rakkaudesta. Ego jatkaa kuitenkin uskotteluaan, että koko elämäsi on uhattuna – aivan kuten lapsuudessa – ellei sinulla ole ulkopuolelta annetun rakkauden turvaa.
Kiinnitä enemmän huomiota ihmisten hyviin kuin heidän pahoihin tekoihinsa. Olemme kaikki hyviä, kunnollisia, rakastavia sieluja, jotka joskus joutuvat harhaan. Kun keskityt ihmisessä olevaan hyvään, toimit korkeamman minäsi mukaisesti. Se hälventää egon ylläpitämää pelkoa ja vihaa.
Korkeampi minäsi tahtoo, että sinulla on rauha. Ego tahtoo pitää sinut ristiriitojen vallassa, jotta se säilyttäisi asemansa elämäsi hallitsijana. Olet todennäköisesti kuunnellut egoasi lähes koko ikäsi. Siirtyminen vallanhalusta suvaitsevaisuuteen on vaikeata siksi, että halu tyydyttää egon vaatimukset on niin vahva. Ego ei tahdo luopua asemastaan.
Kun et enää pyri hallitsemaan toisia ihmisiä, korkeampi minäsi ottaa lempeästi elämäsi ohjat käsiinsä. Pääset vähitellen perille siitä, mitä ehdoton rakkaus on, ja saat lopulta kaipaamasi rauhan.
Hyväksy elämä sellaisena kuin se on. Opettele tyytymään asioihin sellaisina kuin ne ovat, niin vaimennat egon valtaa. Ego ei ole koskaan aivan tyytyväinen. Jos valitset yhtä, egosi alkaa haikailla toista.
