Herääminen elämään

 

Miksi nukumme aina, 

emme uskalla maistaa elämää,

mitä pelkäämme, 

itseämme vai muita,

vai jopa elämää.

Jokainen hetki 

tarjoaa tilaisuuden herätä, 

se ei kysy aikaa eikä paikkaa.

Tuska on tarpeellinen,

tuska on polttoainetta,

heräämisen sytykettä.

Miksi lääkitä laastarilla

ja vain peittää arvet.

Kehomme muistaa ikuisesti

kaikki nämä peitetyt haavat.

Miksi emme uskalla 

parantua, herätä?

Heräämisiä

Herään uuteen päivään täynnä ihmetystä ja odotusta, mitä päivä tuo tullessaan. Olen hereillä, elossa, kuulostelen itseäni ja tunnustelen maailmaa.

Olen elossa, tunnen sydämeni lyönnit, aivan kuin joku sisälläni kumistaisi nuijalla köydessä roikkuvaa lyöntirumpua. Rummun väreily tuntuu laajasti kehossani, erityisen voimakkaana selässä maatessani selälläni sängyssä. Olen usein ihmetellyt, tuntevatko muut ihmiset sydämen lyönnit samalla tavalla, en tiedä. Jään kuuntelemaan sydämeni rummutusta niin kuin minulla on tapana aina kun siihen on tilaisuus. Kuuntelen useita minuutteja hiljaa paikallani maaten, en nouse vielä. Odotan ajatusta, viestiä mieleltäni tai mieluummin alitajunnaltani, sisäiseltä viisaudeltani.

Tajuan kuinka hienoa on pysähtyä kuuntelemaan itseään, sisintään. Aina siihen ei ole aikaa, kun herään liian myöhään ja minun on heti kiiruhdettava päivän askareihin. Miksi minulla on kiire, mihin luulen pääseväni kun kiiruhdan. Tajuan selvästi, että elämä jää elämättä silloin kun kiiruhtaa – ei ole aikaa elää. Miten onnellinen ja etuoikeutettu olenkaan kun minut on väkivaltaisesti pysäytetty, opetettu heräämään.

Miksi herääminen elämään on niin tavattoman vaikeaa. Ihminen haluaa yleensä elää sumussa, automaattiohjauksella. Ymmärrän, että se on tehokasta, se ei kuluta voimia, ei tule yllätyksiä, ainakaan niitä ei huomaa, koska ei ota vastaan mitään vierasta, omasta totuudesta, automatiikasta poikkeavaa. Vain se on totta, mikä vahvistaa aikaisempaa käsitystä.

Helppoudella on kuitenkin hintansa. Elämä ei ole sinussa – et siis tunne ja ymmärrä, että se on sinussa – se tuntuu olevan jossain ulkopuolella, toisilla ihmisillä, toisessa paikassa, toisessa ajassa. Sinne sinunkin on päästävä, menneisyyteen muistelemalla tai tulevaisuuteen haaveilemalla, toiseen työpaikkaan, toiseen asuntoon, toiseen maahaan, jonnekin muualle, missä elämä on.

Koska elämä on toisilla ihmisillä, tarvitset toisia ihmisiä tekemään sinut onnelliseksi. Jos vain nuo toiset ihmiset muuttuisivat – tekisivät sinut onnelliseksi. Ihmiset ylpeilevät kyvyllään muuttaa toisia ihmisiä – voi hyvä tavaton, eivät he kutsu sitä manipuloinniksi, ei suinkaan. Se on jotain hienoa, tavoiteltavaa, inhimillistä. Näinhän meille opettavat monet suositut sarjat televisiossa, kyllä se on hienoa.

Kuinka kauaksi oletkaan ajautunut elämästä. Mitä väkivaltaa teetkään elämälle. Voit kuitenkin herätä, tässä ja nyt, heti. Ja kaikki muuttuu, alat elää. Ymmärrän, että pelkäät heräämistä, elämää. Ymmärrän, että pelkäät itseäsi, pelkäät, mitä löydät jos uskallat olla hiljaa itsesi kanssa ja katsoa sisimpääsi.

Sinulle on opetettu – olet tavalla tai toisella elämäsi varrella omaksunut käsityksen - että olet huono, epäkelpo, jotenkin puutteellinen, vajavainen. Olet koko ikäsi yrittänyt muuttaa itseäsi ja kätkeä puutteesi, jotta kelpaisit - muille ja itsellesi. Pelkäät, että löydät lisää vikoja ja puutteita tai jotain vielä pahempaa, hirveämpää.

Ajatus katkeaa. Huomaan, että en enää tunne sydämeni rummutusta, se on hävinnyt, kun ajatukset ovat vallanneet huomioni. Pysähdyn ja terästäydyn kuuntelemaan. Vähitellen kuulen taas sydämeni rummutuksen, se on nyt vaimea, kaukainen, rauhallinen kumina, kuulen ja tunnen sen kuitenkin – siis elän yhä ja olen hereillä.

Herääminen

Useimmat ihmiset ovat unessa, vaikka eivät sitä tiedä. On murheellista, että useimmat ihmiset eivät koskaan näe kaiken olevan hyvin, koska he nukkuvat. He näkevät painajaisunta.

En ymmärtänyt asiaa moneen vuoteen, ennen kuin äkkiä tajusin, että ihmisten on kärsittävä ihmissuhteissaan kylliksi, siihen asti, että he kadottavat kaikki ihmissuhteita koskevat harhaluulonsa. Sellaisen pelkkä ajatteleminenkin on kauheaa. Heidän on kärsittävä ihmissuhteissaan kylliksi ennen kuin he heräävät ja sanovat: ”Olen saanut tarpeekseni! Täytyy olla jokin parempi tapa elää kuin toisissa ihmisissä kiinni riippuminen.”

”Alussa jokainen suuri ajatus on jumalanpilkkaa. Koska ihmiset ovat hulluja, he ovat mielipuolia ja mitä pikemmin näette sen, sen parempi mielenterveytenne ja hengellisen terveytenne kannalta. Älkää luottako ihmisiin. Kaikesta mitä teette, yritätte saada jotain itsellenne siihen saakka kunnes heräätte.

Joka kerta kun kiellätte itseltänne jotakin, takerrutte siihen kiinni ikiajoiksi. Niin kauan kuin taistelette, annatte sille voimaa. Annatte sille lisää voima saman verran, kuin mitä käytätte sitä vastaan taistelemiseen. Teidän on vain hyväksyttävä demoninne, koska taistellessanne niitä vastaan, lisäätte vain niiden voimaa.

Jotkut meistä havahtuvat kohdatessaan elämän kovat tosiasiat. Kärsimme niin paljon, että heräämme. On olemassa toinenkin tie: kuuntelemisen tie.

Tulkitsette enimmän osan siitä, mitä teille sanotaan, ehdollistumisenne tai ohjelmointinne kautta. Meillä kaikilla on omat lähtökohtamme, eikö vain? Ja noista lähtökohdistamme käsin me kuuntelemme. Kuunteleminen ja näkeminen ovat maailman vaikeimpia asioita. Me emme halua nähdä. Me emme halua katsoa, koska jos katsomme, saatamme muuttua. Mahdollisuutemme herätä ovat suoraan verrannolliset siihen määrään totuutta, jonka pystymme ottamaan vastaan juoksematta karkuun. Kuinka valmiita olette ajattelemaan, jotakin teille vierasta? Ensimmäinen reaktio on pelko. Emme me pelkää tuntematonta. Ette voi pelätä jotakin, mitä ette tunne. Todellisuudessa pelkäätte tunnetun menettämistä.

Haluatte kai toivoa jotakin parempaa kuin se, mitä teillä on juuri nyt. Muutoin, ette toivoisi. Silloin kuitenkin unohdatte, että teillä joka tapauksessa on jo kaikki, vaikka ette tiedä sitä. Unohdatte nykyhetken ja haaveilette paremmasta tulevaisuudesta, miksi ette keskity siihen, mikä teillä jo on? Tulevaisuus on vain uusi ansa.

Heräämisen vaiheet:

1. Ensimmäinen askel heräämisessä on sen seikan myöntäminen, että ette halua herätä, ettekä olla onnellisia. Tunnette kaikenlaista vastahakoisuutta sitä kohtaan.

2. Toinen askel heräämisessä on valmius ymmärtää, kuunnella, kyseenalaistaa koko uskomusjärjestelmä. Ei ainoastaan uskonnollisia tai poliittisia uskomuksia, vaan kaikki.

Ainoa, mikä tässä voi auttaa teitä, on käsitystenne kyseenalaistaminen. Jos olette valmiit kuuntelemaan ja jos olette valmiit ottamaan haasteen vastaan, on jotain, jonka voitte tehdä, mutta kukaan ei voi auttaa teitä siinä. Sitä kutsutaan itsehavainnoinniksi. Siinä kukaan ei voi auttaa teitä.

Mitä on itsehavainnointi? Se ei ole itseensä uppoutumista. Se tarkoittaa sitä, että katselette kaikkea itsessänne ja ympärillänne niin etäältä kuin mahdollista, ikään kuin kaikki tapahtuisi jollekin toiselle. Se tarkoittaa sitä, että ette samaistu siihen, mitä teille tapahtuu. Se tarkoittaa, että katsotte asioita ikään kuin teillä ei olisi mitään yhteyttä niihin.

Älkää sekaantuko asioihin. Mieleemme ei koskaan juolahda, että asioita ei tarvitse muuttaa. Ei todellakaan tarvitse. Tämä on suuri valaistuminen. Asiat kuuluu ymmärtää. Jos ymmärrätte asiat, ne muuttuvat.

Tutkija tutkii muurahaisia. Hän ei yritä kouluttaa niitä tai saada niistä mitään hyötyä. Hän on kiinnostunut muurahaisista ja haluaa oppia niistä mahdollisimman paljon. Se on hänen asennoitumistapansa. Sinä päivänä, kun saavutatte sen kaltaisen tilan, koette ihmeen. Te muututte – ilman ponnistusta, oikealla tavalla. Muutos tapahtuu, eikä teidän tarvitse saada sitä aikaan. Kun tietoinen elämä astuu pimeyteenne, kaikki paha katoaa. Kaikki hyvä kasvaa. Teidän on koettava se itse. Näin käy sinä hetkenä, kun tietoisuuden kärpänen puree teitä. Voi sitä iloa! Se on maailman kaikkein riemastuttavin asia, kaikkein tärkein ja riemastuttavin. Koko maailmassa ei ole mitään yhtä tärkeää kuin hereille havahtuminen. Ei mitään!

Ei ole mitään niin riemastuttavaa kuin olla tietoinen. Vai eläisitkö mieluummin pimeässä. Toimisitteko mieluummin olematta tietoinen teoistanne, puheistanne ja sanoistanne. Suuri Sokrates sanoi: ”Elämä ilman tietoisuutta ei ole elämisen arvoista.” Tämä on itsestään selvä totuus. Useimmat ihmiset eivät elä tietoista elämää. He elävät mekaanista elämää, he ajattelevat mekaanisia ajatuksia – tavallisesti jonkun toisen – tuntevat mekaanisia tunteita, tekevät mekaanisia tekoja, reagoivat mekaanisesti.

Haluatteko nähdä, kuinka mekaanisia todella olette? ”Onpa sinulla nätti paita.” Teistä tuntuu hyvältä kun kuulette tämän. Taivaan vallat, sehän on vain paita! Silti olette ylpeä itsestänne, kun kuulette sanottavan noin.

Tällaisia kirjoittaa Anthony de Mello kirjassaan havahtuminen.

Olen samaa mieltä, herääminen on maailman kaikkein riemastuttavin asia, kaikkein tärkein ja riemastuttavin. Koko maailmassa ei ole mitään yhtä tärkeää kuin hereille havahtuminen. Ei mitään!

Herätkää ja kokekaa ilo ja onni.

Onnea Äideille!

Onnea äideille jokaisena hetkenä, kaikkialla – tarvitsette sitä ja olette sen ansainneet.

Onnea Äidille

Mitä maailma tarvitsee – pelastusta. Mistä se voi sen saada – äidin onnesta. Äidit ovat saaneet ratkaisevan roolin tulevaisuuden rakentamisessa. He ovat kantaneet menneisyyden nykyisyyteen – he viestivät sen koko ajan olemisellaan ympärilleen - Onnen tai onnettomuuden, tietoisesti tai yleensä tiedostamatta.

Äidin onni – siirtyy onnellisiin lapsiin ja onnelliset lapset luovat onnellisen tulevaisuuden. Valitettavasti vastaavasti siirtyvät myös vähemmän onnelliset ja vähemmän tietoiset opit. Lapset syntyvät onnellisina ja säilyttävät tämän osaamisen jos heidän tarpeisiinsa vastataan – kuten onnelliset äidit tekevät.

Mistä sitten syntyvät vähemmän onnelliset ihmiset? Maailma kolhinut äitejä ja kolhii edelleen. Väsyneen, onnettoman äidin sekavat tunteet siirtyvät sekavina tunteina lapseen, joka näkee maailman ja ihmiset pahoina ja vastaa siihen samalla mitalla – paha olo synnyttää lisää pahaa oloa. Lue lehtiä, katso televisiota, mitä näet - pahaa oloa, pahuutta, lisää, lisää.

Elämä on yksinkertaista – ihmiset yrittävät tehdä siitä monimutkaista.



Äidit uskaltakaa olla onnellisia. Ymmärrän, että onnellisuus vaatii rohkeutta. Jokainen pelkuri uskaltaa olla onneton. On helppo olla onnellinen sillä hetkellä kun sattuma suosii – vaatii taitoa ja rohkeutta säilyttää onnellisuus vähemmän onnekkaissa tilanteissa.



Kuunnelkaa lapsia ja kuulette heissä äitien kaiun koko ajan ja kaikkialla. Kuunnelkaa vanhuksia vanhainkodeissa, mitä he puhuvat, ketä he kutsuvat luokseen – äitejään auttamaan, neuvomaan, lohduttamaan. Kenen oppeja he toistavat, muistelevat kaihoisasti. Äidit vaikutatte heihin koko elämän ajan – enemmän kun osaatte kuvitella.



Äidit olette saaneet tärkeän tehtävän – olette tuoneet menneisyyden nykyisyyteen ja siirrätte sen lapsiinne ja siten luotte tulevaisuuden. Olette tulevaisuuden luojia. Olette suurenmoisia.



Onnea Äideille!

Tunteet ovat viestejä

Tunteet ovat kehon tuntemuksia jotka kuuluu tuntea, sitten ne häviävät ja päätät itse miten reagoit niiden antamaan ohjeeseen. Tunteisiin ei kuulu reagoida heti, eikä niiden tuntemista pidä välttää – silloin ne vain voimistuvat. Yksi elämän tärkeimmistä opeista on oppia tuntemaan tunteensa jolloin niistä pääsee myös irti. Suhtaudu tunteisiisi mielihyvällä, ne ovat oppaitasi elämässä.

suhde tunteisiin

Ihminen on viritetty hakemaan hyvää oloa, mielihyvää, välttämään tuskaa ja kärsimystä. Tunteet ovat eräänlainen kehon pikatulkinta kokonaistilanteesta – johtaako tämä tilanne, jossa minä nyt olen hyvään vai huonoon. Näin tunne – kehon pikatulkinta - sisältää paljon informaatiota supistettuna pieneen pakettiin ja yksinkertaistettuna, jotta voisimme nopeasti toimia. Sekä sinä itse juuri nyt ja tilanne muodostavat tämän kokonaisuuden. Näin siis se esimerkiksi se oletko hyvällä tuulella vai pahalla mielellä vaikuttaa ratkaisevasti tunteisiisi.

Jos kehomme ei ole tasapainossa niin kehomme tulkinnat (= tunteet) tavallisista tilanteista - jotka hyvässä kunnossa tuntuisivat hyviltä – tuntuvatkin nyt surkeilta. Jos tällöin siis tuntuu huonolta – niin tilanne ei sinänsä ole huono – vaan kehon tila jo ennakkoon. Tällöin tilanteen vaihtaminen ei paranna asiaa vaan keho pitää saada voimaan paremmin, eli on kiinnitettävä huomio kehon hyvinvointiin – niin tunteetkin siitä paranevat.

1970-luvulla luultiin, että kun vain ilmaisemme tunteemme riittävän voimakkaasti ne häviävät, eikä niistä ole haittaa. Nykyään tiedämme, että kokiessamme negatiivisia tunteita muodostamme niistä muistijälkiä aivoihin ja siksi koemme jatkossa entistä herkemmin negatiivisia tunteita. Kannattaa siis kokea ja vahvistaa positiivisia tunteita ja näin muodostaa niistä muistijälkiä aivoihin, niin että jatkossa kokee helpommin positiivisia tunteita.

Useimmat meistä eivät tiedä, että tunne kestää vain 90 sekuntia – totta se on, tämä ajan kestää kun tilanteen laukaisemat kemikaalit - jotka aiheuttavat tunteen - poistuvat kehosta. Tunteet tuntuvat kestävän loputtomiin, koska itse ajatuksillamme luomme ne aina uudestaan ja uudestaan.



Maailma ja samoin ihminen on hyvin ekotehokas. Kerran kehitettyä järjestelmää käytetään moneen tarkoitukseen. Näin tunteet = kehon pikatulkinnat, toimivat samalla tavalla ulkoisiin ärsykkeisiin, tulkintoihimme ulkoisista ärsykkeistä ja mielessämme liikkuviin ajatuksiin. Tämä mekanismi antaa meille mahdollisuuden suunnitella asioita mielessämme – mutta toisaalta aiheuttaa myös paljon harmia kun emme ymmärrä tätä toimintaa.



Kehomme ei erottele todellisuutta ja ajatusta, vaan vastaa ajatukseen samalla tavalla kuin ulkoiseen ärsykkeeseen. Kun ajatus ei häviä samaan tapaan kun ulkoinen impulssi, niin tunteen toiminta häiriintyy ja tunteesta ei pääse irti – ihminen jää kiinni ajatuksen ja sen aiheuttaman tunteen noidankehään – ajatus aiheuttaa tunteen, tunne voimistaa ajatusta joka puolestaan nostaa esiin voimakkaamman tunteen ja näin on syntynyt tuskan ja ahdistuksen yhä voimistuva noidankehä. Tietysti tällä tavalla voi saada aikaan myös ilon ja onnen kehän – se vaan ei tunnu olevan kovin luontaista ja vaatii siksi harjoittelua.

Tunteiden ”hallinta”

Koska tunteet ovat viestejä, niitä ei ole tarkoitus hallita – sehän vain vaikeuttaa viestien tulkintaa jos niitä yrittää vääristää. Tunteet kuuluu tuntea – siis käytännössä ymmärtää se viesti mikä niillä on - jonka jälkeen ne häviävät, 90 sekunnin jälkeen keho on valmis uuteen tunteeseen. Eihän tämä tehokas viestijärjestelmä toimi jos se jumiutuu samaan tunteeseen. Jos tunne jää päälle, on syntynyt virhetoiminto – järjestelmä täytyy buutata. Yksinkertaisia keinoja tähän ovat esimerkiksi hengityksen seuraaminen, Mindfulness, muu meditointi ja nauraminen.

Tunteisiin voidaan vaikuttaa epäsuorasti ajattelulla. Kun muutamme ajatuksiamme, muuttuvat myös tunteemme. Ajatuksien muuttamisen mahdollisuudet ovat rajattomat. Voimme muuttaa ajatuksiamme itsestämme ja toisista ihmisistä, tilanteesta, haluistamme ja tarpeistamme, tyytyväisyydestä ja tyytymättömyydestä, mistä tahansa.

Haluatko pitää itsepintaisesti pitää kiinni halustasi saada sellaista mitä et saa ja kokea tuskaa ja murhetta vai olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on ja kokea tyytyväisyyden ja onnen tunteita. Muuttamalla ajatuksiamme voimme valita sen tunnealueen millä haluamme kokea tunteita – ovatko ne eri asteisia tyytyväisyyden ja onnen tunteita vai eri asteisia kärsimyksen ja tuskan tunteita.

Tunnetta ei yleensä aiheuta se asia mikä kuvittelet olevan tunteen syy. Tunteesi kertoo vähintään yhtä paljon sinusta, kuin ulkoisesta tapahtumasta.

Useimmat meistä ajattelevat, että vaikeat tunteen ovat pahasta. Kun ajattelemme näin, haluamme tukahduttaa vaikeat tunteemme. Tunteet ovat kehossa, kun tukahdutamme tunteemme ne jäävät kehoon. Keho varastoi ne ja kun niitä kertyy liikaa alamme oireilla – kehomme ei enää kestä kahlittujen tunteiden taakkaa.

Ihminen on niin rakentunut, että se mihin keskität kiinnostuksesi, voimistuu. Mitä enemmän ajattelet negatiivisia ajatuksia sitä voimakkaammat ja monipuolisemmat yhteydet negatiivisiin tuntemuksiin sinulle syntyy. Kun olet tarpeeksi kauan ajatellut negatiivisia asioita ja siksi tuntenut negatiivisia tunteita, niin vähitellen melkein kaikki asiat liittyvät negatiivisiin tuntemuksiin ja siksi niitä syntyy hyvin helposti. Pienikin negatiivinen tuntemus laukaisee muistista kaikenlaisia vanhoja negatiivisia tilanteita, muistoja, tuntemuksia ja toimintatapoja ja näin kierre on valmis.

Tasapainottaaksemme taipumustamme takertua negatiivisiin tunteisiin, meidän täytyy oppia olemaan paljon pitempään positiivisten tunteiden parissa. Meidän täytyy rakentaa itsellemme kyky havaita ympärillämme olevaa positiivista, nauttia siitä pitkään ja laajentaa sitä myös muihin asioihin. Meillä kaikilla on tämä kyky lapsena – maailman kolhut ja väärät opit, kuitenkin vievät useimmilta meistä tämän taidon. Se taito täytyy oppia uudestaan – lapsenomainen kyky nauttia, iloita, riemuita – eikö ole hassu asia, aikuisen pitää opetella sellaista, jonka jokainen lapsi osaa. Näin kuitenkin on.