Onnellisuus on ihmisen elämän perustarkoitus tai tavoite. Me kaikki toimimme tämän meihin sisäisesti ohjelmoidun ajatuksen tai tavoitteen mukaisesti. Toimimme sen ohjaamana sekä tietoisella, että varsinkin tiedostamattomalla tasolla.
Kun näin on niin, miksi sitten me ihmiset usein toimimme niin kummallisesti – aivan kuin meitä ohjaisi aivan toinen tavoite kurjuuden maksimointi, kuten Härski Hartikainen asian Uunossa ilmaisi. Opimme asioita elämämme varrella. Jossain vaiheessa elämäämme olemme jostain syystä oppineet, että tietty käyttäytyminen tuottaa meille palkintoja. Esimerkiksi lapset oppivat kiukuttelemaan, kun huomaavat, että se johtaa siihen, että vanhemmat antavat heille sen, minkä he haluavat. Joillekin tämä oppi jää päälle ja he vielä vanhuksenakin käyttäytyvät samalla tavalla. Vaikka tämä käytös ei enää tuota toivottua tulosta, usko keinon toimimiseen on yhä tallella.
Jokainen ihminen katselee ja tulkitsee maailmaa oman historiansa opettamien taitojen ja tulkintojen kautta, siksi kaksi ihmistä voi nähdä ja tulkita saman tilanteen täysin eri tavalla. Siinä missä toinen näkee tuskaa ja kärsimystä voi toinen nähdä ongelman tai opetuksen, joka parantaa ymmärrystä ja viisautta.
Ihminen on hidas oppimaan. Minulta on vienyt vuosia sisäistää Rumin, 1200-luvulla eläneen Sufi-runoilijan kirjoitus Majatalo, jota hyvin monet kirjoittajat siteeraavat.
Kun näin on niin, miksi sitten me ihmiset usein toimimme niin kummallisesti – aivan kuin meitä ohjaisi aivan toinen tavoite kurjuuden maksimointi, kuten Härski Hartikainen asian Uunossa ilmaisi. Opimme asioita elämämme varrella. Jossain vaiheessa elämäämme olemme jostain syystä oppineet, että tietty käyttäytyminen tuottaa meille palkintoja. Esimerkiksi lapset oppivat kiukuttelemaan, kun huomaavat, että se johtaa siihen, että vanhemmat antavat heille sen, minkä he haluavat. Joillekin tämä oppi jää päälle ja he vielä vanhuksenakin käyttäytyvät samalla tavalla. Vaikka tämä käytös ei enää tuota toivottua tulosta, usko keinon toimimiseen on yhä tallella.
Jokainen ihminen katselee ja tulkitsee maailmaa oman historiansa opettamien taitojen ja tulkintojen kautta, siksi kaksi ihmistä voi nähdä ja tulkita saman tilanteen täysin eri tavalla. Siinä missä toinen näkee tuskaa ja kärsimystä voi toinen nähdä ongelman tai opetuksen, joka parantaa ymmärrystä ja viisautta.
Ihminen on hidas oppimaan. Minulta on vienyt vuosia sisäistää Rumin, 1200-luvulla eläneen Sufi-runoilijan kirjoitus Majatalo, jota hyvin monet kirjoittajat siteeraavat.
Ihmisenä oleminen on kuin majatalon pitämistä.
Joka aamu saapuu uusi vieras.
Ilo, masennus, julmuus,
joskus hetkellinen ymmärrys,
aivan odottamatta.
Toivota ne tervetulleiksi ja viihdytä niitä kaikkia!
Vaikka kyseessä olisi murheellinen joukko,
joka raa’asti riisuisi kotisi
tyhjäksi kalusteista,
kohtele jokaista silti kunnioittavasti.
Se voi olla tekemässä tilaa
jollekin uudelle ilolle.
Synkkä ajatus, häpeä, vahingonilo,
vastaanota ne ovella nauraen ja kutsu ne sisään.
Ole kiitollinen jokaisesta sisään tulijasta,
koska ne kaikki on lähetetty
oppaiksi tuonpuoleisesta.
Jalaluddin Rumi
Kirjoitin itse saman asian muutamia vuosia sitten seuraavasti.
 |
| elämä on peliä |
Harjoittelemme siis jatkuvasti onnellisuuden taitoja. Elämä tarjoaa loputtomasti tilaisuuksia, parantaa näitä taitoja. Meistä itsestämme riippuu, kuinka käytämme nämä tilaisuudet kehittyäksemme.
Hyvää Uutta Vuotta ja hyvää harjoitusintoa toivottaen
Esa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti