Kamppailu pelon ja ahdistuksen kanssa ei johdu mistään todellisesta vahingosta, jonka näiden tunteiden fyysiset tuntemukset olisivat aiheuttaneet. Pelko ja ahdistus johtuvat reaktioistamme näihin tunteisiin sekä niistä ajatuksista, tuntemuksista ja mielikuvista, joita niihin liittyy.
Vaikka pelko on ihmiselle luonnollinen reaktio, monet ihmiset ovat sosiaalistuneet pitämään sitä merkkinä heikkoudesta, järjenvastaisuudesta ja tai epäonnistumisesta. Usein emme huomaa myös muiden kokevan pelkoa ja ahdistusta, ja uskoessamme, että ainoastaan me koemme ahdistusta, opimme pitämään sitä heikkoutena tai vikana. Tämän opitun uskomuksen takia reagoimme pelkoon ja ahdistukseen arvostelevasti ja tuomitsevasti, ja pidämme niitä lannistavina ja vaarallisina. Vaikka tunteet ovat reaktioita tai vastakaikuja sisäisiin ja ulkoisiin tapahtumiin, tunnemme olevamme henkilökohtaisesti vastuussa tunteistamme ja uskomme, että meidän tulisi pystyä hallitsemaan niitä. Satutamme itseämme kritisoimalla itseämme pelon ja ahdistuksen tunteista.
On osoitettu, että ainoastaan ihmisellä on tapa reagoida ajatuksiin, tunteisiin ja aistihavaintoihin sulautumalla näihin kokemuksiin ja tulla niiden määrittämiksi. Sen sijaan, että pitäisimme pelkoa tunteena, joka tulee ja menee, alamme nähdä sen olennaisena osana persoonallisuuttamme. Emme tajua, että useimmat ihmiset ajattelevat silloin tällöin ”minusta ei ole mihinkään”, vaan uskomme tunteen kuvastavan sitä tosiseikkaa, että me olemme erilaisia tai viallisia jollain tavalla. Ikävä kyllä kaikki nämä reaktiot pelkoon ja ahdistukseen voivat ruokkia toinen toistaan ja luoda näin ahdistuksen kehän, josta on vaikea päästä pakoon. Näin ihminen on äärimmäisen pettynyt ja lannistunut aina kun ahdistusoireet nousevat pintaan.
Kun joku läheinen hermostuttaa meitä, emotionaaliset reaktiot antavat tärkeätä tietoa hermostuttavasta tilanteesta, mutta ne eivät välttämättä johda hyödyllisiin tekoihin. Todennäköisesti huomaat, että kiihkeä halu muuttaa muita ihmisiä lisää kärsimystä, ei vähennä sitä. Yritykset hallita hallitsematonta, eli toisia ihmisiä vain kasvattaa ahdistustamme ja kärsimystämme.
Halumme hallita toisten käytöstä samentaa usein tunteemme ja vetää meitä kohti käytöstä ja reaktioita, jotka eivät ole arvojemme mukaisia. Arvojemme vastainen käytös lisää tuskaamme. Kasvavan tuskan tunnistaminen ja sen yhdistäminen ihmissuhteeseen voi saada aikaan epätoivoisia ja voimakkaita yrityksiä muuttaa toista. Ellemme ole tietoisia näistä monimutkaisista reaktioista ja omista arvoistamme sekä hyväksy hallinnan rajallisuutta, on hyvin helppoa juuttua näihin ahdistaviin vuorovaikutussykleihin.
Tietoisen läsnäolon ansiosta voimme huomioida kokemuksemme laajasti ja myötätuntoisesti.
Hyväksyvää tietoista läsnäoloa harjoittelemalla opimme, kuinka voimme keskittää, laajentaa ja suunnata huomiotamme. Opimme huomaamaa, milloin mielemme irtoaa nykyhetkestä ja suuntautuu kohti kuviteltua ja pelättyä tulevaisuuden tapahtumaa tai mieltämme järkyttänyttä mennyttä episodia. Tällaisen tietoisuuden kehittäminen palauttaa huomion takaisin nykyhetkeen, jotta voimme elää täysipainoisempaa elämää.
Tietoinen läsnäolo auttaa meitä lopettamaan kokemuksemme jyrkän ja automaattisen välttelyn.
Yksi suurimmista ahdistukseen liittyvistä ongelmista on halumme välttää ahdistusta – ahdistuneita ajatuksia, niihin liittyviä tunteita, jännityksen ja kiihtymyksen tuntemuksia. Mitä enemmän kamppailemme ahdistuksen kanssa, sitä motivoituneemmin haluamme suunnata huomiomme muualle.
Tietoinen läsnäolo auttaa meitä sietämään tukaliakin tunteita tarpeeksi pitkään, jotta meille valkenee, mitä ne oikeastaan kehottavat meitä tekemään.
Tietoinen läsnäolo edistää sitoutumista ja osallistumista
Jatkuva taistelu sisäisiä kokemuksia vastaan ja ahdistukseen liittyvien ajatusten, tunteiden ja tuntemusten välttely vie runsaasti aikaa ja on uuvuttavaa. Tämän taistelun seurauksena vältämme usein niitä asioita, joita eniten kaipaamme ja aiheutamme itsellemme vain lisää kärsimystä.
Tietoinen hyväksyvä läsnäolo ei ainoastaan auta meitä tiedostamaan pyrkimyksemme välttää ahdistusta rajoittaa tapaamme elää, vaan sen ansiosta pystymme rehellisesti arvioimaan niitä elämämme suuntia, jotka ovat meille kaikkein merkityksellisimpiä ja arvokkaimpia elinvoiman ja täyttymyksen tunteiden kannalta. Kun opimme, kuinka tuskallisiin ajatuksiin ja tunteisiin asennoidutaan tietoisesti ja hyväksyen, niiden voimakkuus vähenee eivätkä ne vaikuta niin estävästi, ja olemme vapaita elämään meille tärkeiden suuntien mukaisesti. Tietoinen läsnäolo lisää haluamme kokea kaikki ne ajatukset, tunteet ja aistimukset, joita herää, kun sitoudumme ja osallistumme täysillä elämään.
Susan M. Orsillo ja Lizabeth Roemer opettavat kirjassaan Mielekkäästi irti ahdistuksesta, Tietoisen läsnäolon menetelmä, kuinka kääntyminen tuskaa päin ja hyväksyvä tietoinen ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen ja ahdistukseen auttaa sinua suhtautumaan uudella tavalla ahdistukseen ja vähitellen pääsemään irti ahdistuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti