Hyväksyminen ja antautuminen

Kuinka meidän onkaan vaikea hyväksyä, mitä elämässä tapahtuu. Haluamme aina jotain muuta, parempaa, hienompaa, tärkeämpää. Haluamme niin kovin paljon koko ajan. Ja kun saamme jotain, niin kohta haluamme jotain muuta ja tämä jatkuu aina vain.



Hyväksymällä ja antautumalla tilanteelle saavuttaa rauhallisuuden ja tyyneyden tilan, jota on vaikea sanoin kuvata. Ja kuinka ihmeellistä on, sen saavuttamiseksi ei tarvitse ponnistella – riittää kun hyväksyy ja antautuu tilanteelle – elämälle.



Eckhart Tolle kirjoittaa tästä asiasta kauniisti kirjassaan tyyneys puhuu.

”Vilkaise” aina mahdollisuuden koittaessa sisällesi nähdäksesi, oletko tiedostamattasi luomassa ristiriitaa sisäisen ja ulkoisen välille, kyseisen hetken ulkoisten olosuhteiden – olinpaikkasi, seurasi, tekemistesi – sekä ajatustesi ja tunteidesi välille. Voiko tuntea, miten tuskallista on vastustaa sitä, mikä on?



Kun tunnet sen, ymmärrät myös olevasi vapaa luopumaan tästä turhasta ristiriidasta, tästä sisäisestä sotatilasta.



Täytyykö sinun todella nimetä jokainen aistihavainto ja kokemus mielessäsi? Täytyykö sinulla todella olla viharakkaus suhde elämään, jossa olet miltei jatkuvassa ristiriidassa tilanteiden ja ihmisten kanssa? Vai onko kyse pelkästään syvään juurtuneesta mielen tottumuksesta, joka on kukistettavissa? Ei jotain tekemällä, vaan sallimalla tämän hetken olla sellainen kuin se on.



Olevan hyväksyminen siirtää sinut syvemmälle tasolle, jossa ei sisäinen tilasi, eikä minuuden tunteesi enää ole riippuvainen siitä, että mieli tekee arvostelmia hyvästä ja pahasta. Kun sanot ”kyllä” elämän ”olevaisuudelle”, kun hyväksyt tämän hetken sellaisenaan, voit kokea sisälläsi tilan tunteen, joka on syvästi rauhallinen.



Antautumisesta tulee paljon helpompaa, kun ymmärrät kaikkien kokemusten hetkellisyyden ja sen, että maailma ei voi antaa sinulle mitään pysyvästi merkitsevää. Et vaadi enää tilanteen, ihmisen, paikan tai tapahtuman tuovan sinulle tyydytystä tai tekevän sinut onnelliseksi. Sen ohikiitävä ja epätäydellinen luonne saa olla sellainen kuin se on.

Ja ihmeellistä on se, että kun et enää aseta mahdottomia vaatimuksia, jokainen tilanne, henkilö, paikka tai tapahtuma ei muutu ainoastaan tyydyttävämmäksi, vaan myös harmonisemmaksi, rauhallisemmaksi.



Sanonko: ”Nauti tästä hetkestä. Ole onnellinen.” En.

Hyväksy vallitsevan hetken luonne. Se riittää.





Elämän, vallitsevan hetken hyväksyminen on avain myös itsensä hyväksymiseen ja itsetunnon kehittämiseen. Käytä tätä avainta.