Vaikeudet opettavat

Olen usein miettinyt, oppiiko ihminen mistään muusta kuin vaikeuksista. Sain illalla purkautumispuhelun. Tajusin aamulla herätessäni sen, miksi illallinen valituspuhelu sai minut vähitellen niin jännittyneeksi, ärtyneeksi ja lopulta vihaiseksi. Minulle tulee stressireaktio päälle. Valituspurkaus on selvä hyökkäys minua kohtaan ja keho reagoi siihen, sanon minä itselleni mitä tahansa – yritän olla rauhallinen jne. Asiaan vaikuttaa varmaan osaltaan tieto siitä, että vähitellen puhelu muuttuu yhä hyökkäävämmäksi, tämä on koettu satoja kertoja. Näistä kokemuksista johtuen en pysty olemaan rauhallinen, on pakko olla koko ajan varuillaan.

Toisaalta en ole ennen tiedostanut sitä näin selvästi – stressireaktio tulee päälle, stressihormoneja erittyy, keho valmistautuu taisteluun. Kuinka selvää se nyt onkaan, mahtavaa tämä oppiminen – kiitos tästä opista.

Soitoissa pahinta on se, että asioista ei voi eikä saa puhua – pitää vain kuunnelle valitusta siitä, kuinka me muut ihmiset olemme pahoja ja huonoja ja hän on ainoa hyvä ihminen. Tämä tilanne johtaa pitkittyneeseen stressireaktioon – stressiä ei saa lainkaan käsiteltyä eikä purettua – toinen vain purkaa pahaa oloaan sinun päällesi. Ymmärrän kyllä, että hän purkaa omaa pahaa oloaan. Hän ei vain suostu ollenkaan puhumaan niistä asioista, mitkä häntä painaa, koska malli siitä että omista asioista ei saa puhua muille, on niin voimakas.

Tätä kirjoittaessa nousee ahdistuksen tunteita pintaan. On hienoa tuntea kuinka keho ja mieli toimii. Pelkkä asian kevyesti muisteleminen nostaa pintaan samat tunteet.



Aikaisemmin en osannut käsitellä näitä useamman tunnin iltapuheluita - pahan olon purkamista, joka vähitellen johti yhä raivokkaampaan haukkumiseen. On aina ollut kiellettyä millään keinolla lopettaa puhelua. Ei siis ole mahdollista ja sallittua paeta – ainoa keino on taistella. Puhelun saa loppumaan vain alkamalla kunnolla taisteluun ja sitten lopettamalla puhelu siihen, että varmasti tulee selväksi, ettei halua koskaan enää keskustella. Sen jälkeen on sitten saatava puhelimet toimintakyvyttömiksi. Jos vain lopettaa yhteydenpidon ilman kunnon tappelua ja sulkee puhelimet, niin se johtaa lisäongelmiin, yhteydenottoihin muiden kautta.

Aikaisemmin kun en osannut käsitellä tällaisia asioita, en koskaan nukkunut puhelua seuraavana yönä. Mieli pyöritteli asiaa koko yön ja esitti siitä monenlaisia ajatuksia ja versioita. Ei tämä asiaa kuitenkaan mitenkään parantanut – olipahan vain paha olo.

Pahasta olosta pääsee irti suuntaamalla ajatukset muihin asioihin. Tämä toimii niin kauan kun tekee jotakin hereillä. Mutta kun siirtyy sänkyyn nukkumista vasten ja rauhoittuu, mieli palaa heti asiaa, eikä enää päästä irti. Tilapäinen rauhoittuminen ei auta, tarvitaan pysyvämpää asian käsittelyä.

Anteeksianto

Viime vuosina olen harjoitellut anteeksiantoa itselle ja muille monien ohjeiden mukaan. Tässä joitain linkkejä: Anteeksiannon harjoitus, anna anteeksi

Olen jo pitempään ymmärtänyt, että anteeksianto on se avain, jolla pääsee irti siitä otteesta, jossa pahantekijä - omasta mielestään hyväntekijä - sinua pitää. Anteeksianto on hyvin tervehdyttävää toimintaa. On hämmästyttävää kuinka kauan minultakin kesti asian ymmärtäminen. Oppiminen on hidasta meillä ihmisillä. On melko helppo ymmärtää, että pahantekijä on haavoittunut ihminen, joka purkaa omaa pahaa oloaan sinuun, joka jostain syystä olet sopiva uhri. Ajatus, että pahantekijä on myös uhri kuten sinäkin, antaa mahdollisuuden antaa hänelle anteeksi – ei hän ymmärrä, mitä tekee, hänellä on syynsä sinusta kohtuuttomalta tuntuvaan toimintaansa. Kun hyväksyt tämän, voit antaa anteeksi.



Tavallinen anteeksianto ei kuitenkaan aina toimi. Omissa ajatuksissani ja sisäistä viisauttani kuuntelemalla olen muutamia vuosia sitten tullut johtopäätökseen, että anteeksiantoa voi lähestyä aivan toisesta lähtökohdasta. Mitä jos olemmekin tulleet tähän maailmaan vain yksinkertaisesti oppimaan erilaisia asioita. Näin kaikki, mitä meille tapahtuu, on oppimiskokemusta. Mitä jos vihamiehemme onkin opettajamme, joka tarjoaa meille tärkeän opin – osaammeko ottaa sen vastaan. Tästä asiasta puhuvat useat itämaiset viisaat, Laotse, Dalai Lama, Osho jne.

Itse puin asian seuraavaan muotoon:

kaikki on harjoitusta

Viemällä ajatusta hieman pitemmälle pääsemme johtopäätökseen, joka Colin C. Tipping esittää seuraavasti: Minä olen henkinen olento, joka käyn läpi inhimillistä kokemusta. Olen valinnut tulla maan päälle oppiakseni ja kehittyäkseni henkisesti. Tämä on minun kouluni ja elämä on opintosuunnitelmani. Elämäni tapahtumat ovat henkilökohtaisia opetuksiani. Olen tullut kokemaan elämän ymmärtääkseni täysin, mitä ykseys on ja kokeakseni sen vastakohdan – erillisyyden. Olen sopinut muiden sielujen kanssa, että he tekevät asioita minua varten – oppiakseni. Värvään myös muita järjestämään minulle tilaisuuksia oppia. He näyttävät vihollisiltani, mutta he ovat parantavia enkeleitäni.

Kun ymmärrät tilanteen näin, anteeksianto on helppoa. Ei ole pahantekijää, ei ole mitään uhria, ei ole mitään anteeksiannettavaa. Kaikki mitä tapahtuu, on vain suurta oppimistapahtumaa. Vaikka olemmekin vastuussa teoistamme ihmisten maailmassa, puhtaasti henkisessä mielessä mitään väärää ei koskaan tapahdu.

On tietysti eri asia ymmärtää tämä älyllisesti kuin kokea se syvällisesti kehossaan, sitä on harjoiteltava.