Pelko tunteena

Klo 4.20 herään - kehoni tärisee, jäseniä puristaa - tunnen voimakasta pelkoa. On hienoa tuntea kehonsa alkukantainen voima.

Pelkoreaktio siinä osoittaa voimaansa. On hienoa tuntea tunteita. Miten hieno mekanismi meihin onkaan rakentunut, emme vain osaa sitä yleensä käyttää ja tulkita. Minulla on ollut kovasti tekemistä. Kehoni on rasittunut ja olen tuntenut huolta jaksamisestani ja osaamisestani. En ole myöskään tehnyt kaikkea sitä, mitä olen toivonut tekeväni. Ympärilläni on ollut viime aikoina kaikenlaista huolta, murhetta ja tuskaa. Se on tarttunut minuun viruksen lailla ja flunssan kanssa.

Heräämiseni jälkeen olen oppinut havainnoimaan tunteitani. Tunteideni voimakkuus on kasvanut moninkertaiseksi entiseen verrattuna – en olisi mitenkään voinut aikaisemmin elää näin voimakkaiden tunteiden kanssa. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta – olisin murtunut tunteiden voiman alle, koska olisin yrittänyt hallita niitä. Aikaisemmin toimin kuten useimmat meistä – yritin hallita tunteitani. En antanut itselleni lupaa tuntea niitä, varsinkaan vaikeita tunteita.

Torjunnasta huolimatta tunteet eivät hävinneet, ne muuttuivat joksikin toisiksi – vähemmän vaarallisen tuntuisiksi. Ja niiden seurauksena tein tekoja näiden uusien tunteiden mukaisesti. Tällaisesta käytöksestä seuraa suurin osa niistä ongelmista, joita me ihmiset koemme. Toimimme moneen kertaan muutettujen tunteiden perusteella – emme itsekään tiedä, miksi toimimme niin kuin toimimme. Tämä on helppo nähdä – alkuperäinen aihe ja siitä syntynyt tunne on jo niin kaukana, että sitä on meidän mahdoton nähdä. Näin tunteet, jotka ovat meidän kehon todella hieno viestimekanismi, menettävät toimintakykynsä ja muuttuvat aivan toiseksi. Tunteet, joka ilmaisevat välittömästi mielemme palautteen tilanteesta - onko tilanne meidän toiveidemme mukainen vai meidän toiveidemme kanssa ristiriidassa.

Muista lukeneeni Louise L Hay sanoneen, että stressi on hänen mielestään pelkoa. Kun tunnet stressiä, mieti mitä pelkäät tilanteessa. Voit oppia siitä jotain tärkeätä. Minusta tuntuu, että ajatuksessa on ideaa – stressi todella usein nousee pelosta, jotain kohtaan, emme vain uskalla kohdata pelkoamme joten muutamme sen yleisesti hyväksytyksi stressiksi. Näin toimiessamme menetämme pelkoomme sisältyvän viestin – vain stressi ja tuska jää jäljelle. Eikä meillä edes ole keinoa poistaa tuskaa, se kertyy kehoomme. Kuinka väärin ympäristömme opettaa meitä toimimaan.

Nyt pelkoni on poissa – se on sulanut kirjoituksen aikana. Koko kehoa ravisuttava, eläimellinen tunne on poissa. Sen viesti on annettu, se on kuultu ja sen on aika loppua. Kiitän kehoani sen toiminnasta – hienoista tunteista, joita se minulle tarjoaa. Olen levollinen, valmiina vastaanottamaan seuraavan tunteen. Nyt tunnen rakkautta kehoani kohtaan – kuinka hieno sen toiminta onkaan.

Ymmärrän, että hyvin miksi tunteeni ovat niin voimakkaita. Ne ovat voimakkaita, koska minulla on nyt voimia kohdata monin kerroin voimistuneet tunteeni. Tarvitsen voimakkaita tunteita oppiakseni – en ole oppinut lievistä tunteista. Tiedän, että sisälläni on tunteita, jotka ovat olleet siellä kymmeniä vuosia vankina pääsemättä ilmaisemaan itseään – olen säilönyt ne sisääni, kieltämällä niiden olemassaolon. Eivät ne ole kuitenkaan mihinkään hävinneet – kehoni on vain varastoinut ne itseensä. Nyt niiden on aika päästä vapaaksi – sitä työtä teen nyt itseni kanssa.

En tiedä, mitä kaikkea sisältäni löytyykään – varmasti paljon sellaista, josta minulla ei ole enää mitään käsitystä – hienoja yllätyksiä. Niitä kehoni ja mieleni minulle tarjoilee. En varsinaisesti yritä kaivella menneitä – pyrin elämään nykyhetkessä, siinä ainoassa hetkessä, jossa meillä on voimia toimia. Nykyhetki vain nostaa aika ajoin esiin jotain menneisyydestä – nyt uskallan antaa näiden tunteiden ja muistojen tulla. Menen itse niitä kohti kun ne tulevat – annan niiden tulla minun luokseni. Menneisyyteni demonit ovat uusia ystäviäni, otan ne kaikki vastaan rakkaudella – niillä kaikilla on minulle jokin viesti. Pyrin kuuntelemaan näitä viestejä nöyrästi, vastustamatta tunteita, maistelemalla kaikkea mitä vastaan tulee, hakemalla oppia jota ne tarjoavat. Aina en ymmärrä viestiä – välillä viesti on minulle selvä, kaikki tämä on oppimista, mitä minun pitää saada.

Totta se on mitä ajattelet, et aina osaa toimia noin. Se on totta. Välillä yllätän itseni toiminnasta, joka kumpuaa vanhoista malleista. Herääminen huomaaman tämä on myös oppia jota tarvitsen ja saan.

jos jokin ahdistaa

On hienoa elää tätä elämää – nauttia jokaisesta hetkestä, jokaisesta opista jonka elämä tarjoaa.