Uuden vuoden lupaus

Olen sellainen kuin olen

Olen sellainen kuin olen ja se on kylliksi,

jos se ei muille riitä, ei se häiritse minua,

jos se riittää muille, ei sekään häiritse minua.

Eräs maailma on siitä kuitenkin tietoinen ja se on

kaikkein tärkein minulle,

se on oma sisäinen maailmani, minä itse.

Ja vaikka tuon tiedon ymmärtäminen kestäisi vuosia tai vuosikymmeniä

olen valmis odottamaan ja sen ilolla vastaan ottamaan.

Esa


Hyvää Uutta Vuotta

Muistakaa suhtaua itseenne hyväksyvästi ja myötätuntoisesti !

Mikä ego oikein on?

Ego on idea, joka meillä kaikilla on itsestämme. Ego on mielen luomus, näkymätön ajatus, jolla ei ole muotoa eikä rajoja. Se on pelkkä mielikuva, joka sinulla on itsestäsi – kehon, mielen ja sielun kokonaisuudesta. Egoa ei oikeastaan ole olemassakaan. Se on illuusio mutta tämän illuusion ylläpitäminen on todellisen minän kokemisen este.

Ego vääristää todellisuutta. Se yrittää esittää sinut sellaisena, kuin haluaisit olla, ei sellaisena kuin todella olet. Pohjimmiltaan ego, mielikuva itsestäsi, on takaperoinen tapa elää ja kokea elämää.

Ego, minäkuvasi, muistuttaa peilikuvaa, mutta se sotketaan usein todellisuuteen. Ego tahtoo, että etsit sisäistä ulkoa. Ego on hyvin kiinnostunut ulkonaisista illuusioista. Ego on puhelias, vaativainen, hysteerinen, laskelmoiva. Ellei sinulla ole syvää ja rikasta käsitystä itsestäsi ja tarkoituksestasi, syynä lienee se, että olet samastunut egoosi.

Pelko, joka ottaa rakkauden paikan, on yksinkertaisesti pelkoa siitä, ettei kelpaa. Käytännöllisesti katsoen kaikki pelot juontavat suoraan itsetunnon puutteesta. Jos rakastat itseäsi, kykenet voittamaan pelot rakkauden avulla, sen sijaan että antaisit niiden ohjata elämääsi.

Jos huolehdit kovasti siitä, millaisena toiset ihmiset sinut näkevät, olet egosi vallassa. Pelko on silloin ainainen kumppanisi. Yrität todistella itsellesi ja koko maailmalle, miten tärkeä olet. Tyydytät egon tunnustuksen saamisen tarvetta.

Ego kehittyy lapsuudessa turvallisuuden tunteen saamiseksi. Lapsuudessa pelko, ettei saa osakseen rakkautta, merkitsee vaarallista turvattomuutta. Ego ottaa silloin tehtäväkseen ylläpitää turvallisuuden tunnetta opettamalla, millä tavalla rakkautta hankitaan.

Jos sinua kiitettiin ja tunsit saavasi rakkautta vain silloin, kun sait kerätyksi tähtiä, kun menestyit hyvin koulussa ja pidit lelusi järjestyksessä, silloin egosi valitsi suorittamisen keinoksi hankkia turvallisuutta ja rakkautta. Ego vakuuttaa sinulle vielä tänäkin päivänä, että olet turvaton, ellet saa osaksesi rakkautta.

Hengissä pysyminen ei enää aikuisena riipu toisen ihmisen rakkaudesta. Ego jatkaa kuitenkin uskotteluaan, että koko elämäsi on uhattuna – aivan kuten lapsuudessa – ellei sinulla ole ulkopuolelta annetun rakkauden turvaa.

Kiinnitä enemmän huomiota ihmisten hyviin kuin heidän pahoihin tekoihinsa. Olemme kaikki hyviä, kunnollisia, rakastavia sieluja, jotka joskus joutuvat harhaan. Kun keskityt ihmisessä olevaan hyvään, toimit korkeamman minäsi mukaisesti. Se hälventää egon ylläpitämää pelkoa ja vihaa.

Korkeampi minäsi tahtoo, että sinulla on rauha. Ego tahtoo pitää sinut ristiriitojen vallassa, jotta se säilyttäisi asemansa elämäsi hallitsijana. Olet todennäköisesti kuunnellut egoasi lähes koko ikäsi. Siirtyminen vallanhalusta suvaitsevaisuuteen on vaikeata siksi, että halu tyydyttää egon vaatimukset on niin vahva. Ego ei tahdo luopua asemastaan.

Kun et enää pyri hallitsemaan toisia ihmisiä, korkeampi minäsi ottaa lempeästi elämäsi ohjat käsiinsä. Pääset vähitellen perille siitä, mitä ehdoton rakkaus on, ja saat lopulta kaipaamasi rauhan.

Hyväksy elämä sellaisena kuin se on. Opettele tyytymään asioihin sellaisina kuin ne ovat, niin vaimennat egon valtaa. Ego ei ole koskaan aivan tyytyväinen. Jos valitset yhtä, egosi alkaa haikailla toista.

Löytöretki sisimpääsi

Olet katsonut väärään suuntaan! Tärkein oivallus, jonka voit tehdä, on se, että olet suurimman osan elämääsi katsonut väärään suuntaan.

Me olemme kaikki oppineet hakemaan tyydytystä tarpeillemme ulkoa. Valtaa, rakkautta, hyvinvointia, terveyttä, onnea ja henkistä täyttymystä etsitään minän ulkopuolelta. Meidät on ehdollistettu uskomaan, että elämän yltäkylläiset lahjat löytyvät itsemme ulkopuolelta. Mutta on mahdollista kääntää katse sisäänpäin. Ja kun sen teemme, löydämme voimia, jotka olemme tosin jo aiemmin jotenkin aistineet, mutta emme selvästi havainneet.

Sisäinen universumi on paljon suurempi kuin ulkoinen. Sisäinen ilo saa kaiken ulkoisen, aistien maailmassa koetun ilon tuntumaan vähäpätöiseltä. Kun ihminen kokee suoraa sisällään olevan jumalallisen valon, hänen elämäänsä tulee säteilyä, joka on suurempaa kuin mikään, mikä voidaan sanoin ja kuvin ilmaista.

Kun löydät oman pyhyytesi, herätät uinuvan sisäisen energiasi ja annat sen johtaa elämääsi. Tavallisin sana, jolla tätä sisäistä voimaa kuvataan, on ”henkinen”. Henkisyys ei ole dogmeja eikä sääntöjä, se on valoa ja iloa. Se keskittyy rakkauden ja sisäisen onnen kokemukseen ja saa aikaan näiden ominaisuuksien säteilemisen myös ulospäin.

Olet käyttänyt elämässäsi pääasiassa ulkoista energiaa. Se ylläpitää elämää mutta ei tuota kaipaamaamme täyttymystä ja onnea. Swami Muktananda kuvailee kirjassaan Mystery of the Mind jumalallisen energian suoraa kokemusta näin:

Jonakin päivänä tämä valo räjähtää, ja näet sen kaikkialla. Näet, että maailmankaikkeus on sen sisällä. Tietoisuuden jumalallinen valo alkaa täyttää silmäsi. Sen jälkeen näet sen aina, katsoitpa minne tahansa. Näet sen säteilyn ihmisissä, puissa, kivissä ja rakennuksissa. Näet saman tietoisuuden aaltoilevan jokaisessa mielessäsi käyvässä ajatuksessa ja tunteessa; minne ikinä mielesi kääntyykin, löydät oman sisäisen Tietoisuutesi, maailman luojan. Näet, että koko maailmankaikkeus on omassa Minässäsi. Tiedät, että kaikki – maailman loputon moninaisuus – on vain näytelmääsi. Käsität, että juuri itsesi heijastumia sinä näet kaikkialla, ja että oma heijastuksesi kulkee aina edelläsi. 

On vallassasi ylittää egon hallitsema elämä. Voit kääntyä, suunnata katseesi sisäänpäin ja saada suoran yhteyden henkisyyteesi. Sen jälkeen voit elää jokaisen elämäsi päivän, riippumatta siitä, mitä teet, sydämessäsi onni, joka tulee matkalla olosta, pyhyyden etsinnästä.

Jotta valo räjähtäisi, sinun on käsitettävä, kuka olet ja mitä teet olennossa, jota nimitämme ruumiiksi, paikassa, jota nimitämme maaksi, juuri tällä elämäsi hetkellä.

Jotain tällaista kirjoittaa Wayne W Dyer kirjassaan Löydä henkinen minäsi. Löytöretki sisimpääsi on hurja seikkailu ja hieno kokemus, jota lämpimästi suosittelen.

Herääminen elämään

 

Miksi nukumme aina, 

emme uskalla maistaa elämää,

mitä pelkäämme, 

itseämme vai muita,

vai jopa elämää.

Jokainen hetki 

tarjoaa tilaisuuden herätä, 

se ei kysy aikaa eikä paikkaa.

Tuska on tarpeellinen,

tuska on polttoainetta,

heräämisen sytykettä.

Miksi lääkitä laastarilla

ja vain peittää arvet.

Kehomme muistaa ikuisesti

kaikki nämä peitetyt haavat.

Miksi emme uskalla 

parantua, herätä?

Heräämisiä

Herään uuteen päivään täynnä ihmetystä ja odotusta, mitä päivä tuo tullessaan. Olen hereillä, elossa, kuulostelen itseäni ja tunnustelen maailmaa.

Olen elossa, tunnen sydämeni lyönnit, aivan kuin joku sisälläni kumistaisi nuijalla köydessä roikkuvaa lyöntirumpua. Rummun väreily tuntuu laajasti kehossani, erityisen voimakkaana selässä maatessani selälläni sängyssä. Olen usein ihmetellyt, tuntevatko muut ihmiset sydämen lyönnit samalla tavalla, en tiedä. Jään kuuntelemaan sydämeni rummutusta niin kuin minulla on tapana aina kun siihen on tilaisuus. Kuuntelen useita minuutteja hiljaa paikallani maaten, en nouse vielä. Odotan ajatusta, viestiä mieleltäni tai mieluummin alitajunnaltani, sisäiseltä viisaudeltani.

Tajuan kuinka hienoa on pysähtyä kuuntelemaan itseään, sisintään. Aina siihen ei ole aikaa, kun herään liian myöhään ja minun on heti kiiruhdettava päivän askareihin. Miksi minulla on kiire, mihin luulen pääseväni kun kiiruhdan. Tajuan selvästi, että elämä jää elämättä silloin kun kiiruhtaa – ei ole aikaa elää. Miten onnellinen ja etuoikeutettu olenkaan kun minut on väkivaltaisesti pysäytetty, opetettu heräämään.

Miksi herääminen elämään on niin tavattoman vaikeaa. Ihminen haluaa yleensä elää sumussa, automaattiohjauksella. Ymmärrän, että se on tehokasta, se ei kuluta voimia, ei tule yllätyksiä, ainakaan niitä ei huomaa, koska ei ota vastaan mitään vierasta, omasta totuudesta, automatiikasta poikkeavaa. Vain se on totta, mikä vahvistaa aikaisempaa käsitystä.

Helppoudella on kuitenkin hintansa. Elämä ei ole sinussa – et siis tunne ja ymmärrä, että se on sinussa – se tuntuu olevan jossain ulkopuolella, toisilla ihmisillä, toisessa paikassa, toisessa ajassa. Sinne sinunkin on päästävä, menneisyyteen muistelemalla tai tulevaisuuteen haaveilemalla, toiseen työpaikkaan, toiseen asuntoon, toiseen maahaan, jonnekin muualle, missä elämä on.

Koska elämä on toisilla ihmisillä, tarvitset toisia ihmisiä tekemään sinut onnelliseksi. Jos vain nuo toiset ihmiset muuttuisivat – tekisivät sinut onnelliseksi. Ihmiset ylpeilevät kyvyllään muuttaa toisia ihmisiä – voi hyvä tavaton, eivät he kutsu sitä manipuloinniksi, ei suinkaan. Se on jotain hienoa, tavoiteltavaa, inhimillistä. Näinhän meille opettavat monet suositut sarjat televisiossa, kyllä se on hienoa.

Kuinka kauaksi oletkaan ajautunut elämästä. Mitä väkivaltaa teetkään elämälle. Voit kuitenkin herätä, tässä ja nyt, heti. Ja kaikki muuttuu, alat elää. Ymmärrän, että pelkäät heräämistä, elämää. Ymmärrän, että pelkäät itseäsi, pelkäät, mitä löydät jos uskallat olla hiljaa itsesi kanssa ja katsoa sisimpääsi.

Sinulle on opetettu – olet tavalla tai toisella elämäsi varrella omaksunut käsityksen - että olet huono, epäkelpo, jotenkin puutteellinen, vajavainen. Olet koko ikäsi yrittänyt muuttaa itseäsi ja kätkeä puutteesi, jotta kelpaisit - muille ja itsellesi. Pelkäät, että löydät lisää vikoja ja puutteita tai jotain vielä pahempaa, hirveämpää.

Ajatus katkeaa. Huomaan, että en enää tunne sydämeni rummutusta, se on hävinnyt, kun ajatukset ovat vallanneet huomioni. Pysähdyn ja terästäydyn kuuntelemaan. Vähitellen kuulen taas sydämeni rummutuksen, se on nyt vaimea, kaukainen, rauhallinen kumina, kuulen ja tunnen sen kuitenkin – siis elän yhä ja olen hereillä.