Olen lukenut nelen blogia Tänään on hyvä päivä se on tuore, raikas, ajatusten virta. Kaikki ei ole selvää – suunta on hapuileva – mutta kuitenkin valoa näkyy, välillä selvemmin välillä sumeasti. Elämä on sellaista. Yleensä emme ole selvillä mihin olemme menossa – mitä tavoittelemme. Kuitenkin meidän on uskallettava heittäytyä elämän virtaan, se vie meidät seikkailuihin ja niin saamme enemmän kun uskalsimme toivoa.
Blogi tuo mieleen itseni muutama vuosi sitten, kirjoitin samanlaista ajatusten virtaa. Ajatukset työntyivät ulos päästäni – ne halusivat ulos. En kerinnyt kirjoittaa siihen tahtiin kun ajatuksia pukkasi ulos. Opettelin 10-sormi järjestelmän koneella kirjoittamiseen, koska tarvitsin lisää nopeutta kirjoittamiseen, jotta kaikki ajatukset eivät ehtisi karata kirjoittamisen aikana. Uskoin aikaisemmin, että minulle olisi mahdotonta oppia kirjoittamaan nopeasti.
Olen viime aikoina menettänyt otettani – ollut liian passiivinen, voimaton. Tunteet tarttuvat – olen viettänyt liikaa aikaa vanhusten parissa, minuun on tarttunut vanhuuden tunne, hitaus, voimattomuus. Energia on kadonnut – se on kulunut muille – he ovat sitä toki tarvinneet, mutta minäkin tarvitsen sitä. Kuinka kauan tätä jatkuu, miten ratkaisen asian? Mistä saan energiaa, voimia, tarmoa, iloa, intoa, intohimoa sekä heille, että itselleni?
Olen sen kerran todella kokenut – tiedän, että se on mahdollista – saavuttaa jatkuva Flow ja enemmänkin kun pystyn kuvaamaan. Annoin sen laimentua, koska läheiseni pelkäsivät intoani, innostustani, loputonta tarmoa, luovuutta, erilaisuutta. Nyt todella kaipaan sitä, päivä päivältä enemmän – enkä löydä sitä takaisin. Yritän liikaa tavoittaa sitä ja siksi se karkaa minulta. Tiedän, että tämä on oppia, jota tarvitsen – mutta enkö voisi oppia helpommin, kivuttomammin. Tiedän etten voi ja kuitenkin pistän hanttiin, kamppailen vastaan ja vaikeutan asiaa. Tiedän, että parhaaat lahjat - opit ovat kääritty hiekkapaperiin - ne on vain löydettävä.
Olen lukenut liikaa muiden ajatuksia – se liian on helppoa, eikä anna samaa tyydytystä kuin omat oivallukset. Tieto ja uudet asiat eivät lopu koskaan. Aina löytyy uusia asioita – uusia näkemyksiä, erilaisia versioita – tietämystä voi laajentaa ja syventää loputtomasti. Olen löytänyt paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, tutkimuksia, ajatuksia, mutta onko se muuttanut oleellisesti suurta kuvaa – ei oikeastaan. Vai olenko vain valikoinut sellaista tietoa, joka tukee omia ajatuksiani – niinhän me ihmiset yleensä teemme.
Aivoni tarvitsevat onnistumisia, jotta saa dopamiinia. Olen nostanut tasovaatimustani liikaa ja sen takia dopamiinipalkinnot ovat vähentyneet. Minun on opittava nauttimaan ja palkitsemaan itseäni pienemmistä saavutuksista, jotta pääsen taas liitoon. Sen avulla saan taas uusia oivalluksia ja niistä palkintoja ja dopamiinia, eksitosiinia ja adrenaliinia. Välittäjäaineet saavat aikaan yhteisvaikutuksen jolla aivopadan saa kiehumaan ja sitä juuri tarvitsen.
Opettelen taas heittäytymää elämän virtaan ilman vaatimuksia ja otan vastaa sen mitä elämä tarjoaa. Mitä minä voin menettää – en mitään, ehkä turvallisuuden tunteen, mutta voin saada paljon enemmän.
Kiitos sinulle nele, olkaamme rohkeita, tänään on hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti