Kävin kaupungilla - bussissa oli niin pimeää etten pystynyt lukemaan, kun en ollut muistanut ottaa silmälaseja mukaan. Mietin hetken mitä tässä nyt voi tehdä. Mieleeni nousi käyntini bodaus saitilla, Heikko itsetunto ei bodaamalla parane! Siis ei itsetunto bodaamalla parane, mutta on niitä muitakin treenejä kun bodaustreenejä. Siis treeniä vaan.
Muistin hiljattain lukeneeni anteeksiannon harjoittelemisesta Sharon Salzberg, Lempeyden tie kirjasta. Kirja opettaa meille, miten onnellisuuden taitoja voi kehittää. Lempeyden harjoitteleminen auttaa meitä hyväksymään itsemme ja toisemme. Itsensä hyväksyminen on itsetunnon kehittämisen lähtökohta ja toisaalta päämäärä. Siispä treenaamaan bussimatkan ajaksi.
Anteeksiannon harjoituksessa on kolme osaa.
1) anteeksipyytäminen niiltä, joita olet loukannut
2) anteeksianto niille, jotka ovat sinua loukanneet
3) anteeksianto itsellesi
Ota mukava asento, sulje silmäsi ja anna hengityksesi tasaantua. Aloita sanomalla: "Jos olen loukannut jotain tahallisestti tai tahattomasti, pyydän häneltä anteeksi." ( Kotona yksinäsi voit sanoa tämän ääneen - bussissa toistin tätä hiljaa mielessäni.) Aina kun mieleeni nousi, joku tilanne - henkilö jne, joka herätti ajatuksen syyllisyydestä, sanoin itsekseni: " Pyydän sinua antamaan minulle anteeksi." Toistelin tätä hyvän tovin 5-10 minuuttia.
Seuraavaksi siirryin tarjoamaan anteeksiantoa minua loukanneille. Toistin mielessäni: " Jos joku on minua loukannut tahallisesti tai tahattomasti, tahdon antaa hänelle antaaksi." Kun joku henkilö tai tilanne nousi mieleeni sanoin: "Annan sinulle anteeksi". Toistelin tätä n.10 minuuttia. Mieleeni nousi mm. minulle vieras pariskunta johon olin törmännyt koiraa ulkoiluttaessani. Isäntä oli aivan yllättäen alkanut huutaa minulle silmittömästi. Lupasi tappaa koirani ja hakata minut, jos vielä näkee. Heidän koiransa ärhäkät pikku terrierit, jotka haastoivat riitaa kaikien koirien kanssa, olivat ilmeisesti tapelleet jonkun koiran kanssa - jostain syystä pariskunta oletti, että minun koirani olisi tapellut heidän koiriensa kanssa. Ei pariskuntaa lainkaan kiinnostanut, että meillä ei ollut mitään tekemistä heidän koiriensa tappelun kanssa. Kun en saanut mitään ymmärrystä osakseni pariskunnalta - vaan silmitöntä huutoa - se tuntui epäoikeudenmukaiselta, väärältä. Mieleni täytti viha ja suuttumus, joka ei heti hävinnyt vaikka pariskunta hävisikin. Suuttumus nousi yhä uudestaan aina kun tilanne nousi mieleeni ja kärsin siitä itse eniten. Nyt kun annoin heille anteeksi se tuntui vapauttavalta. Tuntui, että voin päästää irti koko tapauksesta - se ei enään pidä minua otteessaan - en odota anteeksipyyntöä - selitystä - annan vain asian unohtua. Mikä helpottava ja vapauttava tunne.
Lopuksi annamme anteeksi itsellemme. Jos et ole rakastaunut itseäsi tai täyttänyt odotuksiasi, nyt on aika luopua itsesi ja tekojesi arvostelusta. Jos et ole onnistunut antamaan anteeksi itsellesi, älä arvostele itseäsi tästäkään. Toista vain: "Annan anteeksi itselleni kaikki tahalliset ja tahattomat kerrat, jolloin olen loukannut itseäni." Toistin tätä ja kuuntelin mitä mieleen nousi ja aina kun huomasin asian tai tilanteen, jossa olin ollut ankara itselleni sanon: "Annan anteeksi itselleni." Tässä kohdassa mieleeni nousi kaikkein eniten asioita ja tilanteita, mistä johtuen tässä vaiheessa kului eniten aikaa. Olemme yleensä itse kaikein ankarimmat arvostelijamme. Odotamme itseltämme usein liian paljon.
Tässä oli reilun puolen tunnin perusharjoitus anteeksiannossa. Yhdeltä harjoituskerralta ei kannata odottaa ihmeitä - tuloksia ei tule sen nopeammin kuin bodauksessa - pikemminkin päinvastoin. Aloita pienillä painoilla - siis anna ja pyydä anteeksi aluksi sopivan helpoissa asioissa. Seuraavina viikkoina ja kuukausina voit siirtyä vaikeampiin asioihin. Älä odota mitään erityistä tunnetta - tärkeintä on sinun oma asenne - oikea, vilpitön pyrkimys. Tulokset tulevat kyllä aikanaan niinkuin kaikessa harjoittelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti