Oppimisen edellytyksistä

Heräsin jatkoajatuksiin siitä kuinka paljon meihin vaikuttaa positiivinen tai negatiivinen ilmapiiri. Ilmapiiri ei vaikuta vain luovuuteen vaan aivan samalla tavalla myös uusien asioiden havaitsemiseen ja oppimiseen. Minulle tuli mieleen, miten usein koulussa opettaja oli pöllö, joka vaani tilaisuutta hyökätä pienen oppilaan kimppuun. Miten tämä tunne sai aikaan pelon, joka jäykisti ja esti kaiken oppimisen. Vieläkin asian ajatteleminen nostaa pintaan voimakkaita tunteita, jännitystä, pelkoa, ahdistusta ja tuskaa. Erityisen voimakkaasti tämä asia on jäänyt muistiin kielten tunneilta. Putosin kielissä kärryiltä jo melkein heti ja sitten jatkuva epäonnistumisen pelko esti opettajan seuraamisen ja oppimisen.

Ei tämä opettaminen ole mitenkään kehittynyt viimeisten 40 - 50 vuoden aikana. Saman ovat saaneet kokea omat lapset ja aina vain enemmän niin kutsuttu opetus painottuu testaamiseen ja arviointiin. Yhä nuorempina lapset luokitellaan hyviin ja huonoihin ja se leimaa koko tulevaisuutta.

Kun nykyään jo hyvin tiedetään näiden asioiden vaikutus oppimiseen; mitä oppiminen edellyttää, miten oppiminen tapahtuu jne. niin, miksi ei ole muutettu käytäntöjä oppimista tukeviksi. Miten saisi aikaan positiivisen ilmapiirin, jossa turvallisuus olisi aina läsnä, lapset olisivat avoimia tutkimaan uutta ja ottamaan uutta vastaa sekä rohkeita yrittää ja jossa epäonnistuminen olisi täysin normaalia, hyväksyttävää ja se olisi vain yksi tapa oppia – ei huono asia.

Ei auta, että tunnit alussa viritettäisiin positiivisilla tehtävillä, jos opettaja jatkossa vaanisi epäonnistumista pöllön tavoin. Koko ilmapiiri pitää saada muutettua.

Nykytiedoilla oppimista voisi tehostaa paljon enemmän kun voimme edes kuvitella. Tästä on kysymys esimerkiksi Khan Academy. Oppilaat saavat kokeilla yksinään onnistumista ja epäonnistumista – pöllö ei ole vaanimassa heitä. He saavat edetä omaa tahtia, silloin kun ovat sillä tuulella. Mutta heillä on väline, joka kertoo heille miten he onnistuvat ja auttaa löytämään ratkaisut. Oppikirjat eivät ole sellainen väline vaikka niin uskotaankin meillä.

Khan Akademyllä on tilastoja hämmästyttävästä kehityksestä, joka oppilaissa tapahtuu - nykyopetuksella lahjattomaksi todetusta huonosta oppilaasta voi kasvaa huippuoppilas kun hän saa hieman lisää aikaa kypsyä. Samanlaista kehitystä ovat saaneet aikaan myös ne opettajat, jotka ovat oivaltaneet opettajan tehtävän; saada aikaan iloa, innostusta, oppimisen reimua – olen sellaisiakin tavannut.

Ehkä opettajille joskus opetetaan jo opettajankoulutuksessa opettajan tehtävää, joka on innostaa ja tukea oppilasta kasvamaan ja kehittymään.