lauantai 4. tammikuuta 2014

Onnellisuus




Ihmisen olemassaolon tarkoitus on onnen etsintä.


Elämän tarkoitus


Usein kuulee väitettävän, että onnen tavoitteluun perustuva elämä on itsekeskeistä. Näin ei välttämättä ole. Itse asiassa tutkimukset osoittavat, että itsensä onnettomiksi tuntevat ihmiset ovat taipuvaisia keskittymään vain itseensä ja ovat usein sosiaalisesti eristyneitä ja epäluuloisia. Sen sijaan onnellisten ihmisten on havaittu olevan yleensä seurallisempia, joustavampia ja luovempia ja sietävän elämän jokapäiväisiä pettymyksiä paremmin kuin onnettomat ihmiset. Mikä kaikkein tärkeintä, onnellisten ihmisten on havaittu olevan rakastavampia ja anteeksiantavampia kuin onnettomien ihmisten.

Onnellisuus on todellinen tavoite, jota kohti voi edetä ottamalla selviä askeleita. Onnellisuuden voi saavuttaa mielen harjoittamisen avulla. Tiettyä sisäistä järjestelmällisyyttä noudattamalla ihminen voi saada aikaan muutoksen koko asennoitumisessaan, elämänkokemuksessaan ja suhtautumisessaan elämään. Onnellisuuteen pyrkimisestä on hyötyä paitsi itselle myös koko perheelle ja lopulta koko yhteiskunnalle.

Onnellisuus riippuu enemmän ihmisen mielentilasta kuin ulkoisista olosuhteista. Itse asiassa sillä, tunteeko itsensä tietyllä hetkellä onnelliseksi vai onnettomaksi, ei useinkaan ole juuri mitään tekemistä sen hetkisten olosuhteiden kanssa vaan tunne on riippuvainen siitä, millä tavoin tilanteen hahmottaa, miten tyytyväinen on siihen, miten itsellä asiat ovat. Tyytyväisyyden tunteeseen vaikuttaa hyvin vahvasti taipumuksemme vertailla asioita ja olosuhteita.


onnellisuus on sisäistä


Mitä suurempi on mielentyyneys, mitä suurempi on mielenrauha, sitä suurempi on kyky elää onnellista ja iloista elämää. Se, että mieli on tyyni tai rauhallinen, ei merkitse sitä, että olisi täysin ajatukseton tai aivan tyhjä. Mielenrauhan ja mielentyyneyden perustana on lempeys ja myötätunto. Silloin herkkyystaso ja tunnetaso ovat hyvin korkeat. Niin kauan kuin ihmiseltä puuttuu sellainen sisäinen kurinalaisuus, joka tuottaa tyynen mielen, olivatpa hänen ulkoiset edellytyksensä ja olosuhteensa miten hyvät tahansa, hän ei pysty niiden avulla saavuttamaan iloa ja onnellisuutta.


Mielen valmennus onnellisuuteen


Toisinaan ihmiset sekoittavat onnellisuuden ja mielihyvän. Aina valintatilanteessa kysy: ”Tuottaako se sinulle onnellisuutta?”

Ensimmäinen askel onnellisuuden tavoittelussa on oppiminen. Ensin on opittava, millä tavalla kielteiset tunnetilat ja käyttäytymistavat ovat meille vahingoksi ja millä tavalla myönteisistä tunteista on hyötyä. Myönteisten mielentilojen kuten ystävällisyyden ja myötätuntoisuuden kehittäminen johtaa psyykkiseen terveyteen ja onnellisuuteen.

Aivojen rakenne ja toiminta tekevät mahdolliseksi mielen systemaattisen harjoittamisen, onnellisuuden kehittämisen ja aidon sisäisen muutoksen valitsemalla tietoisesti positiiviset mielentilat, kohdistamalla huomio niihin ja vastustamalla negatiivisia mielentiloja. Meillä on syntyessämme aivot, joissa on valmiiksi tiettyjä vaistomaisia käyttäytymismalleja geneettisinä kytkentöinä: olemme älyllisesti, emotionaalisesti ja fyysisesti virittäytyneet vastaamaan ympäröiviin olosuhteisiin tavalla joka auttaa selviytymään. Nämä perusohjeet on kirjoitettu lukemattomien hermosolujen aktivointimalleihin, tarkasti määrättyihin aivosolujen yhteenliittymiin, jotka jokainen tietty tilanne, kokemus tai ajatus laukaisee toimimaan. Aivojemme kytkennät eivät kuitenkaan ole jähmeitä, vaan aivomme ovat myös sopeutumiskykyiset, plastiset.

Juuri tähän aivojen ominaisuuteen perustuu fysiologinen mahdollisuus kehittää mieltä. Ottamalla käyttöön ajatukset ja harjoittelemalla uudenlaisia ajattelutapoja pystymme muuntamaan hermosoluja ja vaikuttamaan aivojemme työskentelyyn. Siihen perustuu myös idea sisäisestä muutoksesta, joka alkaa oppimisesta ja edellyttää kurinalaista työskentelyä, jossa ”negatiivinen ehdollistuma” vähitellen korvataan ”positiivisella ehdollistumalla”.

Me kaikki etsimme onnea. Ja on selvää, että rakkaus, ystävällisyys, läheisyydentunne ja myötätunto luovat onnellisuutta. Meillä kaikilla on myötäsyntyinen kyky tuntea myötätuntoa - ihmisen kaikkein pohjimmainen luonto on lempeys.

On tieteellisten tosiasioiden vastaista väittää, että ihmisellä olisi synnynnäinen taipumus sotimiseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Sellaista käyttäytymismallia ei ole geneettisesti ohjelmoituna ihmisluonnossa.



Meidän on mietittävä mikä elämässä on todella arvokasta, mikä antaa elämällemme tarkoituksen ja pantava sen perusteella asiat arvojärjestykseen. Meidän tulee kehittää perimmäisiä hyvin inhimillisiä ominaisuuksia – lämpöä, ystävällisyyttä, myötätuntoa. Silloin elämästämme tulee rauhallisempi – onnellisempi.

On äärimmäisen tärkeää tajuta myötätunnon hyödyllisyys ja saada halu kehittää sitä. Kun alkaa mielessään suhtautua suopeasti ajatukseen myötätunnosta, heti kun tämä ajatus aktivoituu, silloin suhtautuminen muihin muuttuu automaattisesti. Kun lähestyy muita myötätuntoisesti, se vähentää automaattisesti pelkoja ja sallii avoimuuden suhteessa muihin. Se luo myönteisen ja ystävällisen ilmapiirin.



Tällaisia ajatuksia jäi mieleen Dalai Laman kirjasta Onnellisuuden taito.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti