Rakkauden loukkaus antaa aiheen syytteeseen

Ihminen loukkaantuu kun kokee itsensä, tekonsa, ajatuksensa, tuntemuksensa uhatuksi, siis silloin kun joku on eri mieltä.

Ihmiset ovat raivostuneet ja tulleet surullisiksi siltoihin lukittujen lemmenlukkojen murtamisesta ja sulattamisesta. He eivät ole reagoineet lukoista tehtyyn taideteokseen vaan ihmisen ehkä syvimmän tunteen rakkauden häikäilemättömään ja piittaamattomaan loukkaamiseen. Lukko rakastavaisten nimineen symbolisoi ikuista rakkautta. Tällaisten lukkojen murtaminen ja sulattaminen, tehtiinpä se missä tarkoituksessa tahansa, loukkaa törkeästi lukkojen ripustajien tunteita. Yleisen syyttäjän olisi nyt ehdottomasti nostettava syyte tekijöitä vastaan. Kirjoittaa Olli mielipiteessään Helsingin Sanomissa.

Kirjoittajan viestistä todella huokuvat voimakkaat tunteet asiaa kohtaan. Kirjoittaja kokee loukkauksen tunteen hyvin todellisena.

lemmenlukkoja

Kuten kirjoittakin toteaa, maailmalla on viime aikoina näkynyt ”lemmenlukkoja” kiinnitettynä kaiteisiin. Tämä muoti-ilmiö on maailmalta levinnyt Suomeen pari vuotta sitten. Muoti-ilmiöillä on suuri voima, kuten tästäkin keskustelusta näkyy. Ihmisille tulee sisäinen pakko seurata muotia, tehdä niin kuin muutkin. Lemmenlukko on nykyaikainen vastine ikivanhalle sydämien kaivertamiselle puihin ja maalaamiselle seiniin.

Lukko rakkauden symbolina on toisaalta hyvin ongelmallinen. Rakkauden olemus on avoin, ihminen vapautuu rakkauteen. Lukko sympoloi suljettua, lukittua. Esimerkiksi tästä syystä voidaan tulkita, että lukon käyttäminen rakkauden symbolina on rakkautta halventavaa, syvästi loukkaavaa.


Eivät läheskään kaikki ihmiset ole ihastuneita lukkojen kiinnittämiseen yleisille paikoille. Tunnen monia mummoja, jotka ovat syvästi loukkaantuneita siitä, miten törkeätä on tuollainen vandalismi kuin lukkojen kiinnittäminen yleisille paikoille. Eivät nämä mummot taiteilijoiden lukkoluomustakaan arvosta – ruman näköinen kuulemma.

Installaation lähtökohtana oli ihmetys lukosta rakkauden symbolina. Mielestämme rakkauden ei kuulu kahlita vaan vapauttaa. Halusimme muovata lukkometallista veistoksen, joka symbolisoi rakkautta yhdistävänä voimana. Ulkoasultaan rosoinen ja paikoitellen kiiltävä veistos kuvaa mielestämme rakkautta hyvin. Joskus rujokin rakkaus on vahva ja kestävä, kertovat Tampereen Patosillan lemmenlukoista taideteoksen tehneet One Love -ryhmän taiteilijat Kaija Papu ja Antti Pussinen.

Taiteilijoiden mukaan lukkojen ripustelu siltaan jakoi kaupunkilaisten mielipiteet. Toiset pitivät niistä ja toiset olivat niistä närkästyneitä. Tarkoituksenamme ei ollut väheksyä tai loukata kenenkään rakkautta. Tämän takia olemme yllättyneitä tapauksen herättämän rakkaus- ja taidekeskustelun vihamielisyydestä, Papu ja Pussinen ihmettelevät. Taiteilijat ovat surullisia ja loukkaantuneita, että heidän taidettaan ei ymmärretä. Ehkä joskus vuosien kuluttua sitä ymmärretään paremmin.

Ajatuksen tasolla se oli kaunis ajatus, eli sulatetaan lukot ja niistä tulee one love, eli kaikki rakkaus on yhtä. Hieman ironisesti tästä lopputuloksesta tuli hieman rumahko möykky, joka sitten tavallaan kuvaa tätä tästä syntynyttä skandaalia, sanoo kuvataitelija Janne Laine.

Toden näköisesti ongelma on siinä, että taideteosta ei nähdä kauniina. Oma lukko kauniissa taideteoksessa olisi meriitti, kehumisen aihe, eikä todellakaan loukkaus. Oma lukko osana kuuluisan taiteilijan työtä olisi myös aivan eri asia kuin osa tuntemattomien nuorten työtä.



Taiteilijoiden työn voi nähdä – rakkauden ylistyksenä – kaikenkattavana rakkautena, joka sulkee sisäänsä kaikki rakkauden muodot. Se on osittain kaunis, osittain rosoinen.

Tietysti mikä tahansa muukin tulkinta on mahdollinen. Voi esimerkiksi sanoa, että huonosti taideteoksesta näkyy yhdistyneen rakkauden avoimuutta, vaikka siinä avoimia lukkoja onkin. Joku toinen voi sanoa, että ongelma on vain ihmisen aivojen visuaalisessa tulkinnassa. Möykystähän ainakin 99,999% on tyhjää, vaikka ihminen tulkitsee sen kiinteeksi - näköaistin rajoittuneisuuden takia.


Mistä tahansa asiasta voi kokea minkä tahansa tunteen, tai olla kokematta yhtään mitään tunnetta. Kaikki tunteet syntyvät meissä itsessämme, niitä ei synnytä kukaan ulkopuolinen. Juuri siksi voimme vapaasti kokea ja tuntea mitä tahansa tunteita itse haluamme.

Ei ole sellaista asiaa, tekoa mistä joku ei loukkaantuisi. Aina joku kokee itsensä uhatuksi ja reagoi geeniemme mukaisesti - nykyaikaisella muunnelmalla taitelureaktiosta – loukkaantumisella, närkästymisellä, pahoittamalla mielensä.