Hyvä itsetunto on jokaisen ulottuvilla mutta sen eteen on tehtävä töitä. Hyvä itsetunto tekee elämästä helpompaa ja hauskempaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mieli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mieli. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Mikä ego oikein on?
Ego on idea, joka meillä kaikilla on itsestämme. Ego on mielen luomus, näkymätön ajatus, jolla ei ole muotoa eikä rajoja. Se on pelkkä mielikuva, joka sinulla on itsestäsi – kehon, mielen ja sielun kokonaisuudesta. Egoa ei oikeastaan ole olemassakaan. Se on illuusio mutta tämän illuusion ylläpitäminen on todellisen minän kokemisen este.
Ego vääristää todellisuutta. Se yrittää esittää sinut sellaisena, kuin haluaisit olla, ei sellaisena kuin todella olet. Pohjimmiltaan ego, mielikuva itsestäsi, on takaperoinen tapa elää ja kokea elämää.
Ego, minäkuvasi, muistuttaa peilikuvaa, mutta se sotketaan usein todellisuuteen. Ego tahtoo, että etsit sisäistä ulkoa. Ego on hyvin kiinnostunut ulkonaisista illuusioista. Ego on puhelias, vaativainen, hysteerinen, laskelmoiva. Ellei sinulla ole syvää ja rikasta käsitystä itsestäsi ja tarkoituksestasi, syynä lienee se, että olet samastunut egoosi.
Pelko, joka ottaa rakkauden paikan, on yksinkertaisesti pelkoa siitä, ettei kelpaa. Käytännöllisesti katsoen kaikki pelot juontavat suoraan itsetunnon puutteesta. Jos rakastat itseäsi, kykenet voittamaan pelot rakkauden avulla, sen sijaan että antaisit niiden ohjata elämääsi.
Jos huolehdit kovasti siitä, millaisena toiset ihmiset sinut näkevät, olet egosi vallassa. Pelko on silloin ainainen kumppanisi. Yrität todistella itsellesi ja koko maailmalle, miten tärkeä olet. Tyydytät egon tunnustuksen saamisen tarvetta.
Ego kehittyy lapsuudessa turvallisuuden tunteen saamiseksi. Lapsuudessa pelko, ettei saa osakseen rakkautta, merkitsee vaarallista turvattomuutta. Ego ottaa silloin tehtäväkseen ylläpitää turvallisuuden tunnetta opettamalla, millä tavalla rakkautta hankitaan.
Jos sinua kiitettiin ja tunsit saavasi rakkautta vain silloin, kun sait kerätyksi tähtiä, kun menestyit hyvin koulussa ja pidit lelusi järjestyksessä, silloin egosi valitsi suorittamisen keinoksi hankkia turvallisuutta ja rakkautta. Ego vakuuttaa sinulle vielä tänäkin päivänä, että olet turvaton, ellet saa osaksesi rakkautta.
Hengissä pysyminen ei enää aikuisena riipu toisen ihmisen rakkaudesta. Ego jatkaa kuitenkin uskotteluaan, että koko elämäsi on uhattuna – aivan kuten lapsuudessa – ellei sinulla ole ulkopuolelta annetun rakkauden turvaa.
Kiinnitä enemmän huomiota ihmisten hyviin kuin heidän pahoihin tekoihinsa. Olemme kaikki hyviä, kunnollisia, rakastavia sieluja, jotka joskus joutuvat harhaan. Kun keskityt ihmisessä olevaan hyvään, toimit korkeamman minäsi mukaisesti. Se hälventää egon ylläpitämää pelkoa ja vihaa.
Korkeampi minäsi tahtoo, että sinulla on rauha. Ego tahtoo pitää sinut ristiriitojen vallassa, jotta se säilyttäisi asemansa elämäsi hallitsijana. Olet todennäköisesti kuunnellut egoasi lähes koko ikäsi. Siirtyminen vallanhalusta suvaitsevaisuuteen on vaikeata siksi, että halu tyydyttää egon vaatimukset on niin vahva. Ego ei tahdo luopua asemastaan.
Kun et enää pyri hallitsemaan toisia ihmisiä, korkeampi minäsi ottaa lempeästi elämäsi ohjat käsiinsä. Pääset vähitellen perille siitä, mitä ehdoton rakkaus on, ja saat lopulta kaipaamasi rauhan.
Hyväksy elämä sellaisena kuin se on. Opettele tyytymään asioihin sellaisina kuin ne ovat, niin vaimennat egon valtaa. Ego ei ole koskaan aivan tyytyväinen. Jos valitset yhtä, egosi alkaa haikailla toista.
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Mielen labyrintti
Kokeessa, jonka Marylandin yliopiston psykologit tekivät, opiskelijoita pyydettiin pelaamaan yksinkertaista labyrinttipeliä. Tavoitteena on piirtää kynällä reitti labyrintistä ulos nostamatta kynää paperista. Kahta opiskelijaryhmää pyydettiin ratkaisemaan tehtävät, joissa piirretty hiiri piti saattaa turvallisesti omaan koloonsa. Toisen ryhmän labyrinttiversiossa hiirenkolon edessä, lähellä uloskäyntiä oli herkullinen pala juustoa. Ammattikielessä tämä tunnetaan positiivisena, lähestymissuuntautuneena tehtävänä. Toisen ryhmän versiossa ei ollut juustoa, vaan sen sijaan pöllö, valmiina hyökkäämään kynnet ojossa hiiren kimppuun. Tämä tunnetaan negatiivisena, välttämissuuntautuneena tehtävänä.
Labyrintit olivat yksinkertaisia ja oppilaat selviytyivät niistä parissa minuutissa, mutta niiden jälkivaikutukset poikkesivat toisistaan. Kun koehenkilöt olivat suorittaneet tehtävän, heitä pyydettiin tekemään toinen erillinen testi, joka mittasi luovuutta. Siinä selvisi, että ne, jotka olivat välttäneet pöllöä, suoriutuivat 50 % huonommin kuin ne, jotka auttoivat hiirtä löytämään juuston. Välttäminen sulki vaihtoehtoja oppilaiden mielissä. Se aktivoi välttämisreaktioita, jätti jälkeensä pelon tunteen ja teki oppilaista valppaampia ja varovaisempia. Sellainen mielentila heikensi luovuutta ja vähensi joustavuutta.
Heidän asennoitumisensa oli aivan erilaista kuin niiden opiskelijoiden, jotka auttoivat hiirtä löytämään juuston. Jälkimmäiset tulivat avoimiksi uusille kokemuksille, olivat leikkisiä ja huolettomia, vähemmän varuillaan ja kokeilunhaluisempia. Lyhyesti sanottuna kokemus avasi heidän mieliään.
Ajattele tätä hetki. Jos näin yksinkertainen ja harmittoman tuntuinen tilanne vaikuttaa meihin näin paljon, mitä todellisen elämän haasteet oikein meihin vaikuttavatkaan.
Jos teet jotakin kielteisellä tai arvostelevalla mielellä, yliajattelet, olet huolissasi tai teet asioita hammasta purren, aktivoit mielesi välttämisjärjestelmän. Se kaventaa näkemystäsi elämästä. Sinusta tulee kuin hiiri, jolla on pöllöpelko; ahdistuneempi, joustamattomampi ja vähemmän luova. Jos kuitenkin teet samat asiat avoimin sydämin ja mieluusti, aktivoit aivojen lähestymisjärjestelmän: elämästäsi voi tulla rikkaampaa, lämpimämpää, joustavampaa ja luovempaa.
Mikään ei aktivoi mielen välttämisjärjestelmää enempää kuin tunne, että on ansassa. Ansassa olemisen tunne liittyy keskeisesti myös äärimmäisiin uupumuksen ja avuttomuuden tunteisiin.
Uusi näkökulma
Itse olen viime päivinä löytänyt aivan uuden näkökulman aikaisemmin tuskallisilta tuntuneisiin odotustilanteisiin, joissa aika ei tunnu kuluvan. Odottavan aika on pitkä, sanotaan, esimerkiksi bussin odottaminen täällä Helsingin laidalla, jossa bussit eivät koskaan tule aikataulun mukaisesti. Onko se mikään huono asia, että aika tuntuu kuluvan todella hitaasti. Eikö ole päinvastoin hienoa, että aika tuntuu kuluvan todella hitaasti. Näin aikaa onkin enemmän kuin miltä normaalisti tuntuu – siis saan ikään kuin lisää aikaa. Olen oppinut nauttimaan tästä saamastani lisäajasta ja miettimään kaikenlaista mukavaa tänä aikana.
Olen jopa ajatellut monesti, että jos aika aina kuluisi näin hitaasti kun odottavan aika, niin kuinka paljon aikaa meillä lopulta todella olisikaan.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Stressireaktion laukeaminen
![]() |
| mieli apurina |
On hämmästyttävää kuinka pienet asiat saavat aikaan stressireaktion laukeamisen. Minulla on ollut ongelmia printtereiden kanssa. Ne ovat toimineet oman tahtonsa mukaisesti – eivät niin kun minä olisin halunnut. Ei ole tullut tulostetta tai muuta sellaista. Viisaat printterin suunnittelijat ovat tehneet siihen sellaisen toiminnon, että printteri kieltäytyy tulostamasta, jos se tulkitsee, että muste kasetissa on vähissä. Tämä on kuulemma hieno ajatus – ei tule vähemmän hyviä tulosteita, tulee vain priimoja tulosteita. No joo on tästä pieni haitta kun ei tule mitään tulosteita yhtä äkkiä. Minun aikaisemmat tulostimet eivät ole tehneet tällaista – joten printteri pääsi yllättämään.
Kun tällainen taisteleminen printterin kanssa yhdistyy muihin tavallisiin pikkumurheisiin, niin lopputuloksena on herkistynyt olotila.
Olen oppinut tunnustelemaan kehoani. Aistin nykyään ehkä jopa liiankin herkästi kehon tuntemukset, joita en aina osaa tulkita. Jotain keho kertoo siitä, että asiat eivät aivan suju toivotulla tavalla – minun pitää vain pysähtyä tunnustelemaan, mistä oikein on kysymys.
Aina en kuitenkaan saa kiinni siitä, mistä oikein on kysymys. Todennäköisesti joku vanha muisto, pelko tai uskomus herää ja aiheuttaa huolta, joka aiheuttaa stressireaktion laukeamisen. Viipymällä näissä tunteissa välillä löytyy ahaa elämys, joka kertoo mistä on kysymys. Aina näin ei kuitenkaan käy ja silloin tunteista on vain päästettävä irti ja haettava parempi tunnetila.
Yksi tällainen ahaa elämys minulla oli hiljattain. Olin ryhmätilanteessa, jossa ihmiset kertovat omat näkemyksensä järjestyksessä. Minulle tuli epämiellyttävä olo, jota ihmettelin. Omaa vuoroa odottaessani minä huomasin, että en osannut kunnolla kuunnella minua edeltäviä puhujia. Ajattelin jo sitä, mitä itse sanon ja se tuli tärkeämmäksi. Miettiessäni asiaa tajusin selvästi, että tilanne muistutti mielessäni kouluaikaa, jolloin varsinkin kielten tunneilla jokaisen piti vuorollaan kääntää joku lause tai muuta sellaista vaikeata. Opiskelusta ei tullut silloin yhtään mitään – tunnilla vain laskin, mikä tehtävä minulle tulee ja yritin keksiä siihen vastauksen. Tuskin opettajat vieläkään tajuavat, kuinka he tällä keinolla vievät monilta opiskelijoilta mahdollisuuden oppia.
Nyt siis mieleni keksi, että tässäpä samanlainen tilanne kun koulussa oli aikoinaan. Nyt siis jännitys ja stressi päälle, pitää vain keskittyä tarkkana omaan vuoroon ja omaan kommenttiin. Näin kätevästi mieli tulkitsee tilanteita ja kaivaa malleja vuosien takaa, jotka hyväksymme huomaamatta, vaikka ne olisivat kuinka huonoja. Vanha malli on kuitenkin tuttu ja antaa turvallisuuden tunteen. Hienoa, että huomasin tämän vihdoinkin ja voin opetella nyt pois tästä mallista kun sen tiedostin.
![]() |
| elämä on oppimista |
Koitetaan nauttia näistä oppimistilanteista.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Vaikeudet opettavat
Olen usein miettinyt, oppiiko ihminen mistään muusta kuin vaikeuksista. Sain illalla purkautumispuhelun. Tajusin aamulla herätessäni sen, miksi illallinen valituspuhelu sai minut vähitellen niin jännittyneeksi, ärtyneeksi ja lopulta vihaiseksi. Minulle tulee stressireaktio päälle. Valituspurkaus on selvä hyökkäys minua kohtaan ja keho reagoi siihen, sanon minä itselleni mitä tahansa – yritän olla rauhallinen jne. Asiaan vaikuttaa varmaan osaltaan tieto siitä, että vähitellen puhelu muuttuu yhä hyökkäävämmäksi, tämä on koettu satoja kertoja. Näistä kokemuksista johtuen en pysty olemaan rauhallinen, on pakko olla koko ajan varuillaan.
Toisaalta en ole ennen tiedostanut sitä näin selvästi – stressireaktio tulee päälle, stressihormoneja erittyy, keho valmistautuu taisteluun. Kuinka selvää se nyt onkaan, mahtavaa tämä oppiminen – kiitos tästä opista.
Soitoissa pahinta on se, että asioista ei voi eikä saa puhua – pitää vain kuunnelle valitusta siitä, kuinka me muut ihmiset olemme pahoja ja huonoja ja hän on ainoa hyvä ihminen. Tämä tilanne johtaa pitkittyneeseen stressireaktioon – stressiä ei saa lainkaan käsiteltyä eikä purettua – toinen vain purkaa pahaa oloaan sinun päällesi. Ymmärrän kyllä, että hän purkaa omaa pahaa oloaan. Hän ei vain suostu ollenkaan puhumaan niistä asioista, mitkä häntä painaa, koska malli siitä että omista asioista ei saa puhua muille, on niin voimakas.
Tätä kirjoittaessa nousee ahdistuksen tunteita pintaan. On hienoa tuntea kuinka keho ja mieli toimii. Pelkkä asian kevyesti muisteleminen nostaa pintaan samat tunteet.
Aikaisemmin en osannut käsitellä näitä useamman tunnin iltapuheluita - pahan olon purkamista, joka vähitellen johti yhä raivokkaampaan haukkumiseen. On aina ollut kiellettyä millään keinolla lopettaa puhelua. Ei siis ole mahdollista ja sallittua paeta – ainoa keino on taistella. Puhelun saa loppumaan vain alkamalla kunnolla taisteluun ja sitten lopettamalla puhelu siihen, että varmasti tulee selväksi, ettei halua koskaan enää keskustella. Sen jälkeen on sitten saatava puhelimet toimintakyvyttömiksi. Jos vain lopettaa yhteydenpidon ilman kunnon tappelua ja sulkee puhelimet, niin se johtaa lisäongelmiin, yhteydenottoihin muiden kautta.
Aikaisemmin kun en osannut käsitellä tällaisia asioita, en koskaan nukkunut puhelua seuraavana yönä. Mieli pyöritteli asiaa koko yön ja esitti siitä monenlaisia ajatuksia ja versioita. Ei tämä asiaa kuitenkaan mitenkään parantanut – olipahan vain paha olo.
Pahasta olosta pääsee irti suuntaamalla ajatukset muihin asioihin. Tämä toimii niin kauan kun tekee jotakin hereillä. Mutta kun siirtyy sänkyyn nukkumista vasten ja rauhoittuu, mieli palaa heti asiaa, eikä enää päästä irti. Tilapäinen rauhoittuminen ei auta, tarvitaan pysyvämpää asian käsittelyä.
Anteeksianto
Viime vuosina olen harjoitellut anteeksiantoa itselle ja muille monien ohjeiden mukaan. Tässä joitain linkkejä: Anteeksiannon harjoitus, anna anteeksi
Olen jo pitempään ymmärtänyt, että anteeksianto on se avain, jolla pääsee irti siitä otteesta, jossa pahantekijä - omasta mielestään hyväntekijä - sinua pitää. Anteeksianto on hyvin tervehdyttävää toimintaa. On hämmästyttävää kuinka kauan minultakin kesti asian ymmärtäminen. Oppiminen on hidasta meillä ihmisillä. On melko helppo ymmärtää, että pahantekijä on haavoittunut ihminen, joka purkaa omaa pahaa oloaan sinuun, joka jostain syystä olet sopiva uhri. Ajatus, että pahantekijä on myös uhri kuten sinäkin, antaa mahdollisuuden antaa hänelle anteeksi – ei hän ymmärrä, mitä tekee, hänellä on syynsä sinusta kohtuuttomalta tuntuvaan toimintaansa. Kun hyväksyt tämän, voit antaa anteeksi.
Tavallinen anteeksianto ei kuitenkaan aina toimi. Omissa ajatuksissani ja sisäistä viisauttani kuuntelemalla olen muutamia vuosia sitten tullut johtopäätökseen, että anteeksiantoa voi lähestyä aivan toisesta lähtökohdasta. Mitä jos olemmekin tulleet tähän maailmaan vain yksinkertaisesti oppimaan erilaisia asioita. Näin kaikki, mitä meille tapahtuu, on oppimiskokemusta. Mitä jos vihamiehemme onkin opettajamme, joka tarjoaa meille tärkeän opin – osaammeko ottaa sen vastaan. Tästä asiasta puhuvat useat itämaiset viisaat, Laotse, Dalai Lama, Osho jne.
Itse puin asian seuraavaan muotoon:
![]() |
| kaikki on harjoitusta |
Viemällä ajatusta hieman pitemmälle pääsemme johtopäätökseen, joka Colin C. Tipping esittää seuraavasti: Minä olen henkinen olento, joka käyn läpi inhimillistä kokemusta. Olen valinnut tulla maan päälle oppiakseni ja kehittyäkseni henkisesti. Tämä on minun kouluni ja elämä on opintosuunnitelmani. Elämäni tapahtumat ovat henkilökohtaisia opetuksiani. Olen tullut kokemaan elämän ymmärtääkseni täysin, mitä ykseys on ja kokeakseni sen vastakohdan – erillisyyden. Olen sopinut muiden sielujen kanssa, että he tekevät asioita minua varten – oppiakseni. Värvään myös muita järjestämään minulle tilaisuuksia oppia. He näyttävät vihollisiltani, mutta he ovat parantavia enkeleitäni.
Kun ymmärrät tilanteen näin, anteeksianto on helppoa. Ei ole pahantekijää, ei ole mitään uhria, ei ole mitään anteeksiannettavaa. Kaikki mitä tapahtuu, on vain suurta oppimistapahtumaa. Vaikka olemmekin vastuussa teoistamme ihmisten maailmassa, puhtaasti henkisessä mielessä mitään väärää ei koskaan tapahdu.
On tietysti eri asia ymmärtää tämä älyllisesti kuin kokea se syvällisesti kehossaan, sitä on harjoiteltava.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Vapaudu mielen vallasta
Lähes jokainen meistä kuulee äänen tai ääniä päässään koko ajan. Monesti tuo ääni on meidän pahin vihollinen, kiusanhenki joka jatkuvasti hyökkää kimppuumme. Se on suunnaton murheen, epätoivon ja sairauden aiheuttaja.
Hyvä uutinen on, että voit vapauttaa itsesi mielesi vallasta. Tässä on ainoa todellinen vapautus. Voit astua ensimmäisen askeleen juuri nyt. Aloita tarkkailemalla päässäsi kuuluvaa ääntä niin usein kuin mahdollista. Kiinnitä erityisesti huomiota toistuviin ajatusmalleihin, noihin vanhoihin äänilevyihin, jotka ovat soineet päässäsi ehkä monien vuosien ajan.
Kun kuuntelet tuota ääntä, kuuntele puolueettomana. Tahdon sanoa: älä arvostele. Älä arvostele tai tuomitse kuulemaasi, sillä se merkitsisi vain sitä, että tuo sama ääni on vain uudessa muodossa. Tulet pian huomaamaan: tuolla on ääni ja tässä olen minä kuuntelemassa, tarkkailemassa sitä. Tämä minä olen havainto – tämä tuntu omasta läsnäolostasi – ei ole ajatus. Se nousee mielen tuolta puolen.
Kun siis tarkkailet ajatusta, et ole tietoinen pelkästään ajatuksesta vaan myös itsestäsi ajatuksen tarkkailijana. Ajatusta tarkkaillessasi tunnet oman syvemmä itsesi ikään kuin ajatuksen takana. Silloin ajatus menettää valtansa sinuun. Kun ajatus väistyy, tunnet mielen virrassa katkoksen ja koet sisäistä hiljaisuutta ja rauhaa. Harjoituksen avulla tyyneyden ja rauhan tuntu syvenee syvenemistään. Tulet myös kokemaan sisältäsi kumpuavaa ilon väreilyä, olemisen iloa.
Tässä sisäisen yhteyden tilassa olet paljon valppaampi ja virkeämpi kuin mieleen samaistuneena. Olet täydellisesti läsnä. Fyysistä kehoasi aktivoiva värähtelytaso kohoaa. Edetessäsi syvemmälle tällä alueella oivallat ja toteutat itseäsi puhtaan tietoisuuden tilassa. Siinä tilassa koet oman henkesi niin voimakkaasti ja niin suurella ilolla, että kaikki ajattelu, tunteet, fyysinen olemuksesi sekä koko ilmenevä maailma tuntuvat vähäiseltä sen rinnalla.
Ajatuksen tarkkailemisen sijasta voit synnyttää katkoksen ajatusten virtaan yksinkertaisesti kohdistamalla ajatuksesi tähän hetkeen. Keskitä tietoisuutesi täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Tämä on syvästi tyydyttävää. Näin vedät huomion pois mielen toiminnasta ja luot tilan, jossa olet tietoinen ja valpas, mutta et ajattele.
Voit harjoittaa tätä kaikissa askareissasi. Kohdista nyt huomiosi itse tekemiseen niin, että siitä tulee päämäärä sinänsä. Kohdista huomiosi jokaiseen liikeeseesi, kaikiin aistimuksiisi. Tiedosta hiljainen mutta voimakas läsnäolon tuntu. Tämän harjoituksen mittana on, kuinka syvää tyyneyttä ja rauhaa koet.
Niinpä ainoa ja ratkaiseva askel edetessäsi kohti valaistumista on tämä: opi irtautumaan mielestäsi. Aina kun onnistut luomaan katkoksen ajatusten virtaan, tietoisuutesi valo voimistuu. Jonakin päivänä saatat huomata hymyileväsi päässäsi kuulemallesi äänelle, aivan kuten hymyilet lapsen tempuille. Et enää suhtaudu mielesi sisältöön kovin vakavasti. Itsetuntosi ei enää ole siitä riippuvainen.
Tähän tapaan kirjoittaa Eckhart Tolle kirjassa Läsnäolon voima.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


