Flow elämän virta

Ihmiselle ei tuo aitoa tyydytystä se, että hänestä tulee hoikka tai rikas, vaan se, että hänestä tuntuu hyvältä elää. Kun tavoitteena on onnellisuus, osaratkaisut eivät onnistu.Koska optimaalinen kokemus riippuu ihmisen kyvystä kontrolloida tietoisuutensa tilaa hetki hetkeltä, jokaisen täytyy löytää se omin yksilöllisin ponnistuksin, oman luovuutensa avulla.


Mihaly Csikszentmihalyi kirja Flow elämän virta vie lukijan matkalle mielen ulottuvuuksiin käyttäen karttana tieteen välineitä. Se ei ole helppo matka, kuten ei kokemisen arvoinen seikkailu koskaan ole. Ellet ole valmis älyllisiin ponnistuksiin, ellet päätä pohtia ja ajatella ankarasti omia kokemuksiasi, et hyödy paljoakaan siitä, mitä nyt seuraa.


Flow – elämän virta tukii sitä, miten ihminen tulee onnelliseksi saavuttaessaan oman sisäisen elämänsä kontrollin. Voimme hallita subjektiivisia mielentilojamme vain jos ymmärrämme miten tietoisuus toimii. Kaikki mitä koemme – ilo, kipu, mielenkiinto, pitkästyminen – esiintyy mielessä informaationa. Jos kykenemme kontrolloimaan tätä informaatiota, voimme päättää, millainen elämästämme tulee.


Sisäisen kokemuksen optimaalinen tila merkitsee, että tietoisuudessa vallitsee järjestys. Niin tapahtuu, kun psyykkinen energia eli tarkkaavaisuus on kiinnityynyt realistisiin tavoitteisiin ja kun taidot ja toiminnan mahdollisuus vastaavat toisiaan. Päämäärään pyrkiminen luo tietoisuuteen järjestystä, koska ihmisen täytyy keskittää tarkkaavaisuutensa käsillä olevaan tehtävään ja unohtaa siksi aikaa kaikki muu. Tällaiset ajanjaksot, jolloin on pakko kamppailla voittaakseen haasteet, ovat niitä hetkiä, joita ihmiset kuvaavat elämänsä parhaina aikoina.


Flow tarkoitaa sitä, miten ihmiset kuvaavat mielentilaansa silloin, kun tietoisuus on sopusointuisessa järjestyksessä ja ihminen haluaa tehdä sitä, mitä tekee, asian itsensä tähden.


Flow- elämän virta tarkastelee siis sitä, mitä optimaalisen tilan saavuttamiseen sisältyy. Miten tietoisuutta hallitaan? Miten se järjestetään niin, että kokemus synnyttää iloa? Kuinka kompleksisuus saavutetaan? Ja lopuksi: miten luodaan merkitys? Tie näiden tavoitteiden saavuttamiseen on teoriassa suhteellisen helppo, mutta käytännössä melko vaikea. Säännöt ovat kyllä selvät ja kaikkien saatavilla. Mutta tielle saattavat tulla monenlaiset voimat sekä meissä itsessämme että ympärillämme.


Pääasiallinen syy, miksi onnellisuuden saavuttaminen on niin vaikeaa, on se, että maailmankaikkeutta ei ole suunniteltu ihmisten mukavuutta silmällä pitäen. Se on lähes mittaamattoman laaja ja suurimmaksi osaksi vihamielisen tyhjä ja kylmä. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että maailmankaikkeus olisi matemaattisessa mielessä sattumanvarainen. Luonnon prosessit eivät kuitenkaan ota huomioon ihmisten tarpeita.

Se miltä meistä tuntuu elää, ja ilo, jota elämästä saamme, riippuu loppujen lopuksi suoraan siitä, millä tavoin mielemme suodattaa ja tulkitsee päivittäisiä kokemuksiamme. Onnellisuus riippuu sisäisestä sopusoinnusta, ei siitä, kykenemmekö kontrolloimaan maailmankaikkeuden suuria voimia. Hyvän olon lisäämiseksi ja kaoottisuuden vähentämiseksi meidän täytyy oppia hallitsemaan omaa tietoisuuttamme.


Meillä kaikilla on jokin mielikuva, vaikka epämääräinenkin, siitä mitä haluaisimme saada aikaan ennen kuin kuolemme. Elämämme laadun mittariksi muodostuu se miten lähelle tätä tavoitettamme pääsemme: Jos se jää ulottumattomiin, meistä tulee katkeria ja alistuneita; jos saavutamme sen edes osittain, koemme onnea ja tyydytystä.


Maapallolla elävien ihmisten enemmistöllä on vaatimattomat tavoitteet elämänsä suhteen: he haluavat pysyä hengissä, jättää jälkeensä lapsia jotka pysyvät hengissä, ja mikäli mahdollista, säilyttää samalla edes kohtuullinen mukavuus ja ihmisarvo. Mutta heti kun nämä elossa säilymisen perusongelmat on ratkaistu, ruoka ja katto pään päällä eivät enää riitäkään tekemään ihmisiä tyytyväisiksi. Kasvavien odotusten paradoksi näyttäisi osoittavan, että elämänlaadun parantaminen on mahdoton tehtävä. Halu korottaa tavoitteita ei sinänsä ole ongelma niin kauan kuin sen synnyttämä ponnistelu tuottaa meille iloa. Ongelma syntyy kun ihmiset lakkaavat nauttimasta nykyhetkestä ja hukkaavat mahdollisuutensa tuntea tyydytystä.


Jokaisen kulttuurin yksi päätehtävä on ollut suojella jäseniään kaaokselta ja vakuuttaa heitä heidän merkityksestään. Perusteetonta turvallisuudentunnetta seuraa ennemmin tai myöhemmin karuun todellisuuteen herääminen. Kun ihmiset uskovat, että edistyminen on itsestään selvää ja elämä helppoa, he kadottavat rohkeutensa ja päättäväisyytensä ensimmäisten vastoinkäymisten ilmaantuessa. Jäätyään ilman kulttuuristen arvojen suomia tukia he rämpivät levottomuuden ja apatian suossa. Tällaiset pettymyksen oireet on helppo havaita kaikkialla ympärillämme.


Sisäisen järjestyksen puute ilmenee subjektiivisena tilana jota kuvaa ahdistus tai eksistentiaalinen kauhu. Varsinaisesti se on olemisen pelkoa, tunne ettei elämällä ole tarkoitusta ja että olemassaolo ei ole jatkamisen arvoista. Mikään ei tunnu mielekkäältä.


Päästäkseen voitolle nykyajan ahdistuksista ja masennuksista yksilöiden täytyy tulla niin riippumattomiksi sosiaalisesta ympäristöstä, että sen tarjoamat palkkiot ja rangaistukset eivät enää ole ainoa tekijä, josta heidän reaktionsa riippuvat. Jotta ihminen saavuttaisi tällaisen riippumattomuuden, hänen täytyy oppia tuottamaan itse itselleen palkkioita. Hänen täytyy kehittää kykyään löytää iloa ja merkitystä riippumatta siitä, millaiset ulkoiset olosuhteet ovat. Tämä haaste on sekä helpompi että vaikeampi kuin miltä se kuulostaa: helpompi, koska tällainen toiminta on kokonaan ihmisen omissa käsissä, ja vaikeampi, koska se vaatii itsekuria ja kestävyyttä, joka on ollut melko harvinaista kaikkina aikoina ja ehkä varsinkin nykyään. Ja ennen kaikkea kokemuksen hallinnan oppiminen vaatii jyrkkää asennemuutosta suhteessamme siihen, mikä on tärkeää ja mikä ei.


Kasvamme aikuisiksi siinä uskossa, että se, millä on eniten merkitystä elämässämme, on jotakin mikä tapahtuu tulevaisuudessa. ”Me olemme aina alkamaisillamme elää, mutta koskaan emme elä”, sanoo Ralph Waldo Emerson.