Hyvä itsetunto on jokaisen ulottuvilla mutta sen eteen on tehtävä töitä. Hyvä itsetunto tekee elämästä helpompaa ja hauskempaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunne. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Heräämisiä
Herään uuteen päivään täynnä ihmetystä ja odotusta, mitä päivä tuo tullessaan. Olen hereillä, elossa, kuulostelen itseäni ja tunnustelen maailmaa.
Olen elossa, tunnen sydämeni lyönnit, aivan kuin joku sisälläni kumistaisi nuijalla köydessä roikkuvaa lyöntirumpua. Rummun väreily tuntuu laajasti kehossani, erityisen voimakkaana selässä maatessani selälläni sängyssä. Olen usein ihmetellyt, tuntevatko muut ihmiset sydämen lyönnit samalla tavalla, en tiedä. Jään kuuntelemaan sydämeni rummutusta niin kuin minulla on tapana aina kun siihen on tilaisuus. Kuuntelen useita minuutteja hiljaa paikallani maaten, en nouse vielä. Odotan ajatusta, viestiä mieleltäni tai mieluummin alitajunnaltani, sisäiseltä viisaudeltani.
Tajuan kuinka hienoa on pysähtyä kuuntelemaan itseään, sisintään. Aina siihen ei ole aikaa, kun herään liian myöhään ja minun on heti kiiruhdettava päivän askareihin. Miksi minulla on kiire, mihin luulen pääseväni kun kiiruhdan. Tajuan selvästi, että elämä jää elämättä silloin kun kiiruhtaa – ei ole aikaa elää. Miten onnellinen ja etuoikeutettu olenkaan kun minut on väkivaltaisesti pysäytetty, opetettu heräämään.
Miksi herääminen elämään on niin tavattoman vaikeaa. Ihminen haluaa yleensä elää sumussa, automaattiohjauksella. Ymmärrän, että se on tehokasta, se ei kuluta voimia, ei tule yllätyksiä, ainakaan niitä ei huomaa, koska ei ota vastaan mitään vierasta, omasta totuudesta, automatiikasta poikkeavaa. Vain se on totta, mikä vahvistaa aikaisempaa käsitystä.
Helppoudella on kuitenkin hintansa. Elämä ei ole sinussa – et siis tunne ja ymmärrä, että se on sinussa – se tuntuu olevan jossain ulkopuolella, toisilla ihmisillä, toisessa paikassa, toisessa ajassa. Sinne sinunkin on päästävä, menneisyyteen muistelemalla tai tulevaisuuteen haaveilemalla, toiseen työpaikkaan, toiseen asuntoon, toiseen maahaan, jonnekin muualle, missä elämä on.
Koska elämä on toisilla ihmisillä, tarvitset toisia ihmisiä tekemään sinut onnelliseksi. Jos vain nuo toiset ihmiset muuttuisivat – tekisivät sinut onnelliseksi. Ihmiset ylpeilevät kyvyllään muuttaa toisia ihmisiä – voi hyvä tavaton, eivät he kutsu sitä manipuloinniksi, ei suinkaan. Se on jotain hienoa, tavoiteltavaa, inhimillistä. Näinhän meille opettavat monet suositut sarjat televisiossa, kyllä se on hienoa.
Kuinka kauaksi oletkaan ajautunut elämästä. Mitä väkivaltaa teetkään elämälle. Voit kuitenkin herätä, tässä ja nyt, heti. Ja kaikki muuttuu, alat elää. Ymmärrän, että pelkäät heräämistä, elämää. Ymmärrän, että pelkäät itseäsi, pelkäät, mitä löydät jos uskallat olla hiljaa itsesi kanssa ja katsoa sisimpääsi.
Sinulle on opetettu – olet tavalla tai toisella elämäsi varrella omaksunut käsityksen - että olet huono, epäkelpo, jotenkin puutteellinen, vajavainen. Olet koko ikäsi yrittänyt muuttaa itseäsi ja kätkeä puutteesi, jotta kelpaisit - muille ja itsellesi. Pelkäät, että löydät lisää vikoja ja puutteita tai jotain vielä pahempaa, hirveämpää.
Ajatus katkeaa. Huomaan, että en enää tunne sydämeni rummutusta, se on hävinnyt, kun ajatukset ovat vallanneet huomioni. Pysähdyn ja terästäydyn kuuntelemaan. Vähitellen kuulen taas sydämeni rummutuksen, se on nyt vaimea, kaukainen, rauhallinen kumina, kuulen ja tunnen sen kuitenkin – siis elän yhä ja olen hereillä.
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Tunteet ovat viestejä
Tunteet ovat kehon tuntemuksia jotka kuuluu tuntea, sitten ne häviävät ja päätät itse miten reagoit niiden antamaan ohjeeseen. Tunteisiin ei kuulu reagoida heti, eikä niiden tuntemista pidä välttää – silloin ne vain voimistuvat. Yksi elämän tärkeimmistä opeista on oppia tuntemaan tunteensa jolloin niistä pääsee myös irti. Suhtaudu tunteisiisi mielihyvällä, ne ovat oppaitasi elämässä.
![]() |
| suhde tunteisiin |
Ihminen on viritetty hakemaan hyvää oloa, mielihyvää, välttämään tuskaa ja kärsimystä. Tunteet ovat eräänlainen kehon pikatulkinta kokonaistilanteesta – johtaako tämä tilanne, jossa minä nyt olen hyvään vai huonoon. Näin tunne – kehon pikatulkinta - sisältää paljon informaatiota supistettuna pieneen pakettiin ja yksinkertaistettuna, jotta voisimme nopeasti toimia. Sekä sinä itse juuri nyt ja tilanne muodostavat tämän kokonaisuuden. Näin siis se esimerkiksi se oletko hyvällä tuulella vai pahalla mielellä vaikuttaa ratkaisevasti tunteisiisi.
Jos kehomme ei ole tasapainossa niin kehomme tulkinnat (= tunteet) tavallisista tilanteista - jotka hyvässä kunnossa tuntuisivat hyviltä – tuntuvatkin nyt surkeilta. Jos tällöin siis tuntuu huonolta – niin tilanne ei sinänsä ole huono – vaan kehon tila jo ennakkoon. Tällöin tilanteen vaihtaminen ei paranna asiaa vaan keho pitää saada voimaan paremmin, eli on kiinnitettävä huomio kehon hyvinvointiin – niin tunteetkin siitä paranevat.
1970-luvulla luultiin, että kun vain ilmaisemme tunteemme riittävän voimakkaasti ne häviävät, eikä niistä ole haittaa. Nykyään tiedämme, että kokiessamme negatiivisia tunteita muodostamme niistä muistijälkiä aivoihin ja siksi koemme jatkossa entistä herkemmin negatiivisia tunteita. Kannattaa siis kokea ja vahvistaa positiivisia tunteita ja näin muodostaa niistä muistijälkiä aivoihin, niin että jatkossa kokee helpommin positiivisia tunteita.
Useimmat meistä eivät tiedä, että tunne kestää vain 90 sekuntia – totta se on, tämä ajan kestää kun tilanteen laukaisemat kemikaalit - jotka aiheuttavat tunteen - poistuvat kehosta. Tunteet tuntuvat kestävän loputtomiin, koska itse ajatuksillamme luomme ne aina uudestaan ja uudestaan.
Maailma ja samoin ihminen on hyvin ekotehokas. Kerran kehitettyä järjestelmää käytetään moneen tarkoitukseen. Näin tunteet = kehon pikatulkinnat, toimivat samalla tavalla ulkoisiin ärsykkeisiin, tulkintoihimme ulkoisista ärsykkeistä ja mielessämme liikkuviin ajatuksiin. Tämä mekanismi antaa meille mahdollisuuden suunnitella asioita mielessämme – mutta toisaalta aiheuttaa myös paljon harmia kun emme ymmärrä tätä toimintaa.
Kehomme ei erottele todellisuutta ja ajatusta, vaan vastaa ajatukseen samalla tavalla kuin ulkoiseen ärsykkeeseen. Kun ajatus ei häviä samaan tapaan kun ulkoinen impulssi, niin tunteen toiminta häiriintyy ja tunteesta ei pääse irti – ihminen jää kiinni ajatuksen ja sen aiheuttaman tunteen noidankehään – ajatus aiheuttaa tunteen, tunne voimistaa ajatusta joka puolestaan nostaa esiin voimakkaamman tunteen ja näin on syntynyt tuskan ja ahdistuksen yhä voimistuva noidankehä. Tietysti tällä tavalla voi saada aikaan myös ilon ja onnen kehän – se vaan ei tunnu olevan kovin luontaista ja vaatii siksi harjoittelua.
Tunteiden ”hallinta”
Koska tunteet ovat viestejä, niitä ei ole tarkoitus hallita – sehän vain vaikeuttaa viestien tulkintaa jos niitä yrittää vääristää. Tunteet kuuluu tuntea – siis käytännössä ymmärtää se viesti mikä niillä on - jonka jälkeen ne häviävät, 90 sekunnin jälkeen keho on valmis uuteen tunteeseen. Eihän tämä tehokas viestijärjestelmä toimi jos se jumiutuu samaan tunteeseen. Jos tunne jää päälle, on syntynyt virhetoiminto – järjestelmä täytyy buutata. Yksinkertaisia keinoja tähän ovat esimerkiksi hengityksen seuraaminen, Mindfulness, muu meditointi ja nauraminen.
Tunteisiin voidaan vaikuttaa epäsuorasti ajattelulla. Kun muutamme ajatuksiamme, muuttuvat myös tunteemme. Ajatuksien muuttamisen mahdollisuudet ovat rajattomat. Voimme muuttaa ajatuksiamme itsestämme ja toisista ihmisistä, tilanteesta, haluistamme ja tarpeistamme, tyytyväisyydestä ja tyytymättömyydestä, mistä tahansa.
Haluatko pitää itsepintaisesti pitää kiinni halustasi saada sellaista mitä et saa ja kokea tuskaa ja murhetta vai olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on ja kokea tyytyväisyyden ja onnen tunteita. Muuttamalla ajatuksiamme voimme valita sen tunnealueen millä haluamme kokea tunteita – ovatko ne eri asteisia tyytyväisyyden ja onnen tunteita vai eri asteisia kärsimyksen ja tuskan tunteita.
Tunnetta ei yleensä aiheuta se asia mikä kuvittelet olevan tunteen syy. Tunteesi kertoo vähintään yhtä paljon sinusta, kuin ulkoisesta tapahtumasta.
Useimmat meistä ajattelevat, että vaikeat tunteen ovat pahasta. Kun ajattelemme näin, haluamme tukahduttaa vaikeat tunteemme. Tunteet ovat kehossa, kun tukahdutamme tunteemme ne jäävät kehoon. Keho varastoi ne ja kun niitä kertyy liikaa alamme oireilla – kehomme ei enää kestä kahlittujen tunteiden taakkaa.
Ihminen on niin rakentunut, että se mihin keskität kiinnostuksesi, voimistuu. Mitä enemmän ajattelet negatiivisia ajatuksia sitä voimakkaammat ja monipuolisemmat yhteydet negatiivisiin tuntemuksiin sinulle syntyy. Kun olet tarpeeksi kauan ajatellut negatiivisia asioita ja siksi tuntenut negatiivisia tunteita, niin vähitellen melkein kaikki asiat liittyvät negatiivisiin tuntemuksiin ja siksi niitä syntyy hyvin helposti. Pienikin negatiivinen tuntemus laukaisee muistista kaikenlaisia vanhoja negatiivisia tilanteita, muistoja, tuntemuksia ja toimintatapoja ja näin kierre on valmis.
Tasapainottaaksemme taipumustamme takertua negatiivisiin tunteisiin, meidän täytyy oppia olemaan paljon pitempään positiivisten tunteiden parissa. Meidän täytyy rakentaa itsellemme kyky havaita ympärillämme olevaa positiivista, nauttia siitä pitkään ja laajentaa sitä myös muihin asioihin. Meillä kaikilla on tämä kyky lapsena – maailman kolhut ja väärät opit, kuitenkin vievät useimmilta meistä tämän taidon. Se taito täytyy oppia uudestaan – lapsenomainen kyky nauttia, iloita, riemuita – eikö ole hassu asia, aikuisen pitää opetella sellaista, jonka jokainen lapsi osaa. Näin kuitenkin on.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Pelko tunteena
Klo 4.20 herään - kehoni tärisee, jäseniä puristaa - tunnen voimakasta pelkoa. On hienoa tuntea kehonsa alkukantainen voima.
Pelkoreaktio siinä osoittaa voimaansa. On hienoa tuntea tunteita. Miten hieno mekanismi meihin onkaan rakentunut, emme vain osaa sitä yleensä käyttää ja tulkita. Minulla on ollut kovasti tekemistä. Kehoni on rasittunut ja olen tuntenut huolta jaksamisestani ja osaamisestani. En ole myöskään tehnyt kaikkea sitä, mitä olen toivonut tekeväni. Ympärilläni on ollut viime aikoina kaikenlaista huolta, murhetta ja tuskaa. Se on tarttunut minuun viruksen lailla ja flunssan kanssa.
Heräämiseni jälkeen olen oppinut havainnoimaan tunteitani. Tunteideni voimakkuus on kasvanut moninkertaiseksi entiseen verrattuna – en olisi mitenkään voinut aikaisemmin elää näin voimakkaiden tunteiden kanssa. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta – olisin murtunut tunteiden voiman alle, koska olisin yrittänyt hallita niitä. Aikaisemmin toimin kuten useimmat meistä – yritin hallita tunteitani. En antanut itselleni lupaa tuntea niitä, varsinkaan vaikeita tunteita.
Torjunnasta huolimatta tunteet eivät hävinneet, ne muuttuivat joksikin toisiksi – vähemmän vaarallisen tuntuisiksi. Ja niiden seurauksena tein tekoja näiden uusien tunteiden mukaisesti. Tällaisesta käytöksestä seuraa suurin osa niistä ongelmista, joita me ihmiset koemme. Toimimme moneen kertaan muutettujen tunteiden perusteella – emme itsekään tiedä, miksi toimimme niin kuin toimimme. Tämä on helppo nähdä – alkuperäinen aihe ja siitä syntynyt tunne on jo niin kaukana, että sitä on meidän mahdoton nähdä. Näin tunteet, jotka ovat meidän kehon todella hieno viestimekanismi, menettävät toimintakykynsä ja muuttuvat aivan toiseksi. Tunteet, joka ilmaisevat välittömästi mielemme palautteen tilanteesta - onko tilanne meidän toiveidemme mukainen vai meidän toiveidemme kanssa ristiriidassa.
Muista lukeneeni Louise L Hay sanoneen, että stressi on hänen mielestään pelkoa. Kun tunnet stressiä, mieti mitä pelkäät tilanteessa. Voit oppia siitä jotain tärkeätä. Minusta tuntuu, että ajatuksessa on ideaa – stressi todella usein nousee pelosta, jotain kohtaan, emme vain uskalla kohdata pelkoamme joten muutamme sen yleisesti hyväksytyksi stressiksi. Näin toimiessamme menetämme pelkoomme sisältyvän viestin – vain stressi ja tuska jää jäljelle. Eikä meillä edes ole keinoa poistaa tuskaa, se kertyy kehoomme. Kuinka väärin ympäristömme opettaa meitä toimimaan.
Nyt pelkoni on poissa – se on sulanut kirjoituksen aikana. Koko kehoa ravisuttava, eläimellinen tunne on poissa. Sen viesti on annettu, se on kuultu ja sen on aika loppua. Kiitän kehoani sen toiminnasta – hienoista tunteista, joita se minulle tarjoaa. Olen levollinen, valmiina vastaanottamaan seuraavan tunteen. Nyt tunnen rakkautta kehoani kohtaan – kuinka hieno sen toiminta onkaan.
Ymmärrän, että hyvin miksi tunteeni ovat niin voimakkaita. Ne ovat voimakkaita, koska minulla on nyt voimia kohdata monin kerroin voimistuneet tunteeni. Tarvitsen voimakkaita tunteita oppiakseni – en ole oppinut lievistä tunteista. Tiedän, että sisälläni on tunteita, jotka ovat olleet siellä kymmeniä vuosia vankina pääsemättä ilmaisemaan itseään – olen säilönyt ne sisääni, kieltämällä niiden olemassaolon. Eivät ne ole kuitenkaan mihinkään hävinneet – kehoni on vain varastoinut ne itseensä. Nyt niiden on aika päästä vapaaksi – sitä työtä teen nyt itseni kanssa.
En tiedä, mitä kaikkea sisältäni löytyykään – varmasti paljon sellaista, josta minulla ei ole enää mitään käsitystä – hienoja yllätyksiä. Niitä kehoni ja mieleni minulle tarjoilee. En varsinaisesti yritä kaivella menneitä – pyrin elämään nykyhetkessä, siinä ainoassa hetkessä, jossa meillä on voimia toimia. Nykyhetki vain nostaa aika ajoin esiin jotain menneisyydestä – nyt uskallan antaa näiden tunteiden ja muistojen tulla. Menen itse niitä kohti kun ne tulevat – annan niiden tulla minun luokseni. Menneisyyteni demonit ovat uusia ystäviäni, otan ne kaikki vastaan rakkaudella – niillä kaikilla on minulle jokin viesti. Pyrin kuuntelemaan näitä viestejä nöyrästi, vastustamatta tunteita, maistelemalla kaikkea mitä vastaan tulee, hakemalla oppia jota ne tarjoavat. Aina en ymmärrä viestiä – välillä viesti on minulle selvä, kaikki tämä on oppimista, mitä minun pitää saada.
Totta se on mitä ajattelet, et aina osaa toimia noin. Se on totta. Välillä yllätän itseni toiminnasta, joka kumpuaa vanhoista malleista. Herääminen huomaaman tämä on myös oppia jota tarvitsen ja saan.
![]() |
| jos jokin ahdistaa |
On hienoa elää tätä elämää – nauttia jokaisesta hetkestä, jokaisesta opista jonka elämä tarjoaa.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Vauva oppii tunteistaan
Ihmisen perustukset lasketaan raskauden ja kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Tänä aikana muotoutuvat ”sosiaaliset aivot”, yksilön tunne-elämän tyyli ja tunneperäiset voimavarat. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti määräytyneet toimintatavat muotoutuvat alkaen elintoimintojen malleista aina tunneperäisiin odotuksiin ja selviytymismekanismeihin.
Ihmisvauva on sosiaalisesti riippuvainen olento ja valmis oppimaan, mitä hänen omat tunteensa ovat ja kuinka tulla toimeen niiden kanssa. Kun vauvoina ensimmäisen kerran tunnemme ja opimme mitä tehdä tunteillemme, alamme järjestää kokemuksiamme tavalla, joka vaikuttaa tulevaan käyttäytymiseemme ja ajattelukykyymme.
![]() |
| itsetunnon synty |
Kullakin meistä on syntyessään geneettinen malli ja ainutkertainen mahdollisuuksien valikoima. Vauva on ohjelmoitu kehittymään tietyillä tavoin mutta ei suinkaan automaattiohjauksella, vaan vuorovaikutuksellisesti. Vauvan elimistössä on jo toimintavalmiita järjestelmiä mutta useimmat hänen järjestelmistään kehittyvät vasta toisen ihmisen vaikutuspiirissä.
Tämä on lajikehityksen kannalta järkevää, koska se mahdollistaa kulttuurin tehokkaamman välittämisen sukupolvelta toiselle. Kukin vauva voidaan räätälöidä elinolosuhteidensa ja ympäristönsä mukaan. Alkukantaiseen heimoon syntyvällä lapsella on erilaiset kulttuuriset tarpeet kuin moderniin suurkaupunkiin syntyvällä.
Elimistön sisällä on monia löyhästi yhteen liittyneitä järjestelmiä, jotka ovat usein osittain päällekkäisiä. Nämä järjestelmät pitävät yhteyttä sähköisten ja kemiallisten viestien avulla ja pyrkivät pitämään toimintoja käynnissä miellyttävällä vireystasolla, sopeutumalla jatkuvasti sekä ulkoisiin että sisäisiin muuttuviin olosuhteisiin. Elämän ensi kuukausina elimistö löytää vireyden normaalin vaihteluvälin ja vakiinnuttaa lähtötason, jota järjestelmä pyrkii ylläpitämään.
Ensin vauvan on löydettävä normaalitaso ja tämä tapahtuu sosiaalisesti. Vauva ei löydä normaalitilaa yksin, vaan tasapainottaa oman järjestelmänsä ympärillään olevien ihmisten mukaan. Esim. masentuneiden äitien vauvat sopeutuvat alhaiseen ärsytystasoon ja tottuvat positiivisten tunteiden puuttumiseen. Hyvin hoidetut vauvat alkavat odottaa maailmalta, että se vastaa tunteisiin ja auttaa palauttamaan ylivireät tilat takaisin miellyttävälle tasolle. Sen avulla, että he ovat kokeneet aikuisten tekevän sen heidän puolestaan, he oppivat tekemään sen itsekin.
![]() |
| itsetunto kasvaa |
Varhaisilla kokemuksilla on suuri vaikutus vauvan ruumiin järjestelmiin, koska ne ovat vielä muotoutumattomia ja herkkiä. Erityisesti tietyt biokemialliset järjestelmät voivat saada epäsuotuisan alun, jos varhaiset kokemukset ovat ongelmallisia; sekä stressivasteeseen että muihin tunnejärjestelmän neuropeptideihin voidaan vaikuttaa epäsuotuisasti. Jopa itse aivot, jotka kasvavat kaikkein nopeimmin ensimmäisen puolentoista vuoden aikana, saattavat jäädä kehittymättä iän mukaisesti, jos vauvalla ei ole oikeita kehitysolosuhteita.
Tunteet alkavat aivan perustasolta. Vauva kokee kokonaisvaltaisia ahdistuksen tai tyytyväisyyden tunteita, epämukavuuden ja mukavuuden oloja, mutta niiden käsittelyssä on vain vähän sävyjä. Vauvalla ei ole vielä kykyä hienostuneempaan tietojen käsittelyyn. Mutta samalla kun hän tukeutuu aikuiseen koettaessaan selviytyä näistä tiloista vähentääkseen epämukavuutta ja ahdistusta sekä lisätäkseen mukavuutta ja tyydytystä, hän käsittää vähitellen maailmasta yhä enemmän.
Hitaasti vauva alkaa tunnistaa pysyvimmät hahmot ja varastoida niitä mielikuvina. Merkitys ilmaantuu, kun lapsi alkaa tunnistaa, tuoko äidin tulo huoneeseen mukanaan mielihyvää vai tuskaa. Varhaisessa tunteessa on paljolti kyse ihmisten poispäin työntämisestä tai lähelle vetämisestä. Näistä mielikuvista muodostuu vauvaa ympäröivää tunnemaailmaa koskevia odotuksia. Nämä odotukset auttavat vauvaa ennakoimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten siihen on parasta vastata. Kaikkein oleellisinta vauvalle näyttää olevan vanhemman tai hoitajan tunneperäisen saatavuuden ja läsnäolon määrä, kyky havaita vauvan viestejä ja säädellä hänen tilaansa.
Ihmisvauva on ruumiintoiminnoiltaan yhä pitkälti osa äitinsä ruumista. Hän on riippuvainen äidinmaidosta ravinnon suhteen, äiti auttaa häntä sydämen sykkeen ja verenpaineen säätelyssä sekä vastustuskyvyn kehittämisessä. Vauvan lihastoimintaa ja kasvuhormonitasoa säätelee äidin kosketus. Äidin vartalo lämmittää vauvaa ja tasoittaa vauvan stressihormoneja kosketuksen ja syöttämisen avulla
Vauva tarvitsee hoivaajan, joka samaistuu häneen niin voimakkaasti, että vauvan tarpeet tuntuvat hänen omiltaan. Jos äidistä tuntuu pahalta kun vauvasta tuntuu pahalta, hän haluaa tehdä välittömästi jotain pahalle ololle, helpottaa vauvan epämukavuutta – juuri tämä on säätelyn ydin. Äiti on omien hormoniensa vaikutuksesta virittynyt tekemään näitä asioita vauvalleen.
Varhainen säätely on myös vastaamista vauvan tunteisiin ei-sanallisesti. Äiti tekee tämän pääasiassa kasvoillaan, äänensävyillään ja kosketuksellaan. Äiti rauhoittaa johtamalla vauvaa asteittain kohti rauhoittumista ääntään laskemalla ja viemällä vauvaa mukaansa rauhallisempaan tilaan.
Jos aikuisella on itsellään vaikeuksia tunteidensa huomaamisessa ja säätelyssä, eikä hän sen vuoksi pysty tuntemaan vauvan oloja, säätelyongelmalla on taipumus jatkua, se siirtyy vauvaan. Vauva ei voi oppia havaitsemaan omia tilojaan eikä muokkaamaan niitä tehokkaasti, jos äiti tai isä ei aluksi tee sitä hänen puolestaan. Hän voi jäädä ilman selkeätä tunnetta siitä, kuinka tasapainoa ylläpidetään. Lapsi saattaa kasvaa aikuiseksi uskoen, ettei hänellä oikeastaan pitäisi olla tunteita, koska hänen vanhempansa eivät näyttäneet huomaavan niitä tai olevan niistä kiinnostuneita. Vauvat ovat hyvin herkkiä sanattomille viesteille.
Vanhemmat ovat todella tarpeen eräänlaisina tunnevalmentajina. Heidän täytyy olla vauvan käytettävissä ja virittäytyneinä vauvan alati vaihtuviin tiloihin, mutta heidän täytyy myös auttaa vauvaa seuraavalle kehitystasolle. Vanhempien ohjauksessa paha olo voi eriytyä monenlaisiksi tunteiksi kuten ärtymykseksi, pettymykseksi, kiukuksi, kiusaantumiseksi ja loukkaantumiseksi. Näitäkään erotteluja vauva tai pikkulapsi ei pysty tekemään ilman toisten apua. Vanhemman pitää auttaa vauvaa tulemaan tietoiseksi omista tunteistaan pitämällä kuvitteellista peiliä vauvan edessä; aikuinen puhuu vauvakieltä, korostaa ja liioittelee sanoja ja eleitä niin, että vauva voi tajuta, ettei tämä ole vain äiti tai isä ilmaisemassa itseään, vaan että hän on tässä näyttelemässä minulle omia tunteitani. Tavallisesti tämä opettaminen tapahtuu tiedostamatta.
Tunteiden säätelyssä ei ole kysymys hallinnasta tai sen puutteesta. Olennaista on tunteiden käyttäminen viesteinä, jotka havahduttavat yksilöä toimimaan. Jos tunteita kunnioitetaan arvokkaina oppaina sekä oman elimistön että toisten tilan ymmärtämiseen, syntyy kulttuuri, jossa toisten tunteilla on väliä ja jossa yksilö on halukas vastavuoroisuuteen. Tunneperäistä turvallisuutta kokevalla lapsella on perusluottamus kuulluksi tulemiseen, mikä on itsetunnon kehittymisen perusta.
Tähän tapaan kirjoittaa Sue Gerhardt kirjassaan Rakkaus ratkaisee, varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehittymiselle.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Uudelle polulle, muuta suhdettasi ahdistukseen
Kamppailu pelon ja ahdistuksen kanssa ei johdu mistään todellisesta vahingosta, jonka näiden tunteiden fyysiset tuntemukset olisivat aiheuttaneet. Pelko ja ahdistus johtuvat reaktioistamme näihin tunteisiin sekä niistä ajatuksista, tuntemuksista ja mielikuvista, joita niihin liittyy.
Vaikka pelko on ihmiselle luonnollinen reaktio, monet ihmiset ovat sosiaalistuneet pitämään sitä merkkinä heikkoudesta, järjenvastaisuudesta ja tai epäonnistumisesta. Usein emme huomaa myös muiden kokevan pelkoa ja ahdistusta, ja uskoessamme, että ainoastaan me koemme ahdistusta, opimme pitämään sitä heikkoutena tai vikana. Tämän opitun uskomuksen takia reagoimme pelkoon ja ahdistukseen arvostelevasti ja tuomitsevasti, ja pidämme niitä lannistavina ja vaarallisina. Vaikka tunteet ovat reaktioita tai vastakaikuja sisäisiin ja ulkoisiin tapahtumiin, tunnemme olevamme henkilökohtaisesti vastuussa tunteistamme ja uskomme, että meidän tulisi pystyä hallitsemaan niitä. Satutamme itseämme kritisoimalla itseämme pelon ja ahdistuksen tunteista.
On osoitettu, että ainoastaan ihmisellä on tapa reagoida ajatuksiin, tunteisiin ja aistihavaintoihin sulautumalla näihin kokemuksiin ja tulla niiden määrittämiksi. Sen sijaan, että pitäisimme pelkoa tunteena, joka tulee ja menee, alamme nähdä sen olennaisena osana persoonallisuuttamme. Emme tajua, että useimmat ihmiset ajattelevat silloin tällöin ”minusta ei ole mihinkään”, vaan uskomme tunteen kuvastavan sitä tosiseikkaa, että me olemme erilaisia tai viallisia jollain tavalla. Ikävä kyllä kaikki nämä reaktiot pelkoon ja ahdistukseen voivat ruokkia toinen toistaan ja luoda näin ahdistuksen kehän, josta on vaikea päästä pakoon. Näin ihminen on äärimmäisen pettynyt ja lannistunut aina kun ahdistusoireet nousevat pintaan.
Kun joku läheinen hermostuttaa meitä, emotionaaliset reaktiot antavat tärkeätä tietoa hermostuttavasta tilanteesta, mutta ne eivät välttämättä johda hyödyllisiin tekoihin. Todennäköisesti huomaat, että kiihkeä halu muuttaa muita ihmisiä lisää kärsimystä, ei vähennä sitä. Yritykset hallita hallitsematonta, eli toisia ihmisiä vain kasvattaa ahdistustamme ja kärsimystämme.
Halumme hallita toisten käytöstä samentaa usein tunteemme ja vetää meitä kohti käytöstä ja reaktioita, jotka eivät ole arvojemme mukaisia. Arvojemme vastainen käytös lisää tuskaamme. Kasvavan tuskan tunnistaminen ja sen yhdistäminen ihmissuhteeseen voi saada aikaan epätoivoisia ja voimakkaita yrityksiä muuttaa toista. Ellemme ole tietoisia näistä monimutkaisista reaktioista ja omista arvoistamme sekä hyväksy hallinnan rajallisuutta, on hyvin helppoa juuttua näihin ahdistaviin vuorovaikutussykleihin.
Tietoisen läsnäolon ansiosta voimme huomioida kokemuksemme laajasti ja myötätuntoisesti.
Hyväksyvää tietoista läsnäoloa harjoittelemalla opimme, kuinka voimme keskittää, laajentaa ja suunnata huomiotamme. Opimme huomaamaa, milloin mielemme irtoaa nykyhetkestä ja suuntautuu kohti kuviteltua ja pelättyä tulevaisuuden tapahtumaa tai mieltämme järkyttänyttä mennyttä episodia. Tällaisen tietoisuuden kehittäminen palauttaa huomion takaisin nykyhetkeen, jotta voimme elää täysipainoisempaa elämää.
Tietoinen läsnäolo auttaa meitä lopettamaan kokemuksemme jyrkän ja automaattisen välttelyn.
Yksi suurimmista ahdistukseen liittyvistä ongelmista on halumme välttää ahdistusta – ahdistuneita ajatuksia, niihin liittyviä tunteita, jännityksen ja kiihtymyksen tuntemuksia. Mitä enemmän kamppailemme ahdistuksen kanssa, sitä motivoituneemmin haluamme suunnata huomiomme muualle.
Tietoinen läsnäolo auttaa meitä sietämään tukaliakin tunteita tarpeeksi pitkään, jotta meille valkenee, mitä ne oikeastaan kehottavat meitä tekemään.
Tietoinen läsnäolo edistää sitoutumista ja osallistumista
Jatkuva taistelu sisäisiä kokemuksia vastaan ja ahdistukseen liittyvien ajatusten, tunteiden ja tuntemusten välttely vie runsaasti aikaa ja on uuvuttavaa. Tämän taistelun seurauksena vältämme usein niitä asioita, joita eniten kaipaamme ja aiheutamme itsellemme vain lisää kärsimystä.
Tietoinen hyväksyvä läsnäolo ei ainoastaan auta meitä tiedostamaan pyrkimyksemme välttää ahdistusta rajoittaa tapaamme elää, vaan sen ansiosta pystymme rehellisesti arvioimaan niitä elämämme suuntia, jotka ovat meille kaikkein merkityksellisimpiä ja arvokkaimpia elinvoiman ja täyttymyksen tunteiden kannalta. Kun opimme, kuinka tuskallisiin ajatuksiin ja tunteisiin asennoidutaan tietoisesti ja hyväksyen, niiden voimakkuus vähenee eivätkä ne vaikuta niin estävästi, ja olemme vapaita elämään meille tärkeiden suuntien mukaisesti. Tietoinen läsnäolo lisää haluamme kokea kaikki ne ajatukset, tunteet ja aistimukset, joita herää, kun sitoudumme ja osallistumme täysillä elämään.
Susan M. Orsillo ja Lizabeth Roemer opettavat kirjassaan Mielekkäästi irti ahdistuksesta, Tietoisen läsnäolon menetelmä, kuinka kääntyminen tuskaa päin ja hyväksyvä tietoinen ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen ja ahdistukseen auttaa sinua suhtautumaan uudella tavalla ahdistukseen ja vähitellen pääsemään irti ahdistuksesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



