Stressireaktion laukeaminen

mieli apurina

On hämmästyttävää kuinka pienet asiat saavat aikaan stressireaktion laukeamisen. Minulla on ollut ongelmia printtereiden kanssa. Ne ovat toimineet oman tahtonsa mukaisesti – eivät niin kun minä olisin halunnut. Ei ole tullut tulostetta tai muuta sellaista. Viisaat printterin suunnittelijat ovat tehneet siihen sellaisen toiminnon, että printteri kieltäytyy tulostamasta, jos se tulkitsee, että muste kasetissa on vähissä. Tämä on kuulemma hieno ajatus – ei tule vähemmän hyviä tulosteita, tulee vain priimoja tulosteita. No joo on tästä pieni haitta kun ei tule mitään tulosteita yhtä äkkiä. Minun aikaisemmat tulostimet eivät ole tehneet tällaista – joten printteri pääsi yllättämään.

Kun tällainen taisteleminen printterin kanssa yhdistyy muihin tavallisiin pikkumurheisiin, niin lopputuloksena on herkistynyt olotila.

Olen oppinut tunnustelemaan kehoani. Aistin nykyään ehkä jopa liiankin herkästi kehon tuntemukset, joita en aina osaa tulkita. Jotain keho kertoo siitä, että asiat eivät aivan suju toivotulla tavalla – minun pitää vain pysähtyä tunnustelemaan, mistä oikein on kysymys.

Aina en kuitenkaan saa kiinni siitä, mistä oikein on kysymys. Todennäköisesti joku vanha muisto, pelko tai uskomus herää ja aiheuttaa huolta, joka aiheuttaa stressireaktion laukeamisen. Viipymällä näissä tunteissa välillä löytyy ahaa elämys, joka kertoo mistä on kysymys. Aina näin ei kuitenkaan käy ja silloin tunteista on vain päästettävä irti ja haettava parempi tunnetila.

Yksi tällainen ahaa elämys minulla oli hiljattain. Olin ryhmätilanteessa, jossa ihmiset kertovat omat näkemyksensä järjestyksessä. Minulle tuli epämiellyttävä olo, jota ihmettelin. Omaa vuoroa odottaessani minä huomasin, että en osannut kunnolla kuunnella minua edeltäviä puhujia. Ajattelin jo sitä, mitä itse sanon ja se tuli tärkeämmäksi. Miettiessäni asiaa tajusin selvästi, että tilanne muistutti mielessäni kouluaikaa, jolloin varsinkin kielten tunneilla jokaisen piti vuorollaan kääntää joku lause tai muuta sellaista vaikeata. Opiskelusta ei tullut silloin yhtään mitään – tunnilla vain laskin, mikä tehtävä minulle tulee ja yritin keksiä siihen vastauksen. Tuskin opettajat vieläkään tajuavat, kuinka he tällä keinolla vievät monilta opiskelijoilta mahdollisuuden oppia.

Nyt siis mieleni keksi, että tässäpä samanlainen tilanne kun koulussa oli aikoinaan. Nyt siis jännitys ja stressi päälle, pitää vain keskittyä tarkkana omaan vuoroon ja omaan kommenttiin. Näin kätevästi mieli tulkitsee tilanteita ja kaivaa malleja vuosien takaa, jotka hyväksymme huomaamatta, vaikka ne olisivat kuinka huonoja. Vanha malli on kuitenkin tuttu ja antaa turvallisuuden tunteen. Hienoa, että huomasin tämän vihdoinkin ja voin opetella nyt pois tästä mallista kun sen tiedostin.

elämä on oppimista

Koitetaan nauttia näistä oppimistilanteista.