Huomion kiinnittäminen ja irroittaminen

Viikonlopun aamut ovat elämän parasta aikaa. Erityisesti silloin, kun saa herätä rauhassa omaan tahtiinsa. Puoliunessa heräillessä voi tarkkailla maailmaa rauhassa ilman jatkuvaa kiirettä rientää koko ajan jonnekin. Muista; elämä on liian lyhyt, jotta siinä kannattaisi pitää jatkuvaa kiirettä.

Herätessä voi esimerkiksi harjoitella tietoista läsnäoloa kehon tuntemuksissa. Näin talvella iho kuivuu helposti. Ilmeisesti kuivumisen seurauksena tulee vähän väliä tarve raapia ihoa. Jos vastaat kutinaan raapimalla ihoa, huomaatko mitä tapahtuu. Iho alkaa punottaa ja raapimisen seurauksena kutiseva iho kutiaa aina vain enemmän. 

keväällä luonto herää

Näin keväällä tuntee, että luonto on herännyt. Pienet itikat ovat heränneet miljoonien laumoina. Ne löytävät sinut ja pääsevät ainakin sääriin ja ranteisiin puremaan. Nämä puremat kutiavat herkästi. Kun huomaat kutinan, voit valita, mitä teet, raapiminen ei ole ainoa vaihtoehto. Kun kutina ilmenee, voit tarkkailla sitä hetken. Älä toimi vanhan raapimismallin mukaan, anna kutinan nousta ja hyväksy kehon viesti – sinua on syöty jalasta. Okei, viesti on saatu, sanon mielelle ja kehon viestinnälle ja huomaan - kutina helpottaa – keho ei jaksa viestiä samaa asiaa pitkään, koska koko ajan tapahtuu paljon asioita. Muista, että fysiologisesti tunne kestää 90 sekuntia – siinä ajassa tunteen nostattamat kehon kemikaalit häviävät kehosta ja olet valmis uuteen tunteeseen.

Hetken päästä nousee uusi tunne, kutisee päästä tai nousee jokin ajatus mieleen. Näihin voi suhtautua samalla tavalla, tarkkailla niitä hetken ja päästää irti. Ei aina tarvitse rapsuttaa, jos kutiaa. Tämä on helppoa harjoittelua kehon ja mielen väliseen kommunikoimiseen ja mielen hallintaan. Tuntuu aluksi hyvin oudolta, että kutina lakkaa kun sen ensin hyväksyy ja sitten siihen ei enää kiinnitä huomiota. Jos yrität päästä kutinasta eroon, sanomalla itsellesi – ei minua kutise – kuinka käy. Kokeile itse, se kannattaa, vain kokeilemalla oppii. Eikö ole yllättävää, kutina ei hellitä, vaikka olet sanonut, ettei sinua kutise. Näin pääset huomaamaan, että se mihin kiinnität huomiosi kasvaa, ei häviä. Jos aluksi tuntuu vaikealta olla lainkaan koskettamatta kutiavaa jalkaa, voi koskea kutisevaa kohtaa vain kevyesti hipaisemalla, tämä poistaa myös kutinan tehokkaasti, eikä siitä tule raapimisen aiheuttamia lisävaivoja. Vähitellen opit kuitenkin, ettei tätäkään tarvitse tehdä, voit tehdä kaiken vain mielessäsi.

Samalla tavalla kuin kehon tuntemukset toimivat myös kaikki mieleen nousevat ajatukset ja tunteet. Kun, jonkun ihmisen käytös ärsyttää sinua, sinulle nousee epämiellyttävä tunne, joka kertoo siitä. Usein suutumme toiselle tässä tilanteessa – aivan samoin kun raapimismalli, meillä on malli, joka sanoo, nyt pitää suuttua. Mieti hetki, ei sinun tarvitse toimia aina viidakkoasetuksilla, ei se aina kannata, ei kannattanut raapiakaan, vaikka viidakkoasetukset niin sanovatkin.

Meillä aikuisina ihmisenä on aina vapaus valita, miten toimimme tilanteissa, vaikka vanhat mallit sanoisivat mitä. Voimme aina oppia uusia parempia malleja, aktiivisella harjoittelulla tai vaikka opettamalla itsemme valitsemaan toisin – toisin sanoin valitsemaan, jonkin muun mallin kuin sen jota mieli ensimmäiseksi meille tarjoaa.

Aikaisemmin kun ajattelin tällaisia ajatuksia, ihmettelin aina, miettiikö muut ihmiset tällaista. Kun nostin asian puheeksi, kuulin että muut eivät kuulemma ajattele tällaisia. Miten ihmeessä, olenko jotenkin outo, kun tällaiset ajatukset ovat minulle hyvin tyypillisiä? Viime vuosina olen lukenut paljon kirjoja ja löytänyt niistä, että kyllä melkein kaikkia niitä ajatuksia ja kokeita, joita minä mietin ja teen, joku muukin on jossain ajatellut.

Esimerkiksi Ole Schenström esittää hienossa kirjassaan Mindfulness i vardagen, Vägen till medveten närvaro; SOAS mallin, tietoiseen läsnäoloon arkipäivässä. Vaikka kirja on ruotsiksi, se on niin selkeästi kirjoitettu, että se on helppo lukea myös suomenkielisen. Lisäksi siinä oppii ruotsia. Eli suomeksi esimerkiksi PTHP pysähdy, tarkkaile, hyväksy ja päästä irti tai reagoi. Opettelemalla tietoista läsnäoloa oppii näkemään, kuulemaan, haistamaan, maistamaan, tuntemaan ja oppimaan enemmän. Opettelemalla tietoista läsnäoloa opimme näkemään asiat sellaisina kun ne ovat, eikä sellaisina kun toivomme niiden olevan. Lopulta voi oppia aivan uuden tavan olla ja elää jatkuvasti, ei pelkästään tietoja ja taitoja. Ei tämä aivan helppoa ole mutta hyvin mielenkiintoista ja antoisaa. 

Kirjoitan myöhemmin lisää Mindfulnessista siis tietoisesta läsnäolosta, onhan kyky elää tätä hetkeä tärkeä taito, mitä muutakaan hetkeä me voisimme elää.