perjantai 21. maaliskuuta 2014

Tunteet ovat viestejä


Tunteet ovat kehon tuntemuksia jotka kuuluu tuntea, sitten ne häviävät ja päätät itse miten reagoit niiden antamaan ohjeeseen. Tunteisiin ei kuulu reagoida heti, eikä niiden tuntemista pidä välttää – silloin ne vain voimistuvat. Yksi elämän tärkeimmistä opeista on oppia tuntemaan tunteensa jolloin niistä pääsee myös irti. Suhtaudu tunteisiisi mielihyvällä, ne ovat oppaitasi elämässä.

suhde tunteisiin

Ihminen on viritetty hakemaan hyvää oloa, mielihyvää, välttämään tuskaa ja kärsimystä. Tunteet ovat eräänlainen kehon pikatulkinta kokonaistilanteesta – johtaako tämä tilanne, jossa minä nyt olen hyvään vai huonoon. Näin tunne – kehon pikatulkinta - sisältää paljon informaatiota supistettuna pieneen pakettiin ja yksinkertaistettuna, jotta voisimme nopeasti toimia. Sekä sinä itse juuri nyt ja tilanne muodostavat tämän kokonaisuuden. Näin siis se esimerkiksi se oletko hyvällä tuulella vai pahalla mielellä vaikuttaa ratkaisevasti tunteisiisi.

Jos kehomme ei ole tasapainossa niin kehomme tulkinnat (= tunteet) tavallisista tilanteista - jotka hyvässä kunnossa tuntuisivat hyviltä – tuntuvatkin nyt surkeilta. Jos tällöin siis tuntuu huonolta – niin tilanne ei sinänsä ole huono – vaan kehon tila jo ennakkoon. Tällöin tilanteen vaihtaminen ei paranna asiaa vaan keho pitää saada voimaan paremmin, eli on kiinnitettävä huomio kehon hyvinvointiin – niin tunteetkin siitä paranevat.

1970-luvulla luultiin, että kun vain ilmaisemme tunteemme riittävän voimakkaasti ne häviävät, eikä niistä ole haittaa. Nykyään tiedämme, että kokiessamme negatiivisia tunteita muodostamme niistä muistijälkiä aivoihin ja siksi koemme jatkossa entistä herkemmin negatiivisia tunteita. Kannattaa siis kokea ja vahvistaa positiivisia tunteita ja näin muodostaa niistä muistijälkiä aivoihin, niin että jatkossa kokee helpommin positiivisia tunteita.

Useimmat meistä eivät tiedä, että tunne kestää vain 90 sekuntia – totta se on, tämä ajan kestää kun tilanteen laukaisemat kemikaalit - jotka aiheuttavat tunteen - poistuvat kehosta. Tunteet tuntuvat kestävän loputtomiin, koska itse ajatuksillamme luomme ne aina uudestaan ja uudestaan.



Maailma ja samoin ihminen on hyvin ekotehokas. Kerran kehitettyä järjestelmää käytetään moneen tarkoitukseen. Näin tunteet = kehon pikatulkinnat, toimivat samalla tavalla ulkoisiin ärsykkeisiin, tulkintoihimme ulkoisista ärsykkeistä ja mielessämme liikkuviin ajatuksiin. Tämä mekanismi antaa meille mahdollisuuden suunnitella asioita mielessämme – mutta toisaalta aiheuttaa myös paljon harmia kun emme ymmärrä tätä toimintaa.



Kehomme ei erottele todellisuutta ja ajatusta, vaan vastaa ajatukseen samalla tavalla kuin ulkoiseen ärsykkeeseen. Kun ajatus ei häviä samaan tapaan kun ulkoinen impulssi, niin tunteen toiminta häiriintyy ja tunteesta ei pääse irti – ihminen jää kiinni ajatuksen ja sen aiheuttaman tunteen noidankehään – ajatus aiheuttaa tunteen, tunne voimistaa ajatusta joka puolestaan nostaa esiin voimakkaamman tunteen ja näin on syntynyt tuskan ja ahdistuksen yhä voimistuva noidankehä. Tietysti tällä tavalla voi saada aikaan myös ilon ja onnen kehän – se vaan ei tunnu olevan kovin luontaista ja vaatii siksi harjoittelua.


Tunteiden ”hallinta”


Koska tunteet ovat viestejä, niitä ei ole tarkoitus hallita – sehän vain vaikeuttaa viestien tulkintaa jos niitä yrittää vääristää. Tunteet kuuluu tuntea – siis käytännössä ymmärtää se viesti mikä niillä on - jonka jälkeen ne häviävät, 90 sekunnin jälkeen keho on valmis uuteen tunteeseen. Eihän tämä tehokas viestijärjestelmä toimi jos se jumiutuu samaan tunteeseen. Jos tunne jää päälle, on syntynyt virhetoiminto – järjestelmä täytyy buutata. Yksinkertaisia keinoja tähän ovat esimerkiksi hengityksen seuraaminen, Mindfulness, muu meditointi ja nauraminen.

Tunteisiin voidaan vaikuttaa epäsuorasti ajattelulla. Kun muutamme ajatuksiamme, muuttuvat myös tunteemme. Ajatuksien muuttamisen mahdollisuudet ovat rajattomat. Voimme muuttaa ajatuksiamme itsestämme ja toisista ihmisistä, tilanteesta, haluistamme ja tarpeistamme, tyytyväisyydestä ja tyytymättömyydestä, mistä tahansa.

Haluatko pitää itsepintaisesti pitää kiinni halustasi saada sellaista mitä et saa ja kokea tuskaa ja murhetta vai olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on ja kokea tyytyväisyyden ja onnen tunteita. Muuttamalla ajatuksiamme voimme valita sen tunnealueen millä haluamme kokea tunteita – ovatko ne eri asteisia tyytyväisyyden ja onnen tunteita vai eri asteisia kärsimyksen ja tuskan tunteita.

Tunnetta ei yleensä aiheuta se asia mikä kuvittelet olevan tunteen syy. Tunteesi kertoo vähintään yhtä paljon sinusta, kuin ulkoisesta tapahtumasta.

Useimmat meistä ajattelevat, että vaikeat tunteen ovat pahasta. Kun ajattelemme näin, haluamme tukahduttaa vaikeat tunteemme. Tunteet ovat kehossa, kun tukahdutamme tunteemme ne jäävät kehoon. Keho varastoi ne ja kun niitä kertyy liikaa alamme oireilla – kehomme ei enää kestä kahlittujen tunteiden taakkaa.

Ihminen on niin rakentunut, että se mihin keskität kiinnostuksesi, voimistuu. Mitä enemmän ajattelet negatiivisia ajatuksia sitä voimakkaammat ja monipuolisemmat yhteydet negatiivisiin tuntemuksiin sinulle syntyy. Kun olet tarpeeksi kauan ajatellut negatiivisia asioita ja siksi tuntenut negatiivisia tunteita, niin vähitellen melkein kaikki asiat liittyvät negatiivisiin tuntemuksiin ja siksi niitä syntyy hyvin helposti. Pienikin negatiivinen tuntemus laukaisee muistista kaikenlaisia vanhoja negatiivisia tilanteita, muistoja, tuntemuksia ja toimintatapoja ja näin kierre on valmis.

Tasapainottaaksemme taipumustamme takertua negatiivisiin tunteisiin, meidän täytyy oppia olemaan paljon pitempään positiivisten tunteiden parissa. Meidän täytyy rakentaa itsellemme kyky havaita ympärillämme olevaa positiivista, nauttia siitä pitkään ja laajentaa sitä myös muihin asioihin. Meillä kaikilla on tämä kyky lapsena – maailman kolhut ja väärät opit, kuitenkin vievät useimmilta meistä tämän taidon. Se taito täytyy oppia uudestaan – lapsenomainen kyky nauttia, iloita, riemuita – eikö ole hassu asia, aikuisen pitää opetella sellaista, jonka jokainen lapsi osaa. Näin kuitenkin on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti