Oppimisen edellytyksistä

Heräsin jatkoajatuksiin siitä kuinka paljon meihin vaikuttaa positiivinen tai negatiivinen ilmapiiri. Ilmapiiri ei vaikuta vain luovuuteen vaan aivan samalla tavalla myös uusien asioiden havaitsemiseen ja oppimiseen. Minulle tuli mieleen, miten usein koulussa opettaja oli pöllö, joka vaani tilaisuutta hyökätä pienen oppilaan kimppuun. Miten tämä tunne sai aikaan pelon, joka jäykisti ja esti kaiken oppimisen. Vieläkin asian ajatteleminen nostaa pintaan voimakkaita tunteita, jännitystä, pelkoa, ahdistusta ja tuskaa. Erityisen voimakkaasti tämä asia on jäänyt muistiin kielten tunneilta. Putosin kielissä kärryiltä jo melkein heti ja sitten jatkuva epäonnistumisen pelko esti opettajan seuraamisen ja oppimisen.

Ei tämä opettaminen ole mitenkään kehittynyt viimeisten 40 - 50 vuoden aikana. Saman ovat saaneet kokea omat lapset ja aina vain enemmän niin kutsuttu opetus painottuu testaamiseen ja arviointiin. Yhä nuorempina lapset luokitellaan hyviin ja huonoihin ja se leimaa koko tulevaisuutta.

Kun nykyään jo hyvin tiedetään näiden asioiden vaikutus oppimiseen; mitä oppiminen edellyttää, miten oppiminen tapahtuu jne. niin, miksi ei ole muutettu käytäntöjä oppimista tukeviksi. Miten saisi aikaan positiivisen ilmapiirin, jossa turvallisuus olisi aina läsnä, lapset olisivat avoimia tutkimaan uutta ja ottamaan uutta vastaa sekä rohkeita yrittää ja jossa epäonnistuminen olisi täysin normaalia, hyväksyttävää ja se olisi vain yksi tapa oppia – ei huono asia.

Ei auta, että tunnit alussa viritettäisiin positiivisilla tehtävillä, jos opettaja jatkossa vaanisi epäonnistumista pöllön tavoin. Koko ilmapiiri pitää saada muutettua.

Nykytiedoilla oppimista voisi tehostaa paljon enemmän kun voimme edes kuvitella. Tästä on kysymys esimerkiksi Khan Academy. Oppilaat saavat kokeilla yksinään onnistumista ja epäonnistumista – pöllö ei ole vaanimassa heitä. He saavat edetä omaa tahtia, silloin kun ovat sillä tuulella. Mutta heillä on väline, joka kertoo heille miten he onnistuvat ja auttaa löytämään ratkaisut. Oppikirjat eivät ole sellainen väline vaikka niin uskotaankin meillä.

Khan Akademyllä on tilastoja hämmästyttävästä kehityksestä, joka oppilaissa tapahtuu - nykyopetuksella lahjattomaksi todetusta huonosta oppilaasta voi kasvaa huippuoppilas kun hän saa hieman lisää aikaa kypsyä. Samanlaista kehitystä ovat saaneet aikaan myös ne opettajat, jotka ovat oivaltaneet opettajan tehtävän; saada aikaan iloa, innostusta, oppimisen reimua – olen sellaisiakin tavannut.

Ehkä opettajille joskus opetetaan jo opettajankoulutuksessa opettajan tehtävää, joka on innostaa ja tukea oppilasta kasvamaan ja kehittymään.

Mielen labyrintti

Kokeessa, jonka Marylandin yliopiston psykologit tekivät, opiskelijoita pyydettiin pelaamaan yksinkertaista labyrinttipeliä. Tavoitteena on piirtää kynällä reitti labyrintistä ulos nostamatta kynää paperista. Kahta opiskelijaryhmää pyydettiin ratkaisemaan tehtävät, joissa piirretty hiiri piti saattaa turvallisesti omaan koloonsa. Toisen ryhmän labyrinttiversiossa hiirenkolon edessä, lähellä uloskäyntiä oli herkullinen pala juustoa. Ammattikielessä tämä tunnetaan positiivisena, lähestymissuuntautuneena tehtävänä. Toisen ryhmän versiossa ei ollut juustoa, vaan sen sijaan pöllö, valmiina hyökkäämään kynnet ojossa hiiren kimppuun. Tämä tunnetaan negatiivisena, välttämissuuntautuneena tehtävänä.

Labyrintit olivat yksinkertaisia ja oppilaat selviytyivät niistä parissa minuutissa, mutta niiden jälkivaikutukset poikkesivat toisistaan. Kun koehenkilöt olivat suorittaneet tehtävän, heitä pyydettiin tekemään toinen erillinen testi, joka mittasi luovuutta. Siinä selvisi, että ne, jotka olivat välttäneet pöllöä, suoriutuivat 50 % huonommin kuin ne, jotka auttoivat hiirtä löytämään juuston. Välttäminen sulki vaihtoehtoja oppilaiden mielissä. Se aktivoi välttämisreaktioita, jätti jälkeensä pelon tunteen ja teki oppilaista valppaampia ja varovaisempia. Sellainen mielentila heikensi luovuutta ja vähensi joustavuutta.

Heidän asennoitumisensa oli aivan erilaista kuin niiden opiskelijoiden, jotka auttoivat hiirtä löytämään juuston. Jälkimmäiset tulivat avoimiksi uusille kokemuksille, olivat leikkisiä ja huolettomia, vähemmän varuillaan ja kokeilunhaluisempia. Lyhyesti sanottuna kokemus avasi heidän mieliään.

Ajattele tätä hetki. Jos näin yksinkertainen ja harmittoman tuntuinen tilanne vaikuttaa meihin näin paljon, mitä todellisen elämän haasteet oikein meihin vaikuttavatkaan.

Jos teet jotakin kielteisellä tai arvostelevalla mielellä, yliajattelet, olet huolissasi tai teet asioita hammasta purren, aktivoit mielesi välttämisjärjestelmän. Se kaventaa näkemystäsi elämästä. Sinusta tulee kuin hiiri, jolla on pöllöpelko; ahdistuneempi, joustamattomampi ja vähemmän luova. Jos kuitenkin teet samat asiat avoimin sydämin ja mieluusti, aktivoit aivojen lähestymisjärjestelmän: elämästäsi voi tulla rikkaampaa, lämpimämpää, joustavampaa ja luovempaa.

Mikään ei aktivoi mielen välttämisjärjestelmää enempää kuin tunne, että on ansassa. Ansassa olemisen tunne liittyy keskeisesti myös äärimmäisiin uupumuksen ja avuttomuuden tunteisiin.

Uusi näkökulma

Itse olen viime päivinä löytänyt aivan uuden näkökulman aikaisemmin tuskallisilta tuntuneisiin odotustilanteisiin, joissa aika ei tunnu kuluvan. Odottavan aika on pitkä, sanotaan, esimerkiksi bussin odottaminen täällä Helsingin laidalla, jossa bussit eivät koskaan tule aikataulun mukaisesti. Onko se mikään huono asia, että aika tuntuu kuluvan todella hitaasti. Eikö ole päinvastoin hienoa, että aika tuntuu kuluvan todella hitaasti. Näin aikaa onkin enemmän kuin miltä normaalisti tuntuu – siis saan ikään kuin lisää aikaa. Olen oppinut nauttimaan tästä saamastani lisäajasta ja miettimään kaikenlaista mukavaa tänä aikana.

Olen jopa ajatellut monesti, että jos aika aina kuluisi näin hitaasti kun odottavan aika, niin kuinka paljon aikaa meillä lopulta todella olisikaan.

Taikavoima

Muistatko, kun olit lapsi ja tarkastelit elämää täynnä ihmetystä ja kunnioitusta? Elämä oli taianomaista ja jännittävää, ja pienimmätkin asiat olivat sinusta äärimmäisen sykähdyttäviä. Sinua kiehtoivat ruohonkorret, ilmassa lepattava perhonen, oudonnäköiset lehdet ja kivet.

Sydämesi oli täynnä iloa, mielikuvituksellasi ei ollut rajoja ja uskoit elämän taianomaisuuteen. Monella meistä oli lapsena hieno tunne siitä, että kaikki on hyvää, että jokainen päivä tuo tullessaan lisää jännitystä ja seikkailuja, ettei mikään voi koskaan sammuttaa iloamme kaiken taianomaisuudesta. Mutta kasvaessamme aikuisiksi vastuut, ongelmat ja vaikeudet jotenkin vaativat veronsa, tuottivat meille pettymyksen, ja se taianomaisuus, johon lapsena olimme uskoneet, haalistui ja katosi.

Kerron sinulle, että taikavoima, johon kerran uskoit, on totta – se on yhtä totta kuin sinäkin olet. itse asiassa elämä voi olla paljon ihmeellisempi kuin lapsena osasit kuvitellakaan. Se voi olla henkeä salpaavampi, kunnioitusta herättävämpi ja jännittävämpi kuin mikään, mitä olet aiemmin kokenut. Kun opit tuomaan taikavoiman esiin, elät haaveidesi elämää. Silloin ihmettelet, miten ikinä saatoit lakata uskomasta elämän taikaan.

Oletko valmis kokemaan täyttä ihmetystä niin kuin lapsena? Valmistaudu taikavoimaan!

Kiitollisuus on unohdettu taikavoima

Useiden tuhansien vuosien ajan, aina ihmiskunnan ensimmäisten tallennettujen tietojen ajoilta alkaen, kiitollisuuden voimaa on opetettu ja harjoitettu.

”Sillä kiitolliselle annetaan lisää, ja hänellä on oleva yltäkyllin. Mutta kiittämättömältä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” sanotaan Raamatussa

Kiitollisuuden tunteminen saadun yltäkylläisyyden vuoksi on paras vakuutus sille, että runsaus jatkuu, sanoi Muhammed

Ihmisellä ei ole syytä tuntea mitään muuta kuin kiitollisuutta ja iloa, sanoi Buddha

Jos iloitset siitä, miten asiat ovat, koko maailma on sinun, sanoi Laotse

Kiitollisuuden harjoittaminen on useimpien alkuperäiskansojen ydinajatuksena.

Tuo kiitollisuuden taikavoima elämääsi.

Kun teet kiitollisuudesta elämäntavan, heräät aamuisin innoissasi siitä, että olet elossa. Huomaat rakastuneesi täysin elämään. Kaikki sujuu vaivattomasti. Tunnet olosi höyhenenkevyeksi ja olet onnellisempi kuin koskaan. Vaikka kohtaat elämässäsi erilaisia haasteita, tiedät, että selviät niistä ja opit niistä. Jokainen päivä on taianomainen. Päivissäsi on paljon enemmän taikaa kuin silloin, kun olit lapsi.

Kiitollisuus on tunne. Tavoitteesi kiitollisuuden harjoittamisessa on siis tuntea niin paljon kiitollisuutta kuin mahdollista. Mitä aidompi tunteesi on ja mitä vilpittömämmin olet kiitollinen, sitä nopeammin elämäsi muuttuu.

Jos harjoitat kiitollisuutta vähän, elämäsi muuttuu vähän. Jos tunnet paljon kiitollisuutta joka päivä, elämäsi muuttuu tavoilla, joita tuskin voit edes kuvitella.

Näin pääset kiitollisuuden harjoittamisessa alkuun. 

1. Ajattele kiitollisuuden aiheitasi

Kirjoita heti aamulla listaan kymmenen asiaa, joista olet kiitollinen.Kirjoita, miksi olet kiitollinen kustakin asiasta. Lue lista joko hiljaa mielessäsi tai ääneen. Kunkin siunauksen lopussa sano taikasana kiitos, kiitos ja kiitos ja tunne niin syvää kiitollisuutta kuin suinkin voit.Toista tämä maaginen harjoitus joka aamu seuraavien 27 päivän ajan.


2. Taikakivi

Toista harjoitus ajattele kiitollisuuden aiheitasi.

Etsi taikakivi ja aseta se yöpöydällesi. Ennen nukkumaan menoa pitele taikakiveä kädessäsi ja mieti päivän parasta tapahtumaa tai asiaa. Lausu taikasana kiitos, kiitos, kiitos päivän parhaasta asiasta. Toista taikakivi harjoitus seuraavien 26 päivän ajan.


3. Taianomainen terveys

Terveys on elämässä kaikkein kallisarvoisinta, mutta silti moni suhtautuu siihen itsestäänselvyytenä. ”Se, joka saa nauttia hyvästä terveydestä, on tietämättään rikas.”

Se, missä määrin tunnet kiitollisuutta terveydestäsi, määrää sen, missä määrin terveytesi kohenee, ja vastaavasti kiittämättömyytesi terveydentilastasi sen, missä määrin se heikkenee. Kiitollisuus terveydestä varmistaa terveydentilasi jatkuvan kohenemisen, jolloin sinulla on yhä enemmän syytä kiitollisuuteen, mikä poistaa stressiä ja jännityksiä niin kehostasi kuin mielestäsi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kiitollisuutta harjoittavat ihmiset paranevat nopeammin ja elävät todennäköisesti seitsemän vuotta pidempään.

Tämänhetkinen terveytesi heijastaa sitä, kuinka kiitollinen olet ollut. Sinun pitäisi tuntea olosi päivittäin ällistyttävän hyväksi.

Taianomainen terveyden harjoittaminen alkaa siitä, kun alat tuntea kiitollisuutta kehosi kaikkia toimintoja kohtaan. Osoita kiitollisuuttasi kehosi eri osille ja eri toiminnoille mahdollisimman monipuolisesti. Kiitä monista terveyden osatekijöistä sekä ihmeellisistä ominaisuuksistasi ja kyvyistäsi.

Kirjoita paperille: TERVEYDEN LAHJA PITÄÄ MINUT HENGISSÄ. Lue sanat hyvin hitaasti ja tunne niin syvää kiitollisuutta kun pystyt useita kertoja päivän aikana.


Tähän tapaan neuvoo Rhonda Byrne kirjassaan Taikavoima tekemään 28 päivän maagisen harjoituksen erilaisista kiitollisuuden aiheista.

Olen itse käyttänyt kiitollisuutta, jonka opin sen sisäiseltä viisaudeltani joitakin vuosia sitten, kun koin valaistumisen. On hienoa herätä aamuisin lapsenomaisen innostuksen vallassa innokkaana odottamaan, mitä ihmeitä päivä tuo tullessaan. Suosittelen kiitollisuutta, se toimii.

kiitollisuus

Pelko tunteena

Klo 4.20 herään - kehoni tärisee, jäseniä puristaa - tunnen voimakasta pelkoa. On hienoa tuntea kehonsa alkukantainen voima.

Pelkoreaktio siinä osoittaa voimaansa. On hienoa tuntea tunteita. Miten hieno mekanismi meihin onkaan rakentunut, emme vain osaa sitä yleensä käyttää ja tulkita. Minulla on ollut kovasti tekemistä. Kehoni on rasittunut ja olen tuntenut huolta jaksamisestani ja osaamisestani. En ole myöskään tehnyt kaikkea sitä, mitä olen toivonut tekeväni. Ympärilläni on ollut viime aikoina kaikenlaista huolta, murhetta ja tuskaa. Se on tarttunut minuun viruksen lailla ja flunssan kanssa.

Heräämiseni jälkeen olen oppinut havainnoimaan tunteitani. Tunteideni voimakkuus on kasvanut moninkertaiseksi entiseen verrattuna – en olisi mitenkään voinut aikaisemmin elää näin voimakkaiden tunteiden kanssa. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta – olisin murtunut tunteiden voiman alle, koska olisin yrittänyt hallita niitä. Aikaisemmin toimin kuten useimmat meistä – yritin hallita tunteitani. En antanut itselleni lupaa tuntea niitä, varsinkaan vaikeita tunteita.

Torjunnasta huolimatta tunteet eivät hävinneet, ne muuttuivat joksikin toisiksi – vähemmän vaarallisen tuntuisiksi. Ja niiden seurauksena tein tekoja näiden uusien tunteiden mukaisesti. Tällaisesta käytöksestä seuraa suurin osa niistä ongelmista, joita me ihmiset koemme. Toimimme moneen kertaan muutettujen tunteiden perusteella – emme itsekään tiedä, miksi toimimme niin kuin toimimme. Tämä on helppo nähdä – alkuperäinen aihe ja siitä syntynyt tunne on jo niin kaukana, että sitä on meidän mahdoton nähdä. Näin tunteet, jotka ovat meidän kehon todella hieno viestimekanismi, menettävät toimintakykynsä ja muuttuvat aivan toiseksi. Tunteet, joka ilmaisevat välittömästi mielemme palautteen tilanteesta - onko tilanne meidän toiveidemme mukainen vai meidän toiveidemme kanssa ristiriidassa.

Muista lukeneeni Louise L Hay sanoneen, että stressi on hänen mielestään pelkoa. Kun tunnet stressiä, mieti mitä pelkäät tilanteessa. Voit oppia siitä jotain tärkeätä. Minusta tuntuu, että ajatuksessa on ideaa – stressi todella usein nousee pelosta, jotain kohtaan, emme vain uskalla kohdata pelkoamme joten muutamme sen yleisesti hyväksytyksi stressiksi. Näin toimiessamme menetämme pelkoomme sisältyvän viestin – vain stressi ja tuska jää jäljelle. Eikä meillä edes ole keinoa poistaa tuskaa, se kertyy kehoomme. Kuinka väärin ympäristömme opettaa meitä toimimaan.

Nyt pelkoni on poissa – se on sulanut kirjoituksen aikana. Koko kehoa ravisuttava, eläimellinen tunne on poissa. Sen viesti on annettu, se on kuultu ja sen on aika loppua. Kiitän kehoani sen toiminnasta – hienoista tunteista, joita se minulle tarjoaa. Olen levollinen, valmiina vastaanottamaan seuraavan tunteen. Nyt tunnen rakkautta kehoani kohtaan – kuinka hieno sen toiminta onkaan.

Ymmärrän, että hyvin miksi tunteeni ovat niin voimakkaita. Ne ovat voimakkaita, koska minulla on nyt voimia kohdata monin kerroin voimistuneet tunteeni. Tarvitsen voimakkaita tunteita oppiakseni – en ole oppinut lievistä tunteista. Tiedän, että sisälläni on tunteita, jotka ovat olleet siellä kymmeniä vuosia vankina pääsemättä ilmaisemaan itseään – olen säilönyt ne sisääni, kieltämällä niiden olemassaolon. Eivät ne ole kuitenkaan mihinkään hävinneet – kehoni on vain varastoinut ne itseensä. Nyt niiden on aika päästä vapaaksi – sitä työtä teen nyt itseni kanssa.

En tiedä, mitä kaikkea sisältäni löytyykään – varmasti paljon sellaista, josta minulla ei ole enää mitään käsitystä – hienoja yllätyksiä. Niitä kehoni ja mieleni minulle tarjoilee. En varsinaisesti yritä kaivella menneitä – pyrin elämään nykyhetkessä, siinä ainoassa hetkessä, jossa meillä on voimia toimia. Nykyhetki vain nostaa aika ajoin esiin jotain menneisyydestä – nyt uskallan antaa näiden tunteiden ja muistojen tulla. Menen itse niitä kohti kun ne tulevat – annan niiden tulla minun luokseni. Menneisyyteni demonit ovat uusia ystäviäni, otan ne kaikki vastaan rakkaudella – niillä kaikilla on minulle jokin viesti. Pyrin kuuntelemaan näitä viestejä nöyrästi, vastustamatta tunteita, maistelemalla kaikkea mitä vastaan tulee, hakemalla oppia jota ne tarjoavat. Aina en ymmärrä viestiä – välillä viesti on minulle selvä, kaikki tämä on oppimista, mitä minun pitää saada.

Totta se on mitä ajattelet, et aina osaa toimia noin. Se on totta. Välillä yllätän itseni toiminnasta, joka kumpuaa vanhoista malleista. Herääminen huomaaman tämä on myös oppia jota tarvitsen ja saan.

jos jokin ahdistaa

On hienoa elää tätä elämää – nauttia jokaisesta hetkestä, jokaisesta opista jonka elämä tarjoaa.

Tietoisuuden muutos

Tietoisuuden muutos tarkoittaa kykyä ja halua elää aineellisen yläpuolella.


Meidän kulttuurissamme painotetaan ulkoisia arvoja, fyysistä olemusta. Minä esitän, että siirryttäisiin painottamaan aineetonta olemusta, muistamaan aina että aine on kotina meidän todelliselle itsellemme. Kun sinulla on tarpeeksi kokemusta tästä ulottuvuudesta, voit poistaa käytännöllisesti kaikki rajoitukset elämästäsi. Siinä on kyse muutoksesta, jossa et voi ainoastaan kokea ihmeitä vaan myös luoda ihmeitä.

Uskomalla, että olet sielu, jolla on ruumis, etkä ruumis jolla on sielu. Pystyt luomaan itsellesi elämän, jossa todellakaan ei ole rajoituksia. Suurin muutos, jonka huomaan itsessäni on uusi uskomaton myötätuntoisuus, joka näyttää tulleen olemukseeni viime vuosina. Kun aikaisemmin pystyin olemaan välittämättä muista ja elämään omaa elämääni, huomaan nyt olevani enemmän yhteydessä tunteideni kautta kaikkeen elolliseen.

Minusta on tullut avoimempi kaikkea maailmankaikkeudessa olevaa kohtaan. Voin tutkia kaikkea ilman ennakkoluuloja, jotka aikaisemmin varjostivat näkemystäni.

Vielä jännittävämpää on se, että monet asiat ovat nykyään minulle päivänselviä. Ymmärrän sen, mikä aikaisemmin oli sekavaa. Tämä heräämisen kokemus on jotain aivan tavatonta minulle ja se herättää suurta kunnioitusta minussa. Tuntuu kuin olisin yhdessä hetkessä alkanut ymmärtää hengellisten mestarien opetuksia ja alkanut elää niiden mukaan. En ole saavuttanut tätä opintojen kautta, vaan muuttumalla uudeksi ihmiseksi, joka on täynnä hämmästystä kaiken ihmeellisyydestä.

Minun ei tarvitse määritellä itseäni tekojeni kautta. Määrittelen itseni jonkinlaisen sisäisen tietämyksen tai olemuksen kautta. Enää ei ole niin tärkeää se, mitä minä saavutan, kuin se, että olen sopusoinnussa oman ihmiskuntaan kuulumisen tunteen kanssa. Tunnen pystyväni ihan mihin tahansa, kunhan seuraan sisäistä ääntäni, jonka vain minä voin kuulla.

Minulla ei ole enää tarvetta todistella arvoani tai puolustella uskomuksiani. Minun ei tarvitse vakuuttaa ketään oman asemani paremmuudesta tai kiistellä muiden näkemyksiä vastaan. Rauhaisa tieto siitä, kuka minä olen, säteilee ja sekoittuu erilaisuuden kunnioittamiseen.

Minusta on helpompi säteillä omalla aallonpituudellani ja olla välittämättä toisten vaatimuksista elää elämääni heidän tavallaan. Se on tulosta siitä, että raja minun itseni ja muiden välillä on hävinnyt. Minä näen muut ihmiset heidän polullaan ja voin nyt rakastaa heitä juuri siinä missä he ovat.

Minä en enää syytä toisia ihmisiä elämänolosuhteistani. En pidä maailmaa enää ikävien onnettomuuksien ja epäonnen paikkana. Tiedän, että minä vaikutan siihen kaikkeen. Tiedän, että minä luon sen, mitä minulla on, ja sen, mitä tarvitsen.

Tiedän nyt, että olosuhteeni eivät tee minusta sitä, mikä olen. Ne paljastavat, kuka minä olen valinnut olevani. Mitä rauhallisemmaksi saan mieleni, sitä paremmin voin havaita yhteyden ajatusteni ja tunteideni välillä. Rauhallinen mieli antaa rauhallisen elämän ja auttaa muita ympärilläni valitsemaan itselleen rauhallisen, tyynen ja tehokkaan elämän. Siten se, miten ajattelen, vaikuttaa välittömästi ympärilläni oleviin ihmisiin.

Henkilökohtaisen tietoisuuden muutoksen läpikäynyt ihminen ei pysty käyttäytymään epäeettisesti muita ihmisiä kohtaan. Kun alat tajuta, että sinä itse olet jumalallinen vain siksi, että aineellisen olemuksesi takana on mieli ja universaali äly, olet jo huimaa vauhtia menossa eteenpäin. Loppu tapahtuu lähes automaattisesti.

 
”Me muutumme niiden ajatusten kaltaisiksi, joita ajattelemme päivän mittaan.” Ralph Waldo Emerson

”Ei ole olemassa mitään hyvää tai pahaa, vaan ajatuksemme luovat ne.” Shakespeare

”Ihmiset ovat suurin piirtein niin onnellisia kuin päättävät olla.” Abraham Lincoln

”Muuttamalla ajatuksesi voit muuttaa maailmasi.” Norman Vincent Peala

”Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot.” Jeesus

Tulevaisuutemme määräävät ne ajatukset, joita useimmin ajattelemme. Meistä tulee kirjaimellisesti sellaisia kuin ajatuksemme ovat, ja meille kaikille on annettu kyky kirjoittaa oma tarinamme. Minusta tämä on lähimpänä absoluuttista totuutta kuin mikään tietämäni.



Mitä enemmän puhdistuin sisäisesti ja pääsin eroon kielteisyydestä ja tuomitsemisesta, sitä enemmän aloin kohdella ruumistani terveemmin. Aloin tuntea onnea ja sisäistä harmoniaa. Olin lopulta ikään kuin unohtanut itseni ja virittäytynyt automaattisesti sen voimakkaan tunteen valtaan, että minulla oli tarkoitus ja tehtävä.

Valaistumisprosessi näyttää toimivan noin. Ihminen edistyy lukuisten vaiheidean kautta, joissa hän ensin keskittyy itseensä ja työskentelee tietoisesti kehittääkseen itseään. Sitten sisäinen sekasorto häviää. Sisäisen levottomuuden väistyessä huomaat, että koet itsesi jakamisen toisten kanssa paljon merkityksellisemmäksi kuin ennen. Kun tunnet aitoa, sisäistä rakkautta ja harmoniaa, haluat antaa juuri sitä myös toisille.

Tämän tapaisia ajatuksia kirjoittaa Wayne W Dyer kirjassaan Usko mahdollisuuksiisi. Ainakin tulkitsen ne niin, koska itse olen kokenut asiat tällä tavalla sen jälkeen, kun koin tietoisuuden muutoksen.