perjantai 30. joulukuuta 2011

Itsetunnon kehittämisohjelma 1. Olet jo hyvä.


Mielestäni itsetunnon kehittämisen lähtökohta on, että sinä olet jo hyvä ja taitava ihminen. Ymmärrän hyvin, että tätä meidän on usein vaikea muistaa ja uskoa, kun elämä ei suju niin kuin sen toivoisi sujuvan – kaikki tuntuu kärsimykseltä, murheelta ja tuskalta.

Tietenkään emme ole täydellisiä. Teemme usein sellaista, jota kadumme ja josta moitimme itseämme kovasti. Meille tapahtuu jatkuvasti sellaista, mitä emme haluaisi – emmekä osaa toimia uudessa tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.

Olenpa minä outo ihmeellinen olento. Minä olen elämä. Olen kuin vesiryöppy, joka on vangittu tähän kalvopussiin. Täällä, tässä muodossa, olen tietoinen mieli, ja tämä ruumis on keino, jonka avulla olen elävä. Olen miljardeja soluja, joilla on yhteinen mieli. Olen tässä ja nyt ja kukoistan elämää. Vau! Mikä käsittämätön ajatus! Olen soluelämää, ei, olen molekyylielämää, jolla on näppärät kädet ja kognitiiviset kyvyt! Näin kuvaa itseään aivotutkija Jill Bolte Taylor kirjassaan Elämäni oivallus

Olemme vasta viime aikoina alkaneet tajuta kuinka ihmeellinen ja hieno rakennelma ihminen onkaan. Ihminen on todellinen ihme kaikkine toimintoineen. 

Varsinainen ihme ovat myös aivomme. Aivot eivät ”laske” vastauksia ongelmiin, vaan aivot hakevat ne muistista. Vastaukset on tallennettu muistiin kauan sitten. Tarvitaan vain muutama vaihe jonkin asian noutamiseen muistista. Hitaat neuronit eivät ainoastaan ole tarpeeksi nopeita tämän tekemiseen, vaan ne muodostavat koko muistin. Koko aivokuori on muistijärjestelmä, eikä mikään tietokone. Aivokuori ei tee laskelmia vastatakseen ongelmiin, vaan käyttää tallennettuja muistikuvia – malleja - ongelmien ratkaisuun ja käyttäytymisen tuottamiseen. 

Suurin osa psyykkistä toimintaamme on automaattista. Ajatteletpa mitä tahansa tekemistä, jota osaat ja aivosi tarjoavat heti valmiita malleja toimintaan. Ajattele vaikka autolla ajamista. Kun astut autoon ja lähdet ajamaan, et huomaakaan mitä kaikkea osaat välittömästi tehdä ajattelematta niitä lainkaan. Hämmästelen usein ajaessani miten olen tänne joutunut ja mihin oikein olen menossa – niin automaattista on ajaminen.  Monilla meistä on autoon hyvin läheinen suhde. Tämä johtuu siitä, että miellämme auton itsemme jatkeeksi – laajenemme ihmisen ja auton muodostamaksi kokonaisuudeksi – auto on osa meitä. Emme olekaan niin erillinen osa maailmasta – vaan voimme kokea itsemme laajemmin tai suppeammin. 

Psyykeemme on hyvä siinä mielessä, että toimimmepa miten tahansa, spyykeemme yrittää aina auttaa meitä parhaalla mahdollisella tavalla. Psyyke etsii kaikista sisäisistä malleistasi parhaan mahdollisen ratkaisun ja ehdottaa sitä sinulle. 

Mieti hetki elämääsi – mitä kaikkea olet tehnyt ja mitä kaikkea osaat. Eikö lista ole nopeasti todella pitkä? Tavallisia asioita suurin osa voit sanoa – entä sitten, vaativathan nekin paljon taitoja. Osaat vaikka mitä.
Ihmisillä on ihmeellinen tapa vähätellä niitä asioita, jotka sujuvat ja samalla kuluttaa paljon energiaa yksittäisten epäonnistumisten kauhisteluun ja tulevin tapahtumien murehtimiseen ja jännittämiseen. Eli muista nyt, sinä todella osaat ja tiedät käsittämättömän paljon ja olet jo aivan järjettömän taitava ja kyvykäs. 

Opi huomaamaan hyvä itsessäsi – ja ryhdy kirjoittamaan se muistiin.

Ryhdy nyt katsomaan itseäsi aivan uudesta näkövinkkelistä. Opi huomaamaan kaikki hyvä itsessäsi joka päivä. Hanki itsellesi vihko, johon kirjoitat muistiin miten hyvä olet ja kehu siitä itseäsi. Missä tahansa koet olleesi kelvollinen, kehu siitä itseäsi. Älä ole turhan nirso tai vaativa, huomaa pienikin edistys, oikea yrittäminen – edistyminen. Kirjoita joka ilta 3-5 asiaa, joissa päivän aikana olit hyvä. Kirjoita tilanne, jossa toimit hyvin ja mieti mikä hyvä ominaisuus (adjektiivi) sinussa on kun toimit näin.
  • Olin joustava, kun annoin pojan lainata autoa.
  • Olin ahkera ja aikaansaava tänään töissä.
  • Olin rauhallinen ja lempeä sairaan ja kiukkuisen äidin kanssa.
  • Olin lempeä itselleni, kun rentouduin sieniretkellä.
  • Olin sitkeä ja oppivainen, kun jaksoin opetella uutta tietokoneohjelmaa.
  •  Olin päättäväinen, kun jaksoin lähetä töihin vaikka nukutti aamulla.

Opettele kehumaan itseäsi peilin edessä.

Siirry peilin eteen, mieluiten ison peilin eteen niin, että näet itsesi kuten ystäväsi. Katsele itseäsi, tällaisena ystäväsi sinut näkevät. He pitävät sinua hyvänä, koska ovat ystäviäsi, näe siis sinä itse myös itseäsi hyvänä. Tarkkaile itseäsi. Kokeile! ” Olen ihan hyvä tyyppi”. ”Juuri tuollaisen ystävän minäkin haluan.” ”Olen itseni hyvä ystävä”. ”Rakastan itseäni!” Vau!! Eihän se niin vaikeata ollutkaan. 

Voi olla, että tehtävä tuntuu naurettavalta. Mutta eikö ole vielä naurettavampaa, että me päivittäin itse arvostelemme itseämme. Silti emme pidä tätä omaa arvosteluamme naurettavana – miksi. Tämä on kulttuurissamme tapa, jonka olemme omaksuneet elämämme aikana – meillä on siis tällainen opittu malli. Meillä on uskomus, että on järkeä arvostella itseään. Tämä malli ei ole meille hyödyksi ja voimme opetella sen tilalle paremman mallin.

Jos itsesi kehuminen tuntuu vaikealta, voit aloittaa hymyilemällä itsellesi ystävällisesti peilin edessä. Hymyile itsellesi niin kauan, että hyvä mieli tarttuu kasvojen ilmeestä sinuun ja tunnet hyvän mielen tunteen nousevan. Kokeile, voitko nyt helpommin kehua tuota ystävääsi, joka katsoo sinua peilistä. 

Tästä se lähtee – itsetunto nousuun rohkeasti harjoittelemalla.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Myrsky sai selkäni kipeäksi

Jos haluat tietää, mitä ajattelit eilen - tunnustele kehoasi.
Jos haluat tietää, miltä kehosi tuntuu huomenna - tarkkaile ajatuksiasi tänään.

Asun metsän keskellä. Myrsky repi hurjasti puita talon ympärillä - peltikatto kumisi kovasti. Aamulla katolta lähti reunapelti irti. Tämä kaikki aiheutti melkoista stressiä - mitä tapahtuu seuraavaksi.

Vaimo lähti viemään tytärtä junalle. Jäin lukemaan - vaikka oli vaikea keskittyä - myrskyn pauhatessa ympärillä. Hetken päästä he palasivat. Tytär huusi, ota kirves ja saha, puu on kaatunut tielle, emme pääse junalle, kiire, kiire. Lähdin pelastamaan tilannetta, myrsky pauhasi ympärillä. Sahat ja kirveet autoon ja katsomaan mikä on vikana. Puu oli todella kaatunut tien poikki. Onneksi otin moottorisahan mukaan, puu oli sen verran kookas, että kirveellä sen kanssa olisi todella tullut ongelmia. Onneksi moottorisaha onneksi lähti heti käyntiin ja muutamassa minuutissa oli puu sen verran palasina että sain sen syrjään. Tyttö pääsi autolla junalle ja ehti vielä junaan.

Kun tilanne oli ohi, palasin kotiin myrkyn pauhatessa. Palatessani kotiin huomasin, että selkä oli kunnolla kipeä.

Ei puun sahaaminen ollut niin iso ponnistus, että selkä siinä olisi kipeytynyt. Osasin kyllä sahata ergonomisesti oikeassa asennossa. Myrskyn aiheuttama jännitys ja siitä johtunut huolestuminen oli vain kerääntynyt kehoon kaikkien edellisten stressien päälle. Sitten kiire päästä junalle, johon oli maksettu liput ja kaatuneesta puusta aiheutunut kiire ja lisästressi sai selän kivun laukeamaan.

Tunnin päästä kaatui tämä puu - onneksi poispäin, eikä aiheuttanut vahinkoa, jos tämän alle olisi jäänyt, olisi käynyt köpelösti. Ei huoli ja murhe ja siitä aiheutunut lihasjännitys ollut aivan turhaa. 
Pystyäksemme välttämään tällaisia todellisia vaaroja, meille on kehittynyt erittäin hieno systeemi, joka varoittaa meitä vaaroista. Terve pelko on tärkeä osa puolustusjärjestelmääsi. Se ylläpitää hälytysvalmiutta vaaratilanteiden varalta, se pitää sinut varpaillaan. Mutta kun vaaroista varoittava huoli, murhe ja jännitys jää päälle, eikä pääse purkautumaan - syntyy siitä monenlaista vaivaa kehoomme.

Nyt olen joogannut lihaksista jännitystä ja meditoinut rauhallisuutta ja levollisuutta - näin olen voittanut selkäkivut ja pystyn taas kirjoittelemaan.



torstai 22. joulukuuta 2011

joululahjaksi myötätuntoa

Anna tänä jouluna lahja joka ilahduttaa saajaansa.

Anna itsellesi myötätuntoa ja rakastavaa asennetta. Juuri sinä olet se ihminen, joka tätä kaikkein eniten tarvitsee. Muista tämä vanha viisaus. Jo Buddha sanoi: "Voit yrittää etsiä maailmasta ihmistä, joka ansaitsisi enemmän rakkauttasi kuin sinä itse, mutta sellaista ihmistä et tule löytämään mistään. Sinä itse, kuten kaikki muutkin ansaitsevat oman rakkautensa ja kiintymyksensä." Miten harvat meistä kohtelevat itseään tällä tavalla.

Lempeyden harjoittaminen alkaa, kun ystävystymme itsemme kanssa. Ensin meidän pitää oppia olemaan oma paras ystävämme.

Christopher K Germer opettaa kirjassaan Myötätunnon tie  rakastavan asenteen harjoittamista suunnilleen seuraavasti.
 
Varaa 20 minuuttia aikaa suodaksesi itsellesi rakastavaa huomiota. Istu mukavasti suhteellisen suorassa ja rennossa asennossa. Minulla konttorituoli on toiminut parhaiten. Sulje silmäsi ja tuo huomiosi sydämesi alueelle. Hengitä hitaasti, rauhallisesti ja täysin sydämin.

Muodosta itsestäsi kuva istumassa. Huomaa asentosi tuolissasi kuin katselisit itseäsi ulkopuolelta. Tunne kehosi aistimukset istuessasi rauhassa.

Muista, että jokainen elävä olento haluaa elää rauhassa ja onnellisena. Yhdy tähän syvään toiveeseen. "Aivan kuten kaikki muutkin olennot haluavat olla onnellisia ja vapaita kärsimyksistä, toivon minäkin olevani onnellinen ja vapaa kärsimyksestä." Anna itsesi kokea tämän rakastavan toiveen lämpö.

Pidä mielessäsi kuva itsestäsi istumassa tuolissa ja tuntemassa hyvää tahtoa sydämessäsi ja toista seuraavia lauseita hiljaa ja lempeästi.
- Toivon itselleni turvaa.
- Toivon itselleni terveyttä.
- Toivon itselleni onnellisuutta.
- Toivon itselleni rauhallista elämää.

Ota rauhallisesti. Anna jokaisen lauseen tarkoittaa, mitä se sanoo. Maistele lauseita hiljaa mielessäsi. Anna itsesi tuntea ja kokea jokaisen lauseen tarkoitus. Huomatessasi mielen harhailevan, mitä tapahtuu jatkuvasti, palaa vain uudestaan lauseisiin. Jos kuva itsestäsi istumassa ja lauseet hämärtyvä, muista aikeesi rakkaudesta ja lempeydestä. "Aivan kuten kaikki muutkin olennot haluavat olla onnellisia ja vapaita kärsimyksistä, toivon minäkin olevani onnellinen ja vapaa kärsimyksestä." Aina eksyessäsi palaa alkuun ja sitten lauseisiin.

Anna harjoituksen olla helppo. Älä yritä liian kovasti. Rakastava asenne on luonnollinen asia. Kun huomiosi vaeltaa, palaa antamaan rakkautta itsellesi. Itsesi kanssa istuminen on kuin istuisit rakkaan ystäväsi kanssa, joka voi huonosti ja annat hänelle lempeyttä, jota hän tarvitsee.

Olen harjoitellut tätä harjoitusta noin vuoden verran ja voin suositella sitä todella lämpimästi. Haemme usein myötätuntoa ja rakkautta muilta ihmisiltä, mutta tarvitsemme sitä kaikkein eniten itseltämme.
 
Miksi meidän on niin vaikea suunnata itseemme samaa lempeyttä, jota monet meistä suuntaavat mielellään muille? Todennäköisesti se johtuu länsimaissa tyypillisestä ajattelutavasta: myötätunto nähdään lahjana, jonka antaminen itselle vaikuttaa itsekkäältä ja sopimattomalta. Älä sinä lankea tähän ajatusharhaan.

Anteeksiannon harjoitus

Kävin kaupungilla - bussissa oli niin pimeää etten pystynyt lukemaan, kun en ollut muistanut ottaa silmälaseja mukaan. Mietin hetken mitä tässä nyt voi tehdä. Mieleeni nousi käyntini bodaus saitilla, Heikko itsetunto ei bodaamalla parane! Siis ei itsetunto bodaamalla parane, mutta on niitä muitakin treenejä kun bodaustreenejä. Siis treeniä vaan.

Muistin hiljattain lukeneeni anteeksiannon harjoittelemisesta Sharon Salzberg, Lempeyden tie kirjasta. Kirja opettaa meille, miten onnellisuuden taitoja voi kehittää. Lempeyden harjoitteleminen auttaa meitä hyväksymään itsemme ja toisemme. Itsensä hyväksyminen on itsetunnon kehittämisen lähtökohta ja toisaalta päämäärä. Siispä treenaamaan bussimatkan ajaksi.

Anteeksiannon harjoituksessa on kolme osaa.
1) anteeksipyytäminen niiltä, joita olet loukannut
2) anteeksianto niille, jotka ovat sinua loukanneet
3) anteeksianto itsellesi

Ota mukava asento, sulje silmäsi ja anna hengityksesi tasaantua. Aloita sanomalla: "Jos olen loukannut jotain tahallisestti tai tahattomasti, pyydän häneltä anteeksi." ( Kotona yksinäsi voit sanoa tämän ääneen - bussissa toistin tätä hiljaa mielessäni.) Aina kun mieleeni nousi, joku tilanne - henkilö jne, joka herätti ajatuksen syyllisyydestä, sanoin itsekseni: " Pyydän sinua antamaan minulle anteeksi." Toistelin tätä hyvän tovin 5-10 minuuttia.

Seuraavaksi siirryin tarjoamaan anteeksiantoa minua loukanneille. Toistin mielessäni: " Jos joku on minua loukannut tahallisesti tai tahattomasti, tahdon antaa hänelle antaaksi." Kun joku henkilö tai tilanne nousi mieleeni sanoin: "Annan sinulle anteeksi". Toistelin tätä n.10 minuuttia. Mieleeni nousi mm. minulle vieras pariskunta johon olin törmännyt koiraa ulkoiluttaessani. Isäntä oli aivan yllättäen alkanut huutaa minulle silmittömästi. Lupasi tappaa koirani ja hakata minut, jos vielä näkee. Heidän koiransa ärhäkät pikku terrierit, jotka haastoivat riitaa kaikien koirien kanssa, olivat ilmeisesti tapelleet jonkun koiran kanssa - jostain syystä pariskunta oletti, että minun koirani olisi tapellut heidän koiriensa kanssa. Ei pariskuntaa lainkaan kiinnostanut, että meillä ei ollut mitään tekemistä heidän koiriensa tappelun kanssa. Kun en saanut mitään ymmärrystä osakseni pariskunnalta - vaan silmitöntä huutoa - se tuntui epäoikeudenmukaiselta, väärältä. Mieleni täytti viha ja suuttumus, joka ei heti hävinnyt vaikka pariskunta hävisikin. Suuttumus nousi yhä uudestaan aina kun tilanne nousi mieleeni ja kärsin siitä itse eniten. Nyt kun annoin heille anteeksi se tuntui vapauttavalta. Tuntui, että voin päästää irti koko tapauksesta - se ei enään pidä minua otteessaan - en odota anteeksipyyntöä - selitystä - annan vain asian unohtua. Mikä helpottava ja vapauttava tunne.

Lopuksi annamme anteeksi itsellemme. Jos et ole rakastaunut itseäsi tai täyttänyt odotuksiasi, nyt on aika luopua itsesi ja tekojesi arvostelusta. Jos et ole onnistunut antamaan anteeksi itsellesi, älä arvostele itseäsi tästäkään. Toista vain: "Annan anteeksi itselleni kaikki tahalliset ja tahattomat kerrat, jolloin olen loukannut itseäni." Toistin tätä ja kuuntelin mitä mieleen nousi ja aina kun huomasin asian tai tilanteen, jossa olin ollut ankara itselleni sanon: "Annan anteeksi itselleni." Tässä kohdassa mieleeni nousi kaikkein eniten asioita ja tilanteita, mistä johtuen tässä vaiheessa kului eniten aikaa. Olemme yleensä itse kaikein ankarimmat arvostelijamme. Odotamme itseltämme usein liian paljon.

Tässä oli reilun puolen tunnin perusharjoitus anteeksiannossa. Yhdeltä harjoituskerralta ei kannata odottaa ihmeitä - tuloksia ei tule sen nopeammin kuin bodauksessa - pikemminkin päinvastoin. Aloita pienillä painoilla - siis anna ja pyydä anteeksi aluksi sopivan helpoissa asioissa. Seuraavina viikkoina ja kuukausina voit siirtyä vaikeampiin asioihin. Älä odota mitään erityistä tunnetta - tärkeintä on sinun oma asenne - oikea, vilpitön pyrkimys. Tulokset tulevat kyllä aikanaan niinkuin kaikessa harjoittelussa.


perjantai 9. joulukuuta 2011

Uskomusten voima

Oletko tullut ajatelleeksi, miten uskomaton voima piilee uskomuksissa? Jos uskot onnistuvasi yleensä onnistut - jos uskot epäonnistuvasi yleensä epäonnistut. Muistaakseni jo Henry Ford sanoi: uskotpa onnistuvasi tai epäonnistuvasi olet aina oikeassa.

Uskomukset ovat usein itseen liittyviä käsityksiä, yleistyksiä siitä millainen olet, mitä osaat tehdä ja mitä et osaa tehdä. Uskomukset voivat olla myös yleistyksiä muista ihmisistä, asioista, tapahtumista, seurauksista tai asioiden merkityksistä. Suuri osa siitä mitä teemme, tunnemme tai ajattelemme on uskomustemme aikaansaamaa.

Uskomukset syntyvät kokemuksista. Joskus yksikin voimakas kokemus riittää uskomuksen syntymiseen. Esimerkiksi yksi pettymys rakkaudessa voi jättää pysyvän uskomuksen ettei ihmisiin voi luottaa rakkaudessa. Tämä uskomus estää yrittämästä uudestaan.

Uskomuksilla on itseään vahvistava luonne. Kun uskomus on syntynyt, havaitset jatkuvasti huomaamattasi asioita, jotka tukevat uskomustasi tai tulkitset asioita uskomustasi vahvistavalla tavalla.

Uskomusten olemassaolo ei sinänsä ole huono asia - sinä tarvitset uskomuksia, mielesi tarvitsee uskomuksia - ne ohjaavat toimintaasi. Tarvitset kuitenkin nimenomaan myönteisiä uskomuksia, jotka kohottavat mielialaasi ja saavat sinut toimimaan omaksi parhaaksesi - omien tavoitteidesi saavuttamiseksi.

Mieti uskomuksiasi. Voit löytää uskomuksiasi kuuntelemalla ajatuksiasi, sisäistä puhettasi ja tietysti sitä, mitä sinulla on tapana sanoa ääneeen. Mieti asioita joita sinun pitää , täytyy, et saa, et osaa, et voi tehdä. Kun olet löytänyt uskomuksen, mieti sen toimivuutta. Kun uskon näin, millaisia tunteita ja käyttäytymistä siitä seuraa? Ovatko nämä seuraukset sinulle eduksi vai haitaksi? Muokkaa uskomukset omaksi eduksesi.

Helppo ja tehokas tapa muuttaa uskomuksia on toimia todellisissa tilanteissa ikään kuin olisi muutunut erilaiseksi - juuri sellaiseksi kun haluaa tulla. Uskomukset ovat valheita, jotka riittävän usein toistettuina muuttuvat mielessämme totuudeksi. Samalla tapaa näyttelemällä jotain roolia riittävän kauan se muuttuu taidoksi, jolloin siitä tulee ominaisuutesi - uskomuksesi siitä millainen olet.

Itsetunto on itse asiassa itseensä kohdistuvien uskomusten kokoelma. Itsetunnon kehittäminen on itseen kohdistuvien uskomusten kehittäistä - muokkaamista itseään palveleviksi.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Oppia tuskasta

Kiitos tuskasta, jota saan osakseni. Ihminen on huono oppimaan hyvästä elämästä, ilosta ja riemusta. Kun asiat ovat hyvin sitä pidetään itsestäänselvyytenä - normaalina olotilana, josta ei osata nauttia. Vasta kun asiat menee kunnolla pieleen ja on ongelmia - tajuaa miten hyvin asiat on silloin kun suuria murheita ei ole.

Ihminen on fysiologisesti rakennettu havainnoimaan eroja - vertailua johonkin, ei absoluuttisia arvoja vaan eroja. Siksi ihminen arvioi asioita - parempi/ huonompi kuin eilen - suurempi vai pienempi - kylmempi vai kuumempi jne. Asioiden havainnointi vertailemalla on hyvin nopea ja ekotehokas ratkaisu, johon luonto on siksi päätynyt - verrattuna nykyisten tietokoneiden hitaaseen ja resursseja haaskaavaan laskemiseen. Ihminen havaitsee hämmästyttävän tarkasti ja nopeasti pieniä eroja ja tekee vertailuja. Suurten linjojen ja absoluuttisten tosiasioiden havainnointi on selvästi vaikeampaa.

Mitä mieli haluaa kertoa sinulle silloin kun tunnet tuskaa? Tunne on mielen keino kertoa sinulle miten asiat sujuvat suhteessa tavoitteisiisi. Kun tunnet tuskaa, asiat eivät näytä menevän niin kuin mielesi olettaa sinun haluavan. Nykyinen toimintasi ei näytä vievän sinua sinne minne haluaisit päästä - syystä tai toisesta. Syy voi olla ulkoisissa olosuhteissa, omassa toiminnassasi tai tavoitteissasi. Negatiivinen tunne on viesti - et pääse sinne minne haluat - mieti, mikä olisi parempi tapa edetä.

Ota tunne vastaan mielen viestinä - älä jää sen valtaa - älä jatka ja voimista sitä turhaan - tunne on vain viesti. Rekisteröi se ja kiitä kehoasi viestistä. Muista, että tunne kestää vain 90sekunttia - ellet itse sitä jatkuvasti uudista ja lisää. Siis aloita aina uutta 90 sekunnin jaksoa. Kokeile niin näet - tämä on tieteellinen, fysiologinen fakta - jota ei helposti usko kun joutuu tuntikausiksi tuskan valtaan.

Oletko huomannut, että hyvä olo menee helposti ohi. Emme osaa nauttia hyvästä olosta pitkään - miksi siis osaamme nauttia huonosta olosta pitkään? Ihminen on kehittynyt keskittymään vaikeuksiin ja ongelmiin. Se on ollut eloonjäämisen edellytys aikoinaan. Nykyään kun maailma on muuttunut nopeasti mutta ihmisen rakenne on vielä kivikauden aikainen, ongelmia syntyy entiseen malliin. Ongelmat eivät kuitenkaan usein ole kuolemanvakavia, vaan yleensä aika vähäpätöisiä - mutta koemme ne yhtä suurina ja tärkeinä kun kuolemanvakavat asiat aikoinaan - huomaa suhteellinen arviointi. Näin teemme helposti kärpäsestä härkäsen, kuten sanotaan. Kärsimys on luonnollinen osa ihmisen elämää ja kun sen uskaltaa kohdata se kummasti menettää tehoaan.

Muista siis, että tuska kuten mikä tahansa tunne on mielen viesti, joka haluaa tulla huomatuksi. Ota viesti vastaan ja mieti, mitä sillä tiedolla teet.


lauantai 12. marraskuuta 2011

Mielenrauha löytyy oikeasta aivopuoliskosta

Luin taas erinomaista kirjaa  Jill Bolte Taylor Elämäni oivallus. Massiivinen aivoverenvuoto vasemmassa aivopuoliskossa saa aivotutkijan menettämään kykynsä kävellä, puhua, lukea ja kirjoittaa sekä kaikki muistikuvansa menneisyydestä ja orientaation assosiaatioalueen toiminnan. Seuraavassa on jotain ajatuksia kirjan pohjalta.

Tärkeimpiä saamistani opeista oli tunteiden fyysisen puolen kokeminen. Koin ilon tunteen ruumiissani. Oli kiinnostavaa, että saatoin tuntea uuden emootion heräämisen. Tunsin kuinka se virtasi lävitseni ja poistui. Opin sen, että pystyin itse päätämään, jäinkö tunteen valtaan ja annoinko sen viipyä ruumiissani vai päästinkö sen nopeasti virtaamaan pois. Opin, että pystyin kielen keinoin puhumaan suoraan aivoilleni ja kertomaan, mitä haluan ja mitä en halua. Sen ymmärrettyäni tiesin, etten koskaan olisi se ihminen, joka olin ollut aiemmin.

Syvä sisäinen rauha on kenen tahansa milloin tahansa saavutettavissa. Rauha on vain ajatuksen päässä, eikä meidän tarvitse sen saavuttamiseksi tehdä muuta kuin vaientaa hallitsevan vasemman aivopuoliskon ääni.

Tiesin, ettei kenelläkään muulla kuin minulla ja omilla aivoillani ollut valtaa saada minua tuntemaan mitään. Mikään ulkopuolinen ei voinut viedä minulta sydämen ja mielen rauhaa, vaan kaikki riippui minusta itsestäni. En ehkä pysty hallitsemaan kaikkea, mitä elämässäni tapahtuu, mutta olen kuitenkin vastuussa siitä, miten tapahtumat ymmärrän.

Mikä ihana lahja tämä aivohalvaus onkaan ollut, kun saan itse päättää, kuka ja millainen haluan olla. Ennen halvausta uskoin,että olen näiden aivojen tuotetta eikä minulla ole juuri päätösvaltaa siihen, miltä minusta tuntuu ja mitä ajattelen. Aivoverenvuodon jälkeen silmäni ovat avautuneet näkemään, miten paljon voin itse asiassa vaikuttaa siihen, mitä korvien välissä tapahtuu.

Niiden solujen toimintojen palauttaminen, jotka olivat anatomisesti yhteydessä aiempaan tapaani reagoida tunnetasolla ja kielteiseen ajatteluuni, on ollut avartava kokemus. Vaikka halusin takaisin vasemman aivopuoliskoni kyvyt, on myönnettävä, että eräät persoonallisuudenpiirteet, jotka pyrkivät taas heräämäään eloon, eivät suoraan sanoen sopineet oikean aivopuoliskoni käsitykseen  siitä, kuka halusin olla. Jouduin kohtaamaan yhä uudestaan kysymyksen, joudunko ottamaan takaisin kaikki ne tunteet ja persoonallisuudenpiirteet, jotka olivat neurologisesti yhteydessä siihen muistoon tai kykyyn, jonka halusin palautuvan. Olisiko esimerkiksi mahdollista palauttaa sellainen käsitys itsestäni, että olen yksi, kiinteä ja muusta maailmasta erillään oleva olio, palauttamatta samalla ennalleen itsekkyyteen, väittelynhaluun, oikeassa olemisen tarpeeseen ja eron ja kuoleman pelkoon liittyvien solujen toimintaa? Kaikkein tärkeintä oli, voisinko säilyttää tuoreen tunteeni yhteydestä maailmankaikkeuteen samalla kun vasen aivopuoliskoni kokee minut yksilönä?

Mietin miten paljon vastikään oikeasta aivopuoliskostani löytämästäni tietoisuudesta, arvoista ja niille rakentuvasta persoonallisuudesta joutuisin uhraamaan, jotta vasemman aivopuoliskon kyvyt palautuisivat. En halunnut menettää yhteyttäni maailmankaikkeuteen. Suoraan sanoen en halunnut luopua nirvanasta.
 
verenvuodon alue Jillin aivoissa

Ennen aivohalvausta vasemman aivopuoliskoni solut olivat hallinneet oikean aivopuoliskoni soluja. Persoonallisuuttani hallitsivat vasemman aivopuoliskoni arviot ja analyyttiset piirteet. Kun sain aivoverenvuodon ja menetin minääni määrittelevät vasemman aivopuoliskon kielellisen keskuksen solut, nuo solut eivät enää kyenneet pitämään oikean aivopuoliskoni soluja kurissa. Niinpä pääkoppaani asettui asumaan kaksi hyvin erilaista luonnetta. Aivopuoliskot eivät ymmärrä ja ajattele eri tavalla pelkästään neurologiselta kannalta, vaan niillä on hyvin erilaiset arvot, jotka pohjautuvat niiden ymmärtämän information erilaisuuteen, ja siten ne ovat persoonaltaan hyvin erilaisia. Elämäni oivallus on, että oikean aivopuoliskoni tietoisuuden ydin on luonne, joka on suoraan yhteydessä syvän mielenrauhan tunteeseeni. Sen peruspiirre on rauhan, rakkauden, ilon ja myötätunnon osoittaminen.

Perinteisesti meidän on ollut hyvin vaikea, erottaa oikean ja vasemman puolemme luonteenpiirteitä toisistaan, koska koemme itsemme yhdeksi persoonaksi, jolla on yksi tietoisuus. Vähäisellä opastuksella useimmat voivat kuitenkin helposti tunnistaa nuo kaksi persoonaa, elleivät itsessään, niin ainakin vanhemmissaan tai jossain muussa tärkeässä ihmisessä. Tavoitteeni on auttaa ihmisiä löytämään luonteenpiirteilleen koti aivopuoliskoistaan, jotta he voisivat arvostaa sitä persoonaa, joka he ovat, ja tehdä itsestään sellaisia kuin haluavat olla. Tunnistamalla päämme sisäiset minämme me voimme käyttää elämässämme aivojamme tasapainoisemmin.

Sen lisäksi, että olen toipumiseni aikana pyrkinyt löytämään aivopuoliskojeni toimintojen välisen terveen tasapainon, olen halunnut myös päästä sanomaan sanani siihen, kumpi luonteeni hallitsee näkökulmaani tietyllä hetkellä. Se on minusta tärkeää, koska oikean aivopuoliskoni persoonallisuuden peruspiirteet ovat syvä mielenrauha ja myötäeläminen. Mitä enemmän käytämme mielenrauhan ja myötäelämisen neuronipiirejä, sitä enemmän rauhaa ja myötätuntoa meistä heijastuu ulospäin ja loppujen lopuksi sitä enemmän rauhaa ja myötäelämistä on vallalla koko maailmassa. Mitä paremmin tiedämme, kumpi puoli aivoistamme käsittelee minkäkin tyyppistä informaatiota, sitä enemmän meillä on vaihtoehtoja sen suhteen, miten ajattelemme, tunnemme ja käyttäydymme.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Mielen mallien muuttaminen - uudelleen ohjelmointi

Ajatteluamme ja toimintaamme ohjaavat erilaiset uskomukset, sisäiset mallit, jotka ovat muodostuneet elämämme aikana. Nämä uskomukset ja mallit vaikuttavat ratkaisevasti itsetuntomme rakentumiseen. Uskomuksemme perustuvat lapsuudessa ja nuoruudessa oppimiimme malleihin. Nämä mallit pohjautuvat siihen kuinka meitä on kohdeltu ja mitä ratkaisuja kasvattajamme ovat pitäneet hyvinä. Malleista muodostuu aivoissamme uskomusten ketjuja.

Kun itsetuntomme on huono. Ei tarvita kun joku vaatimaton tapahtuma, joka saa aivomme yhdistämään asian huonoon itsetuntoon tai epäonnistumisen mahdollisuuteen. Tällöin aktivoituu malli, joka tuo mieleemme usein kelatut kuviot omasta huonoudesta. Tämä malli täyttää mielen ennestään tutuilla, itseä kritisoivilla ja epäonnistumista povaavilla mielikuvilla ja ajatuksilla. Uskomme näitä ajatuksia, koska ne ovat meille tuttuja ja tuntuvat siksi varmasti todelta. Nämä ajatuskulut tapahtuvat hyvin sujuvasti, joka kerta melko samalla tavalla. Niiden nostattamat tunteet ovat selviä ja väkeviä ja joudumme niiden valtaan. Kun tämä tapahtuu usein mallit ja niiden voima vahvistuvat. Muovaamme aivoissa hermoratoja, jotka ovat yhä vahvempia ja liittyvät yhä useampaan asiaan. Näin yhä uudet asiat laukaisevat nämä mallit ja niistä tulee yhä hallitsevampia.

Aikuisina meillä on kuitenkin mahdollisuus kohdata ja kyseenalaistaa meille muodostuneet mallit. Voimme itse päättää mitä malleja haluamme elämäämme ohjaamaan. Varsinkin ulkomailla itsetuntoa ja itsevarmuutta kehittäviä valmennusohjelmia on paljon. Ne opettavat huomaamaan, että omat uskomukset eivät läheskään aina perustu tosiasioihin. Ne myös kannustavat siihen, että sisäisiä malleja saa ja voi muuttaa. Lisäksi ne opettavat vaihe vaiheelta tapahtuvan polun jolla vahvistetaan itsetuntoa tukevia lauseita, ajatuksia ja uskomuksia. Yleensä nämä ohjelmat toimivat, eivät niin helposti ja nopeasti kun luvataan mutta periaatteessa kyllä.

Mielen mallien muuttaminen on uuden oppimisprosessi. Asiaa voidaan verrata uusien ohjelmanpätkien koodaamiseen ja syöttämiseen aivojen tietokoneeseen. Aikaisemmin puhuttiin usein uusien kasettien äänittämisestä toimintaasi ohjaamaan. Tämä oppimisprosessi ei oleellisesti eroa muusta elämämme aikana tapahtuvasta oppimisesta, vaikka ehkä aluksi siltä tuntuukin. Olet aikaisemminkin tarkkaillut ympäristöäsi ja kopioinut sieltä mielipiteitä, malleja, käsityksiä ja nämä kokemukset ovat tiivistyneet sinun malleiksi ja ohjelmiksi.

Kysymys on samanlaisesta oppimisesta kuin esimerkiksi ruuanlaitto tai puutarhanhoito. Ei niistä tiedä, eikä niitä osaa ennen kun aloittaa varovaisen kokeilun. Aluksi ei ole mestari mutta koko ajan oppii jotain uutta ja tulee yhä taitavammaksi. Tärkeintä uuden oppimisessa on HALU. Sinun täytyy sanoa "kyllä" uudelle asialle ja avautua vastaanottamaan uutta tietoa.

Tänä päivänä psykologiassa ymmärretään ja hyväksytään jo yleensä se, että omia tulkintoja itsestään ja elämästä saa ja voi muuttaa - itseään saa uudistaa. Olemme vain niin voimakkaasti kiintyneitä omiin sisäisiin uskomuksiimme ja malleihimme, että kavahdamme niihin kajoamista. Henkilökohtaiset uskomukset ja mallit muuttuvat kuitenkin sen verran hitaasti, että huoleen ei ole aihetta. Ehdimme hyvin tottua uuteen minään - uusiin malleihin ja uskomuksiin tämän oppimisprosessin aikana. Itse sitä paitsi päätämme millaisia uskomuksia ja malleja - siis tässä tapauksessa millaisen itsetunnon haluamme itsellemme. Mitään opiskelua ei kannata toteuttaa turhan ryppyotsaisesti se ei paranna oppimistuloksia. Pikemminkin kannattaa ottaa opiskelusta kaikki ilo irti ja nauttia matkasta, eli jokaisesta edistysaskeleesta.

torstai 27. lokakuuta 2011

Todellisuuden rakentaminen

Vietin päivää muistisairaan kanssa. Se on hyvin opettavaista ja havahduttavaa. Muistisairaan kanssa näkee helposti, että meillä jokaisella on oma tapa poimia informaatiota ja rakentaa oma todellisuutensa. Elämme harhassa, että meidän ihmisten maailma ja todellisuus on samanlainen.

Aivot ovat todellisuutta rakentava kone. Ne vastaanottavat informaatiota aisteilta ja muuttavat ne subjektiiviseksi sisäiseksi maailmaksi. Tällä sisäisellä maailmalla on yhteisiä piirteitä ulkoisen todellisuuden kanssa, mutta ei niin paljon kun luulet. Aivoissasi pyörii itsevarma käsittelyjärjestelmä, joka kuulee mitä odottaa kuulevansa ja näkee, mitä odottaa näkevänsä ja kieltäytyy jääräpäisesti myöntämästä virhettään pienimmässäkään asiassa. Kun olet terve voit nauttia tästä omasta maailmastasi, mutta et voi vapautua siitä ja nähdä selvästi mitä ulkomaailmassa todella tapahtuu.

Ihminen on menestynyt lajina näin loistavasti ja valloittanut koko maailman, koska ihmiselle on kehittynyt aikojen kuluessa aivoihin automaattinen tietojenkäsittelyjärjestelmä, joka auttaa nopeasti hahmottamaan maailmaa ja ennakoimaan todennäköisiä vaaroja ja mahdollisuuksia. Toisaalta tämä automatiikka tarkoittaa sitä, että välittömät aistihavaintosi, ovatkin itse asiassa aivoissa tapahtuvan monikerroksisen automaattisen esikäsittelyn värittämiä. Tämä kaikki tapahtuu tietysti sinun parhaaksesi. Ethän halua suorittaa monimutkaisia pohdintoja ja analyysejä vain selviytyäksesi jokapäiväisistä askareista tai television katselusta. On helppompaa kun lähes kaikki tapahtuu automaattisesti.

Itsetunnon ja itsetuntemuksen peruslähtökohta on kaikki mitä havaitsemme aisteillamme käy oman sisäisen mielemme muistojen, ajatusten, tunteiden ja mallien läpi. Lopulta siitä rakentuu kokemamme todellisuus. Psykologinen totuus on, että omalla toiminnallamme muokkaamme koko ajan sitä, mitä nimitämme todellisuudeksi. Meillä jokaisella on oma todellisuutemme. Asia käy hyvin selväksi kun pyytää ihmisiä kirjoittamaan käsityksensä tilaisuudesta, jossa he ovat olleet. Ihmisten kuvaama todellisuus yhteisestä tapahtumasta eroaa toisistaa niin paljon, että on vaikea uskoa heidän kuvaavan samaa tilannetta. Eikä tämä tapahdu vain silloin kun osaanottajat ovat menettäneet muistinsa - päin vastoin, selvänä erot tulevat voimakkaammin esiin.

Tulkitset siis koko ajan, taukoamatta maailmaa. Olet itse mukana vaikuttamassa siihen, mitä näet ja koet. Tämä on tärkeä huomata. Olet siis itse se, joka muokkaa maailmaasi. Sinulla on siis mahdollisuus tehdä maailmastasi, siis todellisuudestasi sellainen kun itse haluat. Mieti halutko rakentaa todellisuudestasi sellaisen, jossa viihdyt ja voit hyvin?

maanantai 24. lokakuuta 2011

Hyväksy puutteesi

Vaikka kuinka yrittäisimme emme koskaan tule täydellisiksi, aina on jotain mitä voimme parantaa. Aina vain paremmaksi, hienommaksi, komeammaksi, viisaammaksi pyrkiminen on loputon noidankehä, se ei pääty koskaan. Aina löytyy joku, joka on vielä parempi, hienompi, komeampi, viisaampi. Siksi on tärkeää, että hyväksymme itsemme juuri sellaisina kun olemme - kaikkine sisäisine ja ulkoisine puutteinemme.

Meidän on lakattava moittimasta ja aliarvioimasta itseämme. Tällaiset itsesyytökset ovat turhia ja ne vahingoittavat itsetuntoamme.

Useimmat meistä ymmärtävät, että ystävää ei pidä haukkua ja moittia, jos hänelle sattuu huono päivä tai hän epäonnistuu jossain. Päin vastoin juuri silloin hän tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Kuitenkin meidän on vaikea muistaa ja ymmärtää, että me itse tarvitsemme samalla tavalla tukea itseltämme kaikkein eniten juuri silloin kun asiat eivät suju toivotulla tavalla. Miksi haukumme ja moitimme itseämme juuri silloin, kun meidän pitäisi ymmärtää ja tukea itseämme. Olemme usein itse kaikkein pahimmat kriitikkomme. Totta kai kun tunnemme itse puutteemme ja vikamme, osaamme myös eniten niistä moittia.

Kun teemme virheitä meidän on korjattava tekomme ja pyydettävä anteeksi pystyäksemme jatkamaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että saamme tekomme anteeksi itseltämme. Se on monille meistä kuitenkin kaikkein vaikeinta. Jos haluat kohottaa itsetuntoasi sinun on kuitenkin opeteltava antamaan itsellesi anteeksi.


Nykyään ihmisen ulkoiseen olemukseen kiinnitetään erittäin paljon huomiota. Jokaisen täytyy olla kaunis. Onnellisuus ei kuitenkaan löydy ulkoisesta kauneudesta vaan sisäisestä olemuksesta. Vaikka sisäinen onnellisuus ja iloisuus saakin ihmisen säteilemään ja kaunistumaan. Jos ihminen ei ole sisäisesti eheä, hänen on vaikea olla koskaan aidosti tyytyväinen ulkonäköönsä. Aina löytyy jotain korjattavaa tai sitten on pelko kauneuden rapistumisesta. Sinulla on paljon helpompi olla ja itsetuntosi on paljon parempi, kun hyväksyt ulkonäkösi sellaisena kun se on.

Itsensä hyväksyminen juuri nyt juuri sellaisena kun on, ei tarkoita, että meidän pitää lakata kehittämästä itseämme. Itsensä kehittäminen ja parantaminen on kuitenkin paljon mukavampaa kun tiedämme, että kelpaamme jo sellaisina kun olemme ja voimme rauhassa ilman paineita kehittyä yhä paremmiksi.

Opettele sanomaan itsellesi, että hyväksyt itsesi juuri nyt juuri sellaisena kun olet.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Mitä ajattelet sitä saat

Kävin iltakävelyllä. Katselin maisemaa, kuinka se oli muutunut tummaksi, en juuri nähnyt paljoa. Sisältä valoisasta pimeään iltaan siirtyminen sai näkyvyyden hyvin huonoksi. Aivot eivät heti osanneet sopeutua valon määrän muutokseen. Sama maisema, joka päivällä  oli hehkunut väreissä oli nyt vain tummia sävyjä. Valon puute muuti maiseman täysin toiseksi. Jonkin ajan kuluttua aivot sopeutuivat pieneen valon määrään ja aloin nähdä kohtalaisesti pimeässä.

Sitä iltaa katsellessani tuli mieleeni, että samalla tavalla ihminen ajatuksillaan muuttaa oman maailmansa juuri sellaiseksi kun hän sen itselleen maalaa - joko väreillä kirkkaaksi, iloiseksi tai sitten tummaksi, ilottomaksi, synkäksi.

Ajatteletko
  • taas tuli tyrittyä
  • hemmetin tohelo
  • mikään ei onnistu
  • miksi aina minulle käy näin
  • mitähän kamalaa tänään tapahtuu
  • en taaskaan onnistu
  • kukaan ei pidä minusta
Ja saat aikaan stessihormooneita, lihasjännityksiä, masennuksen, huonon itsetunnon.

Vai
  • kaunis päivä tänään
  • tänään onnistun
  • olen ihan ok ihminen
  • minulla on ystäviä
  • osaan tehdä asioita
  • opin uutta
  • nautin elämästä
Ja saat edorfiineja, dopamiinia, iloa, innostusta, hyvää mieltä ja itsetuntoa.

Valinta on sinun - mieti mitä haluat. Saat sitä mitä tilaat.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Itsetunto – itseluottamus


Itsetunto – itseluottamus

Wikipedian mukaan Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta.
Vastaavasti  itseluottamus  tarkoittaa uskoa siihen, että suoriutuu tai selviytyy hyvin siitä, mihin ryhtyy tai joutuu.


Itseluottamus tarkoittaa siis uskoa omaan suoriutumiseen tehtävistä. Ihminen uskoo pystyvänsä saavuttamaan tavoitteensa ja suoriutumaan tehtävistään. Itsetunto taas tarkoittaa omaa sisäistä käsitystä itsestään omasta arvostaan. Sitä miltä tuntuu olla itse omassa persoonassaan. Hyväksyykö itsensä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.


Silloin kun asiat sujuvat hyvin, asioiden tekeminen onnistuu ja itseluottamus kasvaa ja se puolestaan nostaa myös itsetuntoa. Tällöin ei synny ongelmia vaikka itsetunto ja itseluottamus sekoitetaan keskenään.


Jos itsetunto on heikko, ongelmia syntyy kun asiat eivät suju niin hyvin kun toivot niiden sujuvan. Kun et onnistu jossain niin hyvin kuin haluat, et ainoastaan epäonnistu tehtävän suorituksessa vaan koet, että olet epäonnistunut ihminen. Tällainen tunne jää pitkäksi aikaa päälle ja ihminen alkaa soimata itseään kuinka huono hän on – vaikka on vain epäonnistunut jossain tehtävässä, jota muut eivät välttämättä ole edes huomanneet.

Heikon itsetunnon omaava näyttää muille, että osaa.

Heikon itsetunnon omaava ihminen voi olla erittäin taitava ja omata hyvän itseluottamuksen. Minulla oli kymmeniä vuosi hyvä itseluottamus mutta heikko itsetunto. En ollut oikeastaan lainkaan tietoinen itsetunnon merkityksestä ja olemassaolosta. Olin kuin Paluu tulevaisuuteen -trilogian Marty McFlyn, jolla on heikko itsetunto ja joka ei siedä nimittämistä pelkuriksi. Minut sai helposti näyttämään, että osaan ja uskallan pienellä härnäyksellä. Lähdin mm. muutaman viikon harjoituksella 30km:n juoksuun näyttämään, että kyllä se onnistuu harjoittelemattomaltakin – ja onnistuikin ihan hyvin. Samoin opiskeluaikana ylioppilaat pilkkasivat, että keskikoulun käynyt ei osaa matematiikkaa. Pitihän niille näyttää, että parista seuraavasta kokeesta saa huippupisteet, vaikka siinä olikin kova työ. Tällaisia episodeja oli vaikka kuinka paljon.

Jos itsetuntoni olisi ollut yhtä hyvä kuin itseluottamukseni, ei minun olisi aina tarvinnut vastata näihin ärsytyksiin näyttämällä. Olisin voinut vain todeta olevani eri mieltä ja tehdä niin kuin itse halusin, muista riippumatta.

Heikon itsetunnon omaava vertaa itseään jatkuvasti muihin

Jos ihminen kärsii heikosta itsetunnosta, hän ei näe omaa arvoaan. Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin ja hänen käsityksensä itsestään vaihtelee sen mukaan miten hän kokee itsensä muihin nähden. Silloin ihminen kokee itsensä hyväksi vain jos kukaan muu ei ole parempi. Ihmisen on tällöin myös vaikea pitää itseään tasavertaisena. Hän on joko huonompi tai parempi kuin muut. 

Elämästä tulee paljon helpompaa ja mukavampaa, jos keskitymme alituisen kilpailun ja toisiin vertailun sijasta siihen, että opettelemme arvostaman itseämme ja ymmärrämme, että kelpaamme juuri sellaisina kuin olemme juuri nyt.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Heikko itsetunto on vaarallinen

Katselin eilen TEEMAN dokumenttia http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/tottelemiskoe-panoksena-kuolema, missä jäljiteltiin Stanley Milgramin totteliaisuuskoetta nykypäivään siirrettynä.

Ohjelmassa osaanottaja luuli olevansa mukana tv-visailun koenauhoituksessa. Mukana oli myös yleisö ja juontajana aito ranskalainen tv-tähti.

Kisa etenee yhä kovenevin sähköiskuin kanssakisaajille, joita koekaniinit eivät näe. Pystyykö tv-juontaja painostamaan kilpailijoita antamaan kovia sähköiskuja kanssakilpailijoiden rajuista tuskanhuudoista huolimatta? Vai ymmärtävätkö he lopettaa ennen kuin on liian myöhäistä?

Varsin järkyttävää oli, että 80% osallistujista, jotka olivat hyvin tavallisia ihmisiä, oli valmis antamaan koehenkilölle miten suuria sähköiskuja tahansa. Panoksena kuolema. Heillä ei ollut rohkeutta vastustaa tv-formaattia ja juontajaa, vaikka he olivat hyvin tietoisia siitä, että aiheuttivat äärimmäistä kärsimystä kanssakilpailijalleen.

Suurin osa kansasta on siis kykenevä ja taipuvainen kiduttamaan ja tappamaan kenet tahansa, kun häntä vain sopivasti kannustaa. Juontaja sanoi: "otamme vastuun".

Se mitä ohjelmassa ei analysoitu - mikä on itsetunnon merkitys tässä asiassa. Mielestäni aivan ratkaiseva.

Heikon itsetunnon omaavalla ei ole voimia vastustaa auktoriteetia ja yleisöä. Hän toimii juuri niin kuin kuvittelee muiden toivovan - hakee jatkuvasti hyväksyntää muilta - tämä hyväksynnän haku tuli jatkuvasti esiin osaanottajien käytöksessä. Juontajalta ja yleisöltä pyydettiin hyväksyntää.

Vaatii vahvaa itsetuntoa kyetä nousemaan auktoriteettia ja yleisöä vastaan ja toimia oman vakaumuksensa ja omantuntonsa mukaisesti.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Hyvä itsetunto - jokaisen oikeus

Itsetunto on oma käsitys itsestään. Näin siis hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että itse pitää itseään hyvänä ihmisenä.

Aikuinen ihminen omalla käytöksellään itseään kohtaan joka päivä, joko parantaa tai huonontaa itsetuntoaan.

Miksi me niin usein jatkuvasti huononnamme itsetuntoamme olemalla itsellemme turhan ankaria? Soimaamme itseämme erehdyksistämme, virheistä, pienistä puutteista, epäonnistumisista jne.

Koska viimeksi moitit itseäsi ? Koska viimeksi olit tyytymätön itseesi ? Luuletko, että moitteet itsellesi parantavat itsetuntoasi ? 

Itsetunto on suomalaiselle erityisen vaikea asia. Johtuuko se termeistä ?

Hyvä itsetunto - itsensä rakastaminen - itsensä täydellinen hyväksyminen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen sekoitetaan usein tahallaan itserakkauteen. Itserakkaus, joka ilmenee matalana itsetuntona - taas on hyvän itsetunnon vastakohta.

Suomessa puhutaan myös monesti itsetuntemuksesta - itsetunnon ja omanarvontunnon synonyyminä. Itsen tutkiskelu taas on monelle uhkaava - pelottava asia tai vaan turhaa filosofointia ja mielen syövereiden kaivelua.

Toivon, että tällä blogilla saan aikaan keskustelua itsetunnosta ja sen kehittämisestä. Itsetunnon kehittäminen ei ole rakettitiedettä.

Hyvä itsetunto on jokaisen ulottuvilla, joka sen haluaa. Ei hyvä itsetunto ole kenellekkään välttämätöntä - mutta kyllä hyvä itsetunto tekee elämästä paljon helpompaa ja hauskempaa. On elämässä riittävästi huolta ja murhetta ilman, että itse lisää taakkaansa ehdoin tahdoin.