Stressi ja nukkuminen

Nukkumisvaikeudet ovat yksi yleisimmistä ja varhaisimmin ilmenevistä stressin oireista. Emme joko kykene nukahtamaan, koska mielemme ei suostu rauhoittumaan tai heräämme keskellä yötä emmekä saa enää unta, tai sitten sekä että. Kieriskelemme vuoteessa ja yritämme tyhjentää mielemme, koska meillä on kiireinen päivä edessä ja tarvitsemme kunnolla unta, mutta se ei auta. Mitä kovemmin yritämme saada unen päästä kiinni, sitä huonommin se onnistuu.

Emme voi pakottaa itseämme vaipumaan uneen. Uni on rentoutumisen lailla sellainen tila, johon pääseminen edellyttää irti päästämistä. Mitä enemmän yritämme päästä uneen, sitä enemmän jännitymme ja ahdistumme, mikä puolestaan pitää meidät hereillä.

Riittävä unensaanti on hyvinvoinnin perusedellytys. Kun kärsimme univajeesta, ajattelumme, mielentilamme ja käyttäytymisemme voivat muuttua epätasapainoiseksi, kehomme uupuu ja voimme helpommin sairastua.

Jos sinun on vaikea saada unta, kehosi saattaa yrittää viestiä sinulle, että sinun kannattaisi kiinnittää huomiota elämäntyyliisi. Tuohon viestiin, kuten muihinkin kehon ja mielen lähettämiin viesteihin kannattaa suhtautua vakavasti. Yleensä nukkumisvaikeudet ovat merkki siitä, että elämässämme on menossa jollain lailla rasittava ajanjakso. Kun elämämme taas rauhoittuu, korjautuu nukkumisrytmi yleensä itsestään.

Ihmiset eivät aina tarvitse niin paljon unta kuin he luulevat tarvitsevansa. Voit selvitä paljon vähemmällä unella kun luulet.

Minulla oli muutama vuosi sitten kahden kuukauden jakso, jolloin en nukkunut kolmea tuntia enempää. Olin niin aktiivinen, että en tuntenut tarvetta nukkua – päinvastoin halusin kirjoittaa, ja miettiä yöllä. Huolimatta vähäisestä unesta, en ollut kertaakaan väsynyt tuona aikana – itse asiassa olin virkeämpi kuin normaalisti. Alkuun yritin nukkua, vaikka minua ei nukuttanutkaan. Huomasin kuitenkin, että on aivan turhaa yrittää nukkua silloin kun kerran on valveilla – on parempi olla kunnolla valveilla ja nukkua vasta sitten kun nukuttaa. Nukuin tunnin – kaksi ja heräsin kirjoittamaan kunnes tuntui, että voisin taas nukkua ja nukuin tunnin – puolitoista aamuyöstä, jonka jälkeen heräsin taas kirjoittamaan. Minä opin tuona aikana, että jos en saa unta keho kertoo minulle, että en nyt tarvitse unta – voin siis tehdä jotain muuta. Kun keho tarvitsee unta, se kyllä kertoo sen ja sitten kannattaa nukkua.

Toimintamme on suurimman osan ajasta niin mekaanista, että olemme hereillä ollessamme enemmän nukuksissa kuin hereillä. Jos opettelemme olemaan täysin hereillä, suhtaudumme kaikkeen uudella tavalla, myös siihen, ettemme aina saa unta. Hyväksymme asiat sellaisina kuin ne ovat, myös sen, että mielemme voi olla niin kiihtynyt, että emme saa unta. Kun toimimme näin, nukkuminen sujuu itsestään. Uni ei välttämättä tule juuri silloin kun haluamme, eikä ehkä kestä niin kauan kun haluamme – on siis parasta jättää haluaminen ja hyväksyä se mitä tapahtuu.

Kun opettelet kehomeditaatiota voit helposti vaipua uneen, vaikka et sitä yritä. Kehomeditaatio on näet erittäin rentouttavaa. Jos harjoitat sitä väsyneenä, vaivut helposti uneen, vaikka tarkoitus on vaipua rentoutuneeseen ja tiedostavaan tilaan.

Suhteesi nukkumiseen on erittäin hedelmällinen hyväksyvän tietoisen läsnäolon kohde. Se opettaa sinulle paljon itsestäsi, jos pyrit olemaan täysin hereillä unenpuutteesta huolehtimisen sijaan.