Tunnista päänsisäinen ohjelmasi

Jos tarkastelet sitä, mistä koostut ja miten toimit, havaitset, että päässäsi on kokonainen ohjelma, vaatimusten sarja siitä, millainen maailman pitäisi olla, millainen sinun pitäisi olla ja mitä sinun pitäisi haluta.

Kuka on vastuussa ohjelmoinnistasi? Et sinä.

Et ole päättänyt edes perusasioista, kuten haluistasi, kaipauksistasi ja niin kutsutuista tarpeistasi tai arvoistasi, maustasi tai asenteistasi.

Sinun vanhempasi, yhteiskuntasi, kulttuurisi, uskontosi ja menneisyytesi kokemukset syöttivät toimintaohjeet tietokoneeseesi.

Oletpa minkä ikäinen tahansa tai menitpä minne tahansa, tietokoneesi kulkee mukanasi. Se toimii ja vaikuttaa päiväsi jokaisena hetkenä. Se edellyttää ylimielisesti, että sen vaatimuksiin vastaavat elämä, ihmiset ja sinä.

Jos sen vaatimuksiin vastataan, tietokone sallii sinun tuntea olosi rauhalliseksi ja onnelliseksi. Ellei niihin vastata, kone luo kielteisiä tunteita, jotka aiheuttavat sinulle kärsimystä, huolimatta siitä onko vastaamattomuus johtunut sinusta vai ei.

Esimerkiksi kun muut eivät vastaa tietokoneesi odotuksia, se piinaa sinua turhautumisella, vihalla tai kateudella.

Toinen esimerkki: kun asiat eivät ole hallinnassa tai tulevaisuus on epävarma, tietokoneesi vaatii sinua kokemaan itsesi ahdistuneeksi, jännittyneeksi ja huolestuneeksi.

Kulutat paljon voimia tullaksesi toimeen näiden kielteisten tunteiden kanssa. Yrität tavallisesti muuttaa ympäröivää maailmaa vastaamaan tietokoneesi odotuksiin. Jos se onnistuu, saavutat uhanalaisen rauhan: milloin tahansa jokin pikkuseikka ei sovi yhteen tietokoneesi ohjelman kanssa ja tietokone saa sinut taas pois tolaltasi.

Joudut elämään kurjaa elämää jatkuvasti asioiden ja ihmisten armoilla, kun yrität sopeuttaa heitä tietokoneesi vaatimuksiin, jotta voisit nauttia siitä ainoasta rauhasta, jonka tunnet – väliaikaisesta turvapaikasta kielteisiltä tunteilta - ja jonka tietokoneesi sekä ohjelmointisi suovat sinulle.

Onko tästä ulospääsyä? Kyllä.

Et pysty muuttamaan ohjelmointiasi kovin nopeasti, et ehkä ikinä, eikä sinun edes tarvitse tehdä sitä.

Kokeile tätä:

Kuvittele olevasi jossakin tilanteessa tai jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka tuntuu epämiellyttävältä ja jota tavallisesti yrität vältellä.

- Pane merkille, miten tietokoneesi aktivoituu vaistomaisesti ja vaatii sinua joko välttämään tilannetta tai yrittämään sen muuttamista.

- Jos pysyt aloillasi ja kieltäydyt muuttamasta tilannetta,

- huomaa, miten tietokone väittää sinun tuntevan ärtymystä, ahdistusta, syyllisyyttä tai muuta kielteistä tunnetta.

Katsele nyt tätä epämieluisaa tilannetta tai henkilöä, kunnes havaitset, että

- ne eivät aiheuta kielteisiä tunteita

- ne vain kulkevat kulkuaan, ovat oma itsensä, tekevät tehtävänsä, olipa se oikein tai väärin, hyvää tai pahaa.

- Ohjelmointisi takia sinun tietokoneesi vaatii sinua reagoimaan kielteisillä tunteilla.

Ymmärrät sen paremmin, jos huomaat, että joku toisella tavalla ohjelmoitu kohdatessaan saman tilanteen tai henkilön reagoi täysin tyynesti, jopa iloisesti. Älä lopeta, ennen kuin olet käsittänyt tämän totuuden: ainoa syy siihen, ettet reagoi rauhallisesti ja iloisesti, on tietokoneesi, joka jaksaa vaatia jääräpäisesti, että todellisuus on muokattava sen ohjelmoinnin kanssa yhteensopivaksi. Tee nämä havainnot ikään kuin ulkoa päin, niin näet ihmeellisen muutoksen tapahtuvan sinussa.

Ymmärrettyäsi tämän totuuden ja estettyäsi tietokonettasi luomasta kielteisiä tunteita, voit toimia niin kuin sinusta tuntuu sopivalta.

Voit vältellä tilannetta tai henkilöä tai voit yrittää muuttaa niitä tai voit vaatia, että omia tai toisten oikeuksia kunnioitetaan.

Mutta vasta sen jälkeen, kun olet päässyt irti tunnekuohuistasi, tekosi alkavat kummuta rauhasta ja rakkaudesta eivätkä neuroottisesta pyrkimyksestä lepyttää tietokonettasi sovittautuaksesi sen ohjelmointiin tai päästäksesi eroon sen tuottamista kielteisistä tunteista.

On nimittäin ilmiselvää, etteivät sinua sorra muut ihmiset tai vallanpitäjät. Sorron lähde on sinun tietokoneesi, jonka ohjelmointi tuhoaa mielenrauhasi sillä hetkellä, kun ulkoiset olosuhteet eivät käy yhteen sen vaatimusten kanssa.

Sinun tulee päästä vapaaksi ohjelmointisi sorrosta.

Vasta silloin voit kokea sitä sisäistä vapautta, josta kumpuaa kaikki yhteiskunnallinen vallankumous: se vahva tunne, se intohimo, joka herää sydämessäsi nähdessäsi yhteiskunnalliset vääryydet ja joka pakottaa sinut toimimaan ja pohjaa todellisuuteen, ei ohjelmointiisi tai minuuteesi.



Voiko sen selvemmin sanoa? Näin hienosti herättelee Anthony de Mello kirjassaan Rakkauden tiellä meitä ajattelemaan sisäistä ohjelmointiamme – niitä malleja jotka ohjaavat elämäämme jatkuvasti. Voimme vapautua elämään kun vapaudumme ohjelmointimme sorrosta.

Positiivisuus on tärkein työkalusi

Pelkistetysti positiivisuudessa on kysymys elämänasenteesta, jossa ihminen valitsee tapansa tarkastella asioita. Optimistin ja pessimistin ero on siinä, että optimisti näkee jokaisessa ongelmassa mahdollisuuksia, kun taas pessimisti näkee jokaisessa mahdollisuudessa vain ongelmia. Positiivinen ihminen suuntaa ajatuksensa tulevaisuuteen, negatiivisesti ajatteleva märehtii eilisen epäonnistumisia ja valitsee uhrin osan. Optimisti irrottautuu menneisyyden kahleista ja luo itse tulevaisuutensa. Kuulostaa kenties yksinkertaiselta ja niin se onkin. Helppoa se ei tietenkään ole. Myönteisyyttä tulee pitää tietoisesti yllä, sillä mieli etsii helposti kielteistä aineistoa ravinnokseen.

Arvostelijoiden mielestä positiivisuus merkitsee sinisilmäisyyttä ja typerää hyväuskoisuutta. Aito positiivisuus tarkoittaa kuitenkin tahtoa ratkaista ongelmat, tavoitteellisuutta, arvotietoisuutta, uskoa ja toivoa, suunnitelmallisuutta, sietää vastoinkäymisiä, sitoutumista, ystävällisyyttä, energiaa ja kiitollisuutta. Positiivisuus on perusasenteen ohella taitoa ja osaamista, sillä pelkkä tieto sellaisenaan ei riitä.

Jokaisella ihmisellä on kausia jolloin hänen tunteensa kääntyvät kielteisiksi, vaikka muuten olisi kuinka optimistinen tahansa. Se kuuluu ihmisyyteen: ei ole valoa ilman varjoa. Kivut ja kärsimykset eivät myöskään ole rangaistus mistään, eivätkä mielihyvä ja onni ole palkintoja, vaan ne yksikertaisesti kuuluvat elämään. Myönteisyyden idea on, että ei antaudu kohtuuttoman pitkäksi aikaa negatiivisiin tunnetiloihin ja että ne eivät valtaa ajatuksia hyvältä, mahdollisuuksilta ja toipumiselta. Kuka tahansa osaa olla myönteinen silloin, kun asiat ovat hyvin. Eniten myönteisyyttä tarvitaan silloin, kun elämä koettelee ja eteen tulee vastoinkäymisiä. Positiivisuus on tärkein työkalusi, kun ryhdyt työstämään elämästäsi parempaa, ratkaisemaan ongelmia ja nostamaan ajattelusi tasoa.

Jos sinulla on vielä puoli lasia viiniä, olet optimisti. Jos sinulla on enää puoli lasia viiniä, olet pessimisti. Juoman määrä on sama mutta tapa, jolla lasia tarkastelet, kertoo asenteestasi. Valinta on omasi. Katso ympärillesi: näetkö enemmän uhkia, kuin mahdollisuuksia, enemmän vaaroja, kuin tilaisuuksia, enemmän ongelmia, kuin ratkaisuja? Realistiksi itseään kutsuvat ovat valepukuisia pessimistejä, sillä harmaata aluetta ei ole – se on joko tai.

Onnettomuudet, vastoinkäymiset, epäonnistumiset, surut ja menetykset kuuluvat elämään. Ne eivät ole jotakin ylimääräistä, jota joudut onnettomuudeksesi kohtaamaan. Ne ovat päättymättömiä oppitunteja elämänkoulussa. Ota ne kiitollisuudella vastaan ja opi. Positiivinen ihminen toipuu ja päästää irti surusta ja menetyksestäkin nopeammin kuin negatiivinen. Suru on surtava, mutta niitä ei pidä jäädä märehtimään loputtomiin.

Yhdysvalloissa Rochesterin yliopistossa vuonna 1974 tehty tutkimus muutti tiedeyhteisön kaikki aiemmat käsitykset ihmisen fysiologiasta. Autonomisena pidetty immuunijärjestelmä saakin ohjeensa mieleltä ja oppii toimimaan sen mukaisesti.

Positiivinen asenne vaikuttaa siis henkisesti ja fyysisesti. Kehosi kuuntelee ajatuksiasi ja reagoi sen mukaan. Solumuistisi toimii samalla tavalla kuin alitajuntasi: kaikki mitä sille syötät, tallentuu siihen sellaisenaan. Myönteiset asenteet auttavat myös joustavuutta ja oppimista. Positiivisuus antaa tilaa uusille ajatuksille ja tekee elämästä kaikin tavoin mielekkäämpää.

Asenne ratkaisee aina.

Tällaista kirjoittaa Tom Lundberg kirjassaan Elämäntaidon käsikirja. 

Rakastavan asenteen kehittäminen

Rakastavan asenteen meditaatio

Varaa 20 minuuttia aikaa suodaksesi itsellesi rakastavaa huomiota. Istu mukavassa, suhteellisen suorassa ja rennossa asennossa. Sulje silmäsi ja tuo huomiosi sydämesi alueelle. Hengitä kolme kertaa hitaasti, rauhallisesti ja täysin sydämin.

- Muodosta itsestäsi kuva istumassa. Huomaa asentosi tuolissa kuin katselisit itseäsi ulkopuolelta. Tunne kehosi aistimukset istuessasi.

- Muista, että jokainen elävä olento haluaa elää rauhassa ja onnellisena. Yhdy tähän syvään toiveeseen: ”Aivan kuten kaikki muutkin elävät olennot haluavat olla onnellisia ja vapaita kärsimyksistä, toivon minäkin olevani onnellinen ja vapaa kärsimyksestä.” Anna itsesi kokea tämän rakastavan toiveen lämpö.

- Pidä mielessäsi kuvaa itsestäsi istumassa tuolissa ja tuntemassa hyvää tahtoa sydämessäsi ja toista seuraavia lauseita hiljaa ja lempeästi:

o Toivon itselleni turvaa.

o Toivon itselleni onnellisuutta.

o Toivon itselleni terveyttä.

o Toivon itselleni rauhallista elämää.

- Anna jokaisen lauseen tarkoittaa, mitä se sanoo. Jos on tarpeen, toista jokainen lause muutaman kerran, jotta sen ajatus kirkastuu. Voit toistaa myös vain yhtä sanaa: ”turvaa… turvaa… turvaa..” kokeaksesi sen tarkoituksen.

- Ota rauhallisesti. Pidä kuvaasi mielessäsi, nauti rakastavasta sydämestäsi ja maistele sanojen merkitystä. Huomatessasi mielesi vaeltavan, mikä tulee tapahtumaan muutaman sekunnin kuluttua, toista lauseet uudelleen. Jos sanojen merkitys unohtuu, visualisoi itsesi taas tuoliin ja tarjoa lauseet taas itsellesi. Jos sekä kuva itsestäsi että sanat hämärtyvät ja muuttuvat epämääräisiksi, aseta kätesi sydämellesi ja muista aikeesi täyttyä rakkaudesta ja lempeydestä: ”Aivan kuten kaikki muutkin olennot haluavat olla onnellisia ja vapaita kärsimyksestä, toivon minäkin olevani onnellinen ja vapaa kärsimyksestä.” Palaa aina eksyessäsi lauseisiin.

- Anna harjoituksen olla helppo. Älä yritä liian kovasti. Rakastava asenne on maailman luonnollisin asia. Häiriötekijöitä ilmaantuu aina, ja kun huomaat niitä, anna niiden mennä ohi ja palaa lauseisiin. Kun huomiosi vaeltaa, palaa antamaan rakkautta itsellesi. Itsesi kanssa istuminen on kuin istumista rakkaan ystävän kanssa, joka voi huonosti; et ehkä pysty parantamaan ystävääsi, mutta olet tarjonnut hänelle lempeyttä, jonka hän ansaitsee.

- Avaa hiljalleen silmäsi.

Näin neuvoo rakastavan asenteen kehittävää meditaatiota Christopher K Germer kirjassaan Myötätunnon tie.

Myötätunnon tie

Rakastava asenne on taito, joka on hankittava. Jotkut ihmiset näyttävät hallitsevan sen synnynnäisesti. Suurimmalle osalle meistä rakastavaa asennetta kehittävä meditaatio on todennäköisesti kuitenkin aluksi hankala. Miksi?

Suurin syy vaikeuksiin on, että meillä on odotuksia siitä, mitä meidän pitäisi tuntea. Onneksi ”rakastavaa asennetta kehittävä meditaatio toimii, vaikka et tuntisi mitään!”Se toimii syvimmän aikeemme varassa: hyväntahtoisuuden. Rakastavan asenteen harjoittaminen ei muuta tunnetilaamme suoraan, mutta se auttaa meitä kannattelemaan itseämme lempeästi ja siten, että emootiot muuttuvat itsestään.

Istutat jokaisella lempeällä sanalla siemenen, joka myöhemmin kasvaa hyväksi tunteeksi. Aikeet tulevat ensiksi, tunteet myöhemmin. Positiiviset tunteet ilmaantuvat, kun niitä vähiten odottaa. Myötätunto itseään kohtaan on kuin hyvän ystävän läsnäolo ja kannustus juuri oikealla hetkellä.

Sanat voivat olla tekoja voimakkaampia. Katkennut luu voi parantua muutamassa kuukaudessa, mutta ilkeä sana voi aiheuttaa haavan, joka ei parane eliniässäkään. Useimmat sanoistamme kuuluvat itse asiassa sisällämme. Jos sanot itsellesi epäystävällisiä asioita, kärsit. Jos sanot hyviä asioita, olet iloinen. Sanat muovaavat kokemustamme.

Sanonnat eivät ole kaikenkattavia tai kiveen hakattuja. Voit räätälöidä sanonnat sopiviksi oman elämäsi arkipäiväisiin haasteisiin. Ajatuksena on löytää sanoja, jotka herättävät helliä, lämpimiä tunteita sisälläsi.

Yritä käyttää samoja metta-lauseita kerta toisensa jälkeen muodollisessa meditaatioharjoituksessa – istuutuessasi varta vasten kehittämään rakastavaa asennetta. Metta-meditaatio on keskittyneen huomion harjoitus, ja mielesi rauhoittuu jo pelkän toiston vaikutuksesta.

Huomion keskittämisen lisäksi rakastavaa asennetta kehittävällä meditaatiolla on myös mietiskelevä puolensa. Mietiskelymeditaatio on metodi tietyn ajatuksen syvemmän merkityksen tutkimiseksi, kunnes sen kätketyt tasot paljastuvat. Huolellisesti valitut metta-lauseet toimivat siten: kun haudomme sanoja mielessämme kerta toisensa jälkeen, saamme suoran sisäisen kosketuksen niiden merkitykseen. Tämä vaatii aikaa, eikä pitkiin aikoihin välttämättä tapahdu mitään – mutta se on odotuksen arvoista.

Suurin osa ihmisistä kokee oudoksi ja vaikeaksi suoda itselleen rakkautta. Se juontaa juureensa lapsuudesta ja ympäröivästä kulttuurista.

Tuska auttaa. Myötätunto virtaa kuin vesi alas vuoren rinnettä avautuessamme tuskalle. Metta-lauseilla on hämmästyttävä kyky tyynnyttää meitä, kun meillä on todella paha olo. Tutki itse kuinka erilaiselta metta-meditaatio tuntuu ollessasi onnellinen verrattuna siihen, kun olet onneton.

Jos rakastava asenne itseä kohtaan tuntuu mahdottomalta, kannattaa aloittaa suuntaamalla rakastavaa asennetta sellaiseen kohteeseen, joka ei aiheuta vastarintaa esimerkiksi kotieläimeen, lapseen tai ystävään. Ajattele jotakuta rakastamaasi, joka kärsii samalla tavalla kuin sinä. Pidä tuntemasi luonnollinen myötätunto sydämessäsi ja ujuta sitten itsesi mukaan kuvaan.

Positiivisten tunteiden liikkeelle saamiseksi voi myös luoda kuvan itsestään pienenä lapsena, vaikkapa vanhan valokuvan avulla. Hellyttävä kuva voi herättää rakastavan mielenlaadun.

Muodosta yhteys kenen tahansa tai minkä tahansa kanssa, joka saa hymyn kasvoillesi, ja jatka siitä. Seuraa sydäntäsi ja tuo sitten itsesi mukaan kuvaan. Rakastavan asenteen kohde on vähemmän tärkeä kuin luomasi asenne. Aivosi toistaa mitä tahansa se hetki hetkeltä kokeekin. Jos olet stressaantunut, opit stressiä. Jos olet lempeä, opit lempeyttä.

Tavat ohjaavat elämäämme

Ihmiset ovat tapojensa orjia, sanotaan aiheellisesti. Meille annetaan ymmärtää, että olemme geeniemme kautta perineet tietyn luonteen. Emme voi mitään luonnollemme, alistumme kohtaloomme. Muistan lukeneeni jonkun viisaan sanoneen: mitä muutakaan luonne on kun kokoelma tapoja, joista itsepintaisesti pidämme kiinni. Uskomme, että luonnettaan ei voi muuttaa. Mutta voit muuttaa tapasi ja kas kummaa tapojesi muuttuessa oletkin muuttanut luonteesi.


Tapoja on alettu tutkia tieteellisesti vasta aivan viime aikoina. Luin juuri kirjan Tapojen voima, jossa amerikkalaisella perusteellisella tyylillä kuvataan lukematon joukko tutkimuksia ja useita esimerkkejä, joilla asiaa valotetaan.


Tutkijat ovat löytäneet tapojen kehän. Tämä prosessi on kolmevaiheinen. Ensin ilmaantuu ärsyke, joka viestii aivoille, että ne voivat alkaa toimia automaattisen mallin mukaan ja minkä mallin. Sitten seuraa rutiini, joka voi toimia kehollisella, ajatuksellisella tai tunteen tasolla. Lopuksi seuraa palkinto, joka auttaa aivoja päättämään, onko kyseinen tapojen kehä muistamisen arvoinen tulevaisuudessa. Ajan myötä tästä kehästä – ärsyke, rutiini, palkinto – tulee yhä automaattisempi. Ärsyke ja palkinto liittyvät toisiinsa, ja synnyttävät voimakasta odotusta ja kaipausta. Näistä muodostuu lopulta tapa.

Syy siihen, miksi on tärkeää tunnistaa tapojen kierre, on se, että kun tapa on muodostettu, aivot lakkaavat osallistumasta päätöksentekoon ja suuntaavat huomionsa muihin tehtäviin. Näin ellemme tarkoituksellisesti taistele tapojamme vastaan – tai löydä uusia rutiineja – ennalta ohjelmoitu malli toimii automaattisesti.



Tapojen kehän syntymistä selitetään esimerkiksi meille kaikille tutulla alueella hampaiden harjauksella. Aikansa pähkäiltyään nokkela mainosmies Hopkins sai loistoidean. Hän päätti mainostaa hammastahnaa kauneustuotteena, joka poisti hampaiden pinnalta samean kalvon.

”Kun vain sivelet hampaitasi kielellä, tunnet kalvon – se muuttaa hampaidesi väriä ja vetää puoleensa reikiä”. (Tämä ei ole lainkaan totta, mutta tunnet kuitenkin kielelläsi kalvon ja se toimii loistavasti ärsykkeenä) ”Jo miljoonat ihmiset käyttävät uutta hampaidenpuhdistusmenetelmää. Miksi kukaan haluaisi samean kalvon peittävän hampaitaan? Pepsodent poistaa kalvon.”

Näiden mainosvetoomusten nerokkuus piilee siinä, että ne persustuvat ärsykkeeseen – sameaan kalvoon hampaiden pinnalla – joka oli maailmanlaajuinen ja kiinnitti taatusti huomiota. Kävi ilmi, että kun ihmistä pyydetään sivelemään hampaitaan kielellä, hän todennäköisesti tekee niin. Ja silloin hän tuntee kalvon peittävän hampaitaan. Hopkins oli löytänyt yksinkertaisen ärsykkeen, joka oli ollut olemassa ikiajat, ja jonka mainos laukaisi lähes automaattisesti.

tapojen kehä

Pepsodentista tuli maailmanlaajuinen menestys. Pepsodent synnytti tarpeen.

Pepsodentin menestyksen myötä alettiin miettiä, mihin sen menestys perustui. Pepsodentissa on sitruunahappoa ja pieniä määriä minttuöljyä ja muita kemiallisia aineita. Pepsodentin kehittäjät käyttivät aineita saadakseen hammastahnan maistumaan raikkaalta, mutta he saavuttivat toisenkin odottamattoman vaikutuksen. Aineet saavat kielellä ja ikenissä aikaan viileän, kihelmöivän tunteen.

Hopkins ei myynyt kauniita hampaita. Hän myi elämystä. Kun ihmiset alkoivat tarvita kihelmöivää tunnetta – kun he yhdistivät sen puhtauteen – harjaamisesta tuli tapa.

tapojen kehä

Tänäkin päivänä lähes kaikissa hammastahnoissa on lisäaineita, jotka saavat suun kihelmöimään sen jälkeen kun hampaat on harjattu. Tuntuuko tutulta – tunnetko kalvon kielelläsi, tunnetko kihelmöivän tunteen - aivan niin.

Tapojen muuttaminen

Tapaa on vaikea lopettaa, mutta sen voi muuttaa kun ärsyke ja palkinto pidetään ennallaan ja vaihdetaan vain rutiinia.

Tapojen muuttamista kuvataan kirjassa mm. esimerkillä naisesta, jolla oli pakkomielle pureskella kynsiään.

Aina kun nainen tunsi kireyttä sormissaan (ärsyke) hänen oli pakko viedä sormensa suuhun ja sitten vuorotellen pureskella kynnenreunat ja kynnet läpi (rutiini). Yleensä ihmiset ovat noudattaneet tapojaan niin kauan, etteivät he enää kiinnitä huomiota, siihen mikä toiminnan laukaisee. Ihmisten on siksi kuvailtava seikkoja, jotka laukaisevat toiminnan - opittava tiedostamaan.

Seuraavaksi oli keksittävä syitä, miksi pureskelet kynsiäsi – löytyi pitkästyminen. Television katselu oli tyypillinen rutiini, jossa kynsien pureskelu alkoi. Kun kaikki kynnet oli käyty läpi, nainen sanoi suorittaneensa tehtävän ja sai keholliseen virikkeen (palkinto), jota oli alkanut tarvita.

tapa

Ensimmäinen tehtävä oli kirjata ylös kaikki tilanteet, joissa alkoi kynsienpurenta. Viikon seurannan jälkeen nainen oli hyvin selvillä tuntemuksista, jotka ennakoivat kynsien puremista.

Seuraavaksi oli opeteltava” kilpaileva reaktio”. Käden voi työntää taskuun tai reisien alle aina kun tulee tarve alkaa pureskella kynsiä. Sitten voi valitan fyysisen toiminnan, vaikka käsivarsien hieronnan – joka tuottaa kehollisen tuntemuksen.

Näin ärsyke ja palkinto pysyvät samoina, vain rutiini – kynsien pureskelu – muutetaan käsivarsien hieronnaksi. Muutamassa viikossa nainen oppi uuden rutiinin ja pääsi eroon kynsien pureskelusta.

tapojen muuttaminen

Minä olen itse käyttänyt samaa menetelmää, jo vuosia – olen vaihtanut kiusallisen tavan paremmaksi - tietämättä mitään tästä tutkimuksesta. Aikaisemmin minulla oli tapana raapia ihoa aina kun hyttyset purivat, nokkoset polttivat tai iho vain kuivui ja kutisi. Kokeiltuani asiaa huomasin, että ihon silittäminen ajaa saman asian kuin raapinen, mutta ei aiheuta niitä vaivoja mitä raapiminen iholle aiheuttaa. Itse asiassa ihon silittäminen poistaa kutinan nopeammin kuin raapiminen.

Nyt terapiaa käytetään mm. masennuksen, tupakoinnin, peliriippuvuuden, ahdistuneisuuden, pakkohäiriöiden ja muiden käytöshäiriöiden hoidossa.

Pelkäämme muuttaa tapojamme – pelkäämme, että minuutemme jotenkin vioittuu, tai jotain sellaista. Tavoistamme on syntynyt uskomuksia ja nämä uskomukset joutuvat ehkä koetukselle kun muutamme tapojamme. Älä pelkää, ei syvin olemuksesi ole sama kuin tapasi. Tapasi ovat hyvin sattumanvaraisesti eteesi tulleiden tilanteiden kautta syntyneitä automaattisia toimintamalleja. Niiden tehtävä on helpottaa sinun elämääsi – osaat tehdä asioita ajattelematta niitä lainkaan – täysin automaattisesti. Tavat ovat olleet hyödyllisiä – ainakin sinä olet uskonut niin – silloin kun ne ovat syntyneet. Tilanteet muuttuvat – se, mikä oli sinulle lapsena hyödyllistä, ei palvele sinua ehkä lainkaan aikuisena. Huonon, haitallisen tavan voit nyt muuttaa sinua paremmin palvelevaksi tavaksi.

Voimme siis muuttaa itseämme muuttamalla huonoja tapojamme hyvinvointiamme paremmin palveleviksi tavoiksi. Voimme myös tietoisesti luoda täysin uusia hyviä tapoja. Maailma on ihmeellinen oppimiskokemus, nautitaan siitä.

Keskeisten tapojen muuttaminen - kehityksen kierre

Kuvitellaan, että yrityksissä tehdään harkittuja, järkeviä päätöksiä, mutta todellisuudessa yritykset eivät toimi niin.Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat toista. Yrityksiä ohjaavat syvään juurtuneet yhteisölliset tavat, eli toimintamallit, jotka koostuvat työntekijöiden itsenäisistä päätöksistä. Ja nämä tavat vaikuttavat toimintaan paljon voimakkaammin kuin kukaan aikaisemmin ymmärsi.

Alcoan tavoite – ei yhtään työtapaturmaa

Minuun teki syvän vaikutuksen Paul O’Neillin neuvokkuus ja päättäväisyys käyttää tapojen voimaa muuttamaan alumiinin tuottaja Alcoa erinomaiseksi, kannattavaksi ja vastuulliseksi yritykseksi.

Voiko Suomessa kukaan kuvitella, että ison pörssiyrityksen toimitusjohtajaksi palkattu mies ilmoittaisi virkaanastujaispuheessaan sijoittajille ja muille sidosryhmille tavoitteensa. ”Haluan kiinnittää huomionne työntekijöiden turvallisuuteen… Haluan tehdä Alcoasta Amerikan turvallisimman yrityksen. Meidän pitää tähdätä siihen, että tapaturmia ei satu lainkaan.” ”Ennen kun jatkan pidemmälle, haluan osoittaa teille tämän tanssisalin hätäuloskäynnit. Takaosassa on pari ovea. Jos jotakin poikkeavaa tapahtuu, kävelkää rauhallisesti huoneesta ulos, menkää portaat alas, aulan poikki ja ulos rakennuksesta.”

Vähitellen heräsi kysymyksiä teknisistä suunnitelmista, pääomasuhteista jne. ”Mahdoitteko ymmärtää, mitä juuri sanoin.” ”Jos haluatte tietää, kuinka Alcoalla menee, tarkkailkaa turvallisuustilastoja. Tapaturmien väheneminen kertoo siitä, että työntekijämme ovat päättäneet osallistua prosessiin, jolla on merkitystä: he ovat omistautuneet tavoittelemaan laadukasta toimintaa. Turvallisuuden paraneminen osoittaa, että onnistumme muuttamaan tapoja koko yrityksen laajuudella. Sen perusteella meitä pitäisi arvioida.”

O’Neill uskoi, että jotkut uskomukset voivat aloittaa ketjureaktion, jolloin ne muuttavat muitakin tapoja levitessään koko organisaatioon. Jotkut tavat ”keskeiset tavat” ovat merkittäviä silloin kun haluaa uudistaa yrityksiä ja elämää. Keskeisistä tavoista alkaa prosessi, joka ajan mittaa muuttaa kaiken.

O’Neillin turvallisuussuunnitelmaa kuvattiin tapojen kehän avulla. Hän nimesi yksinkertaisen ärsykkeen: työtapaturman. Hän perusti automaattisen rutiinin: aina kun joku loukkaantui, yksikön johtajan piti ilmoittaa asiasta O’Neillille 24 tunnin kuluessa ja esitellä samalla suunnitelma, jonka avulla varmistettiin, ettei niin enää koskaan tapahtuisi. Sitten seurasi palkinto: ylennyksiä saivat vain henkilöt, jotka toteuttivat suunnitelmaa.

yhteisöllinen tapojen kehä

Jotta turvallisuusohjelmaa voitiin toteuttaa, piti uudistaa koko yhtiön toiminta. Turvallisuuden parantaminen oli kuitenkin sellainen asia, että sitä kenenkään oli vaikea vastustaa ja näin saatiin toteutettua sellaisia uudistuksia, jotka aikaisemmin olivat olleet mahdottomia.

Alcoan tapaus on kirjasta Tapojen voima, miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme.

 

Tämän esimerkin valossa on helppo nähdä se voima mikä ajatuksella ”kaveria ei jätetä” on yhteisten tulosten saavuttamisen kannalta. Nykyään vain ajatus ”kaveria ei jätetä” on kovasti poissa muodista, ja tulokset kyllä näkyy.

Suomi tarvitsee liikevoimaa - uskoa tulevaisuuten

Niille, joita kiinnostaa nostaa Suomi tästä suosta, johon olemme juuttuneet, suosittelen kirjaa lämpimästi. On turha luulla, että tämä maa nousee säästämällä, leikkaamalla, syyttämällä, valittamalla. Tätä on jo kokeiltu vuosia. Ajattelun ammattilainen Lauri Järvilehto sanoo blogissaan, Suomi tarvitsee lisää liikevoimaa. Kyllä, kyllä liikevoimaa tarvitaan, sen minäkin ymmärrän ja se on helppo huomata, mutta miten sitä liikevoimaa – energiaa, muutosta - saadaan aikaan.

Mikä on sellainen ”keskeinen tapa” jolla voidaan muuttaa koko kansan käyttäytymistä ja tapoja niin, että saadaan aikaan positiivisten tapojen ja muutosten kierre. Miten johtajat saadaan ajattelemaan kehitystä (eikä Ruotsiin ja Espanjaan muutamista) ja miten työntekijät saadaan tekemään töitä innostuneesti ja sitoutuneesti (eikä miettimään lakkoilua) ja miten poliitikot saadaan ajamaan yhteistä etua (oman uuden työpaikan tai oman eturyhmän miellyttämisen sijasta). Siinä sitä on miettimistä, mietitään, mietitään, kyllä kai joku jotain keksii.

Suomen ongelma on tällä hetkellä asenne. Jatkuva voivottelu on saavuttanut uskomattomat mittasuhteet. Päättäjät ja media lietsovat toivottomuuden sanomaa joka päivä. Kansa täytyy saada kriisitietoiseksi. Kriisitietoisuuden lisääminen ei ole ratkaisu Suomen ongelmaan, se on itse osa ongelma – se tekee pelokkaaksi, jolloin ei uskalla tehdä mitään. Pelko lamauttaa, kuten hyvin tiedetään.


Ihminen tarvitsee turvallisuutta, jotta luovuus voisi kukoistaa. Yhteistyöllä saa paremmin aikaan tuloksia kun toisiamme vastaan taistelulla, taistelu jumiuttaa ajatuksia ja toimintaa. Koko kansa pitäisi päästää tekemään töitä, ei vain ne, jotka nyt sattuvat olemaan sopivissa työpaikoissa. Ihminen lamautuu, jos hän ei tunne olevansa minkään arvoinen – nykyään työttömät ja monet nuoret.

Mikä on se keskeinen tapa, jota muuttamalla saadaan aikaan prosessi, joka vähitellen muuttaa kaiken?