tiistai 14. lokakuuta 2014

Herääminen



Useimmat ihmiset ovat unessa, vaikka eivät sitä tiedä. On murheellista, että useimmat ihmiset eivät koskaan näe kaiken olevan hyvin, koska he nukkuvat. He näkevät painajaisunta.

En ymmärtänyt asiaa moneen vuoteen, ennen kuin äkkiä tajusin, että ihmisten on kärsittävä ihmissuhteissaan kylliksi, siihen asti, että he kadottavat kaikki ihmissuhteita koskevat harhaluulonsa. Sellaisen pelkkä ajatteleminenkin on kauheaa. Heidän on kärsittävä ihmissuhteissaan kylliksi ennen kuin he heräävät ja sanovat: ”Olen saanut tarpeekseni! Täytyy olla jokin parempi tapa elää kuin toisissa ihmisissä kiinni riippuminen.”

”Alussa jokainen suuri ajatus on jumalanpilkkaa. Koska ihmiset ovat hulluja, he ovat mielipuolia ja mitä pikemmin näette sen, sen parempi mielenterveytenne ja hengellisen terveytenne kannalta. Älkää luottako ihmisiin. Kaikesta mitä teette, yritätte saada jotain itsellenne siihen saakka kunnes heräätte.

Joka kerta kun kiellätte itseltänne jotakin, takerrutte siihen kiinni ikiajoiksi. Niin kauan kuin taistelette, annatte sille voimaa. Annatte sille lisää voima saman verran, kuin mitä käytätte sitä vastaan taistelemiseen. Teidän on vain hyväksyttävä demoninne, koska taistellessanne niitä vastaan, lisäätte vain niiden voimaa.

Jotkut meistä havahtuvat kohdatessaan elämän kovat tosiasiat. Kärsimme niin paljon, että heräämme. On olemassa toinenkin tie: kuuntelemisen tie.

Tulkitsette enimmän osan siitä, mitä teille sanotaan, ehdollistumisenne tai ohjelmointinne kautta. Meillä kaikilla on omat lähtökohtamme, eikö vain? Ja noista lähtökohdistamme käsin me kuuntelemme. Kuunteleminen ja näkeminen ovat maailman vaikeimpia asioita. Me emme halua nähdä. Me emme halua katsoa, koska jos katsomme, saatamme muuttua. Mahdollisuutemme herätä ovat suoraan verrannolliset siihen määrään totuutta, jonka pystymme ottamaan vastaan juoksematta karkuun. Kuinka valmiita olette ajattelemaan, jotakin teille vierasta? Ensimmäinen reaktio on pelko. Emme me pelkää tuntematonta. Ette voi pelätä jotakin, mitä ette tunne. Todellisuudessa pelkäätte tunnetun menettämistä.

Haluatte kai toivoa jotakin parempaa kuin se, mitä teillä on juuri nyt. Muutoin, ette toivoisi. Silloin kuitenkin unohdatte, että teillä joka tapauksessa on jo kaikki, vaikka ette tiedä sitä. Unohdatte nykyhetken ja haaveilette paremmasta tulevaisuudesta, miksi ette keskity siihen, mikä teillä jo on? Tulevaisuus on vain uusi ansa.

Heräämisen vaiheet:

1. Ensimmäinen askel heräämisessä on sen seikan myöntäminen, että ette halua herätä, ettekä olla onnellisia. Tunnette kaikenlaista vastahakoisuutta sitä kohtaan.

2. Toinen askel heräämisessä on valmius ymmärtää, kuunnella, kyseenalaistaa koko uskomusjärjestelmä. Ei ainoastaan uskonnollisia tai poliittisia uskomuksia, vaan kaikki.

Ainoa, mikä tässä voi auttaa teitä, on käsitystenne kyseenalaistaminen. Jos olette valmiit kuuntelemaan ja jos olette valmiit ottamaan haasteen vastaan, on jotain, jonka voitte tehdä, mutta kukaan ei voi auttaa teitä siinä. Sitä kutsutaan itsehavainnoinniksi. Siinä kukaan ei voi auttaa teitä.

Mitä on itsehavainnointi? Se ei ole itseensä uppoutumista. Se tarkoittaa sitä, että katselette kaikkea itsessänne ja ympärillänne niin etäältä kuin mahdollista, ikään kuin kaikki tapahtuisi jollekin toiselle. Se tarkoittaa sitä, että ette samaistu siihen, mitä teille tapahtuu. Se tarkoittaa, että katsotte asioita ikään kuin teillä ei olisi mitään yhteyttä niihin.

Älkää sekaantuko asioihin. Mieleemme ei koskaan juolahda, että asioita ei tarvitse muuttaa. Ei todellakaan tarvitse. Tämä on suuri valaistuminen. Asiat kuuluu ymmärtää. Jos ymmärrätte asiat, ne muuttuvat.

Tutkija tutkii muurahaisia. Hän ei yritä kouluttaa niitä tai saada niistä mitään hyötyä. Hän on kiinnostunut muurahaisista ja haluaa oppia niistä mahdollisimman paljon. Se on hänen asennoitumistapansa. Sinä päivänä, kun saavutatte sen kaltaisen tilan, koette ihmeen. Te muututte – ilman ponnistusta, oikealla tavalla. Muutos tapahtuu, eikä teidän tarvitse saada sitä aikaan. Kun tietoinen elämä astuu pimeyteenne, kaikki paha katoaa. Kaikki hyvä kasvaa. Teidän on koettava se itse. Näin käy sinä hetkenä, kun tietoisuuden kärpänen puree teitä. Voi sitä iloa! Se on maailman kaikkein riemastuttavin asia, kaikkein tärkein ja riemastuttavin. Koko maailmassa ei ole mitään yhtä tärkeää kuin hereille havahtuminen. Ei mitään!

Ei ole mitään niin riemastuttavaa kuin olla tietoinen. Vai eläisitkö mieluummin pimeässä. Toimisitteko mieluummin olematta tietoinen teoistanne, puheistanne ja sanoistanne. Suuri Sokrates sanoi: ”Elämä ilman tietoisuutta ei ole elämisen arvoista.” Tämä on itsestään selvä totuus. Useimmat ihmiset eivät elä tietoista elämää. He elävät mekaanista elämää, he ajattelevat mekaanisia ajatuksia – tavallisesti jonkun toisen – tuntevat mekaanisia tunteita, tekevät mekaanisia tekoja, reagoivat mekaanisesti.

Haluatteko nähdä, kuinka mekaanisia todella olette? ”Onpa sinulla nätti paita.” Teistä tuntuu hyvältä kun kuulette tämän. Taivaan vallat, sehän on vain paita! Silti olette ylpeä itsestänne, kun kuulette sanottavan noin.

Tällaisia kirjoittaa Anthony de Mello kirjassaan havahtuminen.

Olen samaa mieltä, herääminen on maailman kaikkein riemastuttavin asia, kaikkein tärkein ja riemastuttavin. Koko maailmassa ei ole mitään yhtä tärkeää kuin hereille havahtuminen. Ei mitään!

Herätkää ja kokekaa ilo ja onni.

1 kommentti:

  1. Olen myös lukenut kyseisen kirjan moneen kertaan, kuten monia muitakin hyviä ja herättäviä. Kirja rohkaisi minua olemaan entistä enemmän oma itseni. Täytyy huomauttaa vain, että se ei välttämättä tuota kyllä pelkkää iloa ja onnea. Esimerkiksi työympäristöni on aivan ihmieissään ja olen joutunut vaikeisiin tilanteisiin.

    Erään kokouksen jälkeen töissä vain tiesin, että urani on nykyisessä ammatissani ohi. Täydellisesti. Kaikki rehkimiseni siellä on ihan turhaa, olen ihan ylimääräinen ihminen siinä puljussa. Olen tiennyt tämän asian kylläkin jo pitkään, mutta nyt todella suostuin huomaamaan sen. Heräsin, siis. On helpottavaa tietää totuus, mutta myös vaikeaa, koska tulevasta ei ole varmuutta. Tyttäreni, 22-vuotias, sanoikin minulle, että "Sinua pelottaa vain siksi, että et tiedä tarkkaan mitä on tulevaisuudessa! On helppoa jäädä epätyydyttävään tilanteeseen, koska se on tuttua!"

    Ilmoitin sitten työpaikallani ensin ottavani vuorotteluvapaata ja katsotaan sitten vuoden kuluttua tilanne. Vaikka minä tiedän, etten enää palaa, pidän silti tietyn varan. Sitäpaitsi tämän asian käsittely on helpompaa muille, koska HE voivat rauhoittaa mieltään sillä, että "tuo on vain työuupunut ja siksi puhuu noin ja hänhän tulee takaisin." Esimieheini oli käärmeissään, koska en ollut keskustellut HÄNEN kanssaan asiasta ensin, menin suoraan anomaan ylemmältä taholta tuota vapaata. En mennyt keskustelemaan hänen kanssaan, koska mitään keskusteltavaa ei ollut: tiesin jo, mitä haluan. Ei olisi auttanut, vaikka olisimme horisseet ties kuinka. Hän ei olisi kyennyt tekemään yhtään mitään ns. hyväkseni, koska tiesin jo itse mitä haluan enkä edes sitä, mitä haluan, vaan mitä minun täytyy tehdä. Se oli aika kummallinen tilanne, kun toinen ei näytä millään ymmärtävän sitä, että hän ei todellakaan voi tehdä yhtään mitään hyväkseni. Hän voisi korkeintaan painostaa minua ja alkaa selittää, että tunteeni ja kokemukseni on väärä tai että olen työuupunut ja tarvitsen lääkäriä (kuten minulle itse asiassa sanottiinkin). Minut meinattiin pistää pakkopaitaan ja hullujenhuoneelle siksi, että ilmaisin oman totuuteni.

    Sanoisinko siis, ettei "herääminen" välttämättä ainakaan heti tuo iloa ja onnea elämään, vaan myös kaaosta, epäjärjestystä, raskaita tilanteita ja epävarmuuttakin, lähinnä sosiaalisen paineen vuoksi.

    Mutta de Mello sanoo lohduttavasti: "Herääminen on osaksi sitä, että elätte elämäänne niin kuin se on teistä itsestänne sopivaa. Ja ymmärtäkää tämä: se EI OLE itsekkyyttä. Itsekkyyttä on se, että vaatii jotakuta toista elämään niin kuin TEISTÄ on sopivaa. Se on itsekyyttä. Ei ole itsekästä elää omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo. On itsekästä vaatia ketään elämään teidän makunne, ylpeytenne, voitonhalunne tai mielihyvänne mukaan. Se on todella itsekästä. Minä siis suojelen itseäni. En pidä velvollisuutenani myöntyä vaatimuksiinne. Jos seuranne on miellyttävää, nautin siitä takertumatta siihen. Mutta en enää karta teitä herättämienne kielteisten tunteiden tähden. Teillä ei ole valtaa siihen."

    VastaaPoista