Muistin painolasti

Osho kehottaa meitä luopumaan muistista ja elämään vain tässä hetkessä. Ihmiset eivät ymmärrä sitä. Kun Osho kehottaa meitä luopumaan muistista, hän tarkoittaa luopumista muistoista eli menneisyyden psyykkisestä painolastista.

Kirjassaan Luovuus, kohtaa sisäinen voimasi Osho sanoo: Et ole ymmärtänyt minua oikein, mutta se on aivan luonnollista. Minua on mahdotonta ymmärtää, sillä ymmärtääkseen on luovuttava muististaan. Muisti aiheuttaa häiriöitä. Kuuntelet mitä sanon, ja alat sitten tulkita sitä muistiisi tukeutuen, menneisyytesi pohjalta. Et pysty ymmärtämään minua, ellet ole tässä hetkessä … Vasta silloin voimme kohdata. Vain siinä hetkessä olet minun kanssani, muutoin olet fyysisesti läsnä, mutta psyykkisesti poissa.

En ole pyytänyt teitä luopumaan muistissanne olevista tosiasioista. Sehän olisi typerää. Tosiasioiden muistaminen ei ole mikään ongelma, siinä on kyse pelkistä asioista. Mutta kun muistosi vaikuttavat sinuun psyykkisellä tasolla, syntyy ongelmia.

Eilen joku loukkasi sinua. Tänään tuo sama ihminen tulee sinua vastaan. Muistat sen tosiasian, että ” tuo mies loukkasi minua eilen”. Psyykkisellä tasolla muisto tästä tekee sinut vihaiseksi; kun näet hänet, sisälläsi alkaa kiehua. Ja mies saattaa juuri olla tulossa pyytämään sinulta anteeksi; hän saattaa olla tulossa sanomaan, että hän on pahoillaan, ja toivoo saavansa sinulta anteeksi. Hän on saattanut huomata virheensä. Hän saattaa olla tulossa hieromaan ystävyyttä kanssasi, mutta sinä kiehut vihasta. Olet raivoissasi ja alat huutaa hänelle. Et näe hänen kasvojaan sellaisina kun ne ovat juuri nyt; annat eilisten kasvojen vaikuttaa itseesi. Mutta eilinen meni jo. Tuo mies ei olekaan sama mies kuin eilen. Vuorokaudessa on tapahtunut paljon – etkä sinäkään ole entisesi.

OSHO neuvoo meitä vapautumaan tästä mielen ansasta seuraavasti. Käytä tosiasioihin pohjautuvaa muistia ja sano: ”Tuo mies luokkasi minua eilen”, mutta tuo ”minä” onkin muuttunut. Ja tuo mies on muuttunut. On siis aivan kuin tuo tapahtuma olisi sattunut kahdelle muulle ihmiselle, joiden kanssa teillä kahdella ei ole enää mitään tekemistä – silloin olette psyykkisesti vapaat. Muisto tapahtuneesta on olemassa, mutta se ei vaikuta psyykkisellä tasolla mielentilaanne. Kohtaat miehen sellaisena kuin hän on juuri nyt, ja olet itse sellainen kuin olet juuri nyt.

Miten totta kaikki tämä OSHON puhe onkaan. Puhumme koko ajan toisillemme – ja kuitenkin hyvin harvoin ymmärrämme toisiamme. Miksi näin tapahtuu? Miksi tämä on meille niin vaikeata? Tätä kysymystä olen miettinyt yli 30 vuotta.


Viime aikoina on tieteessä saatu selville yhtä ja toista mikä auttaa ymmärtämään asiaa.

Ihmisen aivot ovat suuri muistivarasto. Tunteet ovat keskeinen tekijä muistamisessa. Ihminen muistaa nimenomaan ne asiat joihin liittyy tunteita. Mitä voimakkaampi tunne tapahtumaan liittyy sitä tärkeämmäksi aivot sen määrittelee ja sitä paremmin ihminen sen myöhemmin muistaa. Toisaalta kun muistat asian myöhemmin, et ainoastaan muista asiaa, muistoon on kiinteästi liittynyt myös se tunne jonka vallassa olit aikoinaan.

Ihminen on siis rakentunut niin, että hänellä on oma tulkintansa maailmasta – muistojen, menneisyyden, perimän, kavereiden, suvun, heimon, kansan muisti ja tulkinnat – joita vasten hän tulkitsee kaiken kokemansa. Kaikki tämä tapahtuu tiedostamattomalla tasolla mielessä ja ihminen uskoo näkevänsä ja tulkitsevansa maailmaa objektiivisesti, ulkopuolisena.

Kun ihminen on kymmenien tuhansien vuosien aikana rakentunut tällaiseksi, niin hänen toimintaansa ohjaavat hyvin tehokkaat mallit. Ne ovat kehittyneet, jotta ihminen selviytyisi elämässä. Jotta nämä mallit – luolamiehen vaistot - eivät jatkuvasti kaappaisi ihmistä valtaansa, ihmisen pitää tietoisesti ponnistella.

Lapsi osaa olla läsnä ja siksi lapsi näkee usein asioita, joita aikuiset eivät huomaa. Nykyinen koulutus keskittyy täysin muistiin – ei lainkaan ymmärtämiseen, oppimiseen, luovuuteen – oppijan pitää vain muistaa erilaisia asioita. Lapsi menettää kyvyn olla läsnä kun hän kasvaa tässä maailmassa. Läsnäolon taito täytyy opetella uudestaan aikuisena. Ihminen ei voi ymmärtää kunnolla toista ihmistä, jos hän ei todella halua ymmärtää ja kykene olemaan läsnä tietoisesti. Näitä taitoja ei juuri opeteta tänä päivänä.Yksi keino on psykologinen harjoittelu.

Oshoa on vaikea ymmärttää, jos et ole tietoisesti läsnä ja laita muistiasi tietoisesti syrjään. Mutta kun teet näin OSHON teksteistä tulee ymmärrettäviä, selkeitä.




Menneisyys on osa nykyisyyttä; kaikki mitä olet ollut ja tehnyt menneisyydessäsi, on osa nykyisyyttäsi, se on tässä hetkessä. Eilen olit kanssani – se on menneisyyttä, mutta onko se todella kokonaan mennyttä? Miten se muutti sinua; sinuun syttyi jokin uusi kipinä – se on nyt osa sinua.

Nykyhetkeesi sisältyy koko menneisyytesi. Ja jos ymmärrät minua, nykyhetkeesi sisältyy myös koko tulevaisuutesi – sillä menneisyyden tapahtumat ovat muuttaneet sinua, ne ovat valmistaneet sinua. Ja tulevaisuutesi muotoutuu sen pohjalta, miten elät nykyhetken. Se, miten elät nykyhetken, vaikuttaa suuresti tulevaisuuteesi.

Älä siis ole huolissasi, kaikki on jo mukana – sinun ei tarvitse lisätä menneisyyden taakkaa, muistelemalla epämieluisia kokemuksia. Opi päästämään irti menneisyydestä. Opi olemaan tietoisesti läsnä.