Keskeisten tapojen muuttaminen - kehityksen kierre

Kuvitellaan, että yrityksissä tehdään harkittuja, järkeviä päätöksiä, mutta todellisuudessa yritykset eivät toimi niin.Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat toista. Yrityksiä ohjaavat syvään juurtuneet yhteisölliset tavat, eli toimintamallit, jotka koostuvat työntekijöiden itsenäisistä päätöksistä. Ja nämä tavat vaikuttavat toimintaan paljon voimakkaammin kuin kukaan aikaisemmin ymmärsi.

Alcoan tavoite – ei yhtään työtapaturmaa

Minuun teki syvän vaikutuksen Paul O’Neillin neuvokkuus ja päättäväisyys käyttää tapojen voimaa muuttamaan alumiinin tuottaja Alcoa erinomaiseksi, kannattavaksi ja vastuulliseksi yritykseksi.

Voiko Suomessa kukaan kuvitella, että ison pörssiyrityksen toimitusjohtajaksi palkattu mies ilmoittaisi virkaanastujaispuheessaan sijoittajille ja muille sidosryhmille tavoitteensa. ”Haluan kiinnittää huomionne työntekijöiden turvallisuuteen… Haluan tehdä Alcoasta Amerikan turvallisimman yrityksen. Meidän pitää tähdätä siihen, että tapaturmia ei satu lainkaan.” ”Ennen kun jatkan pidemmälle, haluan osoittaa teille tämän tanssisalin hätäuloskäynnit. Takaosassa on pari ovea. Jos jotakin poikkeavaa tapahtuu, kävelkää rauhallisesti huoneesta ulos, menkää portaat alas, aulan poikki ja ulos rakennuksesta.”

Vähitellen heräsi kysymyksiä teknisistä suunnitelmista, pääomasuhteista jne. ”Mahdoitteko ymmärtää, mitä juuri sanoin.” ”Jos haluatte tietää, kuinka Alcoalla menee, tarkkailkaa turvallisuustilastoja. Tapaturmien väheneminen kertoo siitä, että työntekijämme ovat päättäneet osallistua prosessiin, jolla on merkitystä: he ovat omistautuneet tavoittelemaan laadukasta toimintaa. Turvallisuuden paraneminen osoittaa, että onnistumme muuttamaan tapoja koko yrityksen laajuudella. Sen perusteella meitä pitäisi arvioida.”

O’Neill uskoi, että jotkut uskomukset voivat aloittaa ketjureaktion, jolloin ne muuttavat muitakin tapoja levitessään koko organisaatioon. Jotkut tavat ”keskeiset tavat” ovat merkittäviä silloin kun haluaa uudistaa yrityksiä ja elämää. Keskeisistä tavoista alkaa prosessi, joka ajan mittaa muuttaa kaiken.

O’Neillin turvallisuussuunnitelmaa kuvattiin tapojen kehän avulla. Hän nimesi yksinkertaisen ärsykkeen: työtapaturman. Hän perusti automaattisen rutiinin: aina kun joku loukkaantui, yksikön johtajan piti ilmoittaa asiasta O’Neillille 24 tunnin kuluessa ja esitellä samalla suunnitelma, jonka avulla varmistettiin, ettei niin enää koskaan tapahtuisi. Sitten seurasi palkinto: ylennyksiä saivat vain henkilöt, jotka toteuttivat suunnitelmaa.

yhteisöllinen tapojen kehä

Jotta turvallisuusohjelmaa voitiin toteuttaa, piti uudistaa koko yhtiön toiminta. Turvallisuuden parantaminen oli kuitenkin sellainen asia, että sitä kenenkään oli vaikea vastustaa ja näin saatiin toteutettua sellaisia uudistuksia, jotka aikaisemmin olivat olleet mahdottomia.

Alcoan tapaus on kirjasta Tapojen voima, miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme.

 

Tämän esimerkin valossa on helppo nähdä se voima mikä ajatuksella ”kaveria ei jätetä” on yhteisten tulosten saavuttamisen kannalta. Nykyään vain ajatus ”kaveria ei jätetä” on kovasti poissa muodista, ja tulokset kyllä näkyy.

Suomi tarvitsee liikevoimaa - uskoa tulevaisuuten

Niille, joita kiinnostaa nostaa Suomi tästä suosta, johon olemme juuttuneet, suosittelen kirjaa lämpimästi. On turha luulla, että tämä maa nousee säästämällä, leikkaamalla, syyttämällä, valittamalla. Tätä on jo kokeiltu vuosia. Ajattelun ammattilainen Lauri Järvilehto sanoo blogissaan, Suomi tarvitsee lisää liikevoimaa. Kyllä, kyllä liikevoimaa tarvitaan, sen minäkin ymmärrän ja se on helppo huomata, mutta miten sitä liikevoimaa – energiaa, muutosta - saadaan aikaan.

Mikä on sellainen ”keskeinen tapa” jolla voidaan muuttaa koko kansan käyttäytymistä ja tapoja niin, että saadaan aikaan positiivisten tapojen ja muutosten kierre. Miten johtajat saadaan ajattelemaan kehitystä (eikä Ruotsiin ja Espanjaan muutamista) ja miten työntekijät saadaan tekemään töitä innostuneesti ja sitoutuneesti (eikä miettimään lakkoilua) ja miten poliitikot saadaan ajamaan yhteistä etua (oman uuden työpaikan tai oman eturyhmän miellyttämisen sijasta). Siinä sitä on miettimistä, mietitään, mietitään, kyllä kai joku jotain keksii.

Suomen ongelma on tällä hetkellä asenne. Jatkuva voivottelu on saavuttanut uskomattomat mittasuhteet. Päättäjät ja media lietsovat toivottomuuden sanomaa joka päivä. Kansa täytyy saada kriisitietoiseksi. Kriisitietoisuuden lisääminen ei ole ratkaisu Suomen ongelmaan, se on itse osa ongelma – se tekee pelokkaaksi, jolloin ei uskalla tehdä mitään. Pelko lamauttaa, kuten hyvin tiedetään.


Ihminen tarvitsee turvallisuutta, jotta luovuus voisi kukoistaa. Yhteistyöllä saa paremmin aikaan tuloksia kun toisiamme vastaan taistelulla, taistelu jumiuttaa ajatuksia ja toimintaa. Koko kansa pitäisi päästää tekemään töitä, ei vain ne, jotka nyt sattuvat olemaan sopivissa työpaikoissa. Ihminen lamautuu, jos hän ei tunne olevansa minkään arvoinen – nykyään työttömät ja monet nuoret.

Mikä on se keskeinen tapa, jota muuttamalla saadaan aikaan prosessi, joka vähitellen muuttaa kaiken?

Rohkeus elämään

Törmäsin tosi hienoon kirjoitukseen, Emilia Lahti kirjoittaa todellisesta rohkeudesta ja arjen sankaruudesta tähän tapaan:


Rohkeus juontuu latinankielen sanasta cor, joka tarkoittaa sydäntä. Rohkeus onkin alun perin tarkoittanut ”puhua rohkeasti sydämestään” l. ilmaista itseään avoimesti ja rehellisesti. Se viittaa oman tarinan kertomiseen juuri sellaisena, kuin se on – vaikka sillä riskillä, että joutuu naurunalaiseksi tai väärinymmärretyksi. Syvimmältä olemukseltaan rohkeus siis liittyy haavoittuvuuden sietämiseen ja sisimpään olemukseemme asti ulottuvan epävarmuuden hyväksymiseen.

Yksi huippuhieno piirre rohkeudessa - jos ymmärrämme sen avoimuutena kokemuksille, ihmisille ympärillämme sekä itsellemme - on, että rohkeus ei ole jotain mitä meillä joko on tai ei ole. Sydämen rohkeutta voidaan opettaa, oppia ja harjoitella. Tämän tyyppinen, hyveistä kumpuava rohkeus on kokonaisvaltainen olemisen tapa, toimintamalli – kokonainen elämänfilosofia. Vaatii rohkeutta olla haavoittuva, pyytää apua ja sanoa kun tuntuu, että on jollain tavalla kadoksissa tai sisäisesti sykkyrällä. Kauneus tässä on se, että kun teet niin ja laitat toivosi tosiasiaan, että voimme valita tekomme, muuttaa tapaamme ajatella ja siten tarkoituksenmukaisesti luoda psykologisesti turvallisia paikkoja ja ympäristöjä, joissa toiset tuntevat olevansa suojassa, olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Tekemällä niin me myös vapautamme itsemme odotusten kahleista ja sisintämme suojaavien muurien rakentamisen pakotteesta – olemaan vain mitä olemme. Emme enempää, emme vähempää.

Katso koko teksti täältä Todellinen rohkeus ja arjen sankaruus hyvinvoinnin avaimin



Voiko sen hienommin sanoa. Vetää sanattomaksi näinä aikoina. Kuinka moni uskaltaa avata itsensä, asettua haavoittuvaksi ja kohdata muut ilman suojavarustuksia. Olen yrittänyt opetella sitä ja kuitenkin huomaan oman vajavaisuuteni. Kiitos tästä muistutuksesta Emilia.

Olen huomannut, että tarvitaan rohkeutta kohdata itsensä ja rakentaa itsetuntoaan, jotta pystyisi hyväksymään ja rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Vasta kohdattuaan omat demoninsa on ihminen valmis avautumaan muille.

Vasta löydettyään sisäisen viisautensa ja valonsa sekä rakkauden ja myötätunnon itseään kohtaan on ihminen valmis jakamaan tätä. Rakkaudessa ja myötätunnossa on se hieno piirre, ettei se jakamalla vähene – päinvastoin se tuntuu lisääntyvän.

Oletko sinä se mikromuutos lähipiirissäsi joka käynnistää hyvinvoinnin kasvua ruokkivan ilmapiirin muutoksen?

Elämä opettaa

Lapsenlapsellani Eetulla on ollut norovirus. Hän ei siksi voinut olla päivähoidossa ja pääsi papan hoitoon. Oli hienoa saada taas olla Eetun kanssa. Oksennus ja ripuli oli tehnyt tehtävänsä ja vilkkaasta pojasta oli tullut hiljainen poika. Kun voimat hiukan palasivat, löytyi taas hetkeksi vilkas, iloinen poika.

Hoidon seurauksena sain tietysti saman taudin, oksennusta ja ripulia. On hienoa tarkkailla kehon toimintaa kun se päästää voimansa valloilleen. Tunnustella kuinka vatsaa vääntää niin että sisuskaulut tuntuu kääntyvän ympäri. Oksennus on rajua toimintaa, jossa keho poistaa itsestään vieraita, vahingollisia tunkeutujia. Lyhyen oksennuksen jälkeen on yltä päältä hiessä. Ei missään kuntoilussa saa niin nopeasti sellaista hikeä aikaiseksi. Tämä se on todellista HIT harjoitusta. Hetkessä saa oksennuksessa kehosta ulos sellaiset tehot että alta pois. On se todella ihmeellinen tämä ihmisen keho.

Ei ihminen terveenä ymmärrä millainen lahja on olla terve. On hienoa kuinka meitä tällaisten pienten murheiden kautta opetetaan ymmärtämään elämää. Tällainen muistutus on aika ajoin tarpeellinen – niin oli taas minullekin. Jo muinaiset viisaat ymmärsivät, että silloin kun elämä sujuu juohevasti, useimmat meistä eivät siitä paljoa opi. Vastoinkäymiset sen sijaan tarjoavat meille oppia – mahdollisuuden kehittyä.

Kun pahimmasta tuskasta pääsee yli, kokee paranemisen suurella ilolla ja riemulla. Pienet asiat saavat aivan toisen arvon. Muutaman tunnin uni tuntuu autuaalliselta. Lasillinen mustikkakeittoa maistuu taivaalliselta. Pystyisipä säilyttämään tämän intensiteetin – tunteiden, tuoksujen, makujen, aistien syvyyden. En ole aikoihin maistanut mitään tällä tavalla. Aistit ovat nyt aivan eri tasolla kun ennen sairastumista – ne ovat herkistyneet, terästyneet, valpastuneet.

kiitollisuus

Elämä laajemmin ajateltuna on samanlainen kun tämä pieni episodi. Elämä kaipaa vastakohtia, vain niiden avulla voi todella nähdä ja muistaa hyvät asiat, ilot, riemut, rauhan, rakkauden, myötätunnon. Meitä on hienosti siunattu maailmalla, jossa on tarjolla kaikki – ilot ja surut, hyvät ja pahat, pelko ja rakkaus. Meille tarjotaan koko kattaus, meidän tehtävämme on valita siitä, mitä otamme itsellemme koettavaksi ja miten sen koemme. Olemme täällä oppimassa – se on elämän tarkoitus.

Ihminen pyrkii olemaan onnellinen ja välttämään kärsimystä. Näet tämän selvästi tarkkailemalla ihmisiä. Onnellisuuden kokemusten hakeminen on saanut nykyään aivan uudet mittasuhteet. Onnellisuuden kokemusta haetaan vaikka mistä. Vastaavasti kärsimystä pyritään välttämään vaikka syömällä ilopillereitä. Olemme vain yleensä suurimman osan elämäämme liian kiireisiä oppimaan – tarkkailemaan itseämme, tunteitamme, toimintaamme ja ympäristöämme. Ihminen on kehittynyt pitkään eloonjäämiskoneena. Meidät on opetettu tekemään nopeita johtopäätöksiä – nopeat (eläimet) syövät hitaat (ihmiset). Nopea ei kuitenkaan ole kovin viisas. Nopea reaktio on aina refleksi – vanha mielen malli, joka olettaa sopivan tilanteeseen. Nopea toiminen vapauttaa meidät ajattelun vaivasta, samalla se vie myös mahdollisuuden oppia – se on kuitenkin helppoa ja siksi olemme siihen niin mieltyneitä.

Meitä huijataan jatkuvasti uskomaan että kaikki tapahtuu tuolla ulkona ja siksi haemme onnea aineellisista, häviävistä asioista. Tähän huijaukseen on pitkät perinteet, valtaapitävät ovat aina halunneet epävarmoja alamaisia, joita voi helposti ohjailla. Tämä asia ei ole muuttunut vielä tänäkään päivänä.

Huijauksen seurauksen olemme joutuneet harhaan. Emme ymmärrä, että onni on sisäinen olotila – onni kumpuaa sisältä. On selvää ettei tällainen tieto sovi nykyiseen kuluttamisen ideologiaan. Tämä tieto on kiistettävä kaikin mahdollisin keinoin – se on tuhoisa nykyiselle talousopille.


Elämä on hieno peli, joka tarjoaa meille loputtomasti mahdollisuuksia oppia ja kasvaa. Kannattaa pysähtyä välillä tarkkailemaan ja oppimaan.

Uuden vuoden lupaus

Olen sellainen kuin olen

Olen sellainen kuin olen ja se on kylliksi,

jos se ei muille riitä, ei se häiritse minua,

jos se riittää muille, ei sekään häiritse minua.

Eräs maailma on siitä kuitenkin tietoinen ja se on

kaikkein tärkein minulle,

se on oma sisäinen maailmani, minä itse.

Ja vaikka tuon tiedon ymmärtäminen kestäisi vuosia tai vuosikymmeniä

olen valmis odottamaan ja sen ilolla vastaan ottamaan.

Esa


Hyvää Uutta Vuotta

Muistakaa suhtaua itseenne hyväksyvästi ja myötätuntoisesti !