Tietoisuuden hallinta ratkaisee elämä laadun

Yksinkertainen totuus, että tietoisuuden hallinta ratkaisee elämän laadun, on ymmärretty jo kauan: Itse asiassa se on tiedetty niin kauan kuin ihmisen ajattelusta on säilynyt merkintöjä. Muinaisen Delfoin oraakkelin neuvo ”Tunne itsesi” tarkoitti samaa. Siitä puhutaan kaikissa muinaisissa viisauksissa, kussakin niistä hieman eri tavoin. Tavoiteltu tulos on sama: toisaalta tavoite on sisäisen elämän vapauttaminen kaaoksen uhkasta ja toisaalta biologisten tarpeidemme luja kurissa pitäminen, jolloin saavutetaan riippumattomuus näiden molempien kautta vaikuttavasta sosiaalisesta kontrollista.

Jos siis ihmiset ovat tuhansien vuosien ajan tienneet, mitä vapautumiseen ja oman elämän hallintaan tarvitaan, miksi emme ole enempää edenneet siihen suuntaan. Miksi olemme onnellisuutta estävän kaaoksen suhteen yhtä avuttomia tai kuten monesti tuntuu vielä avuttomampia kuin esi-isämme? Tähän epäonnistumiseen on ainakin kaksi hyvää selitystä.



Ensiksikin sen kaltainen tieto – tai viisaus – jota ihminen tarvitsee vapauttaakseen tietoisuutensa, ei ole luonteeltaan kasvavaa, sitä ei voi opetella ulkoa ja soveltaa rutiininomaisesti. Kuten muutkin pitkälle kehittyneet asiantuntemuksen muodot, se saavutetaan vain siten, että jokainen yksilö oppii sen itse, yrityksen ja erehdyksen kautta. Tietoisuuden hallinta ei ole pelkkä kognitiivinen taito. Siihen tarvitaan vähintään yhtä paljon tunteiden ja tahdon sitoutumista kuin älykkyyttä. Ei riitä että tietää, miten se tehdään: se täytyy tehdä, yhä uudelleen, samalla tavoin kuin urheilijat tai muusikot harjoittelevat jatkuvasti sitä minkä teoriassa tietävät. Eikä se ole koskaan helppoa. Kun tietoa pitää soveltaa muokkaamaan omia tapojamme ja halujamme, se on tuskallisen hidasta.



Toiseksi: tietoisuuden hallintaa koskevat näkemykset pitää muokata uudelleen aina kun kulttuurillinen tilanne muuttuu. Mystikkojen, suurten joogien tai Zen-mestareiden viisaus on varmasti ollut huomattava omana aikanaan, ja heidän opetuksensa olisivat ehkä edelleen kaikkein parhaita, jos eläisimme heidän aikanaan ja heidän kulttuurissaan. Mutta kun nuo menetelmät siirretään nykypäivään ja länsimaihin, ne menettävät suuren osan alkuperäisestä voimastaan.

Tietoisuuden hallinnasta ei voi tehdä instituutiota. Heti kun siitä tulee osa yhteiskunnan sääntöjä ja normeja, se lakkaa olemasta tehokasta sillä tavoin kuin sen alus perin oli tarkoitus olla.

Hyvä itsetunto vapauttaa ympäristön paineista

Päästäkseen voitolle nykyajan ahdistuksista ja masennuksista yksilöiden täytyy tulla niin riippumattomiksi sosiaalisesta ympäristöstä, että sen tarjoamat palkkiot ja rangaistukset eivät enää ole ainoa tekijä, josta heidän reaktionsa riippuvat. Jotta ihminen saavuttaisi tällaisen riippumattomuuden, hänen täytyy oppia tuottamaan itse itselleen palkkioita. Hänen täytyy kehittää kykyään löytää iloa ja merkitystä riippumatta siitä, millaiset ulkoiset olosuhteet ovat. Tämä haaste on sekä helpompi että vaikeampi kuin miltä se kuulostaa: helpompi, koska tällainen toiminta on kokonaan ihmisen omissa käsissä, ja vaikeampi, koska se vaatii itsekuria ja kestävyyttä, joka on ollut melko harvinaista kaikkina aikoina ja ehkä varsinkin nykyään. Ja ennen kaikkea kokemuksen hallinnan oppiminen vaatii jyrkkää asennemuutosta suhteessamme siihen, mikä on tärkeää ja mikä ei.

Hyvä itsetunto merkitsee sitä, että ihmisen oppii itse tuottamaan itselleen palkkioita. Hän osaa kehua ja arvostaa itse itseään – hän ei tarvitse sitä arvostusta suorituksista ja muiden kommenteista. Hänen ei siis tarvitse aina onnistua arvostaakseen itseään, eikä hänen tarvitse tehdä niin kuin olettaa muiden haluavan saadakseen itseltään hyväksynnän – hän hyväksyy itsensä sellaisena kun on.