Viikonlopun aamut ovat elämän parasta aikaa. Erityisesti
silloin, kun saa herätä rauhassa omaan tahtiinsa. Puoliunessa heräillessä voi
tarkkailla maailmaa rauhassa ilman jatkuvaa kiirettä rientää koko ajan jonnekin.
Muista; elämä on liian lyhyt, jotta siinä kannattaisi pitää jatkuvaa kiirettä.
Herätessä voi esimerkiksi harjoitella tietoista läsnäoloa
kehon tuntemuksissa. Näin talvella iho kuivuu helposti. Ilmeisesti kuivumisen
seurauksena tulee vähän väliä tarve raapia ihoa. Jos vastaat kutinaan
raapimalla ihoa, huomaatko mitä tapahtuu. Iho alkaa punottaa ja raapimisen
seurauksena kutiseva iho kutiaa aina vain enemmän.
Näin keväällä tuntee, että luonto on herännyt. Pienet itikat
ovat heränneet miljoonien laumoina. Ne löytävät sinut ja pääsevät ainakin
sääriin ja ranteisiin puremaan. Nämä puremat kutiavat herkästi. Kun huomaat kutinan,
voit valita, mitä teet, raapiminen ei ole ainoa vaihtoehto. Kun kutina ilmenee,
voit tarkkailla sitä hetken. Älä toimi vanhan raapimismallin mukaan, anna
kutinan nousta ja hyväksy kehon viesti – sinua on syöty jalasta. Okei, viesti
on saatu, sanon mielelle ja kehon viestinnälle ja huomaan - kutina helpottaa –
keho ei jaksa viestiä samaa asiaa pitkään, koska koko ajan tapahtuu paljon
asioita. Muista, että fysiologisesti tunne kestää 90 sekuntia – siinä ajassa
tunteen nostattamat kehon kemikaalit häviävät kehosta ja olet valmis uuteen
tunteeseen.
Hetken päästä nousee uusi tunne, kutisee päästä tai nousee
jokin ajatus mieleen. Näihin voi suhtautua samalla tavalla, tarkkailla niitä
hetken ja päästää irti. Ei aina tarvitse rapsuttaa, jos kutiaa. Tämä on helppoa
harjoittelua kehon ja mielen väliseen kommunikoimiseen ja mielen hallintaan.
Tuntuu aluksi hyvin oudolta, että kutina lakkaa kun sen ensin hyväksyy ja
sitten siihen ei enää kiinnitä huomiota. Jos yrität päästä kutinasta eroon,
sanomalla itsellesi – ei minua kutise – kuinka käy. Kokeile itse, se kannattaa,
vain kokeilemalla oppii. Eikö ole yllättävää, kutina ei hellitä, vaikka olet
sanonut, ettei sinua kutise. Näin pääset huomaamaan, että se mihin kiinnität
huomiosi kasvaa, ei häviä. Jos aluksi tuntuu vaikealta olla lainkaan
koskettamatta kutiavaa jalkaa, voi koskea kutisevaa kohtaa vain kevyesti
hipaisemalla, tämä poistaa myös kutinan tehokkaasti, eikä siitä tule raapimisen
aiheuttamia lisävaivoja. Vähitellen opit kuitenkin, ettei tätäkään tarvitse
tehdä, voit tehdä kaiken vain mielessäsi.
Samalla tavalla kuin kehon tuntemukset toimivat myös kaikki
mieleen nousevat ajatukset ja tunteet. Kun, jonkun ihmisen käytös ärsyttää
sinua, sinulle nousee epämiellyttävä tunne, joka kertoo siitä. Usein suutumme
toiselle tässä tilanteessa – aivan samoin kun raapimismalli, meillä on malli,
joka sanoo, nyt pitää suuttua. Mieti hetki, ei sinun tarvitse toimia aina
viidakkoasetuksilla, ei se aina kannata, ei kannattanut raapiakaan, vaikka
viidakkoasetukset niin sanovatkin.
Meillä aikuisina ihmisenä on aina vapaus valita, miten
toimimme tilanteissa, vaikka vanhat mallit sanoisivat mitä. Voimme aina oppia
uusia parempia malleja, aktiivisella harjoittelulla tai vaikka opettamalla
itsemme valitsemaan toisin – toisin sanoin valitsemaan, jonkin muun mallin kuin
sen jota mieli ensimmäiseksi meille tarjoaa.
Aikaisemmin kun ajattelin tällaisia ajatuksia, ihmettelin
aina, miettiikö muut ihmiset tällaista. Kun nostin asian puheeksi, kuulin että
muut eivät kuulemma ajattele tällaisia. Miten ihmeessä, olenko jotenkin outo,
kun tällaiset ajatukset ovat minulle hyvin tyypillisiä? Viime vuosina olen
lukenut paljon kirjoja ja löytänyt niistä, että kyllä melkein kaikkia niitä
ajatuksia ja kokeita, joita minä mietin ja teen, joku muukin on jossain
ajatellut.
Esimerkiksi Ole Schenström esittää hienossa kirjassaan Mindfulness i vardagen, Vägen till medveten närvaro; SOAS mallin, tietoiseen läsnäoloon arkipäivässä. Vaikka kirja on
ruotsiksi, se on niin selkeästi kirjoitettu, että se on helppo lukea myös
suomenkielisen. Lisäksi siinä oppii ruotsia. Eli suomeksi esimerkiksi PTHP pysähdy,
tarkkaile, hyväksy ja päästä irti tai reagoi. Opettelemalla tietoista läsnäoloa
oppii näkemään, kuulemaan, haistamaan, maistamaan, tuntemaan ja oppimaan
enemmän. Opettelemalla tietoista läsnäoloa opimme näkemään asiat sellaisina kun
ne ovat, eikä sellaisina kun toivomme niiden olevan. Lopulta voi oppia aivan
uuden tavan olla ja elää jatkuvasti, ei pelkästään tietoja ja taitoja. Ei tämä
aivan helppoa ole mutta hyvin mielenkiintoista ja antoisaa.
Kirjoitan myöhemmin
lisää Mindfulnessista siis tietoisesta läsnäolosta, onhan kyky elää tätä hetkeä
tärkeä taito, mitä muutakaan hetkeä me voisimme elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti