Rakkauden voima

Tarkoitus on, että sinulla on suurenmoinen elämä.

Joka aamu herätessäsi voit tuntea kiihkeää innostusta, koska tiedät, että päivä tuo tullessaan roppakaupalla mahtavia asioita. On tarkoitus, että naurat ja iloitset. On tarkoitus, että tunnet olosi vahvaksi ja turvalliseksi. On tarkoitus, että olet tyytyväinen itseesi ja tiedät olevasi korvaamaton. Totta kai eteesi tulee haasteita, mutta niilläkin on tarkoitus, koska ne auttavat sinua kasvamaan. On tarkoitus, että tiedät miten selviät ongelmista ja haasteista. On tarkoitus, että olet voitokas. On tarkoitus, että olet onnellinen. On tarkoitus, että sinulla on suurenmoinen elämä.

Kun annat positiivisuutta, vastaanotat positiivisuutta. Kun annat negatiivisuutta, vastaanotat negatiivisuutta. Jos annat positiivisuutta, saat elämän joka on täynnä positiivisia asioita. Jos annat negatiivisuutta, saat elämän joka on täynnä negatiivisia asioita. Miten sitten oikein jaat positiivisuutta ja negatiivisuutta? Ajatustesi ja tunteidesi välityksellä.

Ajatuksesi määräävät, ovatko sanasi ja tekosi positiivisia vai negatiivisia. Mutta mistä tiedät, ovatko ajatuksesi positiivisia vai negatiivisia? Ajatuksesi ovat positiivisia, kun ajattelet sitä mitä toivot ja rakastat. Ajatuksesi ovat negatiivisia, kun ajattelet sitä mitä et toivo etkä rakasta. Niin helppoa ja yksinkertaista se on.

Useimmat ihmiset ajattelevat enemmän sitä mitä eivät rakasta kuin sitä mitä rakastavat. Ajatuksissaan ja sanoissaan he jakavat enemmän negatiivisuutta kuin rakkautta ja näin riistävät itseltään mahdollisuuden kaikkeen hyvään elämässään.

On mahdotonta saada onnellinen elämä ilman rakkautta. Ihmiset, joilla on onnellinen elämä, puhuvat enemmän siitä mitä rakastavat kuin siitä mitä eivät rakasta. Ihmiset, joilla on vaikeaa, puhuvat enemmän siitä mitä eivät rakasta kuin siitä mitä rakastavat.



Mikään ei ole yhtä merkityksellistä kuin se, mitä milloinkin tunnet, koska elämäsi rakentuu sen mukaan, mitä juuri nyt tunnet. Haluatpa elämääsi mitä tahansa, haluat sitä siksi, että rakastat sitä ja se saa olosi tuntumaan hyvältä. Kun et halua jotain, et halua sitä siksi, että se saa olosi tuntumaan kurjalta.

Mitä paremmalta sinusta tuntuu, sitä ihanammaksi elämäsi muuttuu. Mitä kurjemmalta olosi tuntuu, sitä rankemmaksi elämäsi käy – kunnes ryhdyt tuntemaan toisin. Tunteesi toimivat ajatustesi ja sanojesi voimanlähteenä. Kaikkein tärkeintä on se, mitä tunnet.

Kaikki elämässäsi riippuu siitä, miltä sinusta tuntuu. Jokainen tekemäsi päätös perustuu siihen, mitä tunnet. Tunteesi ovat koko elämäsi liikkeelle paneva voima.

Vahvista hyviä tunteitasi ajattelemalla kaikkea sitä, mikä on sinulle rakasta. Listaa rakastamasi asiat peräjälkeen ja jatka listaamista, kunnes olosi tuntuu suurenmoiselta.

Sinun on ensin oltava onnellinen ja synnytettävä onnellisuutta, jotta saat onnea. Mikään muu keino ei toimi, sillä haluatpa saada elämääsi mitä tahansa, sinun on ensin annettava juuri sitä. Sinä hallitset tunteesi, sinä hallitset rakkautesi ja rakkauden voima antaa sinulle kaiken sen, mitä sinä olet antanut.

Tällaisia kirjoittaa Rhonda Byrne kirjassaan Voima.

On aika aloittaa matka lumoavaan elämään.

Vaikeudet ovat tie muutokseen

Kaikki tähänastiset kokemuksesi ja elämäntapahtumat ovat omien ajatustesi ja uskomustesi luomuksia. Menneisyydessä ei kuitenkaan ole mitään häpeämistä, se on elämän rikkautta ja se on tuonut sinut siihen missä nyt olet. Sinun ei tarvitse soimata itseäsi siitä ettet ole pystynyt parempaan, olet toiminut kykyjesi mukaan. Voit päästää menneisyydestä irti rakastavin ja kiitollisin ajatuksin – se on tuonut sinut uuden tietoisuuden kynnykselle.

Menneisyys on vain mielessämme ja sen luomissa kuvitelmissa. Me elämme tässä hetkessä. Me tunnemme tässä hetkessä. Se mitä teemme tässä hetkessä, luo perustan huomiselle. Pysähdy, nyt on päätöksenteon hetki. Se mitä haluamme ajatella, uskoa, sanoa ja tehdä juuri nyt on tärkeintä.


Kun opimme tietoisesti ohjaamaan ajatuksiamme ja sanojamme, saamme uuden työkalun käyttöömme. Sinun on syytä ymmärtää, ettei mielesi hallitse sinua, vaan sinä voit hallita mieltäsi. Sisäinen tietoisuutesi hallitsee sitä.

Ihmiset valittavat usein, etteivät voi lakata ajattelemasta ajatuksiaan. Voit tehdä sen varsin hyvin. Muistele, miten monta kertaa olet kieltäytynyt ajattelemasta myönteistä ajatusta. Kerro nyt mielellesi, että ryhdyt toimimaan toisin. Olet päättänyt lakata ajattelemasta kielteisiä ajatuksia. Tämä ei tarkoita, että sinun pitää taistella kielteisiä ajatuksiasi vastaan halutessasi muuttua. Huomioit vain kielteiset ajatukset ja päästät niistä irti – näin toimien et luovuta niille valtaasi. Et vain enää usko kielteisiin ajatuksiisi – ne ovat vain ajatuksia. Voit valita mitä ajatuksia haluat ajatella ja viljellä.



Kun alamme hylätä jäykkiä, vanhoja käsityksiä, meitä alkaa usein pelottaa, etenkin jos luulemme että olemme hallinneet tilanteen. Niinpä turvaudumme siihen, mikä tekee olomme turvalliseksi.

Kun tukahdutamme sisäiset tunteemme, niiden on löydettävä kehossamme jokin toinen ilmenemismuoto. Jos koko elämämme ajan nielemme tunteemme, ne ilmenevät vääjäämättä jollakin kehomme alueella. Monesti kun luulemme päässeemme tunteistamme eroon, olemme todellisuudessa vain haudanneet ne syvälle sisimpäämme.


Itselle on myös annettava anteeksi. Monet meistä vahingoittavat lasta sisimmässään samalla tavalla kuin vanhempamme vahingoittivat meitä. Kohtelemme lasta kaltoin ja se on hyvin surullista. Lapsina meillä ei ollut paljon valinnanvaraa, kun meitä kohdeltiin huonosti, mutta miksi aikuisina yhä vielä kohtelemme lasta sisimmässämme väärin, vaikka seuraukset ovat kohtalokkaat.

Kun annoin anteeksi itselleni, aloin luottaa itseeni. Huomasin, etten voinut luottaa elämään enkä muihin ihmisiin, ellen ensin luottanut itseeni. Lopulta aloin kuitenkin uskoa, että pystyisin pitämään huolta itsestäni, ja huomasin, että minun oli sitä helpompi rakastaa itseäni, mitä enemmän luotin itseeni. Kun olemme sovussa itsemme kanssa, elämä tuntuu sujuvan paljon mukavammin.


Sinussa on voima muuttaa elämäsi, jos vain olet valmis muuttamaan ajatuksesi ja vapautumaan menneisyyden kahleista. Voimme saada aikaan uskomattomia muutoksia mielessämme, kehossamme ja elämässämme, jos vain todella haluamme.

Pieni lapsi tarvitsee rakkauttasi

Itsensä rakastaminen on todella vaikeata monelle meitä. Pieni lapsi sisälläsi tarvitsee rakkauttasi, miksi kiellät häneltä rakkautesi? Luuletko todella, että lapsi on niin vahva, ettei hän tarvitse rakkauttasi – vai uskotko, ettei hän ole rakkautesi arvoinen?

Herään yöllä, aivan kuin joku tarvitsisi minua. Miksi olen hereillä? Epämääräisiä ajatuksia tulvii mieleeni. Kun olin todella onneton, kärsin usein unettomuudesta. Olen oppinut käsittelemään unettomuutta – jos herään yöllä, siihen on jokin syy. Yöllä hereillä olo on kuin meditointia – saa olla rauhassa itsensä kanssa – nauttia omasta olostaan.



Olen oppinut jostain kirjasta seuraavan harjoituksen. Rakasta pientä lasta sisälläsi: Luo mahdollisimman selvä muistikuva itsestäsi lapsena ja rakasta tuota pientä lasta – hän tarvitsee rakkauttasi.



Muistelen omaa lapsuudenkotia, näen sen pihan ja puutarhan, aidan ja pensaat. Kun liikun pihalla ja aistin sen selvästi, näen pihalla pienen pojan – ymmärrän, että se olen minä itse pienenä. Katselen pojan leikkejä sivummalta, hän ei heti huomaa minua. Äkkiä poika huomaa minut, hän juoksee luokseni. Nostan hänet syliini – on sykähdyttävää nostaa tuo pieni poika syliini – rutistaa häntä, rakastaa häntä. Pienen pojan ilo ja riemu saa minut tärisemään, vapisen kauttaaltaan. Olen tullut kotiin pitkältä matkalta, pieni poika on odottanut minua. Viivymme pitkään yhdessä. Nostan pojan korkealle, kädet suorina, pyörimme ympäriinsä, pojan riemu on suurta. Lopulta vien pojan sisälle kotiin ja laitan hänet tyytyväisenä nukkumaan.



Kun yritin tätä harjoitusta ensimmäisiä kertoja, se oli hyvin voimallinen. Tunsin kuinka pieni poika todella tarvitsi rakkautta – hän tarvitsi rakkautta, jota vaille oli jäänyt. Valitettavasti en pystynyt muistamaan mitään tarkkaa tuosta pojasta, ajasta en edes paikasta. En pystynyt muodostamaan selvää näkyvää kuvaa tilanteesta. Tunsin kuitenkin tunteita ja hämäriä mielikuvia.

Keväällä olin autolla lähellä lapsuuden kotiani ja päätin käydä oikeasti katsomassa sitä kymmenien vuosien jälkeen. Viivyn pitkään kävellen lapsuuden maisemissa. Vaikka maisemat olivat osittain täysin muuttuneet, oli paljon vielä aivan entisen näköistä, löysin yksityiskohtia – onneksi, sillä tämä käynti sai minut muistamaan monta maisemaa, yksityiskohta, tapahtumaa, jotka jo olin täysin unohtanut.

Käynnin jälkeen tämä harjoitus on saanut lisää syvyyttä ja tunnetta. Olen pystynyt elävästi näkemään maiseman, jonka olin pääosin unohtanut ja näkemään lapsen, jonka myös olin unohtanut leikkimässä lapsuudessa. En vielä muista kovin paljoa lapsuudesta, olen ne muistot painanut unholaan syystä tai toisesta. Mutta yhä uutta löytyy kuitenkin vähitellen, en kanna siitä murhetta, se muistuu mitä muistuu. Tärkeintä minulle on, että olen löytänyt lapsen sisälläni. Tämä lapsi tarvitsee rakkauttani ja pystyn taas sitä hänelle antamaan. Jokainen meistä tarvitsee rakkautta.

Kaikkein eniten tarvitset rakkautta itseltäsi. Voit opetella antamaan rakkautta itsellesi, se ravitsee, se vahvistaa.

Päästä itsesi valloilleen - heittäydy elämän virtaan

Olen lukenut nelen blogia Tänään on hyvä päivä se on tuore, raikas, ajatusten virta. Kaikki ei ole selvää – suunta on hapuileva – mutta kuitenkin valoa näkyy, välillä selvemmin välillä sumeasti. Elämä on sellaista. Yleensä emme ole selvillä mihin olemme menossa – mitä tavoittelemme. Kuitenkin meidän on uskallettava heittäytyä elämän virtaan, se vie meidät seikkailuihin ja niin saamme enemmän kun uskalsimme toivoa.


Blogi tuo mieleen itseni muutama vuosi sitten, kirjoitin samanlaista ajatusten virtaa. Ajatukset työntyivät ulos päästäni – ne halusivat ulos. En kerinnyt kirjoittaa siihen tahtiin kun ajatuksia pukkasi ulos. Opettelin 10-sormi järjestelmän koneella kirjoittamiseen, koska tarvitsin lisää nopeutta kirjoittamiseen, jotta kaikki ajatukset eivät ehtisi karata kirjoittamisen aikana. Uskoin aikaisemmin, että minulle olisi mahdotonta oppia kirjoittamaan nopeasti.

Olen viime aikoina menettänyt otettani – ollut liian passiivinen, voimaton. Tunteet tarttuvat – olen viettänyt liikaa aikaa vanhusten parissa, minuun on tarttunut vanhuuden tunne, hitaus, voimattomuus. Energia on kadonnut – se on kulunut muille – he ovat sitä toki tarvinneet, mutta minäkin tarvitsen sitä. Kuinka kauan tätä jatkuu, miten ratkaisen asian? Mistä saan energiaa, voimia, tarmoa, iloa, intoa, intohimoa sekä heille, että itselleni?

Olen sen kerran todella kokenut – tiedän, että se on mahdollista – saavuttaa jatkuva Flow ja enemmänkin kun pystyn kuvaamaan. Annoin sen laimentua, koska läheiseni pelkäsivät intoani, innostustani, loputonta tarmoa, luovuutta, erilaisuutta. Nyt todella kaipaan sitä, päivä päivältä enemmän – enkä löydä sitä takaisin. Yritän liikaa tavoittaa sitä ja siksi se karkaa minulta. Tiedän, että tämä on oppia, jota tarvitsen – mutta enkö voisi oppia helpommin, kivuttomammin. Tiedän etten voi ja kuitenkin pistän hanttiin, kamppailen vastaan ja vaikeutan asiaa. Tiedän, että parhaaat lahjat - opit ovat kääritty hiekkapaperiin - ne on vain löydettävä.

Olen lukenut liikaa muiden ajatuksia – se liian on helppoa, eikä anna samaa tyydytystä kuin omat oivallukset. Tieto ja uudet asiat eivät lopu koskaan. Aina löytyy uusia asioita – uusia näkemyksiä, erilaisia versioita – tietämystä voi laajentaa ja syventää loputtomasti. Olen löytänyt paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, tutkimuksia, ajatuksia, mutta onko se muuttanut oleellisesti suurta kuvaa – ei oikeastaan. Vai olenko vain valikoinut sellaista tietoa, joka tukee omia ajatuksiani – niinhän me ihmiset yleensä teemme.


Aivoni tarvitsevat onnistumisia, jotta saa dopamiinia. Olen nostanut tasovaatimustani liikaa ja sen takia dopamiinipalkinnot ovat vähentyneet. Minun on opittava nauttimaan ja palkitsemaan itseäni pienemmistä saavutuksista, jotta pääsen taas liitoon. Sen avulla saan taas uusia oivalluksia ja niistä palkintoja ja dopamiinia, eksitosiinia ja adrenaliinia. Välittäjäaineet saavat aikaan yhteisvaikutuksen jolla aivopadan saa kiehumaan ja sitä juuri tarvitsen.


Opettelen taas heittäytymää elämän virtaan ilman vaatimuksia ja otan vastaa sen mitä elämä tarjoaa. Mitä minä voin menettää – en mitään, ehkä turvallisuuden tunteen, mutta voin saada paljon enemmän.



Kiitos sinulle nele, olkaamme rohkeita, tänään on hyvä päivä.

Flow elämän virta

Ihmiselle ei tuo aitoa tyydytystä se, että hänestä tulee hoikka tai rikas, vaan se, että hänestä tuntuu hyvältä elää. Kun tavoitteena on onnellisuus, osaratkaisut eivät onnistu.Koska optimaalinen kokemus riippuu ihmisen kyvystä kontrolloida tietoisuutensa tilaa hetki hetkeltä, jokaisen täytyy löytää se omin yksilöllisin ponnistuksin, oman luovuutensa avulla.


Mihaly Csikszentmihalyi kirja Flow elämän virta vie lukijan matkalle mielen ulottuvuuksiin käyttäen karttana tieteen välineitä. Se ei ole helppo matka, kuten ei kokemisen arvoinen seikkailu koskaan ole. Ellet ole valmis älyllisiin ponnistuksiin, ellet päätä pohtia ja ajatella ankarasti omia kokemuksiasi, et hyödy paljoakaan siitä, mitä nyt seuraa.


Flow – elämän virta tukii sitä, miten ihminen tulee onnelliseksi saavuttaessaan oman sisäisen elämänsä kontrollin. Voimme hallita subjektiivisia mielentilojamme vain jos ymmärrämme miten tietoisuus toimii. Kaikki mitä koemme – ilo, kipu, mielenkiinto, pitkästyminen – esiintyy mielessä informaationa. Jos kykenemme kontrolloimaan tätä informaatiota, voimme päättää, millainen elämästämme tulee.


Sisäisen kokemuksen optimaalinen tila merkitsee, että tietoisuudessa vallitsee järjestys. Niin tapahtuu, kun psyykkinen energia eli tarkkaavaisuus on kiinnityynyt realistisiin tavoitteisiin ja kun taidot ja toiminnan mahdollisuus vastaavat toisiaan. Päämäärään pyrkiminen luo tietoisuuteen järjestystä, koska ihmisen täytyy keskittää tarkkaavaisuutensa käsillä olevaan tehtävään ja unohtaa siksi aikaa kaikki muu. Tällaiset ajanjaksot, jolloin on pakko kamppailla voittaakseen haasteet, ovat niitä hetkiä, joita ihmiset kuvaavat elämänsä parhaina aikoina.


Flow tarkoitaa sitä, miten ihmiset kuvaavat mielentilaansa silloin, kun tietoisuus on sopusointuisessa järjestyksessä ja ihminen haluaa tehdä sitä, mitä tekee, asian itsensä tähden.


Flow- elämän virta tarkastelee siis sitä, mitä optimaalisen tilan saavuttamiseen sisältyy. Miten tietoisuutta hallitaan? Miten se järjestetään niin, että kokemus synnyttää iloa? Kuinka kompleksisuus saavutetaan? Ja lopuksi: miten luodaan merkitys? Tie näiden tavoitteiden saavuttamiseen on teoriassa suhteellisen helppo, mutta käytännössä melko vaikea. Säännöt ovat kyllä selvät ja kaikkien saatavilla. Mutta tielle saattavat tulla monenlaiset voimat sekä meissä itsessämme että ympärillämme.


Pääasiallinen syy, miksi onnellisuuden saavuttaminen on niin vaikeaa, on se, että maailmankaikkeutta ei ole suunniteltu ihmisten mukavuutta silmällä pitäen. Se on lähes mittaamattoman laaja ja suurimmaksi osaksi vihamielisen tyhjä ja kylmä. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että maailmankaikkeus olisi matemaattisessa mielessä sattumanvarainen. Luonnon prosessit eivät kuitenkaan ota huomioon ihmisten tarpeita.

Se miltä meistä tuntuu elää, ja ilo, jota elämästä saamme, riippuu loppujen lopuksi suoraan siitä, millä tavoin mielemme suodattaa ja tulkitsee päivittäisiä kokemuksiamme. Onnellisuus riippuu sisäisestä sopusoinnusta, ei siitä, kykenemmekö kontrolloimaan maailmankaikkeuden suuria voimia. Hyvän olon lisäämiseksi ja kaoottisuuden vähentämiseksi meidän täytyy oppia hallitsemaan omaa tietoisuuttamme.


Meillä kaikilla on jokin mielikuva, vaikka epämääräinenkin, siitä mitä haluaisimme saada aikaan ennen kuin kuolemme. Elämämme laadun mittariksi muodostuu se miten lähelle tätä tavoitettamme pääsemme: Jos se jää ulottumattomiin, meistä tulee katkeria ja alistuneita; jos saavutamme sen edes osittain, koemme onnea ja tyydytystä.


Maapallolla elävien ihmisten enemmistöllä on vaatimattomat tavoitteet elämänsä suhteen: he haluavat pysyä hengissä, jättää jälkeensä lapsia jotka pysyvät hengissä, ja mikäli mahdollista, säilyttää samalla edes kohtuullinen mukavuus ja ihmisarvo. Mutta heti kun nämä elossa säilymisen perusongelmat on ratkaistu, ruoka ja katto pään päällä eivät enää riitäkään tekemään ihmisiä tyytyväisiksi. Kasvavien odotusten paradoksi näyttäisi osoittavan, että elämänlaadun parantaminen on mahdoton tehtävä. Halu korottaa tavoitteita ei sinänsä ole ongelma niin kauan kuin sen synnyttämä ponnistelu tuottaa meille iloa. Ongelma syntyy kun ihmiset lakkaavat nauttimasta nykyhetkestä ja hukkaavat mahdollisuutensa tuntea tyydytystä.


Jokaisen kulttuurin yksi päätehtävä on ollut suojella jäseniään kaaokselta ja vakuuttaa heitä heidän merkityksestään. Perusteetonta turvallisuudentunnetta seuraa ennemmin tai myöhemmin karuun todellisuuteen herääminen. Kun ihmiset uskovat, että edistyminen on itsestään selvää ja elämä helppoa, he kadottavat rohkeutensa ja päättäväisyytensä ensimmäisten vastoinkäymisten ilmaantuessa. Jäätyään ilman kulttuuristen arvojen suomia tukia he rämpivät levottomuuden ja apatian suossa. Tällaiset pettymyksen oireet on helppo havaita kaikkialla ympärillämme.


Sisäisen järjestyksen puute ilmenee subjektiivisena tilana jota kuvaa ahdistus tai eksistentiaalinen kauhu. Varsinaisesti se on olemisen pelkoa, tunne ettei elämällä ole tarkoitusta ja että olemassaolo ei ole jatkamisen arvoista. Mikään ei tunnu mielekkäältä.


Päästäkseen voitolle nykyajan ahdistuksista ja masennuksista yksilöiden täytyy tulla niin riippumattomiksi sosiaalisesta ympäristöstä, että sen tarjoamat palkkiot ja rangaistukset eivät enää ole ainoa tekijä, josta heidän reaktionsa riippuvat. Jotta ihminen saavuttaisi tällaisen riippumattomuuden, hänen täytyy oppia tuottamaan itse itselleen palkkioita. Hänen täytyy kehittää kykyään löytää iloa ja merkitystä riippumatta siitä, millaiset ulkoiset olosuhteet ovat. Tämä haaste on sekä helpompi että vaikeampi kuin miltä se kuulostaa: helpompi, koska tällainen toiminta on kokonaan ihmisen omissa käsissä, ja vaikeampi, koska se vaatii itsekuria ja kestävyyttä, joka on ollut melko harvinaista kaikkina aikoina ja ehkä varsinkin nykyään. Ja ennen kaikkea kokemuksen hallinnan oppiminen vaatii jyrkkää asennemuutosta suhteessamme siihen, mikä on tärkeää ja mikä ei.


Kasvamme aikuisiksi siinä uskossa, että se, millä on eniten merkitystä elämässämme, on jotakin mikä tapahtuu tulevaisuudessa. ”Me olemme aina alkamaisillamme elää, mutta koskaan emme elä”, sanoo Ralph Waldo Emerson.