Valoa elämän vaikeuksiin

Ajatuksemme ja tekomme muokkaavat elämäämme. Oma mielentilamme ja asenteemme määrittävät, olemmeko onnellisia vai onnettomia, vahvoja vai heikkoja, syntisiä vai pyhiä, hölmöjä vai viisaita. Jos ihminen on onneton, mielentila kuuluu ihmiselle itselleen ja sen alkuperä on itsessä; tila vastaa tiettyjä ulkoisia tapahtumia, mutta sen syy on ihmisen sisällä, ei ulkomaailman olosuhteissa. Ihminen aiheuttaa olotilansa valitsemiensa ajatusten ja tekojen myötä. Ihmisen pahuus johtuu menneisyydessä ja nykyisyydessä tehdyistä pahoista teoista. Ihmisen typeryys johtuu typeristä teoista.

Ihmisellä ei ole teoistaan ja ajatuksistaan erillistä luonnetta, sielua tai elämää. Mitä ne ovat, sitä hän on. Ja niitä muuttamalla, muuttuu hänkin. Hänelle on suotu tahto, ja hän voi muuttaa luonnettaan.

”En voi mitään, olen tällainen luonne.” Kuinka usein tämän lauseen kuuleekaan puolustuksena tehdyille virheille. Mihin se viittaa? Siihen, että puhuja uskoo, ettei hänellä ole asiassa valinnanvaraa, ettei hän voi muuttaa luonnettaan. Hän uskoo, että hänen on jatkettava virheiden tekemistä kuolemaansa asti, koska hän on ”syntynyt tällaiseksi”.

Tällainen uskomus ei ole vain järjetön, vaan myös este kehitykselle ja kasvulle. Luonne ei ole jotain pysyvää, se on yksi muuttuvaisimpia luonnonilmiöitä. Luonne ei ole pysyvä, ellei ihminen jähmetä sitä toistamalla samaa tekoa ja pysymällä itsepintaisesti siinä luulossa, että ei voi sille mitään.

Heti kun tästä uskomuksesta pääsee eroon, ihminen huomaa voivansa tehdä sille jotain. Hän tajuaa myös älykkyyden ja tahdon olevan välineit,ä jotka voivat muuttaa luonnetta ja se voi tapahtua nopeasti ihmisen ollessa vilpitön.

Mikä muukaan luonne on kuin tapa, joka on syntynyt saman asian toistamisesta. Lopeta toistamasta asiaa ja katso! Luonne on muuttunut, olemus on korjaantunut. Pidättyminen vanhasta ajattelu- tai toimintatavasta on aluksi vaikeaa, mutta jokaisen uuden yrityksen myötä vaikeus vähenee ja lopulta katoaa, ja silloin uusi hyvä tapa muodostuu, luonne muuttuu huonosta hyväksi, olemus jalostuu, mieli pelastuu kärsimykseltä ja kohoaa iloon.

Kenenkään ei tarvitse pysyä kärsimystä tuottavan ja ikävänä pitämänsä luonteen orjana. Se voidaan hylätä. Orjuuden kahleet voidaan katkoa. Ihminen voi pelastua ja olla vapaa.


Tällaisia kirjoittaa James Allen kirjassaan Valoa elämän vaikeuksissa vuodelta 1912 eli siis sata vuotta sitten. Miten tämä vieläkin on niin vaikea asia ymmärtää?

On aika päättää, haluatko olla onnellinen vai onneton – valinta on sinun.Vaatii rohkeutta olla onnellinen - jokainen pelkkuri osaa olla onneton.