Virtuaalinen – todellinen

Elämme paljon enemmän virtuaalitodellisuudessa kuin kuvittelemme. Meistä jokaisen aivot rakentavat meille jokaiselle, oman virtuaalisen todellisuuden, joka on meille niin tuttu, että kuvittelemme sen ainoaksi todellisuudeksi. Se on kuitenkin vain yksi tulkinta todellisuudesta, juuri meidän oma tulkintamme. Se on jokaiselle meistä erilainen riippuen omasta menneisyydestämme, siellä kohtaamistamme asioista, tekemistämme tulkinnoista ja muodostamistamme uskomuksista.

Tuoli jolla istut, on melkein kokonaan tyhjää tilaa, jossa kaukana toisistaan olevat partikkelit ovat jatkuvassa liikkeessä. Samoin on laita jokaisen esineen jonka miellät kiinteäksi. Kaikki on värähtelyä, energiaa ja aaltoliikettä.

Entä sitten sinä tai minä itse? Yksi kiinteä yksikkö, ihminen. Ihminen sisältää kokonaisen pienoismaailman, ja jokainen solu on jatkuvan uudistuksen kohteena niin, että uusiudut kahden vuoden välein ja kuitenkin pysyt suunnilleen samannäköisenä. Ihminen on miljoonia eläviä orgasmeja, joilla kaikilla on omat erityiset ominaisuutensa ja tehtävänsä. Suurin osa niistä ei ole koskaan tekemisissä toistensa kanssa, kuten eivät ihmisetkään maapallon eri puolilla. Kuitenkin ne kaikki omalla toiminnallaan vaikuttavat kokonaisuuteen, jota ihmiseksi kutsutaan.

Mies, joka on ehkä eniten vaikuttanut meidän kykyymme ymmärtää todellista maailmaa ja meidän kokemaamme virtuaalista maailmaa on Albert Einstein ja hän on kirjoittanut asiasta mm, seuraavasti:

”Ihminen on osa maailmankaikkeudeksi nimittämäämme kokonaisuutta, osa, jota rajoittavat aika ja paikka. Hän kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa jonakin muista ihmisistä erillisenä, mikä on hänen tietoisuutensa jonkinlainen optinen harhakuvitelma. Tuo harhakuvitelma on vankila, joka rajoittaa meidät omiin henkilökohtaisiin haluihimme ja kiintymykseen muutamiin meille läheisimpiin henkilöihin. Meidän tehtävämme on vapautua tuosta vankilasta laajentamalla myötätuntomme kehää, niin että se käsittää kaikki elävät olennot ja koko luomakunnan kauneudessaan.”


Kokomme ja aistimme määrittelevät sen millaisen maailman aivomme meille rakentavat ja näyttävät. Me ihmiset muodostamme hyvin voimakkaasti visuaalisen kuvan maailmasta. Näkö on se aistimme, joka dominoi maailmankuvaamme. Ei maailma muutu toiseksi yöllä, kuitenkin koemme ja näemme öisen maailman aivan toisenlaisena kuin aurinkoisen päivän. Mietin usein, miten erilaisena voisimme nähdä maailman, jos voisimme saada itsellemme erilaisia aisteja – tähän virtuaalinen todellisuus antaa tulevaisuudessa mahdollisuuden.

Hieno esimerkki erilaisista aisteista on täysin sokea Daniel Kish, joka on onnistunut korvaamaan näkökykynsä kuulon avulla. Hän rakentaa ”kuvan maailmasta” naksuttelemalla ja kuuntelemalla kaikuja kuten lepakko. Aivot tulkitsevat nämä kaikuluotaintiedot ja rakentavat niistä mallin, jonka avulle sokea voi liikkua maastossa.

Ihminen pelkistää maailman itsellensä tuttuihin ja helposti hallittaviin malleihin, jotta hänen olisi helppo arvioida ja toimia maailmassa. Nämä tutut helpot hahmot ja mallit rajoittavat tietysti ihmisen ymmärrystä maailmasta mutta samalla ne tekevät siinä toimimisen helpoksi. Näemme ja havainnoimme vain sen minkä kykenemme ymmärtämään. Vain harvat meistä yrittävät nähdä ja ymmärtää meille vieraita asioita sekä tulkita niitä muille ymmärrettävään muotoon – kuten Albert Einstein teki aikoinaan.

Toivottavasti virtuaalinen todellisuus, antaessaan meille toisenlaisia tulkintoja maailmasta ja olemisesta, auttaa meitä näkemään myös todellisuutta uusin silmin ja löytämään sellaista mitä muuten emme huomaa. Elämme todella mielenkiintoista aikaa.